Olen 46v äiti,nainen ja vaimo. Meillä on 5 lasta,enisimmäisen sain ollessani 17v. Mieheni kanssa ollaan oltu naimisissa kun 18v tuli täyteen. Oleemme samanikäisiä.
Aloin odottaan kuudetta lastani kaikesta tästä huolimatta : Sterillisaatio ei enään lapsia ja olin viikolla rv16 kun menin ottamaan vesirokkorokotetta ( en ole sairastannu koskaan tätä rokkoa) ja samalla tehtiin perusteellinen terveystarkastus jossa paljastu raskaus. Täytenä yllätyksenä.
Menkat olivat tulleet normaalisesti raskaudesta huolimatta. Aborttia en saanut vaikka sitä vaadinkin mutta lääkäreiden mielestä sitä ei voi enään tehdä niinkuin tiedämme ja ei ollu perusteltua syytä aborttiin,syyksi ei riittänyt sterillisaation pettäminenkään.Lieneekö laki ja lääkäreiden valtuudet, päätökset muuttuneet tänäpäivänä,sitä en tiedä.
Ulkoisesti en siis ollut mitenkään raskautta huomannut tai epäillyt,sikiön liikkeet alkoivat tuntua rv 18 aikoihin ja muuten olo oli aivan loistava,pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan.
Monen keskustelun jälkeen,päädyimme miehen kanssa että annamme tulevan lapsemme adoptioon.
Tunteet olivat pinnassa paljon mutta loppua kohti kaikki selveni ja kun mieheni joutui onnettomuuteen jolloin hänen toinen kätensä halvaantui oli jonkinlainen shokki tälle kaikelle.
Synnytyksen jälkeen oli harkintavaihde mutta kaikki oli kohdaltamme selvää samoin meidän omat lapsemme ymmärsivät tilanteen ja kävimme kaikki yhdessä kriisikeskuteluja raskauden aikana ja juttelemassa muutaman tahon kanssa mitä tämä merkitsee ja näin lapset saivat tarvittavan tiedon ja tuen,pystyivät paremmin myös valmistumaan siihen että meille ei tule vauvaa vaikka äiti onkin raskaana.
Tällä hetkellä lapsemme on 7v ja hyvässä perheessä. Olen sinut tämän kanssa enkä sitä ajattele enään kovin usein koska tiedämme että hänellä on rakastavaiset vanhemmat ja kaikkea mitä pitääkin.
En siis tiedä missäpäin suomea mutta suomen adoptioon meidän lapsemme haluttiin.
En kadu päätöstäni lainkaan. Olimme miehen kanssa sopineet että 5 lasta on riittävä ja olimme myös tähän jo tottuneet ajan myötä.
Aloin odottaan kuudetta lastani kaikesta tästä huolimatta : Sterillisaatio ei enään lapsia ja olin viikolla rv16 kun menin ottamaan vesirokkorokotetta ( en ole sairastannu koskaan tätä rokkoa) ja samalla tehtiin perusteellinen terveystarkastus jossa paljastu raskaus. Täytenä yllätyksenä.
Menkat olivat tulleet normaalisesti raskaudesta huolimatta. Aborttia en saanut vaikka sitä vaadinkin mutta lääkäreiden mielestä sitä ei voi enään tehdä niinkuin tiedämme ja ei ollu perusteltua syytä aborttiin,syyksi ei riittänyt sterillisaation pettäminenkään.Lieneekö laki ja lääkäreiden valtuudet, päätökset muuttuneet tänäpäivänä,sitä en tiedä.
Ulkoisesti en siis ollut mitenkään raskautta huomannut tai epäillyt,sikiön liikkeet alkoivat tuntua rv 18 aikoihin ja muuten olo oli aivan loistava,pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan.
Monen keskustelun jälkeen,päädyimme miehen kanssa että annamme tulevan lapsemme adoptioon.
Tunteet olivat pinnassa paljon mutta loppua kohti kaikki selveni ja kun mieheni joutui onnettomuuteen jolloin hänen toinen kätensä halvaantui oli jonkinlainen shokki tälle kaikelle.
Synnytyksen jälkeen oli harkintavaihde mutta kaikki oli kohdaltamme selvää samoin meidän omat lapsemme ymmärsivät tilanteen ja kävimme kaikki yhdessä kriisikeskuteluja raskauden aikana ja juttelemassa muutaman tahon kanssa mitä tämä merkitsee ja näin lapset saivat tarvittavan tiedon ja tuen,pystyivät paremmin myös valmistumaan siihen että meille ei tule vauvaa vaikka äiti onkin raskaana.
Tällä hetkellä lapsemme on 7v ja hyvässä perheessä. Olen sinut tämän kanssa enkä sitä ajattele enään kovin usein koska tiedämme että hänellä on rakastavaiset vanhemmat ja kaikkea mitä pitääkin.
En siis tiedä missäpäin suomea mutta suomen adoptioon meidän lapsemme haluttiin.
En kadu päätöstäni lainkaan. Olimme miehen kanssa sopineet että 5 lasta on riittävä ja olimme myös tähän jo tottuneet ajan myötä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei!
Olet varmasti tehnyt ihan oikean ratkaisun elämässäsi ja lapsi on saanut rakastavan ja hyvän kodin jostakin muualta, vaikka olisi sen saanut teiltäkin varmasti, onhan teillä jo noin monta lasta entuudestaan.
Minä en itse voi ikinä saada omaa lasta ja mieheni ei ainakaan vielä hyväksy adoptiota, en ymmärrä että miksei, koska minä ottaisin kiljuen lapsen vastaan, jos sellainen tarjottaisiin.
Omalta kohdalta en tiedä miten pääsen tämän surun kanssa eteenpäin elämässäni ja mikä on meille se oikea vaihtoehto hankkia lapsi, koska omaa me emme ikinä voi saada.
Jos lapsi olisi meidän oma, mieheni olisi heti valmis hankkimaan lapsen. Varmaan joku ajattelee, että kuinka itsekäs mies on, mutta hän ei ole vielä kasvanut ajatukseen ja ehkä lapsettomuuden tuoma trauma on vielä käsittelemättä hänellä, en tiedä. Kun vain osaisin puhua hänelle oikein asiasta ja siitä, että adoptio lapsikin on ihan meidän ikioma.
Mutta minä kaipaan lasta niin helvetin paljon, että elämä tuntuu todella tyhjältä ja arvottomalta. Parisuhteemme on todella hyvä, mutta kaiken tämän jälkeen siitä puuttuu jotain kuitenkin. Ehkä se elämän jatkuvuus. Olen totinen jatkuvasti.
pitkälle siksi abortointi evättiin..myöhäis abortointiin täytyy olla todella pätevät syyt kuten vaikka terveydelle vaarallinen raskaus etc. Mikäli raskaus olisi ajoissa todettu olisit saanut keskeytyksen ihan vaikka syystä ettet halua enempää lapsia tai olet liian vanha äidiksi etc.
Lapseton pariskunta on saanut kauan kaipaamansa lapsen. Voit olla hyvillä mielin onnellinen, olet auttanut heitä, synnyttänyt lapsen = antanut tälle pikkuiselle elämän. Itse nimittäin olen läpikäynyt kaksi aborttia nuoruudessani. Jos silloin olisi ollut tämä järki ja mieli, olisin synnyttänyt molemmat ja antanut adoptioon.
Teen edelleenkin surutyötä ab.lapsieni muistolle, vaikka mulla onkin olemassa kaksi aikuista lasta. t.keski-ikäinen mummeliini
Mie teen surutyötä oman melkein 3 vuotiaan tyttöni takia. Tyttö on adoptiossa kun mulle sanottiin että se on paras ratkaisu. Joka päivä kauhea olo.
ongelma on kohdallasi siinä, että et ole itse päättänyt omasta asiastasi, vaan kirjoitat että teit ratkaisusi koska joku toinen sanoi sen oleman paras ratkaisu.
Eli muut voi esittää mitä vaihtoehtoja on ja mikä ehkä olisi omasta mielestä paras ratkaisu, mutta... aina jokainen nainen tekee itse oman ratkaisunsa. Ei kukaan toinen voi päättää mitä raskaana oleva nainen tekee: abortti, adoptio tai lapsen pois antaminen. (Kaikista vaihtoehdoista voi saada huononolon.)
Adoptio voi olla hyvä ratkaisu jos nainen itse sen päättää tehdä.
Jos sinulla on huonoja kokemuksia niin se ei tarkoita sitä että se olisi kaikille muillekin huono vaihtoehto.
Parempaa vointia sinulle!
jos haluat minulta henkistä tukea voin auttaa,,,
[email protected]
en kyllä todellakaan ymmärrä tollasta asennetta ja touhua.
melko itsekästä touhua.
siinä vaiheessa jos on jo viisi lasta niin todellakaan ei anneta lasta yhtään mihinkään adoptioon.
tää on mun mielipide eikä se muutu.
et kysymykses on ns provo. Aloituskirjoitus ei oikein vaikuta aidolta.
Kuopuksen adoptioon antaminen kyllä rikkoisi sekä avioliiton että isompien lasten ja vanhempien suhteet. Lapset epäilisivät siitä lähtien koko ajan vanhempiensa rakkautta. Heistä tulisi ehkä huumeiden käyttäjiä, avioliitoissaan epäonnistuneita tai muuten vain onnettomia ihmisiä.
On henkisesti helpompi asia tehdä alkuraskauden keskeytys kuin hylätä jo syntynyt lapsensa. Lapsi annetaan adoptioon, jos ollaan täysin pakkotilanteessa, ei muuten. Jokaiseen adoptioon tulevan lapsen taustalla on suuri tragedia. Se tulee adoptiolasta haluavien muistaa.
;D ;D
Nyt on taas se aika vuodesta eli maaliskuu-toukokuu, kun syntyy eniten lapsia. Kotimaisessa adoptiojonossa olevat ihmiset kärvistelevät odotustuskaansa ja haluavat ehkä laittaa tänne viestejä, joissa joku lapsen adoptioon luovuttanut on tyytyväinen päätökseensä. Tällaisella tekaistulla viestillä voisi ehkä pikkuisen vaikuttaa jonkun adoptiota pohtivan raskaana olevan tai juuri synnyttäneen naisen ajatuksiin. Toivottavasti asian ei oikeasti ole näin, mutta aika hulluihin tekoihin ihmiset ovat valmiita sitä kauan odotettua lasta odottaessaan. Tiedän tuon odotustuskan ihan omasta kokemuksestani. Meidän perhe on kuitenkin nyt jo koossa ja lapset on adoptoitu ulkomailta. Kärsivällisyyttä kaikille odottajille sekä viisautta kaikille muille adoption kanssa tekemissä oleville ihmisille.
ihmisen kommentti! Jotenkin vaikea kuvitella, että adoptiolasta odottelevat olisivat niin lapsllista porukkaa, että kalastelisivat täällä adoptiolapsia...Eiköhän äidit tee päätöksensä aivan muiden asioiden perusteella kun tällaisten (ala-arvoisten) suomi24-palstojen kommenttien pohjalta. Tännehän voivat ihmiset nimettöminä kirjoitella mitä tahansa soopaa! Kyllä riitti taas vilkaisu tähän palstaan pikäksi aikaa!
"Annoin lapseni adoptioon"-jutut ovat olleet pelkkää palturia.
Ensin joku kirjoitti "Meiltä jo kuudes lapsi adoptioon"-nimisen kirjoituksen tekeytyen muka lestadiolaisvaimoksi, joka ei saa käyttää ehkäisyä, ja siksi antaa syntyvät lapset aina pois, koska ei pyörätuoli-invalidina muka voi itse hoitaa niitä. Ja nyt sitten tämä, jossa monilapsisen perheen yllätysraskaudesta syntynyt kuopus muka annettiin pois.
Todella uskomattomia ja tökerösti kirjoitettuja juttuja. Minusta ne pilkkaavat niitä ihmisiä, jotka OIKEASTI ovat vaikeissa elämäntilanteissaan joutuneet luopumaan lapsestaan.
myös kaksplussan adoptiopalstalla...Joten tiedä sitten totuudesta...
Sterilisaatio petti
Voi teitä
Olisitte voineet haastaa sterilisaation tehneen lääkärin oikeuteen ja saaneet kivasti rahaa joko kuukausi!