Nainen seisoo kolmenkymmenen senttimetrin päästä hänestä, keväinen hajuvesi tunkeutuu Sergein nenään.
Edellisenä iltana Sergei oli maanut lumihangessa, tuijottanut taivasta, jossa ei ollut merkkiäkään tähdistä. Polttanut tupakkaa ja ajatellut pilalle mennyttä lähetystä. Hän oli pomo, mutta tunsi itsensä pieneksi pojaksi; juoksupojaksi. Miten hän oli kuvitellut, että olisi voinut onnistua, miten hän oli pystynyt ottamaan sellaisen riskin niin pian. Sergei oli tärissyt ja rauhoittanut itseään huumausaineilla. Sen jälkeen hän oli miettinyt miten kuristaa Roman, käsin vai johdolla. Ensimmäinen vaihtoehto olisi vaatinut enemmän fyysistä voimaa kuin jälkimmäinen, mutta oli paljon tyydyttävämpi.
Nainen tähystelee tielle ja juo kahvia pahvimukista. Sergei katsoo naista, nainen ei ole kovin kaunis. Korkeintaan kaksi, hän ajattelee pohdittuaan, kuinka monta asiakasta nainen voisi saada päivässä. Sitten hän kuvittelee naiselle polven yli ulottuvat nahkasaappaat, verkkosukkahousut ja lyhyen hameen. Ei siltikään.
Sergei katsoo ympärilleen, bussipysäkki ei ole kovin siisti, hän ajattelee. Joka puolella on roskaa. Nainen katsoo ympärilleen jotakin etsien ja alkaa kävelemään poispäin. Sergei katsoo kuinka nainen kävelee paksupohjaisissa korkokengissään, myrkynvihreässä, pitkässä untuvatakissa. Hän ajattelee naisen kyllästyneen bussin odotteluun, tai sitten, hän ajattelee, nainen tunsi olonsa epämukavaksi hänen seurassa. Hän katsoo naista pitkään. Nainen kävelee, pysähtyy, seisoo hetken, kääntyy ja alkaa kävelemään takaisinpäin ilman pahvimukiaan. Sergei hymyilee. Nainen katsoo Sergeitä, Sergei kääntyy hämillään pois.
Hän käveli niin kauas vain roskakoria varten, Sergei ajattelee. Hän katsoo ympärillä leijuvia makeiskääreitä. Miksi hän ei vaan laittanut sitä maahan, kuten kaikki muut, hän huomaa pohtivansa ja katsoo naista taas uudestaan. Hänen tekee mieli sanoa naiselle jotakin, mutta hän ei tiedä mitä. Hän ajattelee hetken, hänen tekee mieli kehua naista, mutta hän ei tiedä miten. Hän kaivaa taskustaan tupakka-askin ja ottaa esille yhden tupakan.
Anteeksi, mutta tuo oli hyvin kauniisti tehty, Sergei harjoittelee mielessään. Anteeksi, mutta miksi et vain laittanut pahvimukin maahan; miksi kävelit niin kauas ja riskeerasit harvasti liikennöivän bussin pahvimukin takia.
Bussi saapuu, nainen nousee Sergeitä ennen. Sergei katsoo hänen myrkynvihreätä takkia ja pohtii josko hänenkin pitäisi alkaa pitämään sielunsa lämpimänä. Hän istuutuu takapenkille, katkaisee tupakansa keskeltä ja hymyilee. Sitten hän ottaa esille pienen huumausainetta sisältävän pussin, kaataa pienen määrän kämmenelle ja nuuhkaisee. Roman, hän ajattelee.
Edellisenä iltana Sergei oli maanut lumihangessa, tuijottanut taivasta, jossa ei ollut merkkiäkään tähdistä. Polttanut tupakkaa ja ajatellut pilalle mennyttä lähetystä. Hän oli pomo, mutta tunsi itsensä pieneksi pojaksi; juoksupojaksi. Miten hän oli kuvitellut, että olisi voinut onnistua, miten hän oli pystynyt ottamaan sellaisen riskin niin pian. Sergei oli tärissyt ja rauhoittanut itseään huumausaineilla. Sen jälkeen hän oli miettinyt miten kuristaa Roman, käsin vai johdolla. Ensimmäinen vaihtoehto olisi vaatinut enemmän fyysistä voimaa kuin jälkimmäinen, mutta oli paljon tyydyttävämpi.
Nainen tähystelee tielle ja juo kahvia pahvimukista. Sergei katsoo naista, nainen ei ole kovin kaunis. Korkeintaan kaksi, hän ajattelee pohdittuaan, kuinka monta asiakasta nainen voisi saada päivässä. Sitten hän kuvittelee naiselle polven yli ulottuvat nahkasaappaat, verkkosukkahousut ja lyhyen hameen. Ei siltikään.
Sergei katsoo ympärilleen, bussipysäkki ei ole kovin siisti, hän ajattelee. Joka puolella on roskaa. Nainen katsoo ympärilleen jotakin etsien ja alkaa kävelemään poispäin. Sergei katsoo kuinka nainen kävelee paksupohjaisissa korkokengissään, myrkynvihreässä, pitkässä untuvatakissa. Hän ajattelee naisen kyllästyneen bussin odotteluun, tai sitten, hän ajattelee, nainen tunsi olonsa epämukavaksi hänen seurassa. Hän katsoo naista pitkään. Nainen kävelee, pysähtyy, seisoo hetken, kääntyy ja alkaa kävelemään takaisinpäin ilman pahvimukiaan. Sergei hymyilee. Nainen katsoo Sergeitä, Sergei kääntyy hämillään pois.
Hän käveli niin kauas vain roskakoria varten, Sergei ajattelee. Hän katsoo ympärillä leijuvia makeiskääreitä. Miksi hän ei vaan laittanut sitä maahan, kuten kaikki muut, hän huomaa pohtivansa ja katsoo naista taas uudestaan. Hänen tekee mieli sanoa naiselle jotakin, mutta hän ei tiedä mitä. Hän ajattelee hetken, hänen tekee mieli kehua naista, mutta hän ei tiedä miten. Hän kaivaa taskustaan tupakka-askin ja ottaa esille yhden tupakan.
Anteeksi, mutta tuo oli hyvin kauniisti tehty, Sergei harjoittelee mielessään. Anteeksi, mutta miksi et vain laittanut pahvimukin maahan; miksi kävelit niin kauas ja riskeerasit harvasti liikennöivän bussin pahvimukin takia.
Bussi saapuu, nainen nousee Sergeitä ennen. Sergei katsoo hänen myrkynvihreätä takkia ja pohtii josko hänenkin pitäisi alkaa pitämään sielunsa lämpimänä. Hän istuutuu takapenkille, katkaisee tupakansa keskeltä ja hymyilee. Sitten hän ottaa esille pienen huumausainetta sisältävän pussin, kaataa pienen määrän kämmenelle ja nuuhkaisee. Roman, hän ajattelee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mietin, että onko tämä tarina "rikollinen rakastuu rumaan myrkynvihreätakkiseen naiseen..." No, vitsi vitsi vain. Tässä on vahvoja kohtia, joten voisi lukea pidempäänkin. Koska tämä on lyhyt niin kiinnitin huomion henkilöihin. Sergei vaikuttaa vähän, hm miten sanoisin, oudolta ja epäjohdonmukaiselta, mutta mahdollisesti myös uskottavalta henkilöltä.
Jos suomi ei ole ykköskielesi ymmärrän muutamat kielioppivirheet, jotka vähän latistaa tekstiä, joka on hyvänpuoleinen mun mielestäni.
kiitos kommentista. Niin minäkin vähän luulin, että se olisi "rikollinen rakastuu myrkynvihreätakkiseen naiseen" tarina, mutta ei kukaan rakastu niin triviaalin asian, kuin roskan heittäminen roskakoriin, takia. Tarinan idea sai alkunsa yhdestä ajatuksesta: miten paha ihminen on, jos hän osaa arvostaa hyvyyttä. Mutta tyypillisesti sotkin sen :)
Plah. Mutta mukava, että vaivauduit kommentoimaan.
periaatteessa voi rakastua mitä omituisimpiin asioihin. Siis itse ainakin olen ihastunut ihan kummallisten syiden takia, eikä siitä tietenkään ole useimmiten tullut mitään.
Minusta ideasi on ihan mielenkiintoinen, tykkään kunnianhimoisesta lähestymistavastasi. Anna palaa vaan!
Aha!
No nyt ovat kommentoineet tekstiäsi. Ajattelin pari päivää sitten, että en laita mitään kommenttiani, kun muutkaan eivät laita. Mutta nytpä on kommentoitu, hieno juttu.
Joten:
Heti kun luin tekstisi, niin kerronpa minäkin mitä mieleeni tuli. Ilmeisesti minulla on erittäin vahva visuaalinen juttu pääkopassani, joten tulipa sitten mieleeni heti elokuva Salainen ikkuna / Johnny Depp. Leffahan tuli vähän aikaa sitten telkkarista, joten ehkä sen takia nappasin tästä jotenkin mykistävän tiiviistä sanasolmuistasi heti ensimmäisenä tämän Sergei / Roman. Eli yhdistin nämä yhdeksi = hyvä ja paha.
Ja sitten ajattelin, että onpa hieno teksti, josta saa vaikka mitä kehiteltyä eteenpäin. Siis ihan sujahti kirjailija Bulgakov siinä aika samanaikaisesti mielleyhtymänä pääkoppaani.
Tyylilläsi osannet purkaa ja keriä eteenkinpäin. Hienot flowt toivotan!
Empatian häivähdys paatuneen rikollisessa mielessä, lämmittävä ajatus... Sergein inhimillinen ja hämmentynyt pohdiskelu tempaisee mukaansa: se on kuin löytöretken kuvaus, jossa syvälle peitoksiin jäänyt moraalin poikanen ilahduttaa ja ihmetyttää kantajansa olemassaolollaan. Näennäisesti pieni seikka sai päähenkilön unohtamaan hetkeksi vihansa, jopa harkitsemaan sympatian ilmaisemista ja paremmaksi ihmiseksi muuttumista. Ajatus jäi ajatukseksi, mutta se oli rikolliselle kaikessa outoudessaan imarteleva kokemus. Kirjoitus oli todentuntuinen kuvaus.
luulen että: Totta, ihminen voi ihastua toiseen kävelytyylinkin takia. Olen iloinen, että pidit tekstiä kunnianhimoisena.
scarabaeus: Olet pahempi kuin pakkanen! Poskilleni :)
Stella: En olisi itse asiassa voinut itsekään pukea sitä tuota paremmin. Kuten en voinutkaan.
Kiitoksia kommenteista!
Se oli hyvä ja mielenkiintoinen veto, 007.
Lisää vaan samaa rataa vastaavanlaisella otteella ja olet saapunut maaliin. Ellet siellä sitten jo ole. Kirjoita tästä kirja, niin luen sen mielelläni.
"Kirjoita tästä kirja, niin luen sen mielelläni."
Kyllästyn helposti, mutta sinä voit ottaa vapauden jatkaa sitä haluamasi suuntaan! Haluan vain 10% + sen aston martinin.