Sinä otit minut,
sydämeni huomaas.
Annoit minulle toivon elämästä,
paremmasta.
Tule minua vastaan,
olen heikko.
Tunnen sormesi ihollani
joka palaa
kaikki pakenee ...
Yö jonka koin sinua ilman,
oli sielunikin kadoksissa
minä vain olin.
Jos tämä on viimeinen tuska,
jonka joudun kokemaan
olkoon sitten niin.
Yö riisuutuu.
Mitä siitä
vaikka koen tämän taistelun
ja kaikki on nyt sameaa,
likaistakin.
Mitä siitä,
olimmehan me olemassa
juurina toisissamme
edes hetken.
sydämeni huomaas.
Annoit minulle toivon elämästä,
paremmasta.
Tule minua vastaan,
olen heikko.
Tunnen sormesi ihollani
joka palaa
kaikki pakenee ...
Yö jonka koin sinua ilman,
oli sielunikin kadoksissa
minä vain olin.
Jos tämä on viimeinen tuska,
jonka joudun kokemaan
olkoon sitten niin.
Yö riisuutuu.
Mitä siitä
vaikka koen tämän taistelun
ja kaikki on nyt sameaa,
likaistakin.
Mitä siitä,
olimmehan me olemassa
juurina toisissamme
edes hetken.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huomenta siskosein, hävisikö runosi edellinen?
ei se minneen hävinny, tämä oli korjattu versio
siitä, eikä tämäkään ole omasta mielestäni juuri
mitään, mutta toin kuitenkin.
Jos se kuulostaa kauniilta, kiitos siitä.
Elämä vaan potkii nyt päähän, ja tuntojani tässä
puran - ei runosta tietoakaan.
niinkuin tässä syvällisessä ehkä hieman jo luopumisen tuntuisessa runossasikin hienoa luettavaa, sielusi synnyttämää, kiitti Rellu/Liona
onhan siinä luopumista, koska nyt tuntuu siltä
että pitäisi luovuttaa, luovuttaa jo.
Kyllä se on syntynyt sielun syvyydestä, ei ehkä
runona juuri mitään, mutta on siinä ainakin
sieluni tuska.
Kiitos itsellesi Liona.
yksin makaat,
et häpeä ajatuksiasi
luet itseäsi
pimeydessä,
häpeilemättä
nautit ajatuksistasi
en ehkä ihan täysin ymmärrä ajatusmaailmaasi,
mitä kuvittelet runostani.
Olen punonut siihen aidon tuskani, mutta tekstisi
antaa ymmärtää monenmoista.
En ymmärrä " häpeilemättä " ajatusta, mitä minun
pitäisi yleensä hävetä, tuskaaniko ?
Ja mistä minä nautin, tuskastaniko myös, outoa
ajattelua, anteeksi vain.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit - vahinko etten
ymmärtänyt täysin sinua.
repiikö tuska sinua,
raastaako toisen tuleminen
liian lähelle?
helli itseäsi rakkaudella!
tunnen sydämesi paremmin kuin
luuletkaan
ei minua ole tarkoitettu
ihmiseksi
minun on ymmärrettävä sinua
luulet ,että puhun vaan,
kirjoitan,,,,,,,
ei se niin ole
tunnen oikean ja väärän,
siitä olen aina saanut
kärsiä,joskus oikein
sieppaa toisen sielun tunteminen
olet hyvä kirjoittaja,upea
runoilijatar
revi nyt itseäsi,
mutta kerro mitä tunnet,
elämme mukanasi
anna meidän rakastaa
sinua
pitää sylissä ja helliä
ei toisen lähelle tuleminen, ei.
Kyllä minä osaan vielä rakastaa varmasti, tai
ainakin luulen niin - en osaa juuri nyt sanoa.
Et sinä voi tuntea minun sydäntäni, ei kukaan
täällä.
Kuinka niin, sinun on ymmärrettävä minua ?
Ei toki, en odota ymmärrystä täällä, en ehkä
odota mitään muuta, kuin että minun hengen tuo-
tokseni kelpaavat jollekkin jonkinlaisena, ehkä
joskus toivoa tuovana ehkä toisen kerran omaa
tuskaani lukien, mutta et sinä voi minua etkä
sydäntäni tuntea.
Tosin, parin päivän takaisesta runostani
esimerkiksi eräs henkilö kysyi tänään, että saako
hän lainata sitä omaan henkilökohtaiseen
tilanteeseensa. Onhan sekin jonkinlainen kunnia
kai kirjoittajalle, eikä se kyllä ole ainoa
kerta, joskus aikoja sittenkin eräs henkilö
kysyi samaa, kun kirjoitin runon " sinä rakastat
minua "
En usko, että omaat sellaisia taitoja, että
voisit tuntea oikean ja väärän aina, meistä ei
kukaan aina voi, olemme inhimillisiä jokainen
ja erehdymme joskus elämässä.
Minä revin itseäni koko ajan, ja sanoin jo että
tunnen tuskaa.
En tee vieläkään elämästäni julkista täällä,
runoni ovat sitä ja niiden kautta vain pusken
ulos niin hyviä kuin huonojankin tuntemuksia si-
sälläni. Ne eivät ole suunnattu kenellekkään,
mutta koska tälle palstalle olen juuttunut, niin
kehrään vain lankani rakkauden ympärille.
Kiitos lämmin sanoistasi, että olisin upea runoi-
lijatar vaikken itse niin koekkaan, on se silti
salvaa haavoille.
Tuo viimeinen säkeesi oli hyvin, hyvin henkilö-
kohtaisen oloinen, vaikka käytitkin sanontaa
" anna meidän "
Kokoan itseäni, elän kuitenkin - kiitos.
harvoin minä erehdyn ihmistuntemuksessa.
kiitos pitkästä vastauksesta,kukaan ei halua
keltään yksityisyyttä alttarille.
Olet upea runoilija,mutta aliarvioit toisen taitoa ihmistuntemuksessa.
kai pitää pyytää. Ehkä iskin liian kovilla, kun
sanoin ettet voi sydäntäni ja minua tuntea.
Olisin voinut käyttää ehkä pehmeämpää ilmaisua,
mutta sanottu mikä sanottu, enkä aliarvioinut -
kuten sanoin, käytin ehkä väärää ilmaisua.
Mitenköhän nyt muotoilen sanani, ettet minulle
uudelleen loukkaannu - hmmmm
" tiesin mitä vastaat "
koska, tuntuu että olet hyvin sydämellinen ja
todellakin - tunnet ihmisen sisintä olemusta
näämmä melkoisen hyvin.
Kiitos sinulle ajatuksistasi, sanoistasi
runonkirjoitus " taidoistani " ja kaikkea hyvää
elämääsi.
toit ilon naistenpäivä iltaan.
Taidetaan hymyillä ja rakastaa elämää.
Se kurja kulkuri,,,,,kiittää.
kiitos vain itsellesi.
Jos toin ilon, olen minäkin sitten jotain hyvää
eiliselle tehnyt, jos vaikka itse en sitä
tiennytkään.
Uusi päivä, uudet aatteet.
Voi sinua, kurja kulkuri - tietäisitpä kuinka
itse liikautit minua teksteilläsi.
Edelleenkin, lämmin kiitos, ota elämästäsi kaikki
irti, mitä saada voit. Kevät keikkuu nurkissa ja
tekee tilaa kesälle.
Niin, ja rakastetaan sitä elämää.