...saati sitten näyttelyihin 1 v 10 kk uroslapukan kanssa? Lähinnä ajan takaa, että ollaanko liian vanhoja alottamaan hommat? En oo aiemmin ollut innostunut ajatuksesta, mutta niin moni tuttu/tuntematon on kannustanut menemään, koska koiramme "näyttää siltä, että varmasti pärjäisi". Noh tiedä häntä, mutta kieltämättä on komea ja kaikin puolin huippukuntoinen otus, vaikka itse sanonkin. Lähinnä itseäni pelottaa koiran käytös, koska se on liian innokas tekemään tuttavuutta muiden koirien kanssa ja pelkään, ettei se keskity/rauhoitu tottelemaan minua. Mätsäreissähän se käytöskin tulisi nähtyä, mutta jännittää lähteä edes niihin. Koira on kiltti luonteeltaan, mutta erittäin aktiivinen, mutta viime kuukaudet ongelmana on ollut "urosuhittelu", jota yritämme kitkeä pois. Epäilen, että käytös kehässä olisi aivan järkyttävää...
Onko järkeä mennä enää mätsäreihin...
ixus
5614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa ilman muuta. Koirasi on kovin nuori, joten teillä on monia vuosia näyttelyitä edessä. Tärkeintä on, että opettelet itse olemaan jännittämättä. Koirasi haistaa sinusta jännityksen ja alkaa käyttäytymään kummasti. Näyttelyissä ovat kaikki koirien kanssa paljon tekemisissä ja siellä tosiaan katsotaan koiraa eikä esittäjää. Huomaat, kun käyt katsomassa itse näyttelyissä, niin meitä mennä vipeltää siellä hihnan yläpäässä todella monen moista tapausta ja jos osaat olla rento ja todella pitää hauskaa ja nauttia tilanteesta, niin silloin koirasikin esiintyy parhaimmillaan. Opeta koirasi hyväksymään vieraan ihmisen käsittely, niin että tuomari saa katsoa koirasi hampaat ja tunnustella vartaloa ja häntää sekä kokeilla, että molemmat kivekset ovat laskeutuneet. Itse kävin koirieni kanssa koirakerhon näyttelyvalmennuksessa ja käyn yhä, vaikka näyttelykokemustakn jo on, sillä minä en muutu koiralleni vieraaksi ihmiseksi, jonka käsittely koirani on hyväksyttävä. Käyn siellä vielä monissa näyttelyissäkin olleiden koirieni kanssa, niin koirat hyväksyvät silloin tuomarin paremmin näyttelyissä. Mätsäreissä oppii olemaan koiran kanssa kehässä rennosti ja se on kyllä ihan hurjan tärkeä asia. Kannattaa käydä paljon harjoittelemassa mätsäreissä, jos niitä vaan on lähellä, sillä ne ovat edullisia ja sitten on varma ja levollinen olo näyttelyssä. Vaikka koira olisi kansainvälinen muotovalio, niin mätsäreissä voi käydä ylläpitämässä koiran ja esittäjän näyttelykuntoa.
Ehkä sitten uskaltaudumme kokeilemaan :)
En usko, että tuomarilla on koiramme paikkojen kokeilussa muuta ongelmaa, kuin että koira innostuu valtavasti eikä malta olla paikallaan. Tai siis minun ongelmanihan se on... Antaa kyllä hyvin tutkia paikkoja, mutta on vaan niin reuhu vieraiden ihmisten kanssa. Nooh, su olis lähistöllä yhdet mätsärit, josko menisimme kokeilemaan.
Hyvä, kun tulee uusia ihmisiä, jotka käyttävät koiriaan näyttelyssä ja niin saadaan laajemmalle koirapopulaatiolle arvio jalostusta varten. Minua suututtaa ihmiset, jotka haluavat kyllä terveen koiranpennun kasvattajalta, mutta eivät ole itse valmiit tekemään asian hyväksi mitään, vaan mainostavat suurenakin hyveenä sitä, että koira tulee vaan kotikoiraksi, joka ei käy näyttelyssä ulkopuolisen puolueettoman asiantuntijan tarkastelussa, eikä tee pentuja, vaan he todella pitävät tarkan huolen, että sen terveen pennun geenit kuolevat sukupuuttoon!!! Miten ihmeessä voidaan säilyttää koirat terveinä, jos ei lisääntyvä populaatio ole riittävän laaja ja koirat terveystutkittuja, nekin, jotka eivät käy näyttelyissä. Terveiden pentujen vaatijat eivät ole itse kuitenkaan valmiit maksamaan tutkimuksista, jotta saataisiin suvuista laajat tiedot. Totta kai tuomarit tykkäävät kukin vähän erilaisista koirista ja hyvä niin, sillä eihän koirien ole tarkoitus olla klooneja vaan yksilöitä. Näitä laajempia taustoja vasten se oma osuus siellä hihnan yläpäässä asettuu hieman toiseen merkitykseen, joten kiva kun teet omaa osuuttasi terveiden koirien saamiseksi. Kokemuksen karttuessa molemmat opitte lisää.
kannattaa!
aloitatte vaan kotona harjoittelemaan esim seisomista ja juoksemista. ahkera harjoittelu ja kunnon palkkaaminen kasvattaa emännän ja koiran itseluottamusta. ja harjoitella kannattaa muuallakin kun siellä olohuoneessa, ulkona, lenkkipolulla, kaverin luona että koiruus tottuu esiintymään muuallakin kun kotona.
sitten jos saat apuja joltain kaverilta niin piidä sitä kokeilemaan selkää ja kiveksiä ja katsomaan hampaita. jos ei ole kavereita niin joudut tekemään sen itse.
etsi netistä rodun seisotuskuvia ja opettele sieltä, miltä hurtan pitää näyttää. ja pyydä taas kaveria vertaamaan sivusta näyttääkö oma koira samalta. jos ei taaskaan ole kaverin apua niin käytä peiliä.
netistä ja kirjastosta löytyy hurjasti tietoa koiranäyttelyistä. ja jos on mukava kasvattaja niin kannattaa pirauttaa sille, ne tietää paljon esimerkiksi eri tuomareista jne... ja antaa hyviä vinkkejä. kasvattajille on vaan plussaa kun käytät koiraa näyttelyissä.
mätsärit on oivallisia paikkoja harjoitella näyttelyitä. (kunhan vaan muistaa, ettei kiinnitä huomiota liikaa tuomarien arvosteluihin, koska ne ei välttämättä tiedä mitään)
mätsäreissä saat lisää kokemusta ja koiruus tottuu 'hälinään' ja toisiin uroksiin. mätsäreissä kukaan ei vedä herneitä vaikka koira ja emäntä sähläis miten, sitä näkee ihan koko ajan. ja seuraavana päivänä kukaan ei enää muista vaikka olis kuinka sählänny.
eräs kerta mun koira varasti esille laitetun ruokapalkinnon vaikka tuloksia ei vielä edes ollu jaettu... kyllä hävetti.
ja sitten lopuksi kokemuksen syvä rinta ääni, koska lapinkoirat kuuluu samaan ryhmään omien koirieni kanssa, voin kertoa, että siellä näyttelyssä on paljon sun rotusia koiria. se on meinaan aikas suosittu rotu, näköjään. mutta sitä ei tartte pelästyä.
ja yhden tuomarin mielipiteeseen ei saa jäädä liikaa miettimään. jotkut tykkää äidistä ja toiset tyttärestä eli asennoidu siihen, että välillä tulee hoota ja välillä taas eriä. älä luovuta liian helposti. ja ekana ei välttämättä kannata lähteä mihinkään kv-näyttelyihin, kannattaa aloittaa jostain peräkylän pienemmistä. siellä ei välttämättä ole niin paljoa osallistujia. ja muilta omistajilta voit huoletta kysyä kehänlaidallakin.
mun ekoissa näyttelyissä mä ainakin liimauduin kokeneen kehäketun peesiin, joka tosi ystävällisesti kertoi koska mennään kehään ja koska ei.
Heissan! kokeile näyttely paikalla pitää kontaktisi koiraan koko ajan vaikka vastustamattomilla namipaloilla. Esimerkiksi on hyvä saapua ajoissa paikalle ettei vielä ole niin paljon porukkaa kierrtelette paikan rauhassa läpikotoisin ja pyydät koiraasi kiinnittämään huomion itseesi vähän väliä.
näyttely kehässä ei kannata kauheasti jännittää muuten koira voi jännittää sinun kanssasi ja pelätä tuomaria, joten rohkaise mielesi ja kokeile vaikka sellain että et reakoi koiraasi metenkään vaan lausahdat tuomarille ilosesti että hei!
Koirasi huomaa siinä tilanteessa että ei toi kai pha tyyppi oo kun toi mammakin juttelee sille!!Mutta ei toimi kaikkiin koiriin, mutta yritys hyvä kymppi!onnea näyttelyyn!=)