On tässä tämän palstan juttuja lueskellessa herännyt sellainen kysymys, että onko/olisiko puolison lapsista helpompi pitää tai jopa rakastaa jos heidän äiti tai isä olisi kuollut? Siis exää ei olisi "varjostamassa" perheonnea...
Ei exää ollenkaan... ;)
köppäänen
8958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
paitsi lapset.
Tulee suorituspaineita koittaa esittää pyhimystä exään verrattuna kun kaikissa on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa. Nykyisen pitää ylittää itsensä ja pitää huonot ominaisuutensa piilossa vaikka hammasta purren jotta olisivat parempia.
Nykyisellä ei siis ole kovinkaan hääppöisiä oltavia jotta exä saadaan näyttään huonommalta ihmiseltä ja mies pysyisi tyytyväisenä kun vihdoin on "paremman" saanut. Lapsettomille miehille ei esim. ensimmäisenä hankkiuduta raskaaksi vaan vietetään tutustumis aikaa mutta lapselliselle miehelle pamahdetaan paksuksi niin nopeesti kuin mahdollista. Exä ja edelliset lapset jäytää mielessä. Nainen näyttelee miehelle ja hänen lapsille kovin äidillistä emoa ja hyväksyvää että mies suostuu siitoshommiin.
Naiset ovat maailman kierompia pelureita, erittäin mustasukkaisia ja epävarmoja. Tekee kaikkensa saadakseen miehen koukkuun. Oma lapsi kun saadaan niin muuttuu kellossa ääni vaativammaksi ja miehen ympäriltä pitää häätää muut pois. Lapsella koitetaan kiristää koko miehen huomio itseensä ja omaan lapseen. Miehet ovat vain naisten pelinappuloita. Joitan harvoja löytyy jotka sellaiseen eivät retkahda vaan kykenevät järkeistään.
Aika pelottava ajatus, mutta voipi olla että siinä on edes vähän tottakin.Olen itse kyllä miettinyt, että näitä juttuja täällä lukiessa ihmiset kiirehtivät asioiden edelle ja kun homma ei toimi odotetulla tavalla niin usein miten erotaan ja sitte kehä alkaa uudestaan.Toivon mukaan en nyt suututa kauheen montaa ihmistä tällä asialla, mutta olen miettiny asiaa.Miten käy lasten, jotka joutuvat tähän kaikkee pyöritykseen tahtomattaan ja varmaankin kärsivät siitä eniten.On ikävää että nyky ajan aikuiset ovat omien impulsiensa ja himojensa ohjailtavissa vailla järven häivää.Itse yritän löytää kultaista keskitietä ja olla kiirehtimättä mihinkään uusiokuviointeihin ja yritän käyttäytyä kuin aikuinen näissä exä-nyksä kuvioissa ja ehkä hyvä ettei exälläni ole vielä ainekaan virallista nyksää.Täsä nyh molemmat päättelee, että olen katkera ja mustasukkainen exä joka haluaa kontrolloida exänsä elämää.Asia ei ole näin, vaan kieltämättä hivenen pelottaa tuleva lukiessaan näitä exä-nyksä kuviointeja näiltä palstoilta.Toisaalta en tiedä olisiko kaikkien kannalta paras että pidättäytyy muilta suhteilta siihen asti kunnes lapseni on aikuinen.
lähempänä! Totakai. Just joo, kunhan itsellä on asiat hyvin ja helpompaa, eli viis lapsista! Kauheeta edes ajatteltkaan tuollasta.
Mieti ensinmiltä lapsista tuntuisi ajattele sitten vasta itseäsi! Järkyttävää, ei voi muuta sanoa.
Ymmärsit jotain vissiin pahasti väärin. Nimenomaan lapsia ja heidän parastaan tässä ajattelen. Palstaa lukiessa on tullut mieleeni, että lapsia on vaikea suvaita, koska ne muistuttavat vahvasti exän olemassa olosta. Mietinpä vain, että jos lapsi saisi olla vain lapsi, eikä exän jatke jostain, mikä tuntuu nyksästä niin kovin pahalta. Ovatko siis lapset vain aikuisten pelinappuloita näissä perhekuvioissa (hieman kärjistäen, ei pahalla). Siis kumpi oikeasti on nyksästä suurempi paha: exä vai kumppanin lapsi.
Lapsia ja heidän parastaan todella ajattelen. Alkuperäisen provosoivan otsikon valitsin siksi, että se herättäisi mielenkiintoa.
T:ap
Sehän riippuu exästä. Muhun ei ainakaan mitenkään vaikuta se, että onko miehen ex elossa vai ei, sen suhteen että pitäisinkö lapsesta vai en. Pidän nytkin ja ehdottomasti hyvä juttu, että hänen äitinsä on elossa!
mun perheeseen kuuluu mies ja hänen lapsensa, jonka biologinen äiti kuoli joulukuussa. lapsi on hirveän kiinni mussa, ei tosin kuitenkaan äidiksi puhuttele, koska kaikki tiedetään että hänellä oli omakin äiti ja tiedän etten koskaan voi hänen äitiään korvata enkä edes yritä korvata. tärkein yritykseni on kasvattaa lapsi parhaani mukaan (olla mahdollisimman hyvä vanhempi kaikkine vikoineni ja hyvien puolieni kanssa) ja tarjota hänelle se syli, lohdutus ja hellyys, mitä hän ei äidiltään enää saa.
Kuollut exsä ei tilannetta helpottaisi.Varsinkin kun lapset kaipaavat vanhempaansa kovasti.Sukulaiset kyttäävät ja arvioivat rankalla kädellä verraten kuolleeseen.
Otteen saaminen lapsiin on vaikeampaa kun on surua ja henkisiä paineita.Et voi päästä keskustelemaan exsän kanssa siitä miten lasten asiat ovat olleet ennen kun asuivat muualla.
Kaikki vanha nousee pintaa puolisollakin,niin hyvässä kuin pahassakin.Itse saat sompailla näiden välissä ja yrittää tunnistuu milloin mistäkin tuulee.
Kuolleen exsän varjo on minusta suurempi kuin elävän exsän.Johtuen siitä että kuoleiden tekemisiähän ei saa perinteisesti arvostella, lapsille ei varsinkaan saa kertoa negatiivisiä asioita vanhemmasta etteivät menisi ihan lukkoon.