siitä ku raiskattiin tein heti ilmoituksen teki saatiin kiinni. mut ei vieläkään oikeudenkäyntiä ollu. kaun kestää iso paikkakunta.
raiskaus
vuosi menny
6819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
riippuu jutturuuhkasta. Soita kihlakunnan syyttäjänvirastoon ja kysy, missä vaiheessa asia on. Juttu vanhenee kymmenessä vuodessa, joten oikeusturvasi ei ole uhattuna. Mikäli juttua ei ole annettu syyttäjälle, niin tiedustele poliisilaitoksen tutkijalta, miksi asia viivästyy. Muistanet varmaan, kuka sinua kuulusteli.
Mul sattu "lähipiiriraiskaus" marraskuussa 2005, se meni pikkupaikkakunnalla käräjille toukokuussa 2006. Oikeudenkäynti käytiin henkilökuulusteluna, jossa oli mukana veljeni ja poikaystäväni(todistajina) sekä tämä (rikollinen) sukulaismies. Se apina todettii syylliseks yksimielisellä päätöksellä. Mut ihana suomen oikeuslaitos mahdolistaa rikolliselle hovioikeuden käsittelyn, joten sehän vei tuomion saatuaan jutun hovii. Ei riittäny se, etten rikoksen takia saanu nukuttua, tai pystyny keskittyy yhtää mihinkää, vaa jouduin viel katselee painajaista hereillä. Kaikki ketä tunsin, katos yhtäkkiä. Kukaa ei soittanu mulle. Sukulaismies mustamaalas mut, eikä ollu voimia saati haluja korjata mitää.. Annoin asioiden olla hajalla. Juttu meni hoviin vihdoin, helmikuussa 2007. Eli n.1,5v rikoksen jälkeen. Kaikki samat asiat jauhettii taas läpi. Karmeinta oli katsoa, ku vastapuoli ei näyttäny mitää katumisen merkkejä. siitä 31pv myöhemmin tuli päätös, että hovioikeus on katsonut sukulaismiehen syylliseksi! ! !En tiä olisko se juoponjämä saanu mitää tuomiota, jos ei olis ollu todistajii...Laitoin valtion konttorii hakemuksen vahingonkorvauksista. Sain juuri eilen kirjeen että asia on vireillä, mutta maksuun menee vielä 10-12kuukautta. ja sekin voi tulla vielä osissa, vaik korvaussumma oli vain 3500e.Että saat odottaa vielä monta miljoonaa tuskaista minuuttia. Muuta en voi sulle sanoa, ku älä luovuta, ja rukoile Jumalaa, jos kenkä puristaa.
Näinhän se menee täällä turvallisessa koto-Suomessa. Täällä on raiskaajien hyvä temmeltää. Mitäs ovat tytöt ja naiset tarjolla (=olemassa), itseään vaan saavat syyttää.
Ole kiitollinen todistajistasi ja siitä että tuomio tuli. Minä kun menin poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta, niin eivät uskoneet. Olin kuulemma liian rauhallinen (en ollut hysteerinen), minua ei ollut pahoinpidelty (oli vain käytetty voimaa, ei väkivaltaa) ja kaikenlisäksi raiskaaja käytti kortsua (kuulemma kukaan raiskaaja ei käytä kortsua). Poliisi tiesi, että kyseessä taisi olla vain yhdenyön pano, joka alkoi myöhemmin kaduttamaan, ja siksi sepitin tarinani.
Oma-aloitteisesti marssin sitten ensiapuun tutkimuksiin. Siellä luukulla yritin puhua hiljaa ettei muut kuulisi, ja hoitaja sitten kailotti suureen ääneen että täällä olis nyt tällanen raiskaustapaus, että mites nyt menetellään! Siinä käänty koko täys odotushuonetta minua katsomaan. Että hävetti.
Sitten menin uudestaan poliisilaitokselle, lääkärin antaman paperin kera. Paperi todisti ainoastaan että olin harrastanut seksiä, kenties hiukan tavallista rajumpaa. Mutta siinä kaikki. Poliisissa sanoivat ettei tässä ole tarpeeksi aineksia, mutta ottivat miehen tuntomerkit ylös. Siihen jäi minun juttuni. Ihan aluksi jaksoin aktiivisesti ajaa asiaani, mutta sitten väsyin ja lannistuin. En vain jaksanut enää. Tuntui siltä että yhteiskunta on minua vastaan, ja jotain niin suurta kuin yhteiskunta ja oikeuslaitos vastaan on vaikea yhden ihmisen taistella.
Olin mielestäni saanut kestää häpeää ja ylenkatsetta jo ihan liikaakin, joten ajattelin että parasta on antaa asian painua unholaan. Että en jaksa yhtään enempää tätä showta kun koko ajan saa olla taistelemassa.
Raiskaajilla on paljon helpompaa, tarttee vaan vakuuttaa että en se mä ollut, tai että se ite tahtoi.
Sit vielä tosta korvausten maksamisesta. Tuttavilleni määrättiin maksettavaksi vahingonkorvauksia (ei mikään raiskausjuttu), mutta he eivät ole niitä vielä saaneet koska syyllinen on persaukinen työtön paskiainen, ja viimeisimmän tiedon mukaan korvauksia ei tultane saamaankaan, kun ihminen ei tienaa. Ja sitäpaitsi ne korvaukset mitä muka pitäisi saada (ja joita ei siis yleensä saa) on yleensä naurettavan pieniä, suhteessa siihen mitä niiden pitäisi korvata.
merkillistä, kyllähän poliisin pitää uskoa, vaikkei ole hysteerinen.. minua uskoivat..
Poliiseista on tietyllä tavalla tullu varmasti vähä kyynisiä, koska on ilmenny paljon jutttuja, joissa 15v tytöt minihameissa ja ovat tyrkyllä kaikille miehille, he yleensä ovat niin pitkää olleet suostuvaisia seksiin kunnes se on ohi.
sit ne menee itkee mutsille et ne raiskattii, ja porukat vie oikeutee ja ne kyllä jaksaa vääntää jutun loppuu asti. oikea uhri yleensä ei. Mut kuka niist kaikenmaailman bimboist ottaa selvää.
Ehkä ne oikeasti haluaa vain kikatella ja näyttää aikuiselta, mut ymmärtääko aikuinen mies ku on jo muna pystyssä, et tässä kyse on vain aikuiseksi kasvusta, eika siitä et pikkutyttö oikeasti haluais sen karvaisia vehkeitä..mists tiedät???
Oikean raiskauksen uhrin tunteisiin psykologisten tilastojen mukaan kuuluu suunnaton häpeä ja itsensä tuomitseminen. Yleensä rikos ilmenee vasta kun uhri kertoo läheiselleen, alkaa sekoilla tms, jolloin joku muu patistaa hoitoon tai poliisille.
Ei raiskaukseen tarvi käyttää fyysistä väkivaltaa että voi väkisin maata. Kun ei ole väkivaltaa, rikosnimike muuttuu seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Näissä tuomio on lähes samanlainen. Oikeus osaa tulkita mikä on törkeää ja mikä ei. kertoa kannattaa kaikki, mikä liittyy asiaan.
Melkein aina poliisi yrittää saada järkiratkaisun rikosilmoitukseen. Ei tarvitse olla hysteerinen jotta on uskottava. Poliisit on koulutettuja ihmistuntijoita. he koettavat saada raiskatun naisen yleensä alapäätutkimukseen jossa katsotaan repeytymät, siemennesteet ym. Mutta kun nainen on vielä shokissa pitkään kaikesta häpäisystä, ei hän halua yleensä edes suostua tähän merkittävään tutkimukseen. Poliisi ei pakota. Virheitätekevät kyllä hekin.
Pahimmat ongelmat raiskauksen uhrilla on itsetunnon hajoaminen, raiskaajan sääliminen, häpeä, vakava masentuneisuus, ajoittaiset itsetuhoiset ajatukset ja kaikista pahinta uhrille on se jos hänellä ei ole ketään jolle puhua asiasta yli kyllästymisen. ilman sitä ei asiaa pysty käsitellä. Joillakin olen kuullut sen olleen joku ryhmäkeskusteluista, joillekin se on psykiatri.. toiset rukoilevat Jumalaansa, ja kertovat sille huolensa syvällisesti ja vapauttavasti, mutta ne ketkä ei puhu, ovat kuin käveleviä aikapommeja. Koskaa et tiedä tappaako se itsensä ja jää unholaan, vai kilahtaako nuppi lopullisesti ja joutuu pyöreään huoneeseen vai tuleeko hänestä itsestään raiskaajien puolustaja.tms..
Kuten esim lapsena hyväksi käytön uhriksi jääneet usein ryhtyvät hyväksikäyttäjiksi.. On ongelmana, ettei lapsi ole käsittänyt mitä hänelle on tapahtunut, ennen kuin aikuisena, jolloin tuntee myöhästyneensä kertomisen suhteen. Sit pyörittelee asiaa päässään ja alkaa ite samanlaiseks toisen loppuelämänpilaajaksi.
Ja vielä yleistän hieman lisää. Raiskaajat ovat persoonaltaan usein sairaita.
Heillä saattaa olla osa tai kaikki näistä oireista:
-huono äitisuhde lapsena
-isä pettänyt äitiä lasten nähden
-pieni vehje
(-lyhyt/vajaa mies)
-pitää itseään kuninkaana
-heikko itsetunto, muttei myönnä sitä, vaa yrittää näyttää jotain muuta
-ei kestä kritiikkiä
-luulee kaikkien naisten haluavan häntä
-työtön
-seurustelee
-ei myönnä tekoaan
-pitää naisia yleisesti tyhminä
-lapsena kehuttu enemmän kuin rankaistu
tosi usein jalkapallofani
usein myös alkoholi- tai huumeongelma
Muistaa pitää myös se että tämä oli minun oma näkemykseni asioista. osa tiedoista perustuu tilastoihin. Loput on yleistämistä.Ei kuitenkaan mitään keksittyä.
Miehet todellakin ajattelevat vain munallaan.
Hei! Tuo oli kyllä mielenkiintoinen juttu, mutta se sopii liian moneen ihmiseen. Olenko muka potentiaalinen raiskaaja, jos sovin noihin mittapuihin ja juon olutta!!???!