Taidan alkaa tässä kunnon töihin taas ja unohtaa hetkeksi aktiivisuuteni täällä.
Jätän kuitenkin teille perinnöksi tähän kutsun virtuaaliseen saunailtaan, ikään kuin hyväntahdon eleenä. Haluan kiittää kaikkia vastaväittelijöitä sydämellisesti tällä palstalla. Olitte kovempi luu, kuin kuvittelinkaan, itse en olisi pystynyt vastaavaan, epäilen. No hard feelings.
Mutta, siihen saunailtaan palatakseni - Enzo on kutsunut kaikki palstalle kirjoittavat jonnekin, sovitaan nyt vaikka johonkin Helsingin hienoista hotelleista, riehakkaaseen juhlaan. Saunotaan, puhutaan, syödään, juodaan ja juhlitaan. Mukana ovat tietysti WG, Stella, Marjaana, Scarabeus, Agentti, Kepo, Sherska, you name it... Kaikki mukaan ja sana on vapaa.
Tuleeko kirjailijanalkujen juhlavasta tilaisuudesta joukkomurhaan päättyvä nyrkkitappelu vai ylimmän ystävyyden symbolinen ja herkkä hetki? Kuka makaa illalla katuojassa, kuka sammuu lauteille? Kuka iskee silmänsä kehen, kenen ilta päättyy katkeriin kyyneliin, kuka suree menetettyä lapsuuttaan?
Kirjoittakaa tänne aiheesta ja illan kulusta oma lyhyt näkemyksenne. Eikä tietysti ole pakko, mutta jos haluaa.
S´oon moro!
Jätän kuitenkin teille perinnöksi tähän kutsun virtuaaliseen saunailtaan, ikään kuin hyväntahdon eleenä. Haluan kiittää kaikkia vastaväittelijöitä sydämellisesti tällä palstalla. Olitte kovempi luu, kuin kuvittelinkaan, itse en olisi pystynyt vastaavaan, epäilen. No hard feelings.
Mutta, siihen saunailtaan palatakseni - Enzo on kutsunut kaikki palstalle kirjoittavat jonnekin, sovitaan nyt vaikka johonkin Helsingin hienoista hotelleista, riehakkaaseen juhlaan. Saunotaan, puhutaan, syödään, juodaan ja juhlitaan. Mukana ovat tietysti WG, Stella, Marjaana, Scarabeus, Agentti, Kepo, Sherska, you name it... Kaikki mukaan ja sana on vapaa.
Tuleeko kirjailijanalkujen juhlavasta tilaisuudesta joukkomurhaan päättyvä nyrkkitappelu vai ylimmän ystävyyden symbolinen ja herkkä hetki? Kuka makaa illalla katuojassa, kuka sammuu lauteille? Kuka iskee silmänsä kehen, kenen ilta päättyy katkeriin kyyneliin, kuka suree menetettyä lapsuuttaan?
Kirjoittakaa tänne aiheesta ja illan kulusta oma lyhyt näkemyksenne. Eikä tietysti ole pakko, mutta jos haluaa.
S´oon moro!
Vastaukset 39
Vanhimmat
Eihän minua kutsuttu, mutta oletin kutsun koskevan meitä kaikkia. Koska en enää juo, valitsen mehulasin ja saan osakseni paljon puhuvia katseita. Ei en ole olevinani, en vain juo alkoholia.
Ehkä on parempi että mehun juotuani poistun hotellista. Koska en ole käynyt Helsingin yleisessä saunassa, josta paljon puhutaan, poimin pyyheliinakassin jaloistani ja astun tolpalla odottavaan taksiin.
Toivotan teille rattoisaa saunailtaa.
No, jos tämä individualistinen in-visuaaaalisuuteen viittaava tsetti on yhä myynissä, niin mä vedän spettarit pöytään ja lähden dokaan ilman laskua.
_Ich durfte keine nippel lecken_
Istutte höyryssä, en näe kasvojanne, näen vain rivin varpaita, karvaisia varpaita, pieniä varpaita, suuria varpaita ja sääriä. Voiko jollakulla olla noin karvaiset sääret?
- Sopiiko tänne vielä?
- Etkö lähtenytkään yleiseen saunaan? miehen äänestä on mahdoton arvata tämän ikää, mutta ivan haistaa saunan ovelle saakka.
- Muutin mieleni, olen nainen.
- Tule sisään ja vedä ovi kiinni, jottei löyly karkaa, tumma ääni toteaa ykskantaan.
Suuntaan värittömän äänen läheisyyteen, ivaajista olen saanut tarpeekseni jo edellisessä luvussa.
- Mitä kirjoittaminen on? Aloitan suoraan aiheesta.
- Puhutaan jostain muusta, nuori nainen tiuskaisee ja nakkaa lisää löylyä sanojensa vakuudeksi.
- Lipsahti klise, mutisen ja tunnen karvaisen säären vasten säärtäni. Sauna on intiimi paikka, vaikkei seksiä ole lupa harrastaa.
- Kauan sitten, vanha mies oven luona aloittaa ja saa saunan hiljenemään.
Vanhojen ihmisten kerronnassa on jotain hienoa, paitsi jos joutuu kuuntelemaan saman tarinan kolmekymmentä kertaa ja tietää että kuluu vielä viisitoista kerrontakertaa, ennen kuin tarina vaihtuu.
Tätä tarinaa en ole kuullut, hiljenen muiden mukana kuuntelemaan. Lämpö virtaa jäseniin, löyly pehmittää lihakset ja saa ajatukset harhailemaan vanhuksen tarinan myötä.
Hiljaiset sanat liennyttävät transsiin, en ole varma olenko hereillä vai unessa. Vesi sihahtaa kiukaalle, saa avaamaan silmät ja keskittymään hengitykseen, hiki helmeilee käsivarsilla, kultainen koru kaulalla polttaa.
Silmät tottuvat hämärään, miehen viimein päästessä tarinaversionsa loppuun, vilkaisen tämän harmaita hiuksia ja olemattoman ohutta hymyä, kukaan meistä ei tiedä oliko juttu faktaa vai fiktiota, luulen että osa tarinasta oli totta, osa kerronta kertojen mukana hioutunutta todentuntua. Mitä väliä asialla oikeastaan on, jokainen tarina kertoo jotain kertojastaan, mutta koskaan tarina ei kerro kaikkea. Hiljaisuus täyttyy uusista tarinoista, kertojille tulee kiire saada omansa kuultavaksi.
Juttua riittää pitkälle yöhön, pukuhuoneen puolelle, parvekkeelle jolle taivas vihmoo viileää vettä. Palaan pukuhuoneeseen, avaan hiuksille kietomani pyyhkeen ja viikkaan froteisen vaatteen takaisin muovikassiin.
- Miksi olet täällä, jos et pidä kenestäkään? tumma nainen kysyy hitaasti avaten hiustenkuivaajan johtoa.
- En pidä kenestäkään erityisesti, mutta ilmapiirissä on jotain vastustamatonta, ehkä ristiriitaisuus?
- Et kertonut tarinaasi? Nainen jatkaa etsien hiusharjaa.
- Tarinani on tylsä. En osaa kertoa kuin tositarinoita
Ilman kutsua jäin minäkin, mutta kuokkavieraathan ne ovat kaikkien sauniltojen suola.
Jos pontikkaa olisi, niin sitä joisin, muut mehut jätän muille.
Saunaankaan en lähtisi, mutta uimaan (sanakäännös) kyllä lähtisin.
Yleensä en iske silmiäni , vain sanat on
käytössä.
Poistun kesken illan, ettei kukaan ala taas kehumaan minua Marjaanaksi.
Mutta, nyt suljen vain silmäni ja toivotan teille hyvät jatkot, jos omat ei riitä.
Jatketaan tamperetta: nysse meni:)
see Kiven kadun monttu on auki? Tiäks! Siäl tapahtuu ihmuja?
Vai oliksse Hämiksellä? Emmää tiä )muitsa).
Tehkääpä tilaa siihen lauteille, tykkään istua keskellä.
Toivottavasti ruoka riittää ja on kypsäksi paistettu.
Jonkun kanssa saisi ehkä pienen kinan vaikka Kurosen kirjasta. Olen puolesta tai vastaan, kunhan vain eri mieltä.
Ehkä sitten seura saattaisi kyllästyttää ja lähtisin kallioon pubikierrokselle, sieltä yökerhoon örveltämään ja ehkä röyhkeä kiilaus taksijonossa kruunaisi illan.
T. ®Sherlokki © 2007
Kalliosta ei lähdetä taksilla, ainoastaan ruumisautolla Härtsän kiistelevän snagari-jonon kautta ylämummoon.
Isokokoinen, tummahiuksinen mies nousee taksista. Hän naurahtaa ja antaa kuskille kahdenkymmenen euron setelin. "Pidä loput", mies sanoo ja iskee silmää. "Anteeksi, mutta tästä puuttuu kolme euroa viisikymmentä senttiä", taksikuski sanoo. Mies katsoo vasemmalleen ja huomaa mustassa iltapuvussa kävelevän melankolisen naisen.
"Satu!", mies huutaa. Hän vilkaisee taksikuskia ja sanoo: "Pieni hetki", ennen kuin hän kävelee Sadun luokse. Satu kävelee katse maassa, ajelehtien.
"Satu! Et nyt viittii näyttää niin melaankoliselta!".
"Se on me-lan-ko-li-nen, X-Sherlokki", Satu vastaa ja purskahtaa itkuun. X-Sherlokki tarttuu Satua vyötäröstä. "No niin, tules nyt tännepäin. Tämän taksikuskin luokse. Voisitko mitenkään heittää hänelle kolme euroa viisikymmentä senttiä?".
"Se on viisi euroa vajaa nyt", kuski sanoo ja osoittaa mittaria. Perkele, X-Sherlokki ajattelee samalla, kun hotellin edustalle ajaa pitkä musta limusiini. Limusiinikuljettaja nousee ja avaa oven, autosta astuu vaalea laiha mies mustissa aurinkolaseissa. "Esi-isieni nahalla", hän sanoo heleällä äänellä ja heittää X-Sherlokille viiden euron setelin.
"Miten tiesit, että tarvitsin viisi euroa", X-Sherlokki kysyy.
"Tämä on Agenti X:n kirjoittama tarina, minä tiedän kaiken, jopa sen ihmisen nimen, joka ensimmäisenä masturboi Mona Lisa taulun edessä, silloin kun taulu vielä roikkui vessassa". X-Sherlokki katsoo W G:tä äimästyneenä. "älä", W G sanoo. "En ole vielä päättänyt."
Yhtäkkiä kuuluu pamahdus.
"Mistä on kyse?", X-Sherlokki kysyy, itkevä Satu käsivarsillaan.
"Mikäli tarkka sosiologinenäni haistaa oikein, tuo pamahdus oli seurasta hyperaktiivisen sanatulvani hermoromahduksen partaalle saattaneen Scarabeuksen juhla-asiantuntijoilta saaman pre-party syömisohjeen ensimmäinen konkreettinen osa, täysin ei-konkreettisena.
"Eli pieru?"
"Näin on."
"Etkö olisi voinut vain sanoa 'pieru'?"
"En. Vulgaarista."
Isokokoinen X-Sherlokki, frakkiin pukeutunut W G ja itkevä Satu astuvat sisälle hotelliin.
Juhlasalissa seisoo F.Enzo juhlallisesti pukeutuneena, vierellään nyrpeän näköinen Kepo ja sisustusta ihasteleva MarjaanaJKL.
"Hyvät ystävät! Tervetuloa! Hienoa nähdä teidät kaikki täällä tänään juhlimassa häitämme".
Vieraat katsovat F.Enzoa tyrmistyneinä.
"Niin aivan, minä ja minun vaimoni Loistavasti Sanottu arvelimme, että koska olen onnistunut säikäyttämään kaikki tiedostavat, enemmällä kuin kolmella aivosolulla varustetut olennot minun loputtomilla 'olen oikea kirjailija' puheillani, ainoa tapa varmistaa että ihmisiä todella ilmaantuisi oli narrata heidät puheilla saunasta ja ilmaisesta viinistä. Mitään alkoholipitoista emme tietenkään voi tarjota, mutta jos te voitte niin ilmoittakaa siitä meille. Ai niin ja ovet on lukittu, jos joku teistä ajatteli lähteä."
Satu purskahtaa itkuun, W G suoristaa frakkiansa, ja erilaiset mitalit ovat vaarassa tippua. X-Sherlokki käy buffetipoydän - joka koostuu erimerkkisistä, kovista ruisleivistä ja epäilyttävän värisistä korvapuusteista - kimppuun, kun taas MarjaanaJKL pohtii Pelastusarmeija- pussien semiotiikkaa.
Ilta päättyy siihen, että vankeuteen ja trippi- mehuihin kyllästynyt, liimasta lohtua hakenut W G kiipeää alusvaatteissaan ikkunalle ja huhuilee, kunnes poliisit tulevat paikalle ja vapauttavat häävieraat. Tosin X-Sherlokki jää kaipaamaan erikoisilta maistuneita korvapuusteja.
---
* siistitty versio.
Hauskasti kirjoitettu. Panostit sentään esitystapaankin, kuten kirjailijanalun sopiikin...
Mä vaan luettelin oman versioni tapahtumat, kuten huomaat.
By the way, kuka se Satu on?
HYVÄÄ YÖTÄ
Kyllä tällä palstalla on oikea nimi.
Olistte nyt näyttäneet mihin pystytte!
Että tällaisia raapustuksia.
(Äkkiä karkuun, kohta tulee turpaan)
"Olistte nyt näyttäneet mihin pystytte!"
.. teitittele, talvikukka hyvä.
Eikä karkuunkaan tarvitse juosta.
Nyt tuli niin hyvä tarjous, ettei siihen voi olla vastaamatta.
Sain eilen ylennyksen töissä, ja kaipaan vastapainoksi jotain rennompaa... Enzo, kiva kun heitit muhkean idean! Pitäis mennä nukkumaan enkä edes yritä kirjoittaa nerokkaan selkeitä juonenkäänteitä. Siitä huolimatta, kerron oman mielikuvani siitä miten ilta saattaisi edetä.
Enzo seisoo hienon hotellin aulassa, ja arvioi sisään astuvia ihmisiä: paikalle saapuu Agentti, Sherska, Stella, WG, Marjaana ja Iivana Hellä. Scarabeus ja Kepo eivät olleet paikalla koska he missasivat ilmoituksen. Alkuesittelyn jälkeen on selvää, että illasta tulee vähintäänkin mielenkiintoinen.
Kahdeksan hengen porukka siirtyy saunaosastolle. Sherska heittää kovat löylyt, Stella istuu alimmalla lauteella ja juo kylmää olutta (Karhua) jotta voisi nauttia pidempään saunan lämmöstä. Sherska, Agentti ja Enzo juttelevat äijien juttuja. Iivana Hellä kertoo pari rupista runoa, ja WG osallistuu siihen taitavasti. Marjaana haaveilee vihdasta. Sauna täynnä hikisiä kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä jotka ovat vasta tavanneet - kuin omituisten otusten kerho! Välillä käydään pulahtamassa porealtaalla, tai jotain muuta pelleilyä. Stella uhkaa humaltua jo yhdestä oluesta, ja selittää ylipirteänä olevansa tavallaan jo hiprakassa. Marjaana liukastuu mennessään jo kolmatta kertaa saunaan, mutta onneksi pyyhe on tiukasti kiedottuna ympärille. Saunassa vaihdetaan vielä hullunkurisia lapsuudenmuistoja. WG innostuu kovasti aiheesta, samoin Stella. Iivana Hellä simahtaa lauteille juotuaan liikaa olutta, ja hänet kannetaan vaatehuoneeseen jäähtymään.
Saunasta siirrymme punaposkisina ja rentoina laittautumaan illanviettoa varten. Ravintolan puolella on pöytä varattuna tunnelmallisesta kabinetista. Valtaamme pöydän ja tilaamme parhaimmat annokset sekä hyvää viiniä. Ainakin Stella tilaa Australialaista valkoviiniä, tai sitten listan kalleinta viiniä sillä periaatteella että kallein on toivottavasti myös parasta. Puhe käy eikä naurua säästellä, juttu käy lennokkaasti ja saamme maailman parhaimmat ideat. Pian alkaa kuitenkin valjeta kummallisia piirteitä seurueen keskuudessa: se johtuu siitä, että WG ujutti salaa viinipulloon jotain ylimääräistä.
Stella oli ajatellut tanssivansa yökerhon puolella vaikka aamuun asti, mutta suunnitelmat muuttuvat. Kun Stella nimittäin ryhtyy juttelemaan ruokapöydässä seurueen ainoan naisen kanssa, se johtaa jyrkkien mielipide-erojen ilmaantumiseen. Stellan mielestä Marjaana käyttää liikaa sivistyssanoja. Baarin puolella Marjaana ja Stella raapivat toisiaan ja repivät hiuksista, koska viinin ”lisäaine” yllyttää siihen. Onneksi Serska huomaa tappelun kovasta menosta huolimatta - hän kun oli juuri keksinyt aivan uuden tanssityylin... Riidasta huolimatta päättämme kaikki mennä hotellihuoneeseen jatkoille, jotta voisimme jatkaa keskustelujamme. WG on löytänyt naisseuraa, joten hän jää baariin.
Stella oli ensin iskenyt silmänsä Enzoon, mutta nyt hän on niin sekaisin että hän iskee silmänsä myös Agenttiin ja Sherskaan! Marjaana puolestaan oli iskenyt silmänsä vain Enzoon, ja hän suhtautui asiaan pelottavan vakavasti. Hotellihuoneessa leikitään pullonpyöritystä. Kun Agentti saa tehtäväkseen esittää vihaista bulldoggia, Stella nauraa vatsalihaksensa kipeiksi ja yrittää ratsastaa Agentin selän päällä. Serska saa tarpeekseen ja heittää pullon ikkunasta ulos. Sillä välin kun miehet poistuvat hetkeksi hakemaan Coca-Colaa tai jotain terveellisempää juotavaa, Marjaana suunnittelee Enzon sitomista sänkyyn - mutta huomaakin ystävystyvänsä Stellan kanssa! Kun miehet palaavat, kaikki menevät iltapesun jälkeen sänkyyn: pimeässä kerrotaan kummitustarinoita tai muita hurjia juttuja auringon nousuun asti. Enzo keksi niin paljon jutun juurta että nukkumisesta viis.
Heti ensimmäiseksi täytyy todeta, että se saunailta oli takuulla ikimuistoisin sellainen saunailta, josta en muista mitään. Olen oksennuksen ja veren peitossa, mutta hymyilen. Mitä en muista, voin kuitenkin tuntea, ja lukemalla ruhjeita ja muistelmia voi edellistä iltaa peruuttaa taaksepäin kuin historiaa kirjoittava rapu.
Kaikki alkaa siitä kun Lauttasaaren saunaseuran syrjäisen huvilan eteen kaartaa tumma limusiini. Autossa saapuu paikalle raihnainen vanhus pohjattoman kilpailuviettinsä piiskaamana.
- Saavun paikalle ensimmäisenä, saan viimeisen sanan, enkä lähde pois kulumallakaan!
Ukonraihna laskee käsistään raskaat painot, joita on nostellut Jakomäestä lähdöstään saakka. Hauikset pullottelivat miehekkäästi ja hikeä erittyy tavalla, joka on mahdollista vain hänen novelleissaan. Vanhus sonnustautuu leopardin nahkaiseen viittaan, kietoo sen ylipainoisen keskiruumiinsa yli, ja asettelee vielä rusetin kaulaansa. Toiseen käteensä hän ottaa valtikan, jonka päässä komeilee pienen pieni kultainen penis.
- Olen valmis kritisoimaan ja olemaan ottamatta sitä vastaan, X-Sherlokki c2007! hän huudahtaa teatraalisesti noustessaan ulos autosta viitta alastoman ruumiinsa peittona.
Sherliinin asettauduttua rakennuksen takkahuoneeseen, astuu ovesta sisään kaveri, joka esittelee itsensä Agentti X:ksi. Vaikka kutsu oli henkilökohtainen, on hän tunnettuna netiketin rikkojana päättänyt rikkoa myös etikettiä ottamalla avecin mukaansa. Kumppani paljastuu suurikokoiseksi skinheadiksi.
- Me tapasimme tasa-arvopalstalla, silminnähden onnelliselta näyttävä agentti kertoo Sherskalle, joka on järkyttynyt samaan aikaan niin monesta asiasta että hänen tuntemat numerot loppuvat kesken.
Poikkeuksellisen kiusallisen tunnelman vallitessa tupsahtaa paikalle Kipakka-Akka, tukka sekaisin ja oudon vauhkona. Hänen vanha Datsuninsa on levinnyt saunaseuran pihamaalle, ja kipakkaa sapettaa koska hän tietää epäonnistuneensa maailman silmissä. Juhlaan hän on valmistautunut jättämällä hiuksensa pesemättä ja kumoamalla ajomatkan aikana kaksi pulloa rommia, minkä kieltää itkuisella äänellä. Kipakka on saapunut purkamaan sydäntään, ja on silmin nähden aggressiivisella tuulella.
Äkkiä oveen koputetaan. Agentti saa käteensä postiljoonin toimittaman pikakirjeen. Hämmästyneenä hän repii sen auki ja lukee sen huoneelle. ”En valitettavasti saavu paikalle. Netistä ostamani maisterin diplomi ei ole tullut vaikka lähetin Nigeriaan asti siitä rahaa, enkä saata laskeutua pilkattavaksenne ilman virallisesti akreditoitua oppiarvoa. Lisäksi minun on päivystettävä puhelinta, jos vaikka soittaisivat Reginasta. Marjaana.”
Juhliin saapuu myös liuta muita kahjoja: Comedie, Skarabiini, Stella ja Cookie. Ilta päättyy Sherliinin haastettua kaikki läsnäolijat painiin. Kaiken aikaa katonrajassa on pörrää kärpänen, Iso-E. Itse krapuloin läsnä kaikkialla enkä missään, samaan aikaan tarinan alussa, mutta temporaalisessa lopussa, olenhan tämän sepustuksen kaikkitietävä kertoja, jolla on eritysoikeuksia omassa tarinassaan.
Tä oli hyvä... :)
Ai niin, Kipakka-Akka! Sehän tais olla eri hyvä tyyppi.
Stella tykkää oikeasti painia, joten sikäli hän varmasti viihtyy. Mutta koska hän on herkkä sielu, hän luultavasti kypsyy jo illan alkuvaiheessa räiskyvästä kritiikistä, kun jokainen yltyy haukkumaan toista. Hän menee aikaisin nukkumaan jotta jaksaisi seuraavana päivänä tehdä kaupunkikierroksen.
Savusaunassa kaikki alkoivat saunanlauteilla pikkuhiljaa muistuttaa toisiaan, sillä sisällä nojailu ja notkahtelu ei ollutkaan mitään mitätöntä töhertelyä, varsinkaan silloin kun löylynlyömät Kirjailijanalut ovat asialla. Lauteilla he nyt alkoivat olla joltisessakin kunnossa joka iikka, roikuskelivat kuka mitenkin kuin rotkon partaalla. Koko porukka alkoi jo olla sen näköistä, että kaipasi huolenpitoa. Kun vihoviimeisetkin Kirjailijanalut vähän myöhemmin tulivat saunalle, niin siitähän puuttui sitten ainoastaan se, että keltainen lehdistökin olisi rynnistänyt sinne. Mutta keltainen lehdistö on sen verran värivammaista, että paikalle ennättikin ensimmäiseksi tuo vikkeläjalkainen maahanmuuttajien etujoukko, jotka olivat ottaneet onkeensa kertakaikkiaan sen yhden bestselleristin kehotuksen mukaisesti taas kynän käteensä ja kamerat olalleen. He jos ketkä tiesivät, että mitään uudenuutukaista systeemiä ei rakenneta päivässä, joten sitä ennen ehtii hyvin kirjoittaa kirjoja ja tehdä jopa muutaman dokumentin tai pitemmänkin elokuvan. Kirjailijanaluilta oli turhaa odotella käsikirjoitusta mihinkään mitättömään vartin mittaiseen kuvakoosteeseen, joten sekin kirjoitushomma sujui näiden notkeasormisten räväköiden maahanmuuttajien hyppysissä aikataulun mukaisesti. Mikäpä heille sen somempaa kuin lähetellä kansainvälisille yhtiöille taas näitä exoottisia otoksia, jotka voi näyttää joka tv-tuutista ja tuubista. Juuri kaikki oudot jutut kiinnostavat. Miksipä ei sitten tämäkin, että millä tavalla aikaansa voi viettää kuumassa ja katkuisten pimeässä lähes hapettomassa tilassa täällä pohjan perukoilla. Ja varsinkin ne asiat kiinnostavat, että kenellä oli kuka mikäkin missä seuranaan. Siis oliko ministereitä ja kanistereita piiloutuneena pimeisiin nurkkiin kainaloistensa kanssa. Jo pelkästään pimeiden juttujen näkeminen saattaa vaikuttaa siihen, että rajalta tipahtelee tulevaisuudessa entistä vähemmän porukkaa tänne, niin mikäpä siinä sitten. Onpahan vähän väljempää. Eipä tule ainakaan suurkaupunkia Hesasta. Juu. Ja Sipooseen lykkiytyvät loputkin ökyt örveltämään. Sibbovargarna... Just! De är.. niin kiva juttu kahistella sitten taas lisää rajanylityksen jälkeen yhdestä sun toisestakin asiasta. Just! Vähän säpinää. Törinää tötteröön rajalla kuin rajalla.
Lauteilla nokinen metelöivä joukko yhtenä myräkkänä, josta erkkikään ei saa selvää kuka on kuka. Aito asia. Ja eikun löylyä lissää! Tosi-tosi-Kirjailijanalkujen porukka oli kuin kotonaan tässä kunnon farssissa!
”Mitä-mitä-mitä? ... siis sulla on teksti kirjoitettuna ykkösrivivälillä, ei helvatanhee sehän on väärin kirjoitettu, laita vähintään kakkosta tulemaan... ja muistakaakin sitten ne pilkut myös paikoilleen ainakin joka toisessa, viimeistään kolmannessa kappaleessa... ja entäs pisteet sitten... oletko Sä nyt varma, ettei ole liikaa sitä auringonpaistetta... pelkkää tuskaa-tuskaa-tuskaa ja kaipausta-kaipausta-kaipausta ja verta ja oksennusta ja wit*uilua ... ai sä kirjoitat omakohtaista... no sitten vaan lisäät sitä kuun pimeetä puolta... ulinaa.”
Ja Uuuuu-uuu-aaaa....
Sitä oli kaikkien kiva ulista. Oli se taas niin kotoisen oloista näille satakielille. Jee-jeee-wau-wau-ihq-ihq...u uuuuuuuuu-uuuuuu-aaaaaaaaa... ja vääntäytyivät viimein hikisinä yhtenä ryppäänä kuin rypälepommit ähisten suihkuun. Koko seurue oli hetken kuluttua sellaisessa vaahdossa liukastelemassa ja puhaltelemassa saippuakuplia, että kuvaaminen piti lopettaa siihen, mutta hörähtelevän remakat naurut äänittäjä sai purkkiinsa taltioitua. Siinä oli nyt valmiina studionaurut moneksi vuodeksi. Hieno juttu kertakaikkiaan. Tämä kanvainvälinen filmiryhmä osaa kyllä mainiosti hoitaa markkinoinnin, ja nämä äänitykset tulevat joka tuutista. Siis aina kun telkkarista tulee sitä hohotusta, niin on hyvä muistaa, että Kirjailijanaluthan siinä naureskelevat toisilleen! Kuka ilkikurisesti ja kuka vähän jykevämmin, hoh-hoh-hoo-harrrr-har-hah-hah-haaaa, täältä tulee vähän esimakua Teille kaikille ja perästä kuuluu... ja globaalisti! Ja ei aikaakan, kun demo näkyy netissä, ja fakta-fiktiokooste sitten aikanaan elokuvateattereissa, ja elokuvastahan pätkitään muutama erillinen versio ja tv-sarjoja jne. jne. ... ja MEIDÄN Kirjailijanalkujen KIRJAT, joista kaikista tulee BESTSELLERIT... ja tietysti leffojen pääosien esittäjät on kaikki meidän sukulaisia, JA MEISTÄ KAIKISTA TULEE AINA VAIN VALOVOIMAISIMPIA TÄHTIÄ TUIKKIMAAN JOPA BOLLYWOODIIN JA HOLLYWOODIIN ... JNE.JNE.JNE.
Tämä boheemin luxoriöösi rento fiilistely vetosi suloisesti sydänalaan, tämä sumeanoloinen virtuaalinen läheisyys sai heidät ikäänkuin leijumaan, ja todentotta, kun vain sipaisi omia kantapäitään tai miksipä ei kaverinkin kantapäitä, niin he tunsivat niissä pientä kutinaa, kuin jotain sulkakynän pöläyttämää viiperrystä ja taianomaista värähtelyä menneestä maailmasta. Hieno tunne!
Hotellin ruokasalin pöytä nro 16 oli tietysti heille varattuna. Illallispöydän kattaus oli sekin kuin suoraan vaalimainoksesta. Mikäpä siinä oli istuessa ja lapatessa murkinaa edessä olevalle lautaselle. Siinä ruokamaljoja kilistellessä jokaisen Kirjailijanalun päässä alkoi kiiriä tuttuun tapaan taas arvailuja, huhupuheita, jopa juoruilua, eikä kukaan jaksanut enää välittää mihin tämä kaikki johtaa, ja olikos tämä nyt taas jotakin peliä. Kukaan ei enää tässä vaiheessa jaksanut kaipailla kaikenkattavia yksityiskohtaisia viilailuja saati selontekoja, vaan kaikki vaipuivat mässäillessään mielihyvin hetkeksi kuin iltahämyn suloiseen slaavilaiseen kaihoon. Syötyään ja juotuaan siirtyivät sitten discosalin tuikkivien tähtösten alle. Pelit eivät kuitenkaan olleet aivan seis, sillä ottivat vielä pikkukisan keskenään siitä, kuka heistä osasi vinksauttaa silmää parhaiten tähtien tuikkeessa. Sekin taito oli parasta opetella hyvissä ajoin, sillä sitten kun on Kirjailija, niin sellainen mitättömältä tuntuva pikkujuttukin on oikeastaan iso juttu. Wink-wink-wink.
No niin. Herätys siellä!
Siellähän ne Kirjailijanalut heräilevät parhaillaan pikkuhiljaa. Jo aamu-uutisissa sanottiin, että: ”... pilvisyys vaihtelee ja etelästä saapuu kovaa kyytiä föhntuuli ...” Niinpä tietenkin. Pitihän se arvata.
Kevät!
Tämä oli kerrassaan herkullista tekstiä!! ;)
Ei olisi lainkaan hullumpi idea jos Scarabaeus, Agentti, W G, Sherlokki ja Enzo tekisivät aiheesta yhteisen projektin... Itse asiassa, se olisi KUNINGASIDEA. Hauskaa se ainakin olisi!
Mahtavaa stooria, näitä on tosi hauska lukea! Olen nauranut täällä ääneen. Suurkiitos tähän asti kirjoittaneille! Ja tosiaan, sana oli siis vapaa ihan jokaiselle, alkuperäisessä kutsussa erikseen mainitut nimimerkit olivat vain esimerkin vuoksi.
Panin tältä päivältä jo pillit pussiin, kun on perjantai ja voisi ottaa vaikkapa muutaman oluen.
Tuli vaan mieleeni, että tästähän saa lisäideaa vaikkapa parillakin mielleyhtymällä: Tämähän voisi olla periaatteessa ihan tottakin - Että jotkut keskustelupalstalla hyörineet tapaisivat lihana ja verenä oikeastikin. Todennäköisesti se on jo jossain tapahtunutkin.
Ja sitten sain toisenlaisen idean: Tässähän on ainesta jollekulle vaikka ihan romaanin aiheeksi samalta pohjalta. Olkoon sitten rakkausromaani, jännitys-tai rikosromaani, ihmissuhdedraamaa, satiiria tms.
Nöyrin kiitos joka tapauksessa, hyvät ystävät ja skål!
Ehdota vain paikka ja aika tänä keväänä, niin minä olen messissä. :)
Viikonloppua!
Mutta riskinähän siinä on sitten se, että kaikki salaamamme paljastuu. Olisiko se leikin loppu?
Haluammeko me paljastella itseämme, vai vain verhoutua kirjailijanalkujen tahrattomaan ja sähköisenä bittivaruudessa hulmuavaan toogaan?
Periaatteessa olen kyllä aina ollut viehkojen, kauniiden ja nuorien naisten esittämille kutsuille melko heikko, hieman kuten Jussi Vareskin, joten...
Meillä on vastuullinen työ toistemme anonyymeinä pilkkaajina.
...Oooohhh! totta taidat puhua mooses, turha väittää, että olisit Agentti_X, sillä:
TAIDETAAN OLLA ASIAN YTIMESSÄ!!!
Vares?... mitä hel-
vattaa täällä oikein nyt
kehitelläänkään?
”... ja sitten juokset
ja sen jälkeen läähätät
juokset ja juokset...”
Ei kai tää vaan oo
sittenkin kirppusirkus!
Ei-ei-ei-ei...hän?
En ymmärrä mistä puhut;
muurahaiset yhtykää ja
kivekset hältä syökää
sillä Scarabaeus ei järkeä tee
ja teillä varmaan on nälkäkin
Kun olette valmiita (mutta ette aivan täysiä)
tulkaa takaisin ja tämä runon
hotkaiskaa
Sillä se on aika paska
vaikka selvän siitä saakin
Olen varma, McGonagall arvostaisi
(onko Scarabaeus McGonagall?)
Vaan ei voi runo loppua, ilman pientä
riimittelyä:
[lisää riimittelyä]
Huh, huh .....:/
masentava?
Anna kun jatkan:
Niin masentava runo
että bing bang
ihmiset marssivat kaduilla
ja huutavat: "Tuo oli
m a s e n t a v a
runo
niin hitaasti että hiukkaset
k y l l ä s t y v ä t
ja viiltävät ranteensa
ja korvissa suhisee kun epätoivoisimmat käynnistävät koneitaan ja
alkavat lentämään pois
toiseen gravitaatiokenttään.
"Ihmislihansyöjäkasvi" (W G:tä lainaten) springs to mind.
Leikki jatkuu, se vain muuttaa muotoaan. Täältä eivät kirjailijanalut lähde kulumallakaan; vaikka välillä tulisikin pidempää taukoa, tänne on helppo palata koska vaan. Ainakin jos aiheet ovat riittävän kiinnostavia.
"Meillä on vastuullinen työ toistemme anonyymeinä pilkkaajina" sanoo Agentti ja totta turisee, paitsi että minä en pitäisi tuota anonyymi-sanaa niin kovassa arvossa. Se on liioiteltu - elleivät mielikuvamme sitten ole aivan mahdottoman hattaraisia. Saavathan ne sitä toki olla, onhan se kiva kun saa luoda sellaisia mielikuvia kuin haluaa kenenkään häiritsemättä :) Todellisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla mikään totaalinen murskaus ja pettymys, koska emmehän voi tosissamme odottaa kohtaavamme mitään mielikuvamme ruumiillistumaa. Jos pidämme toisistamme täällä ja tapaisimme pienellä porukalla huviksemme, ei kai siinä olisi kovin paljon menetettävää? Kenties päinvastoin? Riskin etu onkin juuri siinä, että ottamalla riskin voi myös saada jotain enemmän.
Sitä paitsi, palstan wittuilijat ovat sitä luokkaa, että eiköhän se kritiikin suoltaminen luonnistu myös kaverille! Jos ei, niin sitä voisi ehkä harjoitella.
Tarinat yhteisestä illanvietosta pistivät mielikuvituksen liikkeelle. Lapsellinen uteliaisuus janosi lisää. Tuntui kiehtovalta ja ”todelta” lukea henkilöistä, joista oli jo entuudestaan muodostunut edes jonkinlaisen mielikuvan. Teki melkein mieli ottaa selvää, olisiko sellaisessa porukassa puoliksikaan mitään niin kahjoa kuin tarinoissa (eihän ne ollu mitään tylsiä henkilöhahmoja). Sitten ajattelin että olenko täys kahjo kun ehdottelen tuntemattomille äijille saunailtaa..(!!) Välillä sitä vaan tuntuu kuin olisi jotain yhteistä… Mutta ehkä olenkin vaan spontaani ja hullunrohkea!
Voimme toki jatkaa näinkin, tupsahtaa palstalle silloin kun vaan huvittaa. Tai sitten voimme joskus myöhemmin lähettää s-postia ja katsoa saammeko porukan kasaan. Pidän sitä edelleenkin hauskana ideana! Kuinka sinäkin, Enzo, voisit muka kieltäytyä? Minä nimittäin olen herttainen, kaunis ja nuorikin, ja nämä muut ovat erinomaisia kirjoittajia. Kun meillä on vain yksi elämä, eikö tekisi piruuttaan mieli katsoa millaisen porukan saa kasaan? Voitaisiin sopia että se olisi tylsä ja leppoisa illanvietto, ettei kellekään tulisi paineita olla jopa hauska.
Meniköhän mulla pupu pöksyyn? En nimittäin tiedä rohkenenko sittenkään noin erikoiseen illanviettoon... (Alan kohta jo uskoa noita hyviä mutta kummallisia tarinoita.)
Ehkä mun pitäis vaan mennä nukkumaan :)
kutsun sut ensi kesänä mun julkkareihin? Pitäiskös kaikki muutkin heebot täältä kutsua, vai olla kutsumatta ja vetää päälle bisset tms? Artisti tietysti maksaa...
niin kaikki muutkin epämääräiset heebot tältä palstalta pitäisi kutsua. Paitsi se rassu yhden viestiketjun alempana.
MarjaanaJKL vai? Mikäs vika tässä böönassa on?
ei toki, vaan eräs toinen, nimetön sellainen.
Otin hiljaisuuden myöntymisen merkiksi: palstalaiset on siis kutsuttu julkkareihin.
sedät ne vaan jaksaa heilua, vaikka järki seisoo paremmin kuin......;)
Tarjoo itelles vaan. Muilla on nyt jo vaikeuksia bissen kaa.
Minä tulisin mielelläni.
Sinuna kutsuisin yhtälailla myös seuraavat:
Agentti, Scarabaeus, Sherlokki ja W G.
En suosittelisi kutsumaan ketään muuta.
Ei tämäkään idea ole niin tuore, ei uusi, ei uniikki. Mikä täällä olisi?
Olemme käyneet virtuaalikapakoissa iskemässä kasipalloa kepillä jo vuosia sitten, muistaakseni iltapukuni oli silloin punainen.
Viimevuonna kävimme härkätaistelussa. Nämä on näitä, joihin jokainen jaksaa osallistua Tekstillä, koska tekstiin saa ujutettua mielipiteensä.
Mutta totta on, että näitä on kiva lukea.
Niin minä pidän juhannuksena suuren luokan pirskeet joissa ei alkoholia tarjota ja paikalle kutsun vain itseni, jottei tunnelma turhaan latistu vääränlaisten ihmisten seurasta.
Onhan noita miittejä ollut, mutta ovatko ne tuoneet mitään uutta keskusteluun? Ehkä henkilökohtaisempia loukkauksia, ivaa jonka voi tarkasti kohdentaa ja sellaista. Pitäydyn siis jatkossaskin omassa seurassani.
Ai niin ja minähän jo kerroin itsestäni kaiken, joten paljastuksia ei ole luvassa jatkossakaan.
Krapulan haihduttua tarkemmat mielikuvat illan kulusta syöpyvät tajuntaan, ilmeisesti
kallio-off löi laakin takaraivoon ja muisti palautuu vasta nyt.
Muistan hyvin kuinka astuessani hotellin aulaan, kuulin voimakasta kiroilua. Tunnistin luisevan olemuksen Kepolle kuuluvaksi. Sain kuulla kuinka lukemansa maaseutulehti oli hyllyttänyt perunan itämisestä kertovan jatkonovellinsa. Ostin Kepolle lohdutukseksi ville vallattoman, jota hän jäi ryystämään, kun astelin lähemmäksi saunaosastoa.
Matkalla kuljin omituisen huoneen ohitse, jossa ilmeisen keskittynyt henkilö tulkitsi seinäpaperin kuvioiden mysteeriä, puhuen muinaista faaraoiden kieltä, ei sitä kreikkalaisten muuntelemaa, tämän tunnistin helposti. Tämän oli pakko olla CFC, ainoa ihminen maailmassa joka pystyi olemaan autistinen jopa itselleen.
Matkalla juomani rohkaisuryypyt pakottivat poikkeamaan matkalla vielä wc:hen. Juuri kun olin lopettanut tarpeitani, kuulin selväksi savoksi manailua vieressä olevasta kopista. Ovi aukesi ja ulos astui yllättäen agent_x joka laittoi jonkinlaista kireää naamaria päähänsä, alta kuitenkin paistoi aito savolaisen lumihangen valkaisema iho. agent_x ei tajunnut minun jo selvittäneen oikeaa persoonansa.
Lähdimme yhtä matkaa kohden saunaosastoa, somalin kielellä huumoria viljellen. Oli niin hauskaa olla ”tietämätön”. Kun avasimme pukuhuoneeen oven, naulassa roikkui järjettömän kokoinen laukku, jossa luki kyljessä KIPAKKA. Ääneen ihmettelimme kassin kokoa ja missä oli omistaja.
- Satu meni saunaan, pisti laukun naulaan, -Stella- meitä onneksi valisti.
Myös me siirryimme löylyn lämpöön.
Saunassa vain oli kiusallisen kova höyry, se ei kuitenkaan lähtenyt kiukaasta, vaan F.Enzo päästä, hänen käydessä tiukkaa keskustelua lauteilla istuvien kanssa. En ehtinyt kunnolla istuutua, kun ovi jo paukkui Sadun poistuessa paikalta. Mikähän sille taas tuli, Paakin möreä ääni kähisi:
- Sen kerran kun minäkin tulen ihmisten ilmoille ja saunomaan, joku jo lähtee ovia paiskoen.Lähden takaisin maaseudun rauhaan, enkä enää tule tällaisiin kekkereihin.
Meinasin jo kommentoida asiaa, mutta keskittymistäni häiritsi W G, joka hiveli hauistani ja huokaili ääneen. Liika on liikaa siinäkin hommassa, joten siirryin hieman sivummalla. Jouduin Marjaanan viereen ja se oli vieläkin epämiellyttävämpi kokemus. Olin lähempänä kiuasta ja Marjaana heitti löylyä heittämästä päästyään, sulkien aina välissä päänsä käsien väliin.
Päätinkin poistua saunasta.
Pukuhuoneessa ei onneksi ollut kuin yksi henkilö, ainakin sen onneksi tulkitsin. Satu oli ottanut laukkunsa naulasta, mutta jättänyt siihen varattu lapun tilalle. scarabaeus nousi pystyyn ja köhi kurkkuaan. Myös muut kirjoittajat tulivat saunasta perässäni. scarabaeus kertoi kirjoittaneensa meille puheen, jonka nyt halusi lukea kaikille ääneen. Mutta kun jo kolmaskymmes liuska oli menossa ja hän kaivoi uuden nipun tekstiä kätköistään, päätin lopullisesti jättää nämä karkelot ja lähteä sille pubikierrokselle.
T. ®Sherlokki © 2007
katseli ympärilleen, söi itsensä ähkyyn ja poistui huomaamatta paikalta.
Kuinkahan pitkä olisi illan päätyttyä ns. saunan taakse joutuvien jono, jos ihan pelkästä kirjallisuudesta puhuttaisiin ;)
Sehän vois olla vaikka kuinka hellllllvetin pitkä.
Mut yhdyn edelliseen epäilijään.Luultavasti se olisi.....:))