miksi aina käy näin? kaikki suhteet loppuu parin kuukauden seurustelun jälkeen. juuri kun alkaa luottamaan ja uskaltaa antaa itselleen luvan rakastua.
oonko mä niin vaikea kumppani vai mikä mussa on vialla?
on niin hylätty olo, kaipaan takaisin lämpimään kainaloon.
miks mä oon aina niin vitun pelle ja naiivi että joka ikinen kerta uskon loppuun asti kaiken päättyvän hyvin. joka kerta ero on mulle täys yllätys ja uusi maailmanloppu.
ELÄMÄ RAISKAA MUA !!
oonko mä niin vaikea kumppani vai mikä mussa on vialla?
on niin hylätty olo, kaipaan takaisin lämpimään kainaloon.
miks mä oon aina niin vitun pelle ja naiivi että joka ikinen kerta uskon loppuun asti kaiken päättyvän hyvin. joka kerta ero on mulle täys yllätys ja uusi maailmanloppu.
ELÄMÄ RAISKAA MUA !!
Vastaukset 12
Vanhimmat
..muuta sanoa kuin että täältä lähtee ainakin virtuaalisesti todella suuri halaus sinulle, koita jaksaa! Olosi on ihan kamala, tiedän.
Eikä siihen tietenkään mikään auta, varsinkaan jonkun tuntemattoman ihmisen löpinät netissä, mutta kuppi teetä ja sympatiaa täältä, yhden ruudun toiselta puolelta.
En sinua tunne joten en voi sanoa missä on vika vai onko missään, ehkä olet vain törmännyt vääriin ihmisiin?! Voimia!
ihan kuin tekstisi olisi ollut minun näppikseltäni!
miksi suhteet on loppuneet? Et ole kysellyt, jutellut asioista exiesi kanssa?
Onhan se perseestä ettei heti löydy se neiti Oikea, mutta harva on valmis heti ekalla tai tokallakaan yrittämällä itse siihen Oikeaan suhteeseen.
Miten joskus tuntuu että kaikki pitäisi saada valmiina ja takuun kera. Elämä sitten muka raiskaa kun se kasvattaa ja opettaa asioita sinusta ja muista. Jos sulla kaatuu seurustelu muutaman kuukauden jälkeen ja sulla ei ole tietoa niin minkäänlaista miksi, mä snaon että sulla on monta suhderikkoa vielä edessäkin.
Sattuuhan se, mutta ei se nyt ole maailman pahin asia. Elämä ei raiskaa sua, vaan koittaa opettaa sulle itsestäsi jotain, ehkä sä olet vain liian jotain ettet sitä tajua. Valmiina ei mikään tule, mikään mikrotuote kun rakkaus ja itsensä tunteminen ei ole.
on ollut niin päin että minä olisin ollut valmis sitoutumaan ja tekemään töitä suhteen eteen, mutta toinen on jahkaillut ja sekoillut oman päänsä kanssa eikä ole tiennyt mitä haluaa. tai sitten on koko ajan haikaillut "jonkin suuremman" perään tai ikävöinyt exää, tms...kun olen syitä kysellyt niin vika ei ole kuulemma koskaan ollut minussa, vaikka en usko että itsekään olisin täydellinen.
vain niin onnettomia itsensä kanssa että mielummin hakevat jotan suurta ihmettä ja valmista, kuin että aloittaisivat siitä omasta päästä asioiden kuntoon laittamisen.
Ja eron hetkellä se ihmisen suuruus sitten punnitaan viimeistään, on niin helppoa sanoa että sussa ei ole mitään, oi se olen minä kun en vain osaaa,,ja menee viikko ja uusi suhde on jo alulla ja valmis tuhoon sekin.
Minä en usko että sun käy huonosti, koska sä ymmärrät hiukan miten ihmiset toimii ja sä et vain huuda kuinka elämä raiskaa vaan näet sen ikään kuin tienä.
Jotkut luulee että he pääsevät valmiiseen kulkematta minkään kokemuksen kautta.
niin erilaisia, etsii sitä oikeaa, toisella joku entinen tai tuleva mielessä, tai ei muuten halua sitoutua. Relaa vähän.
ensinnäkin Taikatalvelle kiitokset halauksesta. tänään oli jo selvästi paremmat fiilikset kun pääsin tapaamaan kavereita ja sain lohdutusta. ja taisimpa hieman ihastua erääseeen punatukkaiseen kaunottareen =)
joku kysyi, että enkö ole yrittänyt kysellä exiltäni eron syitä. tottakai olen ! yleensä syynä on vain se että toinen ei vaan sillä hetkelllä halua elää suhteessa.siinä ei paljon itkut ja ruikutukset auta.
kuule mixxx mullekkin on sanottu erotessa tota että vika ei todellakaan oo sussa ja plaaplaaplaa. luulen että se on semmonen klisee, jota käytetään kun tarkoitetaan juuri päinvastaista, eli että vika on todelllakin juuri sussa.
ehkä tässä vaan viisastuu kun joutuu kokemaan kaikenlaista.ehkä mä alan pikkuhiljaa oppia olemaan ottamatta kaikkea niin vakavasti.
mut jee kyl elämä voittaa. ja mulla onkin koko elämä vielä edessäpäin, olen tosiaan vasta kuusitoista vee rääpäle.
Vai mihin se meni?
Koita kestää... helvetin vaikeaa se on!
Mullakin on suhde katkolla, ja sellainen suhde jonka todella uskoin kestävän loppuiän. Pari vuotta se kestikin...
Olen ollut monessa huonossa suhteessa, epärehellisessä, ja tämä nainen oli niin erilainen, kuin taivaan lahja. Uskomattoman ihanasti on mua kohdellut, ollut luotettava, rakastava, kunnioittava, en ole koskaan kokenut mitään sellaista. Ollut tosi aito ihminen johon on voinut luottaa ja josta olen ajatellut ettei ikinä satuttaisi mua tahallaan. Täydellinen ei sentään kukaan ole.
Elin kauan suhteessa jossa kumppani valehteli mulle toistuvasti, siitä tuli mulle kipeä paikka ja punainen vaate. Tämä nainen tuntui siltä että tajuaa sen eikä ikinä vaarantaisi mitään valehtelemalla tai salaamalla jotain.
No valehtelipa kuitenkin... mun sydän on niin rikki ettei se ole edes palasina vaan täysin murskana. Jo ennen tätä suhdetta ajattelin etten enää ala suhteeseen ollenkaan kun se sattuu aina vain kovemmin kun putoaa... mutta sitten rakastuin ja uskalsin.
Ei olisi pitänyt. Rehellistä ihmistä ei ole keksittykään.
jep, raskasta on. mut kaikesta selviää. ja sateen jälkeen paistaa aina aurinko(kuulemma...)
mullakin on niin että aina eron jälkeen olen ihan hajalla ja vannon etten seurustele enään ikinä!! mutta muutaman viikon päästä oon taas korviani myöten ihastunut !
elämä on kuin vuoristorataa =) tavallaan pidän siitä, ainakaan ei missään vaiheessa ehdi pitkästymään.
totta, täysin rehellistä ihmistä ei ole keksittykään joten semmosta täydellistä muijaaa on turha etsiäkkään. on olemassa vaan tavallisia inhimillisiä ihmisiä kaikkine virheineen.
voimia sulle. asioilla on tapana järjstyä, jos ei heti niin ajan kanssa helpottaa.
semmoseenkin tyttöön törmännyt, joka sanoi haluavansa kestävän pitkän suhteen (ja hän erityisesti painotti tätä asiaa). Kuitenkin se suhde päättyi niihin sen nais-seikkailuihin. Sitten se vielä kehtasi marista että miksi aina mulle käy näin.
rakastanut sua. Jos näin olis ollut, olis naisseikkailut jäänyt.