Vammaisuusriskin kasvu?

että synnytyksessäkin voi huonolla tuurilla mennä jotain vikaan, ja lapsi vammautuu. tuskin ivf hoitoja enää tehtäisiin, jos olisi ilmennyt niiden myötä syntyvän paljon kehitysvammaisia. heittäytykää kohtalon vietäviksi, ja katsokaa uteliaina mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mutta kun emme missään tapauksessa halua vammaista lasta. Olemme keskustelleet paljon tästä ja olemme molemmat sitä mieltä, että mieluummin ilman kuin vammainen lapsi. Vamminen lapsi olisi sekä henkinen että taloudellinen myllynkivi kaulassa koko loppuelämälle.

Miten muuten teillä klinikka tuli vastaan tehtyään virheen IVF:ssä?

pelottaa kirjoitti:

Mutta kun emme missään tapauksessa halua vammaista lasta. Olemme keskustelleet paljon tästä ja olemme molemmat sitä mieltä, että mieluummin ilman kuin vammainen lapsi. Vamminen lapsi olisi sekä henkinen että taloudellinen myllynkivi kaulassa koko loppuelämälle.

Miten muuten teillä klinikka tuli vastaan tehtyään virheen IVF:ssä?

Kyseessä ei ole virhe IVF-hoidoissa. Millään ei voida estää tai tietää etukäteen (ellei vanhemmat kanna itse kromosomihäiriötä tms.) kromosomihäiriötä. Vaikka kyseessä on avustettu raskaus, luonto hoitaa laboratoriossa naisen ja miehen kromosomien yhdentymisen. Mikäli tässä vaiheessa virhe tulee, sille ei kukaan mitään voi. Samanlainen tilanne on luomuraskaudessa. Kaikkiin luonnon voimiin ihminen ei voi vaikuttaa.

Koska meillä lapsen kromosomihäiriön uusiutuminen ei johdu meidän perimästä, toisen lapsen kohdalla kehitysvammaisen lapsen saanti mahdollisuus on vain 1.3%. Normaalissa raskaudessa se on n.30-vuotiailla 2%. Tätä lukua ei IVF-hoito huomattavasti nosta. Itse ajattelisin asian näin: koska IVF-hoidossa autetaan hieman heikompilaatuisia siittiöitä ja munasoluja, kasvaa tämän takia ihan vähän myös riskitkin.

Lähes kaikki IVF-hoidolla onnistuneet saavat kuitenkin terveen lapsen. Meidän perheen kohtalo ei ole yleistä. Meillä oli jo täksi kevääksi varattu uusi IVF-hoito ja emme edes empineet lähteä yrittämään uutta lasta hoitojen avulla. Mutta kuten sanoin, toinen lapsi sai alkunsa luomusti.

Nämä ovat tietenkin isoja asioita pohdittavaksi. Kannattaa keskustella näistä myös hoitavan lääkärin kanssa. Olethan tietoinen, että hoidoilla alkunsa saaneita raskauksia seurataan tarkemmin kuin normaalia raskautta. Näin voit saada jo raskauden alkuvaiheessa tietoa lapsen terveydestä niiltä osin kuin se voidaan raskauden aikana tutkia.

Paljon kokenut kirjoitti:

Kyseessä ei ole virhe IVF-hoidoissa. Millään ei voida estää tai tietää etukäteen (ellei vanhemmat kanna itse kromosomihäiriötä tms.) kromosomihäiriötä. Vaikka kyseessä on avustettu raskaus, luonto hoitaa laboratoriossa naisen ja miehen kromosomien yhdentymisen. Mikäli tässä vaiheessa virhe tulee, sille ei kukaan mitään voi. Samanlainen tilanne on luomuraskaudessa. Kaikkiin luonnon voimiin ihminen ei voi vaikuttaa.

Koska meillä lapsen kromosomihäiriön uusiutuminen ei johdu meidän perimästä, toisen lapsen kohdalla kehitysvammaisen lapsen saanti mahdollisuus on vain 1.3%. Normaalissa raskaudessa se on n.30-vuotiailla 2%. Tätä lukua ei IVF-hoito huomattavasti nosta. Itse ajattelisin asian näin: koska IVF-hoidossa autetaan hieman heikompilaatuisia siittiöitä ja munasoluja, kasvaa tämän takia ihan vähän myös riskitkin.

Lähes kaikki IVF-hoidolla onnistuneet saavat kuitenkin terveen lapsen. Meidän perheen kohtalo ei ole yleistä. Meillä oli jo täksi kevääksi varattu uusi IVF-hoito ja emme edes empineet lähteä yrittämään uutta lasta hoitojen avulla. Mutta kuten sanoin, toinen lapsi sai alkunsa luomusti.

Nämä ovat tietenkin isoja asioita pohdittavaksi. Kannattaa keskustella näistä myös hoitavan lääkärin kanssa. Olethan tietoinen, että hoidoilla alkunsa saaneita raskauksia seurataan tarkemmin kuin normaalia raskautta. Näin voit saada jo raskauden alkuvaiheessa tietoa lapsen terveydestä niiltä osin kuin se voidaan raskauden aikana tutkia.

Ketjun aloittaneen kannattaa ylipäätänsä miettiä suhdettaan lapsen hankintaan. Jos lasta aikoo toivoa joko luomumenetelmällä tai avustettuna, on aina mahdollisuus saada eri tavoin kehitysviiveinen lapsi. En olisi huolissani hedelmöittymishetkellä tapahtuvista kromosomimuutoksista, ne ovat yhtä mahdollisia molemmissa raskastavoissa, mutta sikiöaikaiset muutokset hermoston rakenteessa ovat asioita, joita emme voi kaikkia vielä odotusaikana paikantaa esim. lapsi saattaa varhaislapsuutensa kehittyä normaalisti ja sitten tulee taannehtiva vaihe, jolloin vasta selviää, mitä sairautta lapsi sairastaa esim. lapsuusiän autismi. Mitään takeita terveen lapsen saamiseen ei siis ole, mutta jos lasta haluaa, on muistettava että se on a) aina itsekäs teko ja b) lasta ei voi palauttaa. Ketjun aloittaja on ihailtavan rehellinen itselleen, kun pohtii vammaisuutta, muistutan vielä alan työntekijänä ja itsekin näissä hoidoissa olevana, että ns. vammaisuutta on hyvin monenlaista. Puheenkehityksen viivästymistä, oppimisvaikeuksista, motoriikan ongelmista aina raajojen puuttumiseen ja älylliseen kehitysvammaisuuteen asti. Työurani aikana kaikki asiakkaat yhtä lukuunottamatta ovat olleet luomuraskauksista alkunsa saaneita, eikä tämän yhdenkään kohdalla voitu sanoa, oliko hänen kehitysviiveensä sikiövaiheen aikana tullutta vai osittain suvuttain kulkeva ominaisuus. Tällä omalla tilastotieteen kokemuksella otan mielestäni saman riskin koeputkihoidoista syntyneestä lapsesta kuin luomuraskaudesta. Lasta ei voi palauttaa.

pelottaa kirjoitti:

Mutta kun emme missään tapauksessa halua vammaista lasta. Olemme keskustelleet paljon tästä ja olemme molemmat sitä mieltä, että mieluummin ilman kuin vammainen lapsi. Vamminen lapsi olisi sekä henkinen että taloudellinen myllynkivi kaulassa koko loppuelämälle.

Miten muuten teillä klinikka tuli vastaan tehtyään virheen IVF:ssä?

Niin että lasta yritettään kunhan siitä ei tule vammainen.. Ehkäpä tämä vammainen lapsi voisikin olla taloudellinen ja henkinen riippakivi, mutta onkohan teidän silloin hankittava lasta ollenkaan? Lapsesta nimittäin voi tulla myös mielenterveysongelmainen, hänelle voi tulla vaikea ADHD (on muuten raskaanmpi kuin vammaisuus tietyissä tapauksissa) Jos teette lasta, toivoa sopii, mutta te ETTE VOI VALITA että millaisen lapsen haluatte tai ette halua.

Tehkää maiilmalle palvelus ja jättäkää tekemättä se lapsi. Uskon että lapsesta tulisi asennevammainen kasvatuksensa puolesta!

pelottaa kirjoitti:

Mutta kun emme missään tapauksessa halua vammaista lasta. Olemme keskustelleet paljon tästä ja olemme molemmat sitä mieltä, että mieluummin ilman kuin vammainen lapsi. Vamminen lapsi olisi sekä henkinen että taloudellinen myllynkivi kaulassa koko loppuelämälle.

Miten muuten teillä klinikka tuli vastaan tehtyään virheen IVF:ssä?

Minä sain clomifem hoidolla vammaisen lapsen. Ultrassa kaikki näytti hyvältä, sanottiin että varmasti ei mitään vikaa tule olemaan, mutta lapsivesi tutkimus toi synkän totuuden; Downin syndrooma. Olin kuvitellut että tälläiset ikävät asiat tapahtuu muille, ei minulle...Se oli hirveä kriisi. Pääsyimme raskauden keskeytykseen lääketieteellisin syin. Se oli järkyttävä päätös. Tunsin itseni murhaajaksi, ja sellaista tuskaa en ole koskaan kokenut. Mutta sitten selvisikin että sikiö olikin jo kuollut, ollut jo kaksi viikkoa kuolleena mahassa. En ollutkaan syyllinen sikiön kuolemaan.
Kokemus tuosta kaikesta oli sen laatuinen etten koskaan enää halua samaa kokea. Ellei olisi ihan pakko. Huonetoverillani oli todettu sikiöllä vesipää ja hänelle ennustettiin että tulevalla lapsella tulee olemaan vain 1 prosentin aivotoiminta. He olivat päätyneet raskauden keskeytykseen myös. Tunnelma tuolla osastolla oli kuin kauhunäytelmästä tai erittäin synkissä hautajaisissa.

pelottaa kirjoitti:

Mutta kun emme missään tapauksessa halua vammaista lasta. Olemme keskustelleet paljon tästä ja olemme molemmat sitä mieltä, että mieluummin ilman kuin vammainen lapsi. Vamminen lapsi olisi sekä henkinen että taloudellinen myllynkivi kaulassa koko loppuelämälle.

Miten muuten teillä klinikka tuli vastaan tehtyään virheen IVF:ssä?

Mieheni on ollut kehitysvammaisia hoitamassa, Nähnyt ja kuullut vanhempien tuskan ja itkuiset puhelut, kun sitten ei enää jaksetakkaan vaikeavammaisen lapsen kanssa elää. Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita ratkaista, koska mitään ei voi tietää etukäteen mistään. Eikä voi tuomita toisten ratkaisuja.

Me olemme jättäneet pois myös kaikki mahdolliset seulat tästä toisesta raskaudesta, vaikka lapsemme syntyikin kuolleena. Kun on yhden lapsen haudannut, ei toisen kuolemaa itse halua aiheuttaa (siis abortti lapsen ollessa mahdollisesti kehitysvammainen). Perinnöllisyystestit meille kuitenkin tehtiin lapsen kuoleman jälkeen, koska oli mahdollisuus, että emme voi saada elävää lasta. Onneksi näin ei ollut. Jokainen tekee kuitenkin itse päätöksensä testien suhteen. Testit eivät kuitenkaan anna täyttä varmuutta, joten pahimmillaan ne vain säikäyttävät turhaan ja saavat ihmisiä tekemään häitäisiä päätöksiä.

Ihmisten lähtötilanne raskautta ajatellessaan voi kuitenkin olla niin erilainen, että testeihin menijöitä ei tule tuomita. Emme olisi uskaltaneet yrittää toista lasta ennen kuin saimme tiedon lapsen kuolinsyystä ja siitä, että se ei uusiudu.