Tarina on joiltain osin totuuteen perustuva – joitain seikkoja muutettu ja lisätty fiktiivisiä seikkoja. Nautinnollisia lukuhetkiä! :-)
Kerran eli pienessä kylässä nuori poika, Andreas. Hänellä oli lähes valkoiset hiukset, iloiset vihreät silmät, jotka säihkyivät kuin smaragdit kuunvalossa, kapeat täydellisen näköiset kasvot ja lempeä, ystävällinen ilme. Hänen ympärillään oli aina ihmisiä, jotka kadehtivat hänen kauneuttaan, niin naisia, kuin miehiäkin – Andreas itse oli jo nuorena havainnut pitävänsä pojista…Eikä hänellä ollut mitään sitä ominaisuuttaan vastaan.
Päivisin hän saattoi kuljeskella kylän kaduilla ja ihastella maisemia, välillä kuitenkin hänen silmänsä vaelsivat nuorten miesten kasvoilla ja vahvoilla jäntevillä vartaloilla. Harvat vastailivat hänen katseisiin, sillä Andreas yritti olla mahdollisimman varovainen. Mutta kerran hänen kulkiessaan kirkon edessä, hänen katseensa kohtasi paikallisen nuoren papin, isä Johanneksen kanssa…isä Johannes oli nuori ja hyvin komea mies, jota kaikki kunnioittivat. Isä Johannes pysähtyi katsomaan nuorta 19-vuotiasta poikaa syvälle silmiin, ihaillen niitä ja hyväillen katseella. Andreas oli kauhuissaan aluksi mutta lopulta hänkin vastasi katseeseen tietyllä hellyydellä. Heidän salaperäinen katseensa hyväili toisiaan ja tutki toisiaan. Andreaksesta tuntui kuin heidän välillään voisi olla enemmänkin! Isä Johannes tuntui selvästi siunaavan ajatuksen hellyydellä katseessaan. Lopulta hän lähestyi ja pyysi nuoren Andreaksen luokseen teelle. Hän suostui. He menivät isä Johanneksen luo. Rupateltuaan jonkin aikaa isä Johannes kysyi Andreakselta miten hän on itsessään kokenut homoutensa. Andreas vastasi että se on hänen ominaisuutensa jonka hän itse hyväksyy itsessään täysin. Molemmat hymyilivät. Pappi vastasi siihen että hänestä tuntui kurjalle kun se pitää kätkeä ja hän ei voi rakastaa ketään muuta kuin Jumalaa. Andreas huomasi hänen silmissään kyynelhelmiä…Sen enempää ajattelematta hän tuli papin viereen ja halasi häntä sanoen että ei tarvitse pelätä että jää yksin, että hän on tukena aina ja he voisivat olla ystäviä. Pappi hymyili Andreakselle lempeästi ja halasi tätä hellästi. Rohkaistuttuaan he alkoivat kevyesti hyväilemään toisiaan, hiuksia, huulia, kaulaa, selkää, tuntien samalla erikoislaatuista läheisyyttä ja ymmärrystä toisiaan kohtaan. Sillä kertaa he eivät tehneet mitään tämän enempää, vaan erkanivat omiin askareisiinsa. Ennen eroa, kumpikin lupailivat ikuista ystävyyttä toisilleen.
Kahden viikon päästä, sunnuntain liturgian jälkeen Andreas tuli ’pappiaan’ vastaan. He hymähtivät toisilleen ja tervehtivät iloisesti. Andreas antoi isä Johannekselle kauniin ruusun lahjaksi (kaikkien nähden!) ja pappi melkein itki onnesta. Hän ei voinut vastustaa vaan halasi Andreasta lämpimästi! Andreasta lämmitti tuo papin suvaitseva ja lempeä asenne häntä kohtaan ja hän painautui syvemmälle syliin. Isä Johannes pyysi jälleen Andreasta tulemaan luokseen ja heidän tultuaan sinne, Andreas painoi huulensa kevyesti papin huulille ja suuteli häntä. Pappi vastasi siihen syvemmin, tarttuen häntä selästä hellästi ja ottaen hänet kokonaan syliinsä. He suutelivat toisiaan pitkään ja hartaasti, he suutelivat niin kauan että olisivat voineet muuttua yhdeksi ihmiseksi – niin kuin tekivätkin rakkaudessa – Hitaasti pappi katsahti Andreakseen ja Andreas ymmärsi alkaa varovasti nauttien riisumaan pappia. Hän otti papillisen kauluksen viitan kauluksesta pois, avasi viitan vyön, avasi viitan napin ja riisui viitan kokonaan. Hän riisui hitaasti papin paitaa, ihaillen samalla nuorta kiinteää ja lihaksikasta vartaloa. Hän pysäytti siihen hänen riisumisensa ja aloitti hitaasti itsensä riisumisen. Hän availi oman paitansa nappeja ja riisui sen sitten kokonaan, hän otti aluspaidan päältään ja jäi kiihottuneena pappinsa eteen. Molemmat hymyilivät toisilleen puolipukeissa. He nauttivat toistensa katseista ja olivat valmiita menemään vieläkin pidemmälle. Pappi tuli Andreaksen luo ja alkoi suutelemaan tätä suulle. Suulta hänen huulensa ”vierivät” kaulalle, poskille, korville, käsille, rinnoille. Hänen kätensä hyväilivät nännejä ja kasvoja. Andreas huohotti raskaasti nautinnosta, hän tunsi suunnatonta mielihyvää. Pappi jatkoi suutelemista, samalla kun huomasi Andreaksen riisuvan hänen housujaan. Hänen housujensa nappi aukaistiin hitaasti ja housut valahtivat hänen nilkkoihin. Hän auttoi niiden riisumisessa ja riisui samalla alushousunsa. Hän jäi jännittyneenä seisomaan Andreaksen eteen täysin alastomana, ikään kuin tuomiota odottaen. Andreaksen henki alkoi salpaantua papin komeudesta, vasta nyt hän näki hänen täyteläiset vatsalihakset, kauniit kasvot, pitkän (n.19cm) kalun (joka oli suora ja vahva kuin pajunuoli) seisokissa, kauniit pyöreät pakarat ja pitkät hoikat jäntevät jalat. Hän oli pakahtua nautinnosta ja huokaisi syvään hymyillen hänelle samalla. Hän riisui itsensäkin ja nautti papilta saamastaan – lähes samanlaisesta kohtelusta…
Käsillään he alkoivat tutkia toistensa vartaloita; kädet kujeilivat selällä, kaulalla, rinnoilla, nänneillä, vatsalihaksilla, ja viimein pakaroilla ja kalulla. Andreas otti papin kovan kalun käteensä ja hyväili esinahkaa sormillaan. Hänen peukalonsa vaelteli esinahalla, terskalla, kalun varrella ja kiveksillä…Hitaasti, papin hyväksyvän ilmeen seurauksena, hän alkoi vetämään esinahkaa edestakaisin. Hän veti sitä kiihkeästi ja eri voimakkuuksilla puristaen, välillä lopettaen, välillä rajummin runkaten. Pappi painautui seinää vasten ja huohotti nautinnosta punastuneena, Andreas nautti tilanteesta täysin. Hän antoi tilanteen viedä. Hän laskeutui alemmas, polvilleen, otti tämän kalun varresta kiinni ja otti sen sentti kerrallaan suuhunsa, pappi voihki samalla. Hän kuljetti kieltään kalua pitkin. Hän hyväili terskan päätä kielensä kärjellä, kuljetti kieltä pitkin kalun vartta. Pappi nautti täysin voihkaisun tilanteesta ja hyväili Andreaksen hiuksia, työntäen hänen päätään syvemmälle. Hän tajusi merkityksen ja otti koko kalun suuhunsa imien samalla yhä kovempaa ja kovempaa. Nyt hän tunsi pari kiimatippaa suussaan, se maistui hyvälle…Hän tottui pian paineeseen ja kalu ehti kasvaa vähän vielä hänen suussaan kun hän alkoi kuljettaa sitä edestakaisin suussaan. Pappi voihki nautinnosta ja värähteli Andreaksen liikkeiden tahtiin. Vähän ajan kuluttua pappi nytkähti ja hänen kalustaan suihkusi lämmintä nestettä Andreaksen suuhun. Andreas nautti tilanteesta ja jatkoi ottamista voimakkaasti imien. Andreaksen katseen ja hyväksynnän myötä, pappi antoi Andreakselle saman käsittelyn ja molemmat nauttivat tilanteesta suunnattomasti. Ottaessaan pappi työnsi varovasti sormensa Andreaksen reiälle. Hän antoi sormensa vaeltaa Andreaksen sisällä tutustuen samalla ”paikkoihin”. Hän katsahti Andreakseen ja havaitsi tämän tyytyväisen ja raukean anovan katseen…Hän haki liukastetta, voiteli sitä Andreaksen pepun ja hitaasti, hellästi ja varovasti alkoi työntymän sisälle Andreaksen etupuolelta. Andreas katsoi häntä hellästi, voihki kiihkosta ja hyväili pappia, hänen rintaa ja selkää, samalla kun pappi sinetöi rakkauttaan hitailla, vahvoilla ja varmoilla liikkeillään...
Heidän rakastelunsa kesti todella pitkään tämän jälkeenkin, he suutelivat toisiaan, hyväilivät toisiaan, puhuivat toisilleen helliä sanoja. Andreas koki tärkeimmäksi papin rakkauden tunnustuksen, joka oli tullut sydämestä ja oli aitoakin aidompi. He makoilivat toistensa sylissä, kädet toistensa ympärillä, unohtaen kaiken ympärillään olevan – heillä oli vain toisensa, se riitti heille…Heillä oli elämä, heillä oli rakkaus, heillä oli toisensa – koko tarpeellinen maailma!
Kerran eli pienessä kylässä nuori poika, Andreas. Hänellä oli lähes valkoiset hiukset, iloiset vihreät silmät, jotka säihkyivät kuin smaragdit kuunvalossa, kapeat täydellisen näköiset kasvot ja lempeä, ystävällinen ilme. Hänen ympärillään oli aina ihmisiä, jotka kadehtivat hänen kauneuttaan, niin naisia, kuin miehiäkin – Andreas itse oli jo nuorena havainnut pitävänsä pojista…Eikä hänellä ollut mitään sitä ominaisuuttaan vastaan.
Päivisin hän saattoi kuljeskella kylän kaduilla ja ihastella maisemia, välillä kuitenkin hänen silmänsä vaelsivat nuorten miesten kasvoilla ja vahvoilla jäntevillä vartaloilla. Harvat vastailivat hänen katseisiin, sillä Andreas yritti olla mahdollisimman varovainen. Mutta kerran hänen kulkiessaan kirkon edessä, hänen katseensa kohtasi paikallisen nuoren papin, isä Johanneksen kanssa…isä Johannes oli nuori ja hyvin komea mies, jota kaikki kunnioittivat. Isä Johannes pysähtyi katsomaan nuorta 19-vuotiasta poikaa syvälle silmiin, ihaillen niitä ja hyväillen katseella. Andreas oli kauhuissaan aluksi mutta lopulta hänkin vastasi katseeseen tietyllä hellyydellä. Heidän salaperäinen katseensa hyväili toisiaan ja tutki toisiaan. Andreaksesta tuntui kuin heidän välillään voisi olla enemmänkin! Isä Johannes tuntui selvästi siunaavan ajatuksen hellyydellä katseessaan. Lopulta hän lähestyi ja pyysi nuoren Andreaksen luokseen teelle. Hän suostui. He menivät isä Johanneksen luo. Rupateltuaan jonkin aikaa isä Johannes kysyi Andreakselta miten hän on itsessään kokenut homoutensa. Andreas vastasi että se on hänen ominaisuutensa jonka hän itse hyväksyy itsessään täysin. Molemmat hymyilivät. Pappi vastasi siihen että hänestä tuntui kurjalle kun se pitää kätkeä ja hän ei voi rakastaa ketään muuta kuin Jumalaa. Andreas huomasi hänen silmissään kyynelhelmiä…Sen enempää ajattelematta hän tuli papin viereen ja halasi häntä sanoen että ei tarvitse pelätä että jää yksin, että hän on tukena aina ja he voisivat olla ystäviä. Pappi hymyili Andreakselle lempeästi ja halasi tätä hellästi. Rohkaistuttuaan he alkoivat kevyesti hyväilemään toisiaan, hiuksia, huulia, kaulaa, selkää, tuntien samalla erikoislaatuista läheisyyttä ja ymmärrystä toisiaan kohtaan. Sillä kertaa he eivät tehneet mitään tämän enempää, vaan erkanivat omiin askareisiinsa. Ennen eroa, kumpikin lupailivat ikuista ystävyyttä toisilleen.
Kahden viikon päästä, sunnuntain liturgian jälkeen Andreas tuli ’pappiaan’ vastaan. He hymähtivät toisilleen ja tervehtivät iloisesti. Andreas antoi isä Johannekselle kauniin ruusun lahjaksi (kaikkien nähden!) ja pappi melkein itki onnesta. Hän ei voinut vastustaa vaan halasi Andreasta lämpimästi! Andreasta lämmitti tuo papin suvaitseva ja lempeä asenne häntä kohtaan ja hän painautui syvemmälle syliin. Isä Johannes pyysi jälleen Andreasta tulemaan luokseen ja heidän tultuaan sinne, Andreas painoi huulensa kevyesti papin huulille ja suuteli häntä. Pappi vastasi siihen syvemmin, tarttuen häntä selästä hellästi ja ottaen hänet kokonaan syliinsä. He suutelivat toisiaan pitkään ja hartaasti, he suutelivat niin kauan että olisivat voineet muuttua yhdeksi ihmiseksi – niin kuin tekivätkin rakkaudessa – Hitaasti pappi katsahti Andreakseen ja Andreas ymmärsi alkaa varovasti nauttien riisumaan pappia. Hän otti papillisen kauluksen viitan kauluksesta pois, avasi viitan vyön, avasi viitan napin ja riisui viitan kokonaan. Hän riisui hitaasti papin paitaa, ihaillen samalla nuorta kiinteää ja lihaksikasta vartaloa. Hän pysäytti siihen hänen riisumisensa ja aloitti hitaasti itsensä riisumisen. Hän availi oman paitansa nappeja ja riisui sen sitten kokonaan, hän otti aluspaidan päältään ja jäi kiihottuneena pappinsa eteen. Molemmat hymyilivät toisilleen puolipukeissa. He nauttivat toistensa katseista ja olivat valmiita menemään vieläkin pidemmälle. Pappi tuli Andreaksen luo ja alkoi suutelemaan tätä suulle. Suulta hänen huulensa ”vierivät” kaulalle, poskille, korville, käsille, rinnoille. Hänen kätensä hyväilivät nännejä ja kasvoja. Andreas huohotti raskaasti nautinnosta, hän tunsi suunnatonta mielihyvää. Pappi jatkoi suutelemista, samalla kun huomasi Andreaksen riisuvan hänen housujaan. Hänen housujensa nappi aukaistiin hitaasti ja housut valahtivat hänen nilkkoihin. Hän auttoi niiden riisumisessa ja riisui samalla alushousunsa. Hän jäi jännittyneenä seisomaan Andreaksen eteen täysin alastomana, ikään kuin tuomiota odottaen. Andreaksen henki alkoi salpaantua papin komeudesta, vasta nyt hän näki hänen täyteläiset vatsalihakset, kauniit kasvot, pitkän (n.19cm) kalun (joka oli suora ja vahva kuin pajunuoli) seisokissa, kauniit pyöreät pakarat ja pitkät hoikat jäntevät jalat. Hän oli pakahtua nautinnosta ja huokaisi syvään hymyillen hänelle samalla. Hän riisui itsensäkin ja nautti papilta saamastaan – lähes samanlaisesta kohtelusta…
Käsillään he alkoivat tutkia toistensa vartaloita; kädet kujeilivat selällä, kaulalla, rinnoilla, nänneillä, vatsalihaksilla, ja viimein pakaroilla ja kalulla. Andreas otti papin kovan kalun käteensä ja hyväili esinahkaa sormillaan. Hänen peukalonsa vaelteli esinahalla, terskalla, kalun varrella ja kiveksillä…Hitaasti, papin hyväksyvän ilmeen seurauksena, hän alkoi vetämään esinahkaa edestakaisin. Hän veti sitä kiihkeästi ja eri voimakkuuksilla puristaen, välillä lopettaen, välillä rajummin runkaten. Pappi painautui seinää vasten ja huohotti nautinnosta punastuneena, Andreas nautti tilanteesta täysin. Hän antoi tilanteen viedä. Hän laskeutui alemmas, polvilleen, otti tämän kalun varresta kiinni ja otti sen sentti kerrallaan suuhunsa, pappi voihki samalla. Hän kuljetti kieltään kalua pitkin. Hän hyväili terskan päätä kielensä kärjellä, kuljetti kieltä pitkin kalun vartta. Pappi nautti täysin voihkaisun tilanteesta ja hyväili Andreaksen hiuksia, työntäen hänen päätään syvemmälle. Hän tajusi merkityksen ja otti koko kalun suuhunsa imien samalla yhä kovempaa ja kovempaa. Nyt hän tunsi pari kiimatippaa suussaan, se maistui hyvälle…Hän tottui pian paineeseen ja kalu ehti kasvaa vähän vielä hänen suussaan kun hän alkoi kuljettaa sitä edestakaisin suussaan. Pappi voihki nautinnosta ja värähteli Andreaksen liikkeiden tahtiin. Vähän ajan kuluttua pappi nytkähti ja hänen kalustaan suihkusi lämmintä nestettä Andreaksen suuhun. Andreas nautti tilanteesta ja jatkoi ottamista voimakkaasti imien. Andreaksen katseen ja hyväksynnän myötä, pappi antoi Andreakselle saman käsittelyn ja molemmat nauttivat tilanteesta suunnattomasti. Ottaessaan pappi työnsi varovasti sormensa Andreaksen reiälle. Hän antoi sormensa vaeltaa Andreaksen sisällä tutustuen samalla ”paikkoihin”. Hän katsahti Andreakseen ja havaitsi tämän tyytyväisen ja raukean anovan katseen…Hän haki liukastetta, voiteli sitä Andreaksen pepun ja hitaasti, hellästi ja varovasti alkoi työntymän sisälle Andreaksen etupuolelta. Andreas katsoi häntä hellästi, voihki kiihkosta ja hyväili pappia, hänen rintaa ja selkää, samalla kun pappi sinetöi rakkauttaan hitailla, vahvoilla ja varmoilla liikkeillään...
Heidän rakastelunsa kesti todella pitkään tämän jälkeenkin, he suutelivat toisiaan, hyväilivät toisiaan, puhuivat toisilleen helliä sanoja. Andreas koki tärkeimmäksi papin rakkauden tunnustuksen, joka oli tullut sydämestä ja oli aitoakin aidompi. He makoilivat toistensa sylissä, kädet toistensa ympärillä, unohtaen kaiken ympärillään olevan – heillä oli vain toisensa, se riitti heille…Heillä oli elämä, heillä oli rakkaus, heillä oli toisensa – koko tarpeellinen maailma!
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli jo ootettu.......
Mukava kuulla että oli odotettu jo... :P
Lisää tulee - sen lupaan. Aikaa voi mennä enemmän tai vähemmän, mutta tulee kuiteskin!
Kiitoksia mielipiteistä. :D
vaikka nainen olenkin,tuo kuulosti niin ihanalle...paljon hellyyttä ja rakkautta..se oli kaunis tarina =)
Oon ihan samaa mieltä. Käyn täälläkin lueskelemassa välillä ja toi tarina ansaitsee erikoiskiitokset, oli nähty vaivaa kirjoittamalla muutakin kuin sitä toimintaa... Kaunista, kaunista...:)
*halauksin*