nyt tarviis apua! muksu vaan kitisee, mikään ei oo hyvä, on väsyny mut ei millään nuku, ei jaksa leikkiä. äidin pitäis koko ajan olla vieressä, ei hetkeäkään yksin viihdy. en tiedä mitä teen. isä töissä ja tulee vasta huomenna... en jaksa kuunnella jatkuvaa itkua ja kitinää.. niin ja yystäviä ei ole, että yksin pitää olla. pelottaa että kohta napsahtaa. niin 4,5 kk vanha on. en voi koko aikaa olla vieressä, kun pitäis syödäkkin ja vessassa käydä aina joskus..
hermo palaa
prkl.....
151514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et ole yksin. Hermo on joskus todellakin piukassa, mutta jotenkin sitä saa aina koottua itsensä. Sanoin miehelleni, että jos tuo tyttö ei olisi niin nätti, niin olisin myynyt sen jo vitosella Hakaniemen torilla... (Kaikki lapset ovat söpöjä =))
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=691&posting=22000000024328795
täällä sama juttu....Ja aamuisin herätään jo n.klo4-5 joten kyllä on päivät pitkiä!!!! Mutta tänään neiti 4kk pääsee mummille yökylään,ah ihanaa saa mennä rauhassa saunaan ja olla miehen kanssa ihan kaksistaan!!Jaksamista sulle :-)
minäkin vien tytön mummolle tänään etten tee mitään semmoista mitä kadun myöhemmin. kiukutkoon siellä sit... ei muuten tule yhtään ikävä!
Tähän asti helppoa, mutta nyt poika 10 kk niin pitää olla koko ajan lattialla leikkimässä, ei puhettakaan että voisin tehdä omia juttuja esim. kirjoitella läppärillä. Toki sitä ollaan paljon päivisin yhdessä, mutta kun poika kävelee, niin se sit tulee joka paikkaan. Vessaankin kun meen, niin itkee oven takana tai paukutta ovea. Siivouksesta puhumattakaan. No, lapsi on vain kerran lapsonen...
Meillä kans 3kk:n ikäinen tyttö, jota on pitänyt jatkuvasti kantaa, aamulla ei ole tahtonut leipää saada tehtyä, kyllä siinä on itsekin tahtonut väsyä. Meijän tytöllä on kyllä ollut mahavaivoja kokoajan, että voi siitäkin johtua, että joutuu kantaa kokoajan.
Neuvolassa kannattaa sanoa, voi saada ulkopuolista apua perhetyöntekijöiltä.
Anna kitistä ihan rauhassa itsekseen, jos ei siis itkemään ala. Toki heti, jos itkee otat syliin ja rauhoittelet. Vauva voi olla tottunut siihen, että kun kitisee saa huomiota eikä sitten osaa olla hetkeäkään yksin. JOs tuntuu, että pinna palaa mene vain toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi. (katsot tietysti ettei vauva voi vahingoittaa itseään sillä välin mihinkään).
meillä oli pojan kanssa kovin vaikea elämän alkutaival. poika itki ja kitisi ensimmäiset 4kk...siinä oli äiti kovilla. poika ei myöskään nukkunut kunnon päiväunia kunnes ikää tuli enemmän. Niinä hetkinä jolloin minusta tuntui että seuraavaksi napsahtaa, niin jätin pojan hetkeksi yksin esim. häkkäriin huutamaan ja poistuin itse esim. parvekkeelle rauhoittumaan.
poikani on nyt n.10kk ja on edelleen kovin vaativa tapaus, mutta kyllä hänen hoitonsa on kovasti helpottunut. nytkin kyllä roikkuu läppärin reunassa ja itkee kun ei saa painella näppäimiä...
jaksamista sinulle! hienoa että sinulla on mahdollisuus viedä lasta hoitoon/yökylään, jotta saat levätä välillä, sitten taas jaksat paremmin.
Kuulostaa julmalta mutta joskus on pakko. Anna kitistä, se ei siihen kuole :D jutustele välillä, ole paikalla ja näkyvillä mutta irrota itsesi tekemään jotain muuta. Syyllisyydentunne on kauhea mutta parempi kuin "napsahdus".
Kantoliina on hyvä apu jos tahdot saada lapsen hiljaiseksi, tai onko mahdollisuutta saada ulos vaunuihin nukkumaan? Kotoa pois lähteminen voi jo auttaa hetkeksi, jos saat nukahtamaan vaunuihin, voit rauhassa istuskella kahvin ja kirjan kanssa :D se tekee hyvää. Onko lähellä kauppakeskusta tai muuta paikkaa jossa voit vaunujenkin kanssa ottaa hetken itsellesi?
Tosiaan, sinun ei ole pakko viihdyttää lasta jatkuvasti, kenenkään lapsi ei ole vielä vahingoittunut siitä että äiti ei puoleen tuntiin lepertele ja viihdytä :D
***
Joo, tiedän tasan, mitä päässäsi liikkuu nyt.
Meillä oli itkua nitinää ja natinaa, kunnes poika oli about 5kk. Nyt 6kk ja suurimmaksi osaksi pelkkää aurinkoa. :)))
Nukahtamiset ja olemiset helpottaa kyllä, vaikkakin ne varmasti vielä muuttuu ja muuta..
Meillä äidin hermot pelasti kävelytuoli. Sanoi lekurit, neuvolantädit ja tutkimukset vaikka mitä, niin ilman sitä ylellisyyttä äiti olisi jo narun jatkeena hyppykiikku koukusta. ;)
Saan tehdä jopa ruokaa, ilman että poikaa täytyy pitää sylissä!
Saan syödä useimmiten rauhassa!
Saan käydä vessassa rauhassa...!
Pikku-ukko rullailee perässä tai menee katsomaan pupua häkissä..
Suosittelen kaikille jo toivonsa heittäneille lämpimästi!
pupu :)
Meillä ei vaan oo häkkipupu. Toistaiseksi tyttö tyytyy vain katselemaan kun pupu pyörii ympärillä, mutta kauhistuttaa jo valmiiksi vaihe kun tyttö pääsee itse konttaamaan/juoksemaan sen perään. Taitaa saada kani kyytiä :D
Jeps, meillä kani onneksi hyvin vikkelä, en itsekään meinaa saada sitä kiinni, joten eiköhän pupu selviä pojankin kynsistä. ;)
Tuo vaihe menee onneksi ohi.Meillä poika aikoinaan 5kuukautisena samanlainen ja sitä kesti noin 2-3viikkoa mut meni sit ohi..nyt 8kuukautisena meinaa vähän samanlainen vaihe olla päällä
Hmm..Meillä on sama tilanne kun teillä, vauva noin 5kk:sesta asti tehnyt samaa. Vauva siis nyt 7kk. Kun oppi kääntymään mahalta selälle niin vähän helpotti. Nyt kovasti kiukuttaa konttausharjoitukset, kun eteenpäin ei vielä osaa mennä. Vauva kovasti avaa ääntänsä hermostuneisuuttaan eli kiljuu niin lujaa että kuulee koko kerrostalon väki:) Silti ei oo menny hermo, ei ainakaan niin pitkälle että täytys pelätä "napsahtavan"!!
Musta tuntyy pahalta kun äidit kirjoittaa tänne tollalailla lapsistaan "ei tuu yhtään ikävä, kohta napsahtaa". Kaippa se nyt oli tiedossa ennen vauvan hankintaa ettei se nyt aina ihan helppoa ole? Ja mitäs sitten kun vauva on isompi ja KIUKUTTELEE kahta kauheammin, niin mites sitten käsittelet asian? Napsahtamalla?
Ei hei vauvat ymmärrä vielä että hei jos nyt huudan ja itken niin äitillä menee hermo. Ei-vaan ÄIDIN PITÄÄ OLLA SE TURVAHENKILÖ LAPSELLEEN, JOKA ANTAA TURVANTUNTEEN/HYVÄNOLONTUNTEEN LAPSELLEEN SILLOIN KUN LAPSELLA ON PAHA OLLA. Esim. jos vauva kitisee että ei pääse lattialla kääntymään pois masuasennosta niin sitten nostetaan vauva syliin ja lohdutetaan että kyllä vielä pääsee ja keksitään yhdessä jotain muuta kivaa tekemistä, josta tulee parempi mieli. Äiti ikäänkuin ottaa vauvan huolet kannettavikseen!
Mieti jos olisit pieni vauva, joka pyytää osaamallaan (itkien, kitisten..ym.) tavalla äitiä luokseen niin äiti ei tulekaan, äiti tulee-mutta vihaisena, äiti ei lohduta tms. niin kyllä varmasti tuntuu pahalta ja turvattomalta.Vauva-aika on lyhytaika, yrittäkää nyt jooko säilyttää ne hermonne, laskekaan kymmeneen-ÄIDIN TULEE OLLA KÄRSIVÄLLINEN, jotta lapsikin oppisi sitä kärsivällisyyttä.
Sori jos oli kauhean moralisoiva teksti,mutta tälläiset jutut nostaa aina niskakarvat pystyyn..Ei ole tarkoitus ketään suututtaa, vaikka varmaan niin teenkin.
Kukaan ei varmastikaan ole ikinä tuotakaan hokannut, kiitos että selvensit meille napsuville äideille asian laidan.
Toivottavasti ymmärrät sen, että se on hyvä asia, että äidit purkavat täällä pahaa oloaan muille.
Vauva on vauva ja vauvat itkevät joskus niin maan perkuleesti.
Itse hyssyttelin kuukausikaupalla kaiket päivät itkevää vauvaa ja pidin miehen kuulosuojaimia päässä, koska muuten korvat olisi haljennut.
Silloin helpotti omaa oloa myös purkaa omia tunteita täällä, muiden vastaavaa kokeneiden äitien kanssa ja lukea "lohdun" sanoja.
Ymmärrän toki huolesi "napsahtajien" vauvojen puolesta, mutta itse luotan jokaiseen äitiin 100%, ettei heistä yksikään tee lapselleen pahaa!
(En nyt lähde spekuloimaan taas sairaita ihmisiä ja niitä kaikkia ikäviä otsikoita joita ip-lehdistä on saanut lukea)
Mutta se täytyy nyt sanoa suoraan, etten usko SINUN vauvan huutaneen niin paljon kuin minun, joten en usko että tiedät miltä se tuntuu!!!
moikka!!! onko vauvallasi koliikkia tms... oletko sanonut neuvolassa. yritä ajatella positiivisesti että kyllä se loppuu kun vauva kasvaa. niinhän se vanha sanonta kuuluu lapset polkee syliä pienenä ja isona sydäntä. voimia sinulle paljon. ja kysy neuvolasta apua... tai vie lapsi mummulaan vähäksi aikaa niin saat olla itsekseen ja jaksat paremmin. niin joo jos lapsi sinusta voi olla erossa edes hetken.