Olen naimisissa oleva nainen, meillä on mieheni kanssa yksi yhteinen lapsi ja toinen lapsi edellisestä avoliitostani, molemmille lapsille mieheni on ISÄ, myös vanhemmalle 2,5-vuotiaasta asti.
Nyt vanhemman lapseni (biologinen) isä on pyytänyt tapaamisia lapsen kanssa. Tapaamisia ei ole ollut vuosiin koska biologiselle isälle ei ole sopinut tapaamispaikka, jonka kuitenkin sosiaalitoimistokin totesi parhaaksi silloin. Lapsi ei muista miestä, eivätkä he ole tavanneet viiteen vuoteen. Olen netistä lukenut monia artikkeleja koskien tapaamistilanteita, mutta yhdessäkään ei kerrota mitä seurauksia isälle tulee siitä jos ei saavukaan paikalle valvottuun tapaamiseen. Äideillä jotka eivät anna isän tavata lasta (eivät luovuta lasta) on paljonkin seurauksia, sakkoja, lapsen noutajia ym. Mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, ettenkö antaisi isän tavata lasta, olenhan tiennyt että se on vielä edessä, vaan siitä etten hetkeäkään usko että on vilpitön tapaamisaikeissaan. Lapsella on ollut vaikeaa muutenkin, on todella temperamenttinen ja silti herkkä kuin mikä. Tuntuu turhalta ja pahalta tehdä edes valvottujen tapaamisten sopimusta ja kerätä sitten lapseni sirpaleet kun "isä" kyllästyy kun ei olekaan ruusuilla tanssimista/ei saa tarpeeksi rahaa sosiaalitoimistosta tapaamismatkoista/on juontiputkessa. Olisin vain toivonut että lapsi olisi ollut isompi ja "vahvempi" tämän tapahtuessa. Voiko mitenkään varmistaa että tapaamiset todella tapahtuvat, vai joudunko kuvainnollisesti heittämään lapsen susille?
Nyt vanhemman lapseni (biologinen) isä on pyytänyt tapaamisia lapsen kanssa. Tapaamisia ei ole ollut vuosiin koska biologiselle isälle ei ole sopinut tapaamispaikka, jonka kuitenkin sosiaalitoimistokin totesi parhaaksi silloin. Lapsi ei muista miestä, eivätkä he ole tavanneet viiteen vuoteen. Olen netistä lukenut monia artikkeleja koskien tapaamistilanteita, mutta yhdessäkään ei kerrota mitä seurauksia isälle tulee siitä jos ei saavukaan paikalle valvottuun tapaamiseen. Äideillä jotka eivät anna isän tavata lasta (eivät luovuta lasta) on paljonkin seurauksia, sakkoja, lapsen noutajia ym. Mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä, ettenkö antaisi isän tavata lasta, olenhan tiennyt että se on vielä edessä, vaan siitä etten hetkeäkään usko että on vilpitön tapaamisaikeissaan. Lapsella on ollut vaikeaa muutenkin, on todella temperamenttinen ja silti herkkä kuin mikä. Tuntuu turhalta ja pahalta tehdä edes valvottujen tapaamisten sopimusta ja kerätä sitten lapseni sirpaleet kun "isä" kyllästyy kun ei olekaan ruusuilla tanssimista/ei saa tarpeeksi rahaa sosiaalitoimistosta tapaamismatkoista/on juontiputkessa. Olisin vain toivonut että lapsi olisi ollut isompi ja "vahvempi" tämän tapahtuessa. Voiko mitenkään varmistaa että tapaamiset todella tapahtuvat, vai joudunko kuvainnollisesti heittämään lapsen susille?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä en tiedä mitä voit tehdä tilanteessa, mutta valitettava tiotuus kai on se, että isällä on oikein ilman velvotteita tapaamiseen, oli se mielestäsi järkevää tai ei.Mä tein lapseni kanssa aikoinaan niin, että kun isä ei ollut 3-vuoteen ollut tekemisissä ja lapsen ollessa 4-vuotias, sain kirjeen lastenvalvojalta että isä haluaa tavata, toimin seuraavasti.En ekrtonut isän yhteydenotosta lapselle vielä tässä vaiheessa mitään.Sovin isän kanssa tapaamisen kahden kesken, otin mukaan valokuvia lapsesta ja kerroin kuulumisia.Näin haluaisin varmistua että isä on ok(päihteidenkäyttöepäilyn vuoksi) ja OIKEASTI halukas säännöllisiin tapaamisiin.Minä kerroin parhaani mukaan isälle, mitä tapaaminen lapselle tulee merkitsemään ja että jos aikoo tavata, toivon sen olevan säännöllistä tai sitten ei ollenkaan.Kertoi olevansa haluakas säännölliseen tapaamiseen, mutta kuinkas ollakaan kävi.Tämän tapaamisen jälkeen en koskaan kuullut isästä mitään ennen lapsen jo lähes aikuisikää, joten jälkeenpäin katsoin todella toimineeni lapsen edun mukaisesti.Onnea matkaan sinulle ja lapsellesi!
Juuri tällaista vastausta kaipasinkin! En ole kertonut vielä lapselle mitään, mutta en ole kuitenkaan asiaa varsinaisesti koskaan salaillutkaan, lapsen omassa valokuva-albumissa on kuva isästä, jonka säästin erossa lapselle ja on hän sitä välillä katsellutkin, muttei ole kysellyt mitään enään vaikka vielä 4-5-vuotiaana tiesi kertoa että "tuo on se toinen isä". Sitä käytän jos ja kun asiaa aletaan käsittelemään. Ei tosiaan ole tullut mieleen kahdenkeskeistä tapaamista isän kanssa, tuohan on ihan loistava idea kertoa isälle, mihin on astumassa ja haluaako todella sen tehdä. Sitä kun eniten epäilen, että ymmärtääkö itsekään miten suuri asia se lapselle on ja kuinka paljon se muuttaa hänen elämäänsä tutuilta raiteilta. Kiitos sinulle!
Lapsen kannalta ja lapsen etu on tässä että todellakin vähitellen aloitellaan tapaamiset, valvotusti tai tuetusti, niin että sinä ja perheesi olette lapsesi tukena tapaamisissa. Onhan tuo lapselle täysin uusi tilanne. Sitten valvottujen tapaamisten perusteella voidaan seurata millaiseksi heidän suhteensa muodostuu ja tarvittaessa lisätä tapaamisia, kun lapsi on tutustunut isäänsä ja on valmis suhteen syventämiseen.
"vai joudunko kuvainnollisesti heittämään lapsen susille?"
Sudellakin on oikeus lapseensa ja toisaalta lapsella on oikeus ISÄÄN, siis biologiseen isään.
että ensin joutuu tapaamaan äidin joka sitten näkee itse kiinnostaako isää oikeasti tavata lasta. Ihan turha läyhättää isän oikeuksista jos ei ole kiinnostanut tavata vuosiin. Minä huolehdin enemmän lapsen tunteista. Mitäs kun isä ei tulekaan tapaamiseen. Lopettakaa kusipää isien päähän taputtelu. Kunnon isät pitävät huolta lapsistaan myös eron sattuessa.
Tiedän kyllä tarkalleen lapseni oikeudet, mutta jokainen varmaan ymmärtää pointtini, miksi en ole kovin innokas luovuttamaan lastani ykskaks vieraan miehen luo. En usko lupauksiin, enkä lähde lapsen henkisellä hyvinvoinnilla leikkimään turhan takia, kun en tiedä mikä ovat isän motiivit ja onko hän edes turvallista seuraa?!
Voin nyt samalla kertoa syynkin siihen miksen usko että isä ajattelee vilpittömästi lapsen parasta halutessaan tavata tätä. Sain nimittäin pari vuotta sitten tietää, että "isä" oli koko erossaoloajan saanut säännöllisesti sosiaalitoimistolta rahaa tapaamisia varten (matkarahaa), oli väärentänyt nimeni todistuksiin ainakin kahden vuoden ajan. Ne sudet jota mainitsin, olivat siis lähinnä päihteet ja epämääräiset tarkoitusperät.
Vai että oikein lapsen tunteista olet kiinnostunut. Tunteet, jotka SINÄ hänelle määrittelet :-) Kusipäistä puheenollen...miten muuten menee?
Minkä vuoksi tuota tapaamista vaadit. Onko se lapsesi edun mukaista vaiko lapsen isän vaiko sinun itsesi ?
lapsen edun mukaista joutua tapaamaan miestä jota ei tunne. Ja jonka ainoa tarkoitus tapaamiseen taitaa olla tuo raha mitä saa sossusta. Muuten nimikirjoiuksen väärentäminen on rikos, ja voit aina vedota siihen ettet halua lapsen olevan tekemisissä rikollisen kanssa, näin karkeasti sanottuna.
Nyt meni vähän ohi... Enhän minä sitä tapaamista vaadikaan, vaan biologinen isä. En kuitenkaan aio kieltää tapaamisia, kun se on kuitenkin lapsen oikeus. Mitä etua tuosta tapaamisesta minä saisin? Vai tarkoitatko nyt tuota hyvää ideaa minun ja isän tapaamisesta ilman lasta?
oletteko sopineet lapsesi isän kanssa valvotuista tapaamisista? luultavasti sinulle on kerrottu, että sellainen mahdollisuus on ja on varmasti parempi, että lapsesi tapaa isänsä aluksi muutaman tunnin ajan kuin että viettäisi yön tai pari tuntemattoman ihmisen luona, vaikkakin kyse olisikin hänen isästään.
mikäli tapaamiset alkavat sujua ja lapsen ja hänen isänsä välille tulee läheinen suhde, voi tapaamiset tapahtua isän asunnolla (tosin sossuthan voivat varmistaa, että isän luona on sellaiset olosuhteet, että hän voi tavata lasta siellä), alkuun esim. muutaman tunnin ja myöhemmin ehkä yötapaamisia.
se sitten taas, kun kysyit mitä sanktioita isälle seuraa, jollei hän noudata sovittuja tapaamisia. ensinnäkin, jos hän jättää tulematta sovittuun tapaamiseen, sinun ei ole pakko antaa hänen tavata lasta muuna ajankohtana kuin sovittuna ajankohtana. toisekseen, mikäli hän ei noudata tapaamissääntöjä, tapaamisia ei valvottujen tapaamisten tapauksessa tarvitse valvomattomiksi muuttua. eli mies joutuu tapaamaan lastaan siten, että joku ulkopuolinen valvoo tapaamisia. tiedän työkokemuksesta, etteivät valvotut tapaamiset ole kovinkaan mukavia eivätkä varsinkaan suosittuja/mieluisia.
lapsen kannalta on ikävää se, jos isä tuottaa omalla käyttäytymisellään pettymyksen lapselle. mutta isä kärsii siitä viime kädessä: isä ei opi tuntemaan lastaan ja lopulta voi käydä siten, ettei lapsi enää halua tavata isää eikä suostu lähtemään tapaamisiin. jossain vaiheessa lasta ei voida enää pakottaa tapaamaan isää, jollei hän sitä halua.
Mukava kuulla, että meidän "tarinasta" on mahdollisesti apua!Kaikkea hyvää teille=)