Olen jokin aika sitten eronnut; illat vietän useimmiten lasteni kanssa. Tämä uusi elämäntilanteeni on tuonut esiin yllättävän seikan jota en ole aiemmin huomannut. Onko tosiaan niin että 35-45 vuotiaat ihmiset ovat selvästi jakautuneet "tavallisiin" naimisissa/avoliitossa oleviin kansalaisiin ja bailupanttereihin jotka sähläävät yöelämässä viikonlopusta toiseen?
On tosiaan vaikeaa, jollei suorastaan mahdotonta, löytää vastakkaisen sukupuolen edustajista näitä yh-isiä ja muita "normaalia" elämää viettäviä yksilöitä. "Normaalia" elämää voi toiset kutsua tylsäksi, tavalliseksi ja rutiiniksi; itse olen sitä ihmistyyppiä että naimisissa/parisuhteessa oleminen sopii minulle! On mukavaa kun elämä kulkee kulkuaan työssä-, kaupassa- ja harrastuksissa käynnin välille, säännöllisesti ja ennalta arvattavasti.
En edes ymmärrä miten joku nelikymppinen ihminen jaksaa viikonlopusta toiseen kiertää baareja ja tanssiravintoloita. Paljon mukavampaa on saunoa, lipitellä viiniä ja katsella elokuvia omassa kodissaan. Yhteisiä menoja suunnitellaan sitten lomien ja pyhäpäivien mukaisesti; kesällä mökkireissuja ja talvella vaikka hiihtoretkiä.
Ehkä olen vaan vanhanaikainen. Kadehdin suomalaista keskivertoelämää, varsinkin nyt kun näyttää että se jää minulta kokematta.. Käyn kyllä silloin tällöin baareissakin mutta olen huomannut siellä viihtyvän porukan olevan sinne juuttunutkin. Näiden ihmisten on vaikea kuvitella viikonloppuja ilman omaksi olohuoneeksi muuttunutta lähipubia. Tanssiravintoloissa en viihdy koska tanssitaidon kanssa on vähän niin ja näin ;)
Eli, kysymys teille "tavallisille" sinkuille, missä teitä tapaa????
On tosiaan vaikeaa, jollei suorastaan mahdotonta, löytää vastakkaisen sukupuolen edustajista näitä yh-isiä ja muita "normaalia" elämää viettäviä yksilöitä. "Normaalia" elämää voi toiset kutsua tylsäksi, tavalliseksi ja rutiiniksi; itse olen sitä ihmistyyppiä että naimisissa/parisuhteessa oleminen sopii minulle! On mukavaa kun elämä kulkee kulkuaan työssä-, kaupassa- ja harrastuksissa käynnin välille, säännöllisesti ja ennalta arvattavasti.
En edes ymmärrä miten joku nelikymppinen ihminen jaksaa viikonlopusta toiseen kiertää baareja ja tanssiravintoloita. Paljon mukavampaa on saunoa, lipitellä viiniä ja katsella elokuvia omassa kodissaan. Yhteisiä menoja suunnitellaan sitten lomien ja pyhäpäivien mukaisesti; kesällä mökkireissuja ja talvella vaikka hiihtoretkiä.
Ehkä olen vaan vanhanaikainen. Kadehdin suomalaista keskivertoelämää, varsinkin nyt kun näyttää että se jää minulta kokematta.. Käyn kyllä silloin tällöin baareissakin mutta olen huomannut siellä viihtyvän porukan olevan sinne juuttunutkin. Näiden ihmisten on vaikea kuvitella viikonloppuja ilman omaksi olohuoneeksi muuttunutta lähipubia. Tanssiravintoloissa en viihdy koska tanssitaidon kanssa on vähän niin ja näin ;)
Eli, kysymys teille "tavallisille" sinkuille, missä teitä tapaa????
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sitä tavallista elämää. Töissä, kaupassa, kotitöissä, lasten harrastuksissa ja jos laatuaikaa jää niin todennäköisesti hiihtämässä/ulkoilemassa. Siellähän me ollaan
samassa kaupan jonossa ostamassa ruokaa, ladataan
maitopurkkeja kärryyn. Riennetään kohteesta A kohteeseen B harrastuspaikan mukaan. Joskus sitä ehtii pohtimaan kohtaloaankin, kunnes pyörä taas pyörähtää. Vilkaisepa harrastuksissa ja kaupassa ympärillesi, siellähän meitä kaikkia on, kuka ehtii ensin.
Kaltaisiasi on varmasti pilvin pimein..ainakin minä tunnistin itseni..
Ei kai sitä nyt kaupan kassajonossa voi mennä tuttavuutta tekemään..? Pitänee kokeilla näitä sinkku- ja deittisivuja seuraavaksi.. ;)
juhlat ainakin minulta juhlittu ja nykyään sitä hoidetaan lapsia joka toinen viikoloppu ja tehdään duunia ja vapaaaika menee tehdessä kotityöt ym.tälläistä tää mun elämä on ei enää jaksa eikä ehdi juhlimaan :=)
Olen jo pitemmän aikaa ihan samaa miettinyt...
Mistä löytää sellaisen miehen, joka on vapaa ja jota ei bilettäminen kiinnosta... *miettii*
Tosin olen eronnut, mutta lapset ovat aikuisia ja poissa kotoa. Olen välillä kurkannut pubiin tai tanssiravintolaankin. Jotenkin se elämä ei vain tyydytä minua. Eihän sellaisia "tavallisia" koti-iltoja yhdessä naisen kanssa mikään voita. Puhumattakaan käydä yhdessä välillä "reissussa" jne. Etten nyt vaikuttaisi kovin itseäni tyrkyttävältä, voisin kuitenkin antaa sähköpostiosoitteeni jos se jota-kuta kiinnostaa. Voitais jutella sitten lisää. Moi !
Hei sinä!
Samat ajatukset ja -myös- elämäntilanne kuin sinullakin.
Ilmeisesti on vain niin, että nykyinen maailmankuva suorastaan "ruokkii" yksilönvapautta ja sinkkumaisuutta.
Ilmeisesti se on helppoa mennä joka viikonloppu sinne tuttuun ja turvalliseen "kotipubiin", jossa voi paeta arjen ahdistavaa "harmautta" pikku pöhnässä, samankaltaisten seuralaisten kanssa. Kuin että pystyisi ottamaan vain päivän kerrallaan...
...ajatusteni kanssa, mukava huomata.. Toivottavasti tielleni vielä osuu teitä samalla tavalla ajattelevia, viimeistään silloin kun rollaattorilla vanhainkodin käytäviä tallustellaan :)
Hei Mari,
Et todellakaan ole yksin vaan meitä samanlaisia miehiä on pilvin pimein, pitkä avioliitto takana, lapset kouluikäisiä jne.
Jos käy kapakoissa niin yleensä tapaa varattuja samanikäisiä (40v.) naisia, mutta harvoin ketään sellaista jolla on samanlainen tilanne. Nykyään en edes viitsi enkä ehdi paljon kapakoissa käydä kun kaikki aika menee oravanpyörässä lasten ja harratusten ja työn kanssa, ja vaikka vilkuilenkin teitä kaikkia ihania naisia kaupan jonossa niin realiteetti on kuitenkin se että harvoin rupeaa juttua vääntämään pirkka tomaattimurskan ominaisuuksista :) tai siitä että miten nopeasti saa makaronilaatikon väsättyä arki-iltana. Ehkä täällä jutteleminen on jo joku henkireikä, mutta ei se sitä kotona oloa toisen kanssa voita tai korvaa, mutta ainahan sitä kaikkea sattuu ja tapahtuu kun sitä vähiten osaa odottaa, ehkä tapaamme vielä jossain säilyke osaston perukoilla ja hymyilemme toisillemme :)
Mukavaa kevään jatkoa sinulle
Ainakaan en itse liiku kuin töissä, kaupassa,joskus urhelemassa,ja todella harvoin baarissa. Viimeisessä on kyllä surkea meno ihmiset aivan jurrissa muu ei mielessä kuin seksi.Mielummin yksin kotiin ja käteen veto kun huono pano jossa ei tunteita.Ehdoton nauttiminen suhteessa hyvä viini sekä hyvä seura pientä purtavaa ja siitä se ilta jatkuu.... Ja viikolla muut askareet työ,kaupassa käynnit ja muuut sellaiset.
Paljon on maailma muuttunut. Ikävä kyllä. Mäkin hain täältä JÄRKEVÄÄ keskustelukumppania, osastoilta jos toisilta. Mutta mitä sain; hulluja naisia nimitteleviä Pervoja, jotka on kyllästyneitä omiin suhteisiinsa Naisiin.
Tsemppiä Marille :) Nainen 2003
Ei kai sentään voi sanoa, että tuo olisi aivan uusi ilmiö mutta näkyvämpi... täällähän on helppoa nimettömänä purkaa patoutumiaan viattomiin. Sanojahan ne vain tietenkin ovat, ei haukku haavaa tee...
Panee kuitenkin miettimään millaisia nuo tyypit ovat todellisessa elämässä. Uskonpa ettei heiltä löydy rohkeutta ilmaista mielipiteitä irl, takanapäin ja nimettömänä se kyllä onnistuu mutta muutoin käyttäydytään lammasmaisesti... tai ehkä turvautuvat väkivaltaan kun eivät muuhun pysty.
Niinpä, ketä kiinnostaa :). Sen verran kuitenkin, että aina niihin jossain törmää ja kannattaa oman mielenterveytensä vuoksi oppia jättämään heidät omaan arvoonsa...
Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. En ymmärrä minäkään jatkuvaa baareissa oleilua ja varsinkaan seuran etsintää sieltä. Ilman muuta olisin mielissäni jos saisin sieltä uusia ystäviä, tähän mennessä kuitenkaan ei yhtään pitempiaikaista suhdetta ei siellä ole syntynyt, enkä enää viitsi edes yrittää...
Ja mistä minut sitten löytää..? Töistä tai satunnaisesti baarista, harrastuksetkin ovat sellasia etten oikeastaan missään muualla muita ihmisiä tapaa. Kaupassa ostoksilla minut tunnistaa siitä että joka toinen muista asiakkaista tervehtii minua :). Tunnettu persoona siis tällä pienellä paikkakunnalla, johtuu lähinnä ammatistani - tietääkseni en mitään kylähullun mainetta ole saanut :). Luonteeltani olen kuitenkin vaikeasti lähestyttävä enkä tuosta laajasta tuttavapiiristä sen kummemmin ole hyötyä...
Nyt on alkanut kevätaurinko jo paistaa, kiva juttu. Ihmiset näyttävät rennommilta ja ilmeet eivät enää ole niin kireät kuin talvipakkasilla lumituiskuissa.
Katselkaa nyt ympärillenne kaikki mainitsemani seuraa vailla olevat "tavalliset" miehet. Siellä minä, vaalea nainen, kaupan kassajonossa seison; yritän tehdä vaikeaa päätöstä broilerin ja jauhelihan välillä :) Rohkeasti vaan juttusille! Vanha sananlaskukin sanoo; "jos ei heilaa helluntaina niin ei sitten koko kesänä..!" Helluntaihin on tänään 69 päivää jäljellä..!
Meillä ainakin kaupassa kassa- ja lihatiski ovat kaukana toisistaan, joten pitää tarkkailla molempia paikkoja. Suosittelen kuitenkin sitä vähärasvaista jauhelihaa, siitä saa nopeammin ruuan valmistettua. Broileri vaatii sen verran pitkän kypsymisajan. Helluntaihinhan on nyt vielä 67 päivää jäljellä, sitä ennen on kuitenkin liikkeellä pääsiäistipuja ja vappuheiloja.
Kevät on tosiaan kivaa aikaa.
No nyt tuli paha mieli tuosta broilerin ja pääsiäistipujen mainitsemisesta samassa yhteydessä :( Kyllä se valinta sittenkin kallistuu kasvissosekeiton puoleen.. Eli, tavataankin kuitenkin pottu ja purjo -osastolla!
Kevät on kivaa, fillarit on otettu varastosta ja sai taas kokeilla onko ne ylämäkiajon lihakset vielä talven jälkeen paikoillaan. Eipä olleet. Kyllä ne sieltä vielä juhannukseen mennessä löytyy.
Kohta voi ottaa esiin myös rullaluistimet, uimarenkaat, aurinkolasit, varvassandaalit, vesipyssyt, kukkamekon, pajukorin, juuriharjan ja mäntysuopaa, ruokaohjeet "helppoa ja taatusti rasvaista grilliruokaa" ja paljon muuta kivaa..! Jippii!!
Siis siihen ylämäkiajoon tarvitaan nimenomaan sitä vähärasvaista jauhelihaa ja spagettia. Pelkällä purjolla ei pärjää, vielä kun se purjokin taitaa olla hollantilaista.
Kotimaista kurkkua ja tomaattia näkyi jo olevan kohtuu hinnalla, että siinä mielessä se vihannesosasto on kyllä oikea osoite.
Tiedätkö sitten mitä alamäkiajoon tarvitaan ?
Jaa-a, alamäkiajoon..? No, varmaankin kieli keskelle suuta, ei hampaiden väliin kuitenkaan, ja tukeva rutistus ohjaustangosta. Oikein iso alamäki jarrutuksineen vaatii jonkinverran lihasta takajalkojen takaosasta..
Minua rohkeampi ihminen, (=pikkuisen olen arkajalka, en tosin moottoriajoneuvojen kyydissä), ottaa tietysti aerodynaamisen asennon ja jättää jarruttamatta. Siinä tapauksessa suosittelen kuitenkin suojalaseja ja ehkä kypärääkin...
Sieltä lopustahan se löytyi, kypärä. Käytäthän sitä alamäki ajossa.
Tajusin sen tipu/broilerijutun vasta myöhemmin, ei ollut varmaankaan paras. Kyllä se broitsukin hyvää tekee ylämäkiajoon. Kun talven on hiihtänyt, niin siitä on helppo hypätä fillarin selkään. Ja viikonlopuksi varmaankin luvassa ankaraa ulkoilua, raitista ilmaa ja hienoja hetkiä
poissa arjen kiireestä ?!?! Toki siellä he-vi osastolla on käytävä.
Ostoksiin tarttui tällä kertaa jättipussi irtokarkkeja... Mustat toffeet hampaissa on hyvä pyöräilijän hymyillä...
Joo, mukavaa ilmaa lupasivat viikonlopuksi. Tää perjantai kyllä menee tässä arkiaskareissa mutta jospa huomenna ehtisi fillaroimaan. Vilkutellaan alamäessä.. ;)
että ne toffeet ei sovi hampaille. Se he-vi osasto
on kuitenkin parempi. Popsi popsi porkkanaa....
Viikonloppuna piti levätä, niin kuin monesti ennenkin, tuli taas yhtä sun toista eteen.
Kiire viikko taas luvassa, jostain on revittävä sitä iloa koko viikoksi. Täytyy varmaan minunkin pyörähtää siellä karkkiosastolla. Valitsen niitä mustia....
Mää meen kyllä nyt semmosta ylämäki alamäki...
tietä koko ajan enkä edes tiedä kumpi tulee seuraavana puhumattakaan vastaan tulijoista.
Kivaa viikon alkua. Muista pestä hampaat. :-)
Kyllä näyttää taas masentavalta tuolla ulkona; lunta sataa ja tuulee. Ihan kuin olis syksy tulossa, tämmösiä ilmoja on yleensä lokakuussa.. Ja lupasivat vielä pakkasiakin, laitonta!
Karkit on syöty ja hampaat pesty. Irtokarkit on yksi elämän suurista nautinnoista ja iloista; parhaita on vahvat salmiakit, pureskeltavat hedelmäkarkit (ei ne älyttömän kovat) ja jugurttikookokset! Painoindeksi näyttää olevan 20 joten vielä voi huoletta napostella kun jättää nuo suklaat väliin.. :)
Niin se vaan viikko lähti käyntiin vaikka piti tuntia aikaisemmin herätä, ehkä sitä jo tänäiltana älyää käydä ajoissa nukkumaan.. Kirjoittamasi viestin kellonajan perusteella taisi mennä sielläkin päin Suomea myöhäiseen eilen :)
Nyt pitää aloittaa päivän hommat, reipasta viikonalkua ilmasta huolimatta... (Onneksi on "siisti sisätyö"..)
Vanha totuushan on ettei vuorokaudessa ole kuin 24 tuntia, vielä yksi otettiin pois niin hässäkkä on valmis. Kaaospäivä nro1 näyttää kääntyvän voitoksi, ja sitten sinne kauppaan ruokaostoksille. Taidankin jäädä karkkihyllyn viereen, ei vaiskaan, muu kiire pukkaa päälle.
Näköjään sitä jää heti kiinni, kun yhtenä iltana valvoo liikaa. No su-ilta on se ainut ilta viikosta kun tulee/ehtii vilkaisemaan telkkarista muutakin kuin ulkokuorta. Uudempi bluesbrothers -leffa oli hyvä aivojen nollaan kytkentä ennen työviikon alkua. Mikäs sinua valvotti ?
Sitten tiedettä: suklaasta saa paremmin energiaa siihen ylämäkiajoon, alamäessä maistuu sitten ne muut herkut.
Tuuli on kova ja pakkastakin taitaa olla, mutta tässä vaiheessa vuotta voi jo luottaa kuitenkin siihen kesän tuloon. Palauttipa tuo myrsky taas asiat päiväjärjestykseen.
Se toinen totuushan kuuluu, että nukkuminen kannattaa aina, varsinkin valvomisen jälkeen.
ZZZZZZZ = illan tavoite
Niinhän se kääntyi tämäkin päivä iltaan; ei tosin ihan suunnitelmien mukaan mutta kuitenkin. Täytyy sanoa että tuo ilma oli livenä paljon pahempi kuin tästä ikkunan läpi katsottuna! Kaksin käsin piti pitää vaatekappaleista kiinni etteivät olisi lähteneet lentoon! (Pekkariselle en suosittele avopäin ulkoilmaan lähtemistä..) Huh, huh.. Nyt on taas kiva olla sisällä lämpimässä..
En katsonut sitä elokuvaa vaikka tarkoitus oli. Piti tehdä yksi homma valmiiksi ja senhän tietää että jos aikaa sen tekemiseen on varattu viikko niin se alkaa valmistua viimeisenä mahdollisena iltana n. klo 21 jälkeen! (Olenkohan pikkuisen laiska..) Kärsimystä lisää se että tänään paljastui että valvominen oli vähän turhaa..
Olisihan sen elokuvan voinut ottaa nauhalle. Otin taannoin nauhalle telkkarista tulleen "Pelastakaa sotamies Ryan" ja se yhä odottaa katsomista.. On se kyllä hyvä keksintö tuo videonauhuri; voi nauhoitella kaiken maailman ohjelmia joita ei sitten koskaan ehdi/muista/viitsi katsoa! Sitten voi taas nauhoitella uutta päälle.. (Ehkä kukaan muu nykyajan ihminen ei enää näitä telkkariohjelmia nauhoittele, onhan videovuokraamotkin keksitty..)
Turvauduin tänään puolittain valmisruokaan; ostin valmiita pizzapohjia ja kasaan siihen täytteet päälle.. Voihan sen melkein laskea itse tehdyksi kotiruuaksi kun siinä kuitenkin joutuu käyttelemään keittiövälineitä ja tekemään vähän käsityötäkin, vai mitä..??!! Lasten yksiselitteinen mielipide on se, että ostettu ruoka on melkein aina parempaa kuin äidin itse tekemä :) Vaikka vanha sananlasku sanookin että "sen minkä kerran oppii niin sitä ei enää unohda" niin keittotaidon kanssa on kyllä käynyt päinvastoin.. (Tai sitten aika kultaa muistot..) Ehkä olen vaan lakannut yrittämästä :)
Lapset eivät muutenkaan ole kovin kiitollista yleisöä uusille kokeiluille; heti kun tekee jotain sellaista ruokaa jota ei ole aiemmin tarjonnut niin huomaa olevansa ainut ruokailija pöydässä.
Voitais jatkaa jutustelua privaatistikin; mitäs mieltä olet..? Pakkoa ei ole, perustuu ihan vapaaehtoisuuteen :)
Kokeilen onneani. [email protected]
Katsotaan miten käy... ;)
Moi! Harmittaa kyllä vähän myöntää että olet oikeassa, väki on oikeasti jakautunut kahteen sakkiin- varatut jotka eivät tajua onneaan sekä ne jotka vasta hakevat onneaan... ;(
Tänä päivänä esim. pettäminen ei tunnu olevan ärrällä käyntiä kummempi toimenpide, mistä sekin mahtaa kertoa...?
Tsemppiä sulle Mari, kyllä sinäkin (niin minäkin) löydät sen joka on sinulle Oikea Ihminen. Usko pois! -ari-
...rohkaisusta. Kyllä minäkin luulen että joskus se Oikea vielä eteeni ilmestyy. Ja jos ei ilmesty niin sitten ei, tämän elämän oli sitten tarkoitettu menevän näin. Eihän tässäkään mitään valittamista ole; voin päättää vapaasti melkein kaikesta ja säästyn riitelemiseltä. (Tämä niinkuin ihan vaan vertauksena entiseen epäonnistuneeseen avioliittooni..)
Onni ei tule etsien vaan eläen, näin on joku viisas joskus sanonut. Niinhän se onkin, epätoivoisella yrittämisellä saa vaan haavoja sieluunsa..
Toivottavasti huomennakin paistaa aurinko :)
Kyllä meitä riittää... samoista asioista pitäjiä kuin sinä..
Ehkä se vaikeus on siinä miten pääsisimme toinen toistemme kanssa juttusille asti?
Onko se sitten chätti, lehti-ilmoitukset, vaiko mikä, kuka tietää??
Ehkä sitä vaan törmää jossain.
Toivotaan ainakin niin :)
Onko haavetta olisiko suomalaisia naisi jotka olisi rehellisiä/uskollisi?normaalia perhe eläämästä nauttivia?