090307
Epäreilua että olet mustasukkainen minusta.
Eikö kukaan ole mustasukkainen hänestä.
Olisit mustasukkainen hänestä.
Sitten ehkä voisin hyväksyä että olet mustasukkainen minusta.
Se olisi tasapuolista.
Olisit mustasukkainen meistä kummastakin.
- -
Liian kovat löylyt.
Hikirauhaset meni tukkoon.
Ei tuntunut yhtään mukavalta.
Aloitan uudestaan,
rauhallisemmin,
no niin, nyt hiki virtaa sopivasti.
Löylykauhallisten välissä pohdin äskeistä runoa.
Mitä oikeastaan tarkoitin minulla tai hänellä?
En kummempaa kuin sinullakaan.
- -
Sitä samaa.
En tosin ole mustasukkainen sinusta, mutta
voisin olla.
Ainakin voisin olla.
Huhhuijaa.
Epäreilua että olet mustasukkainen minusta.
Eikö kukaan ole mustasukkainen hänestä.
Olisit mustasukkainen hänestä.
Sitten ehkä voisin hyväksyä että olet mustasukkainen minusta.
Se olisi tasapuolista.
Olisit mustasukkainen meistä kummastakin.
- -
Liian kovat löylyt.
Hikirauhaset meni tukkoon.
Ei tuntunut yhtään mukavalta.
Aloitan uudestaan,
rauhallisemmin,
no niin, nyt hiki virtaa sopivasti.
Löylykauhallisten välissä pohdin äskeistä runoa.
Mitä oikeastaan tarkoitin minulla tai hänellä?
En kummempaa kuin sinullakaan.
- -
Sitä samaa.
En tosin ole mustasukkainen sinusta, mutta
voisin olla.
Ainakin voisin olla.
Huhhuijaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Älä tuhlaa hyvää energiaasi sellaiseen.
Osta mieluummin punaiset sukat ja näytä kaikille.
Lenitakin on silloin mielissään.
On opit menneet miehelään.
Hymyä iltaasi.
Saunan höyryihin.
Minä olin jo.
Saunassa ja kauhomassa.
Kiukaalle vettä.
Ihanaa oli että.
Lapsena leikittiin vettä kengässä.
Nuorukaisena mittailtiin sitä, sen pituutta.
Katselin naisten tavaroita
jallusta ja kallesta, sydän läpättäen
ja kusi sukassa, ajattelin
pääsenkö koskaan pohjaan asti.
No niin, pohjalla on käyty.
Haluaisin olla lapsi jälleen.
Mun piti siis sanoa, että ensin runo loppui tuohon sitä samaa, mutta kun se näytti liian orvolta lauseelta, lisäsin vähän. Näin jälkeenpäin katsottuna loppuosa on ihan ylimääräinen, tarpeeton lisäys.
Tää piti sanoa. Mutta jotenkin putkahti runo!
Hymyä sinunkin iltaasi. Ja kauniita unia sitte kun nukkumaan menet. Ciao.
Kuten ennenkin: tuo mikä mulla on leuan alla ei tosiaankaan oo rusetti, se on parta.
kirjoitettu 090307 noin 22:08 - 22:20
:)))
Väsyttää mutta valvon,
kesäyössä, yläpuolella veden kalvon
liikkuu hämähäkin musta ruumis.
Seittiinsä silmäni putoaa!
ajatus kun katkeaa, katoaa -
vesi hiljaa väreilee,
yö kutsuu: puolinaisesti
korvani kuuntelee.
Poski maata vasten, sormissa väkevä multa,
katselen
rantaa peitossa sumun.
Kuulenko kaukaisen, ihanan kumun?
Välkkyy, välkkyy seitissä
tuhansien toiveidemme kulta.
Säpsähdän hereille!
voi sitä katalaa virvatulta.
( mutta tää runo on kirjoitettu noin 21:33 )
Haluaisin olla lapsi jälleen:
pienempi mutta riittävä.
Yhä vain pienempi,
kunnes kaikki asetetut mittapuut
raukeaisivat tyhjiin;
ja itseni kokoisena keskellä todellista maailmaa
hengittäisin.
Tyyntä avaruutta.
Hiljaa, hiljaa hymyillen
avatut käteni
alla taivaan ojennan,
itseni hyväksyen ihmisen osaan
tyydyn;
ristiriitoineni, hulluine unineni.
Olen riittävä.
Tyyni avaruus soljuu.
( 10 03 07 noin 00:10 - 00:45 )
Näkymättömissä katsojan silmät
ja kasvojen hehku,
takana verhon,
mieleni näyttämölle kun kohta jo marssittaa
hälisevän Pickwick-kerhon
Äänet kuulen
takaani, edestä, kaikkialta:
ennalta tavoitan
liikkeet, tapahtumien kulun -
on minulla valta ne ohjata ja muuttaa
Verho aukeaa,
huomaat minut ja paljastun;
kun näyttämöllä ravaat osana sikojen laumaa
silmäni tunnet, sielussasi kait kumartuen
suosionosoitustani odottamaan?
Olen tässä,
avaudun ja sulkeudun,
läpi verkkokalvon
kulkiessasi elämän virtaa;
ihollesi unohdun, en päästä irti, jos vaikka
yksi näytelmä loppuukin
Aina minut tunnet,
tunnet takana verhon, katsojan silmät ja
kasvojen hehkun, tuon hienostuneen, mutta hälisevän -
ah, niin hillittömän Pickwick-kerhon:
tulkitsijoidesi tuhatluvun, olkapäitä hiertävän
vaaninnan
Sydämesi levottoman sykkeen,
suonissa kohisevan
juonenkulun;
päättyvän ajan
armottoman liikkeen, giljotiinin kirskunnan, pyöröterän tajun
( Miehen painajainen: kitkaton rakastelu, hyvin sujuva vesiperä. Ja muita yhtä hassuja lauseita? )
09 03 07
(noin 20:00)
Intiimi saunaruno on kirjoitettu saunaeteisessä noin 19:20. Ihan totta, mulla on sauna perjantaisin 19 - 20. Voisin ajatella: pitäiskö mun nyt pyytää anteeksi? Kirjoitin näet alasti. Tarkoitan että jos se näkyi rivien välistä? En huomannu laittaa pyyheliinaa peitoksi.
10 03 07
(02:06 - 02:13)
Tulin huoltoasemalta roomalainen kassissa. Kohta menin saunaan. Kirjoitin runoa. Välillä söin. Tiedäthän roomalaisen? Lihapiirakkataikinasta tehty sämpylä minkä välissä on kinkkua, juustoa ja kurkkua. Lisäsin valkosipulimurskan, homejuuston ja pöltsamaan sinappia. Kurkun otin pois siksi aikaa kun jutska oli uunissa. Syötyäni olin aikeissa sammuttaa tietokoneen, oisin nukkumaan menny. Mutta kirjoitinkin runon vielä. Sitten kaikenlaista. Yö aamua kohti raksuttaa.
10 03 07
(vähän puoliyön jälkeen, siis johonkin aikaan vuorokauden vaihduttua, runo)
LUPASIN MATKUSTAA KANSSASI.
Lupasin matkustaa kanssasi,
mutta minkäs teet, juuri kun olimme lähdössä,
huomasin kameran hukkuneen.
Kun viimein löysin,
olivat maisemat tyystin loppuneet.
Sorry, nukutaan.
luettavaa. Yhden ihmisen ilta täällä palstalla. Näissä pääsee lähemmäksi, saa enemmän kiinni jostain. ;) Vaikkei olisikaan kuitenkaan totuuspohjaista.
totuuspohjaista, sillä tämä naisparta ei valehtele
ei kuulu hänen totuudelliseen arvomaailmaansa
sillä istuuhan hän saunassakin - ihan alasti ;)
*virn*... hyvähän se vain on...että saunassa alasti ;)
nukkuukohan hän myös alasti ?
... kyllä ;) toisinaan
sillä vaatteet päällä voisi olla epämukavaa
*reps*
Teksti on kyllä totuuspohjaista sikäli, kellonaikoja myöten.
Mutta jälleen kuten ennenkin runoissa ei päde sama mikä muuten. Esimerkkinä loppuruno. Siinä minä, joka on luvannut lähteä matkalle, ei ole faktisesti ottaen minä joka kirjoitan. En siis kerro omasta lupauksesta, matkalle lähtemisestä ja kameran unohtamisesta. En edes vertauskuvallisesti.
Jotkut runoni voi olla oman ajattelun ja filosofoinnin tai jopa elämäntapahtumieni kuvausta tarkalleenkin, tai sitten osittain juuri sitä ja osittain jotain muuta, rönsyilevänä tajunnanvirtana jossa asiat limittyvät ja menevät sikinsokin, tai jopa kokonaan pelkkiä lauseita, joiden kautta tarkastelen runoutta ja tajunnan mekanismeja, usein leikillisesti, joskus ironisesti ja yleensä ainakin osittain tosissani.
Vain minä tiedän milloin kuvaan runossa itseäni ja omaa elämää, milloin runon "minähenkilö" on fiktio. Toisinaan "minä" on ainoastaan sana jota tarkastelen.
Asiatekstit ja runotekstit on asioita erikseen.
Runoissa voin siis sanoa mitä vaan ilman että valehtelen, koska runot on oma maailmansa - jos vaikka Astrid Lindgren kirjoittaa Peppi-kirjassa "minä Peppi Pitkätossu tässä hyppelen hopsanssaa" ei kukaan ajattele että Astrid valehtelee. Fiktio on fiktio.
Runous on mulle tapa tarkastella mm. fiktion ja faktan suhteita.
Sikäli runous on kyllä faktaa, koska se on todellista tarkastelua, todellista leikkiä, todellista ironiaa? Asiatekstiä en kykene kirjoittamaan niin. Se tuntuisi valehtelulta, erehdyttämiseltä!
Asiatekstissäkin voin toki leikkiä, pilailla, ironisoida itseäni, tavallaan jopa rakentaa roolia jos se tuntuu sopivan aiheen kontekstiin, yhteyteen mitä kulloinkin puhutaan. Mutta asiat ja yksityiskohdat sinänsä ovat tällöin totta, usein äärimmäisyyksiin saakka. :-)
Ois kyllä ollu hyvä tehdä niin kuin olin tekemässä, ja kirjoitinkin siitä:
> olin aikeissa sammuttaa tietokoneen, oisin nukkumaan menny. <
Kun jäin roikkumaan tietokoneen äärelle tuli valvottua liiankin pitkään ja tuskinpa nuo tekstit mitä tänne kirjoittelin kovin rakentavia tai hedelmällisiä on. Onpahan vaan jotain. En niitä osaa kovasti katuakaan, tulipa kirjoitettua, mutta ainakin itselle hyödyllisempää ois ollu mennä sänkyyn, siinä hiljentyä, hiljaa itsekseen ajatella kauniita ja rauhaisasti nukahtaa...
Nyt meni sitten neljään asti.
Ja tänä aamuna herätys oli ennen kahdeksaa. Reissussa. Just kotiin tulin. Oikein mielenkiintoinen ja mukava päivä. Väsyttää nyt kyllä jonkin verran. Ainakin hieman. Mmmm..
Mielenkiintoista keskustelua olette täällä käyneet.. En tiedä mitä tulisi ajatella. En ajattele mitään erikoista, totean vain.
Ja hyvää yötä toivottelen.
Voi hyvin!
Pidät yllä tätä palstaa, harvoin enää kiinnostaa huumorintajusi. Olet pirstaloinut koko elämäsi nettiin fiktioina ja totuuksina. Todellisuutesi on valhetta, lenkkitossuissa tai puvuissa. Sinulla on valtava tarve olla esillä ja selittää. Väittäisin,e ttä koet ääretöntä pätemisentarvetta ja suuruudenhulluutta, joka syöksee sinut tiloihin ja tekoihin, joista ei kukaan voi selvitä puuduttamatta päätään ja kunnolla. Alennustiloissasi olet vertaasi vailla ja kirjoitat tekstejä, joista ei voi olla montaa mieltä.
tuokin. Mutta ei mulla mielestäni niin hirvittävän pakottavaa tarvetta oo selittää. Miks ihmiset nyt yleensä puhuu toisilleen ja kommunikoi. Se on elämää. Enkä minä elämääni tänne nettiin oo pirstaloinut. Oon vaan kirjoittanu runoja omalla tavalla ja tyylillä niinkun kirjoitan.
Ja sitten itsestänikin jotain oon kertonut.
Joista kukaan ei voi selvitä puuduttamatta päätään ja kunnolla?
:-)
Jatkuva hymiöiden laittaminen voi tuntua typerältä, mutta ihan ystävällisesti laitoin. Et tunne minua ja sitä faktista todellisuutta missä elän ja kuinka toimin.
Teksteistäni ei tietysti ole pakko pitää ja niitä on lupa tulkinta. Sinullakin oman tulkintamallisi mukaisesti.
Kirjoitellaan.
Eikä siitä enempää jaksa jauhaa.
Olet toiselta planeetalta. Saat jäädä minun puolestani sinne, kuten jäätkin.
kiehnätään yökauet..
Pannaan nukkuun koko konkkaronkka:)
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Sulle
ja sulle
ja sul..
ja su..
jsu..
zzz
Löysin kuin löysinkin viestisi ja auvoisen ajatukseni
tahdittamana viestittelen sinulle. Olen 52 toukokuussa 53
olenko poikanen?Harrastelen lenkkeilyä kera sauvojen
ja ilmankin matka taittuu.
Lueskentelen ja ristikotkin viehättää.
Runollinen kun olen ja herkkä ihminen,ei toista saa peloittaa.
Koti-illat kera viinin punaisen käsi kädessä halaamassa
korvaan kuiskuttelemassa kuinka paljon sinusta pidänkään.Rakkaus se on
kahdenkeskistä kemiaa
se joko tulee tai ei syty ollenkaan.
Kaunista kevättä odotellessa toivo elää,kai joskus tavataan. Ystävyydellä
Suikki
Sinuun voisi tutustua täydellä luottamuksella - myös minun puoleltani. Tämä olisi 100% luottamuksella meidän juttu, meidän hehku.
Kaipuun, lämpimän ja samalla eroottisen ihmisen tuli palaa ihollanikin..ehkä...;)
Olisi niin hienoa saada olla aikuisen naisen lähellä, aivan liki... puhua
iholla... (& puhua ja tutustua luonnollisesti muutenkin!) Olla hiljaa, aivan
vaiti, silti kehomme kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa...Aistisimme toisistamme, toisillemme... Sisälläni hehkuu monenlaista tulen
alkua. Puuttuu vain henkilö, joka osaisi sytytellä noita nuotioiksi.
Olisiko sinusta siihen?
Jos saisin ensin tutustua sinuun..., mutta sitten jos "kemiat käyvät yksiin
samaan tahtiin"; Pitää sylissä, olla sylikkäin, olla luonnossa,
luonnokkain, puhua ilolla ihoilla, ihokkain... ;) Tahtoisin myös jossakin
yöuinnille, aistimaan... Ensi kesän nimiin se varmasti menisi.. kun taitaa
vedet jo kylmetä, vaikka avantokin käy.
(Rakastan merta ja järviä... )
Minut hurmataan olemalla oma itsensä niin kirjoituksissa, puhelimessa kuin
livenäkin. Minut hurmataan sillä omalla persoonalla ja fiksuudella. Olemalla
myös Nainen. Ja leikittelijäkin, silleen sopivasti tutustumisen alkuvaiheessa. Sitten myöhemmin saa olla vaikka mitä...;)
Näin sen koen. Haluaisitko sinä kokea tätä kaikkea kanssani - ja paljon
muuta? Kulkisimme ainakin kappaleen matkaa tällä polullamme samaan suuntaan,
miltei vierekkäin elämän realiteetit huomioonottaen.
Jos jotain olennaista jäi kertomatta, niin kysele ihmeessä.
Kuva kuvasta, ei ole kiirus kuvien kanssa.
Vrt. viesti.., ihan menee taju...................
Omaasi tuskin laitat, edes sitä komean miehen kuvaa, jossa et ole komea minun mielestäni. Mutta sitähän sinä levittelet...
Kaikki on todella ohi.
ei koskaan sanoja
ei koskaan kosketusta
ei koskaan myötäelämistä
ei koskaan askelten kaikua
ei koskaan enää - samaan suuntaan
irroitan vihdoin
vihdoin!
Kiitos, kaipuusta ja surusta
kyynelistä jotka puhdistavat
rikkimenneen rakkauden
ja sielun ikävän
Kiitos, haavoista jotka
avoimina opettavat tunnistamaan
ja hyväksymään omat kipukohdat
Kiitos, pettymyksen tuomasta yksinäisyydestä
jonka läpikäymällä, kohtaamalla
ja kaiken luovuttamalla
tuo myös anteeksiantamisen ja saamisen
suurempana, kuin ilman näitä
olisi koskaan voinut tapahtua.
Oikeasti - kaikesta tulee hyvä
kun suostuu ja kaikki aina selviää :)
* *
Tänä aamuna nostaa
terälehden tuo
herkästi värähtävä
uusi luomus
uusi kaunis kasteinen maa
puhtautta Luojan luomaa kunniaa.
T: olga go to venetsia