Olen ottamassa ensimmäistä koiraani ja en nyt ole ihan varma, että minkä rotuinen olisi se paras. Kysyisin siis, että ovatko labradorit helppoja kouluttaa / sopivatko ne ensimmäisiksi koiriksi? Mitä niiden kanssa voi harrastaa? Onko niitä vaikea saada eli pitäisikö kuinka ajoissa ottaa yhteyttä kasvattajaan? Onko uroksella ja nartulla eroa sen suhteen, kumpi kannattaisi ottaa? Onko niillä jotain perinnöllisiä sairauksia? Paljonko ne nykypäivänä maksavat? Kiitos, jos joku vaivautuu vastaamaan.
labradorin
noutajako
104050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulet varmasti hermostumaan labradorin pentuna ollessa sille monta kertaa koiran häsellyksen vuoksi.Labradori on erittäin aktiivinen koira jos ei saa tarpeeksi päivittäin liikuntaa ym aktiviteettia pitkästyy.Labradori oppii perusasiat helposti kuin vain on johdonmukainen ja oppii lisää sitten enemmällä koulutuksella.Koirakouluun pitää viedä labradori.Labradori on lenkillä väistävä koira yleensä.Pennullani toinen kives ei laskeutunut alaleuka lyhyt.Eläinlääkärin tarkistama tietenkin pitää ostaa myöhemmin esiin voi tulla erinäisiä vikoja, mistä ei tietoa niitä voi olla joka koiralla.
Labbis on mahtava koira,minulla on itselläni nytten 9kk:n ikäinen urospentu. Tosi nopea oppimaan kun on johdonmukainen. Helppo ollut kouluttaa ainakin tämä minun pentuni,osaa vaikka mitä ja oppii koko ajan lisää. Narttuja suositellaan ekaksi koiraksi,koska saattavat olla helpompia mutta sekin riippuu aivan yksilöistä. Urokset tosin aikuistuvat hitaammin,elikkä saattavat olla pentumaisen vöyhkiä 3-4 vuoteen asti. Kannattaa myös ottaa huomioon että murrosiän alkaessa urokset saattavat kokeilla johtajan paikkaa,sekä ne alkavat kiinnostumaan narttujen hajuista eli lenkillä jää joka kusilänttiä haistelemaan ja nuolemaan ja jos on vapaana saattaa lähteä hajujen perään...
labradori on mahtava koira,enkä vaihtaisi omaani mihinkään toiseen,suosittelen kyllä lämpimästi. Mieti vain kumpi sukupuoli sopii sinulle paremmin. Voithan asiasta jutella ja keskustella yhdessä kasvattajan kanssa.
Labbiksilla on perinnöllisiä sairauksia kuten lonkkavika,eli alle vuoden ikäisille ei saa tehdä pitkiä lenkkejä vaan liikunnan pitäisi olla vapaana metsässä telmimistä jne. Mutta kasvattaja kertoo myös siitä tarkemmin.
Toivottavasti minusta oli edes hieman apua :)
Niin ja harrastus mahdollisuudet ovat mahtavat...labbikset tykkävät noutaa,uida,miellyttää...mitä tahansa yhteistä keksitte sen parempi. Labbikset ovat todella seuurallisia koiria ja nauttivat yhteisistä asioista. Mitä enemmän aktiviteetteja sen parempi. Ensiksi ihan peruskoulus kurssi,eli pentu kurssi,sitten NOME,MEJÄ,agility jne. Mitä tahansa :)
Labbisten hinta pyörii siinä 750e-900e,toki löytyy varmasti kalliimpiakin mutta olisko toi normi hintahaarukka. Omani maksoi viime kesänä 850e
Onnea koiran hankintaa :)
Yhdyn edelliseen. Tosin labbikset ainakin pääkaupunkiseudulla voivat olla jo lähemmän tonnin. Muualta voi saada noin 800 euroon. www.labradori.fi -sivustolta löytyy kaikki syntyneet pentueet, kasvattajat, uudet astutukset ja myös aikuiset välitettävät koirat.
..koirarotu totesi eräs koirakirjan kirjoittaja. Siihen on suhteellisen helppo yhtyä. Labbis oppii nopeasti - sanoisin erittäin nopeasti. On äärimmäisen innokas oppimaan uutta, itse asiassa se on myös toisaalta huono puoli, kun saa olla keksimässä uutta ohjelmaa, ettei toinen kyllästy. Labbikset rakastavat ruokaa, uintia ja ihmisiä. Ne ovat todella vilkkaita ja itse asiassa labbis aikuistuu yleensä vasta 3-4 vuotiaana. Pahin kuulemani omistajan arvio oli 9-vuotiaana. :-) Meidän eka labbiksemme aikuistui 2,5-vuotiaana, kun meille tuli toinen koira. Osa uroksista myös hieman vahtii, mutta yleistyksenä voinee todeta, että labbis toivottaa murtovarkaan tervetulleeksi ja ohjaa jääkaapille. Pääsyy tämän koirakirjailijan mielipiteeseen lähes täydellisestä koirasta, johon myös yhdyn, oli labbiksen joustavuus. Mikäli sitä piirrettä kehittää, labbis oppii joustamaan rutiineista jonkin verran. Se on tällöin matkakumppanina ihanteellinen, koska se ei myöskään hauku. Useammassa kirjassa listataan labbis viiden "älykkäimmän" koirarodun joukkoon. "Älykkyys" on kaksi piippuinen juttu, toisaalta se oppii todella paljon asioita&sanoja, jopa itsekseen. Meillä ovat oppineet kaikki ruoan synonyymit, eli puhumme tätä nykyä f:stä. Laskin, että se osaa noin 100 sanaa (ka. lukemani mukaan 70 sanaa). Toisaalta "älykkyys" tekee siitä myös hankalan eli se kaipaa uutta aktiviteettia ja kyllästyy nopeasti esim. koirakoulun samaa asiaa junttaavaan tahtiin, jonka jälkeen se kehittää omaa aktiviteettia eli riehuu. Labbis tarvitsee paljon liikuntaa, mutta erityisen paljon työtä. Se on onnellisimmillaan tehdessään työtä tai ollessaan huomion keskipisteenä. Labbis osallistuu kaikkeen, mitä perheessä tehdään aina tapetoinnista ruoan laittoon.
Uros on yleensä jonkinverran itsepäisempi ja omapäisempi kuin narttu, jonka tähden jotkut suosivat narttua ensimmäiseksi koiraksi. Tosin vasta-arvioitakin on. Uros voi myös yrittää alkaa pompottamaan murrosiässä. Uroslabbispentua (alle 1-vuotias) ei myöskään suositella perheeseen, jossa on alle 3-vuotiaita lapsia (innokkuuden vuoksi). Yli-innokkuus muutenkin voi olla suurehko ongelma eli on kyseessä vieras koira tai ihminen, labbis tulee yleensä toimeen kaikkien koirien kanssa. Olen tavannut ainoastaan kerran labbiksen, joka ei pitänyt muista koirista. Esimerkiksi jopa opaskoiratkin omaavat pinnan alla monesti tämän innokkuustaipumuksen ja innostuvat usein pienestäkin yllytyksestä. (En tosin ole testannut käytännössä, jutellut vain omistajien kanssa). Eli kaikkien koirakirjojen ohjeet, vaikka muuten hyviä ovatkin, eivät täysin päde labbiksiin. Jos labbiksesta haluaa täydellisesti tottelevan koiran, sitä ei pidä näyttää ihmisille kuin valvotuissa oloissa ensimmäisen parin kuukauden aikana. Me teimme ensimmäisen kanssa tämän "virheen" ja veimme sen Pennusta kunnon koiraksi -kirjan oppien mukaan "joka paikkaan" ja "kaikkiin ihmisiin" tutustumaan. Labbis on pentuna äärimmäisen suloinen, jolloin lähes kaikki todellakin hihkuivat sen ympärillä. (Kerrankin eräs nainen ulkomailla juoksi pihalle kiljuen ja säntäsi koiran luo). Siitähän koira oppii seuraavan pahan tavan eli aina, kun jokin nainen tulee vastaan, tätä koiraa ei pidätellyt mikään. Lisäksi vetäminen hihnassa on huono piirre, joka kannattaa kitkeä nopeasti pois. Eli nämä rauhalliset vapaana kulkevat labbikset, jotka ohittavat lenkillä kauempaa, eivät todellakaan ole syntymäominaisuuksia. Toki kaikki koirat ovat yksilöitä eli edellä mainitut ovat yleistyksiä.
Perinnöllisistä sairauksista sanoisin sen verran, että lonkkavika on yleisin ja sitä kannattaa todella varoa. Meidän yksi koiramme liukastui jäällä kerran ja siinä se, leikkaus odottaa. Eli parkettilattia tai muu vastaava liukas lattiapinta kasvuvaiheessa kannattaa vuorata matoilla. Lisäksi allergiat ovat yhä yleisimpiä. Silloin syötetään eläinlääkärin ruokia tai joissakin tapauksessa raaka ravinto voi sopia. Onneksi valinnan varaa on.
Tulipahan kirjoitettua romaanin verran, mutta kiteytettynä labbiksen luonteen toteaisin, että pentuna kävimme ekan labbiksemme kanssa noin kerran kuussa eläinlääkärillä (osa koiran omasta hosumisesta johtuvaa, osa korvatulehduksia) ja koira nautti joka hetkestä. Lisäksi se oli kyseisen eläinhoitajan ensimmäinen potilas, joka söi matolääkkeen ilman lisukkeita. Kaikki tuttumme ja sukulaisemme rakastavat nimenomaan tätä labbista meidän koiristamme kaikkein eniten (mieluinen vieras=varma hoitopaikka :-)). Onnea koiran hankintaan! labradori.fi -sivultolta löytyy kaikki vapaat pennut.
minulla on nyt 12vko:n ikänen lapukka tytteli ja tänään on esimmäinen rokotus. Koira on minulle ensimmäinen, täytyy myöntää et omani on kyl melko helppo,ihmisrakas koira KAIKKIEN KAVERI... tietenki täytyy näyttää kuka talossa on emäntä yms..ja mitä olen kuullut niin lappiksissakin on eroja. Kaverilla on samanlainen 5kk ja se on ihan suoraan sanottuna kamala! Ihmiset pelkää sitä haukkuu kuin hullu ja jos vain saattaa huypätä niskaan. Mut kuten sanoin eroja koirissa.Oma kokemus on kyllä hyvä että voisin suositella lappista ekana koirana. Oppivat nopeasti kaikenlaista.
Koira on vauva kuin vanhenee muutuu labbiksen tahtikin kamalaksi varmasti.yhtään pentuna tuhoa tekemätöntä labbista en tiedä olleen.Pitää sitten opettaa ammattiopettajan ohjeiden mukaan labbis jos siitä aikoo saada todella mallikelpoisen.Olen katsellut myös nuoria opaslabbiksia ei hermo meinaa niilläkään pitää kovat menohlut näkyy olevan.Ihmettelen miten niin vilkkaasta koirarodusta kuin labbis on saadaan opaskoirat koulutettua.
olen joskus naureskellut, kun oma labbis on oikein mennä häseltänyt ja touhottanut, että onko tuo muka samanrotuinen, kuin opaskoirat! Toki koirissa on eroja, mutta kun koira on vasta 12 vk, niin paljonhan se tulee siitä vielä muuttumaan ja "murrosikää" sun muuta vielä edessä. Mun kokemuksen mukaan labbis toki oppii hyvin uusia asioita, mutta ei ehkä silti ole kaikista helpoin mahdollinen ensikoiraksi. Todella vilkashan se on ja vaatii paljon liikuntaa koko elämänsä ja ainakin meidän koira oli jossain vaiheessa pentuna ja nuorena koirana hyvinkin omapäinen. Tokihan kaikissa koirissa on yksilökohtaisa eroja!
Labbikset ovat tottelevaisia ja seurallisia, mutta pentuina ne pureskelevat kaikenlaista. Minun koirani oli pentuna aika villi, hyppi ja pureskeli kaikkea mahdollista. Mutta koulutuksella labradorinnoutajista saa helposti tottelevaisia. Labbisten kanssa voi harrastaa kaikenlaista: metsästystä, koiranäyttelyitä, vesipelastusta ja ties mitä muuta. Labbikset tulevat myös hyvin toimeen lasten kanssa. Nartut taitavat olla helpompia kouluttaa. Labbiksilla ei tietääkseni ole mitään perinnöllisiä sairauksia. Roosa (koirani) maksoi n.800 euroa.
Labradorinnoutaja on melko helppo kouluttaa ja ne oppivat nopeasti uusia asioita.Ensimmäiseksi koiraksi ihan hyvä vaihtoehto,jos tykkää liikkua ja harrastaa sillä koira tarvii tekemistä purkaakseen energiaa.
Urokset ovat luonteeltaan jääräpäisempiä kuin nartut.nartuilla on juoksut aina pari kertaa vuodessa,jotkut ottavat tuon takia uroksen.Itsellä narttu ja ei ole haitannut.suosittelen ensimmäiseksi koiraksi narttua.Labbiksen kanssa voi harrastaa näyttelyä,jäljestämistä,metsästystä,tottelevaisuutta..riippuen sitten ottaisitko näyttely,metsästys vai noilta väliltä olevan koiran.mitä kannattaa kysyä heti ensimmäisenä kasvattajalta minkä linjasia hän kasvattaa.Näyttelylinjaset ovat vankempia ja metsästyslinjaset solakampia ruuminrakenteeltaan.labbikset maksavat noin 700eurosta ylöspäin riippuen kasvattajasta ja koiran vanhemmista.Koiranpentuja kannataa katella netistä labradori.fi ja myös lehdestä labradori.kannattaa soitella ja kysellä eri kasvattajilta