poikamme täyttää 10v.tänä vuonna.kaikki alkoi n.8vuotta sitten poikamme ollessa perhepäivähoitajalla.poikamme alkoi jo pari vuotiaana purra ja töniä muita lapsia hoidossa, ja oli muutenkin erittäin omistushaluinen hoitajaa kohtaan.muiden lasten äidit rupesivat jo soittelemaan kotiin meille "antaa olla viiminen kerta kun poikasi puree minun lastani".sitä vain jatkui ja jatkui.kotona ei ollut ongelmia. perhepäivähoitaja vaihtui hoitajan muuton vuoksi,sepä olikin katastrofi,perhepäivähoitaja oli uusi ammatissaan ja kaikki paheni entisestään,poikamme haki huomiota keinolla millä hyvänsä, pissasi jopa vessan lattialle,heitteli tuoleja,mutta kuriin emme saaneet.tässä vaiheessa hoitaja sanoi että viekää poika tutkimuksiin sehän on mielisairas.
kävimme pojan ollessa 5-6v.tutkimuksissa,oikeastaan ei löytynyt mitään,samoihin aikoihin vaihdoimme paikkakuntaa.laitoin pojan uuteen päiväkotiin jossa oli samaisia ongelmia,mutta vähemmän.
kävimme perheneuvolassa josta saimme kuulla psykiatrisesta tutkimuksesta ym.lääkäri laittoi lähetteen sellaiseen,silloin kaikki tuntui menevän hyvin ja saimme kaksi vaihtoehtoa ettei ole pakko lähteä tutkimuksiin ja päätimme perua sen ja kokeilla esikoulua.mutta kuinkas kävikään ei siitä tullut mitään,lapsemme ei sopeutunut muiden lasten joukkoon ja ei myöskään ollut koulukypsä ja hän uusi esikoulun toiseen kertaan.
sekin vuosi meni miten meni ja saimme uuden lähetteen samana kesänä jolloin alkoi eka luokka.paikkojahan niissä on rajoitetusti ja jouduimme jonotukseen (tutkimusjonoon).eka luokka alkoi ja siitä ei tullut mitään,seitsemän käydyn koulu viikon jälkeen opettajat pyysivät meidät kriisipalaveriin ja saimme viikossa psykiatrisen tutkimuksen koska tilanne oli niin paha(poika puhui jo itsetuhoisesti ja hakkasi itseään)lähdimme tutkimukseen joka oli elämämme rankin kokemus(myös poikamme)se tapahtui sairaalan psykiatrisessa osastossa,jossa oltiin koko viikko ja viikonlopuksi kotiin.normaali tutkimusjakso kestää n.2kk.meidän poika oli siellä 1vuoden, hän kävi siellä samalla koulua.vasta osastolla hän sai lääkkeen (RISPERDAL)jota on syönyt siitä asti,se kyllä auttaa selvästi,muttei riittävästi.tutkimuksissa ei löytynyt älyllisellä puolella mitään.kaikki on tunnepuolella.(poikamme on 3-vuotiaan tasolla henkisesti mutta 10v.kropassa).jotain oli jäänyt kuulemma väliin tai kokematta ??ehdotimme itse adhd:ta,muttei kuulemma ollut?on aika rankkaa ottaa lapsi 3-vuotiaana.eihän luokkakaverit sitä voi ymmärtää...tai kovin moni muukaan..osastohoidon jälkeen palasimme omaan kouluun ja ei siitä tullut mitään isossa ryhmässä.saimme kyllä paperit että pienryhmä on suositus.vihdoin saimme pienryhmän...huom.tosi pienryhmän,koska poikani on ainoa siinä.ei sekään tunnu sujuvan,joka päivä on erilainen.ongelma on se ettei poika sopeudu muiden lasten joukkoon,leikit ei onnistu,aina täytyy olla aikuinen mukana.juoksemista koulun käytävillä,levottomuutta,ei jaksa,ei halua.nyt on lääkäri tullut taas apuun ja ehdotti concertan kokeilemista,onko joku kokeillut sitä?
onko hyviä kokemuksia?
toivottavasti tämä elämä tästä helpottuu edes joku vuosi.
kertokaa onko samanlaisia kokemuksia.eikö adhd lapset syö myös tätä lääkettä?
hyvää kevättä kaikille!
elämän pituinen helvetti
19
3393
Vastaukset
- Jattanen
Concerta on kokeilemisen arvoinen lääke. Poikasi oireet kuulostavat hyvinkin ADHD:ltä. Perheklubilla on ADHD:stä ja lääkityksestä hyvin paljon keskustelua. Linkki sinne on:
http://perheklubi.net/index.php?showforum=13
Mistä päin Suomea te olette?- äiskä73
itä-uudeltamaalta ja kiitos vastauksestasi!
- adhdturku
Tarkennan asiaa pyynnöstä!
- laista
kuin kuvasit, diagnoosiksi tuli vaikea laaja-alainen kehityshäiriö, nyt punnitaan tuleeko koululykkäys ja mitä sen jälkeen. Lapai kyyllöä älykäs mutta tunne-elämä... tällä hetkellä on diakonissalaitoksella intensiivihoidossa, suosittelen sullekin sitä. Tosin siihen tarvitaan sosiaalitoimen huostaanotto mutta ehkä kestät sen jos saat muuten apua?
- laista
tuosta intensiivihoidosta: www.hdl.fi hoito on kaksivuotinen ja ilmainen. perheterapia ja koulu hoituu samalla. sosiaalityöntekijän kautta. Lapseni kuva päättömänä esitteessä!Esitteen alaotsikkoja :lisätietoja intensiivihoidosta, määräaikainen hoito, lapset ja perheet.
- äiskä73
laista kirjoitti:
tuosta intensiivihoidosta: www.hdl.fi hoito on kaksivuotinen ja ilmainen. perheterapia ja koulu hoituu samalla. sosiaalityöntekijän kautta. Lapseni kuva päättömänä esitteessä!Esitteen alaotsikkoja :lisätietoja intensiivihoidosta, määräaikainen hoito, lapset ja perheet.
kiitos kommentistasi ja tiedoista.mutta tällä hetkellä unohdan intensiivihoidon,koska olemme olleet jo omasta tahdosta lastenkoti hoidossa ja olen onnellinen että poika on taas kotona.teemme perhetyötä koko ajan ja theraplaytä edelleen.ehkäpä tulevaisuudessa jos tilanne ei tästä muutu.
- laista
äiskä73 kirjoitti:
kiitos kommentistasi ja tiedoista.mutta tällä hetkellä unohdan intensiivihoidon,koska olemme olleet jo omasta tahdosta lastenkoti hoidossa ja olen onnellinen että poika on taas kotona.teemme perhetyötä koko ajan ja theraplaytä edelleen.ehkäpä tulevaisuudessa jos tilanne ei tästä muutu.
onko sulle tuttu asperger- ja autismiliitot joilla ehkä sopivia neuvoja tai vertaisryhmätukea?
- "elinkautinen"
Luin viestisi ja ajattelin, että olette samanlaisessa pyörityksessä kuin meidänkin perhe on ollut jo kolme vuotta. Meidän nuorella on jo diagnoosi, mutta en tiedä voisiko olla sama kuin teidän tapauksessa. Tämä minkä meidän nuori sai on vielä aika harvinainen ja vaatii erilaisen terapian kuin esim. monet muut psyyken sairaudet. Voit halutessasi kirjoittaa minulle sähk.postitse. Jaettu suru on kevyempi kantaa.
[email protected]- äiskä73
kiitos kommentistasi."kiva" huomata,että on muitakin.taidanpa kirjoittaa sinulle vielä tänään vähän myöhemmin.
- lekuria tässä asiassa
Jos he syöttävät pojalle adhd-henkilön lääkkeitä, kyllä hänellä saattaa olla adhd. Siinä pitäisi kai tehdä neuropsykologiset testit? En siis ole asiantuntija tässä, maalaisjärjellä vain ajattelin.
Ei poika voi olla 3-vuotiaan tasolla jos kerran on kouluun laitettu! Mitä hän tekee? On muuten ihan tavallinen, mutta ei ryhmässä onnistu? Ei ole 3-vuotiaan tasolla, sanoisin.
Toivon voimia sinulle kovasti! Luota vain vaistoosi, kyllä saattaa olla adhd, kuten epäilet selvästi, uskon että olet varmasti oikeassa.- äiskä73
kiitos kommentistasi!
poikani on "asiantuntijoiden"mielestä pienen lapsen tasolla henkisesti,hän käyttäytyy kuin pikku lapsi erillaisissa tilanteissa,kuten leikeissä,jos ne eivät suju hänen mukaansa.
siinä meillä on työtä saada hänet oman ikäisensä tasolle.
siinä olet oikeassa,että pitäis saada toisenkin tai kolmannen asiantuntijan mielipide asiasta.
kuinka se onnistuisi?pitäisikö mennä yksityisesti lääkärille(siis eri kunnan palveluun johon ei kuulu)? - adhd lapsen äiti myös
äiskä73 kirjoitti:
kiitos kommentistasi!
poikani on "asiantuntijoiden"mielestä pienen lapsen tasolla henkisesti,hän käyttäytyy kuin pikku lapsi erillaisissa tilanteissa,kuten leikeissä,jos ne eivät suju hänen mukaansa.
siinä meillä on työtä saada hänet oman ikäisensä tasolle.
siinä olet oikeassa,että pitäis saada toisenkin tai kolmannen asiantuntijan mielipide asiasta.
kuinka se onnistuisi?pitäisikö mennä yksityisesti lääkärille(siis eri kunnan palveluun johon ei kuulu)?Meidän adhd diagnoosi on saatu psykologisilla testeillä ilman neurologia. Itse en ole vaatinut neurologin testejä, koska uskon diagnoosin olevan Oikea (ainakin toistaiseksi ja riittävä, koska apuakin on saatu mm. pienryhmä ja henk.koht avustaja)
Jos jonnekkin vaaditaan enemmän tutkimuksia tai tilanne muuttuu siinä määrin, että en ole enää tyytyväinen, vaan tulee tarve lisätutkimuksille, aion yksinkertaisesti PYYTÄÄ omalta lääkäriltä LÄHETTEEN neurologin tutkimuksiin. Lääkäri kyllä laittaa lähetteen ja vaikka aikaa kuluisi odottaessa, ei lapsi kuitenkaan kuole odotusaikana ja halvemmaksi tulee. Samat lääkärit, jotka on yksityispraktikoilla on myös kaupungin sairaaloissa, joten asiantuntijuuskin on loppujen lopuksi sama. - Kiti-74
äiskä73 kirjoitti:
kiitos kommentistasi!
poikani on "asiantuntijoiden"mielestä pienen lapsen tasolla henkisesti,hän käyttäytyy kuin pikku lapsi erillaisissa tilanteissa,kuten leikeissä,jos ne eivät suju hänen mukaansa.
siinä meillä on työtä saada hänet oman ikäisensä tasolle.
siinä olet oikeassa,että pitäis saada toisenkin tai kolmannen asiantuntijan mielipide asiasta.
kuinka se onnistuisi?pitäisikö mennä yksityisesti lääkärille(siis eri kunnan palveluun johon ei kuulu)?Kuulosti ihan samalta kun meillä, mulla kohta 11v. ADHD poika. Mun pojalla alkoi omituinen käytös n. 2v. vanhana, todella agressiivinen, levoton, uhmakas, joka paikassa kokoajan jne... Kolmen vanhana mä hain sille päiväkoti paikan neuvola psykologin lähetteellä, en jaksanut enään yksin, edes vessassa voinut käydä ettei jotain sattunut. Epäilin jo silloin itse ADHD:tä.
No päiväkodissa järkyttyivät mun pojan käytöksestä niin paljon, että avustaja tuli pikapäätöksellä kaupungilta viikossa. Ei pystynyt ryhmässä tekemään mitään, täysin rajaton ja tarvitsi melkein kahden aikuisen valvontaa jatkuvasti! Saimme myös sairaalaan poliklinikalle psykologille lähetteen, siellä kävimme pari vuotta, tuloksetta. Oli kuulemma vain tavallista vilkkaampi lapsi. En jaksanut enään sitä hyssyttelyä vaan varasin sitten yksityisen lastenlääkäri aseman neuropsykologille ajan, josta saimme lähetteen eteenpäin Lastenlinnaan (HUS:iin). Siellä vasta ENSIMMÄISTÄ KERTAA melkein neljään vuoteen poikani oireet otettiin tosissaan, en ollutkaan huono ylihysteerinen äiti! Poika oli silloin n. 5-6 vuotias. Saimme diagnoosin ADHD ja siinä liitännäisoireena paha tunnelämän häiriö. Eskari paikka järjestyi pienryhmässä, mikään muu ei olisi edes onnistunut. Ekaluokan hän aloitti ESY-luokalla (ainut vaihtoehto) alku siellä sujui hyvin, pari kuukautta koulun alettua. Sitten se alkoi, ensimmäisenä itsemurha puheet, karkailu, tappelu ja pahempi levottomuus kuin koskaan. Opettaja joutui joskus koko päivän pitämään pojastani kiinni jottei hän satuttaisi itseään ja muita, kaksi avustajaa silloin muun luokan kanssa. Välillä häntä haettiin koulun katolta alas, oli tappamassa itsensä, välillä tietokoneet tai pulpetit lensivät, kaikkea mahdollista. Pahimpina aikoina hän oli kotona lomalla muutaman päivän. Sitten sain vihdoinkin hänet lääkekokeiluun, ensin Ritalin, ei tehoa ja vaikutusta, sitten Concerta 18mg joka päivä, myös lomat. Poika oli silloin jo tokalla luokalla. Meillä tuli apu Concertasta, rauhoitti menoa huomattavasti, kaikille se ei sovi mutta on muitakin lääkevaihtoehtoja. En muuten usko tohon että sun poika ois 3v. tasolla, esim. ADHD muksuilla useimmiten niin vaikeita tunne elämän häiriöitä liitännäisinä, käytös voi olla todella vaikeeta ja voidaan tulkita noinkin. Mene ihmeessä yksityiselle lasten neuropsykologille ja pyydä lähete eteenpäin (muualle kuin tähän mennessä). Kaikki paperit ja lausunnot mukaan ja ole tiukkana, koska sinä olen lapsen paras asiantuntija, elät arkea hänen kanssaan! Käy muuten katsomassa AHDH liiton sivut, tai oliko se ADHD center, löytyy infoa paljon ja niillä on toimintaa muuallakin kuin pääkaupunki seudulla! - Jattanen
adhd lapsen äiti myös kirjoitti:
Meidän adhd diagnoosi on saatu psykologisilla testeillä ilman neurologia. Itse en ole vaatinut neurologin testejä, koska uskon diagnoosin olevan Oikea (ainakin toistaiseksi ja riittävä, koska apuakin on saatu mm. pienryhmä ja henk.koht avustaja)
Jos jonnekkin vaaditaan enemmän tutkimuksia tai tilanne muuttuu siinä määrin, että en ole enää tyytyväinen, vaan tulee tarve lisätutkimuksille, aion yksinkertaisesti PYYTÄÄ omalta lääkäriltä LÄHETTEEN neurologin tutkimuksiin. Lääkäri kyllä laittaa lähetteen ja vaikka aikaa kuluisi odottaessa, ei lapsi kuitenkaan kuole odotusaikana ja halvemmaksi tulee. Samat lääkärit, jotka on yksityispraktikoilla on myös kaupungin sairaaloissa, joten asiantuntijuuskin on loppujen lopuksi sama.Riippuu ihan paikkakunnasta. Esimerkiksi Satakunnasta joutuu lähtemään yksityiselle puolelle pääkaupunkiseudulle tai Turkuun saadakseen ADHD-lapselleen asiantuntevaa hoitoa. Ns yleisellä puolella täällä ei ADHD:stä mielestäni juuri mitään tiedetä.
- laista
Kiti-74 kirjoitti:
Kuulosti ihan samalta kun meillä, mulla kohta 11v. ADHD poika. Mun pojalla alkoi omituinen käytös n. 2v. vanhana, todella agressiivinen, levoton, uhmakas, joka paikassa kokoajan jne... Kolmen vanhana mä hain sille päiväkoti paikan neuvola psykologin lähetteellä, en jaksanut enään yksin, edes vessassa voinut käydä ettei jotain sattunut. Epäilin jo silloin itse ADHD:tä.
No päiväkodissa järkyttyivät mun pojan käytöksestä niin paljon, että avustaja tuli pikapäätöksellä kaupungilta viikossa. Ei pystynyt ryhmässä tekemään mitään, täysin rajaton ja tarvitsi melkein kahden aikuisen valvontaa jatkuvasti! Saimme myös sairaalaan poliklinikalle psykologille lähetteen, siellä kävimme pari vuotta, tuloksetta. Oli kuulemma vain tavallista vilkkaampi lapsi. En jaksanut enään sitä hyssyttelyä vaan varasin sitten yksityisen lastenlääkäri aseman neuropsykologille ajan, josta saimme lähetteen eteenpäin Lastenlinnaan (HUS:iin). Siellä vasta ENSIMMÄISTÄ KERTAA melkein neljään vuoteen poikani oireet otettiin tosissaan, en ollutkaan huono ylihysteerinen äiti! Poika oli silloin n. 5-6 vuotias. Saimme diagnoosin ADHD ja siinä liitännäisoireena paha tunnelämän häiriö. Eskari paikka järjestyi pienryhmässä, mikään muu ei olisi edes onnistunut. Ekaluokan hän aloitti ESY-luokalla (ainut vaihtoehto) alku siellä sujui hyvin, pari kuukautta koulun alettua. Sitten se alkoi, ensimmäisenä itsemurha puheet, karkailu, tappelu ja pahempi levottomuus kuin koskaan. Opettaja joutui joskus koko päivän pitämään pojastani kiinni jottei hän satuttaisi itseään ja muita, kaksi avustajaa silloin muun luokan kanssa. Välillä häntä haettiin koulun katolta alas, oli tappamassa itsensä, välillä tietokoneet tai pulpetit lensivät, kaikkea mahdollista. Pahimpina aikoina hän oli kotona lomalla muutaman päivän. Sitten sain vihdoinkin hänet lääkekokeiluun, ensin Ritalin, ei tehoa ja vaikutusta, sitten Concerta 18mg joka päivä, myös lomat. Poika oli silloin jo tokalla luokalla. Meillä tuli apu Concertasta, rauhoitti menoa huomattavasti, kaikille se ei sovi mutta on muitakin lääkevaihtoehtoja. En muuten usko tohon että sun poika ois 3v. tasolla, esim. ADHD muksuilla useimmiten niin vaikeita tunne elämän häiriöitä liitännäisinä, käytös voi olla todella vaikeeta ja voidaan tulkita noinkin. Mene ihmeessä yksityiselle lasten neuropsykologille ja pyydä lähete eteenpäin (muualle kuin tähän mennessä). Kaikki paperit ja lausunnot mukaan ja ole tiukkana, koska sinä olen lapsen paras asiantuntija, elät arkea hänen kanssaan! Käy muuten katsomassa AHDH liiton sivut, tai oliko se ADHD center, löytyy infoa paljon ja niillä on toimintaa muuallakin kuin pääkaupunki seudulla!www.verneri.net
www.aspalsta.net
linkkeja joita kandee tsekata, myos papunet - äiskä73
Kiti-74 kirjoitti:
Kuulosti ihan samalta kun meillä, mulla kohta 11v. ADHD poika. Mun pojalla alkoi omituinen käytös n. 2v. vanhana, todella agressiivinen, levoton, uhmakas, joka paikassa kokoajan jne... Kolmen vanhana mä hain sille päiväkoti paikan neuvola psykologin lähetteellä, en jaksanut enään yksin, edes vessassa voinut käydä ettei jotain sattunut. Epäilin jo silloin itse ADHD:tä.
No päiväkodissa järkyttyivät mun pojan käytöksestä niin paljon, että avustaja tuli pikapäätöksellä kaupungilta viikossa. Ei pystynyt ryhmässä tekemään mitään, täysin rajaton ja tarvitsi melkein kahden aikuisen valvontaa jatkuvasti! Saimme myös sairaalaan poliklinikalle psykologille lähetteen, siellä kävimme pari vuotta, tuloksetta. Oli kuulemma vain tavallista vilkkaampi lapsi. En jaksanut enään sitä hyssyttelyä vaan varasin sitten yksityisen lastenlääkäri aseman neuropsykologille ajan, josta saimme lähetteen eteenpäin Lastenlinnaan (HUS:iin). Siellä vasta ENSIMMÄISTÄ KERTAA melkein neljään vuoteen poikani oireet otettiin tosissaan, en ollutkaan huono ylihysteerinen äiti! Poika oli silloin n. 5-6 vuotias. Saimme diagnoosin ADHD ja siinä liitännäisoireena paha tunnelämän häiriö. Eskari paikka järjestyi pienryhmässä, mikään muu ei olisi edes onnistunut. Ekaluokan hän aloitti ESY-luokalla (ainut vaihtoehto) alku siellä sujui hyvin, pari kuukautta koulun alettua. Sitten se alkoi, ensimmäisenä itsemurha puheet, karkailu, tappelu ja pahempi levottomuus kuin koskaan. Opettaja joutui joskus koko päivän pitämään pojastani kiinni jottei hän satuttaisi itseään ja muita, kaksi avustajaa silloin muun luokan kanssa. Välillä häntä haettiin koulun katolta alas, oli tappamassa itsensä, välillä tietokoneet tai pulpetit lensivät, kaikkea mahdollista. Pahimpina aikoina hän oli kotona lomalla muutaman päivän. Sitten sain vihdoinkin hänet lääkekokeiluun, ensin Ritalin, ei tehoa ja vaikutusta, sitten Concerta 18mg joka päivä, myös lomat. Poika oli silloin jo tokalla luokalla. Meillä tuli apu Concertasta, rauhoitti menoa huomattavasti, kaikille se ei sovi mutta on muitakin lääkevaihtoehtoja. En muuten usko tohon että sun poika ois 3v. tasolla, esim. ADHD muksuilla useimmiten niin vaikeita tunne elämän häiriöitä liitännäisinä, käytös voi olla todella vaikeeta ja voidaan tulkita noinkin. Mene ihmeessä yksityiselle lasten neuropsykologille ja pyydä lähete eteenpäin (muualle kuin tähän mennessä). Kaikki paperit ja lausunnot mukaan ja ole tiukkana, koska sinä olen lapsen paras asiantuntija, elät arkea hänen kanssaan! Käy muuten katsomassa AHDH liiton sivut, tai oliko se ADHD center, löytyy infoa paljon ja niillä on toimintaa muuallakin kuin pääkaupunki seudulla!kiitos tiedoista ja neuvoista!
joskus tuntuu,ettei meidän lekuri halua myöntää sen olevan adhd:ta?aluksi oli vähän niinkuin "syyttelevällä"kannalla meitä kohtaan,mutta kun jäin vuorotteluvapaalle pojan takia,niin ääni muuttui kellossa.hyvää kevättä sinulle ja jaksamista! - pitäisi mennä
äiskä73 kirjoitti:
kiitos kommentistasi!
poikani on "asiantuntijoiden"mielestä pienen lapsen tasolla henkisesti,hän käyttäytyy kuin pikku lapsi erillaisissa tilanteissa,kuten leikeissä,jos ne eivät suju hänen mukaansa.
siinä meillä on työtä saada hänet oman ikäisensä tasolle.
siinä olet oikeassa,että pitäis saada toisenkin tai kolmannen asiantuntijan mielipide asiasta.
kuinka se onnistuisi?pitäisikö mennä yksityisesti lääkärille(siis eri kunnan palveluun johon ei kuulu)?ja kannattaa etsiä mahdollisimman asiantunteva neurologi (adhd:hän on neurologian alaan kuuluva sairaus, eikö olekin).
Yksityinen lääkäri, joka on alan todellinen asiantuntija on luotettava, koska hänellä ei ole motiivia esim. "säästää kunnan rahaa" tai pitää jostain vanhoista diagnooseista kiinni, sanoisin.
Itsellä on kokemusta että yksityiseltä lääkäriltä voi saada parempaa tietoa jos on julkisen puolen lääkärin kanssa itse eri mieltä, kyllä omaan mielipiteeseen kannattaa luottaa. - perhe adhd
Kiti-74 kirjoitti:
Kuulosti ihan samalta kun meillä, mulla kohta 11v. ADHD poika. Mun pojalla alkoi omituinen käytös n. 2v. vanhana, todella agressiivinen, levoton, uhmakas, joka paikassa kokoajan jne... Kolmen vanhana mä hain sille päiväkoti paikan neuvola psykologin lähetteellä, en jaksanut enään yksin, edes vessassa voinut käydä ettei jotain sattunut. Epäilin jo silloin itse ADHD:tä.
No päiväkodissa järkyttyivät mun pojan käytöksestä niin paljon, että avustaja tuli pikapäätöksellä kaupungilta viikossa. Ei pystynyt ryhmässä tekemään mitään, täysin rajaton ja tarvitsi melkein kahden aikuisen valvontaa jatkuvasti! Saimme myös sairaalaan poliklinikalle psykologille lähetteen, siellä kävimme pari vuotta, tuloksetta. Oli kuulemma vain tavallista vilkkaampi lapsi. En jaksanut enään sitä hyssyttelyä vaan varasin sitten yksityisen lastenlääkäri aseman neuropsykologille ajan, josta saimme lähetteen eteenpäin Lastenlinnaan (HUS:iin). Siellä vasta ENSIMMÄISTÄ KERTAA melkein neljään vuoteen poikani oireet otettiin tosissaan, en ollutkaan huono ylihysteerinen äiti! Poika oli silloin n. 5-6 vuotias. Saimme diagnoosin ADHD ja siinä liitännäisoireena paha tunnelämän häiriö. Eskari paikka järjestyi pienryhmässä, mikään muu ei olisi edes onnistunut. Ekaluokan hän aloitti ESY-luokalla (ainut vaihtoehto) alku siellä sujui hyvin, pari kuukautta koulun alettua. Sitten se alkoi, ensimmäisenä itsemurha puheet, karkailu, tappelu ja pahempi levottomuus kuin koskaan. Opettaja joutui joskus koko päivän pitämään pojastani kiinni jottei hän satuttaisi itseään ja muita, kaksi avustajaa silloin muun luokan kanssa. Välillä häntä haettiin koulun katolta alas, oli tappamassa itsensä, välillä tietokoneet tai pulpetit lensivät, kaikkea mahdollista. Pahimpina aikoina hän oli kotona lomalla muutaman päivän. Sitten sain vihdoinkin hänet lääkekokeiluun, ensin Ritalin, ei tehoa ja vaikutusta, sitten Concerta 18mg joka päivä, myös lomat. Poika oli silloin jo tokalla luokalla. Meillä tuli apu Concertasta, rauhoitti menoa huomattavasti, kaikille se ei sovi mutta on muitakin lääkevaihtoehtoja. En muuten usko tohon että sun poika ois 3v. tasolla, esim. ADHD muksuilla useimmiten niin vaikeita tunne elämän häiriöitä liitännäisinä, käytös voi olla todella vaikeeta ja voidaan tulkita noinkin. Mene ihmeessä yksityiselle lasten neuropsykologille ja pyydä lähete eteenpäin (muualle kuin tähän mennessä). Kaikki paperit ja lausunnot mukaan ja ole tiukkana, koska sinä olen lapsen paras asiantuntija, elät arkea hänen kanssaan! Käy muuten katsomassa AHDH liiton sivut, tai oliko se ADHD center, löytyy infoa paljon ja niillä on toimintaa muuallakin kuin pääkaupunki seudulla!Lääkkeistä en uskalla sanoa, se on niin yksilökohtaista mikä sopii kenellekin.
Mutta tuohon henkiseen tasoon haluaisin sanoa sen verran, että määrätyissä asioissa ADHD-henkilö on noin 30% ikätasoistaan jäljessä.
Esim. tunneilmaisu, tunteiden käsittely sosiaaliset taidot ja toisten tunnetilojen ymmärrys ovat tyypillisesti jäljessä. Aikuisella ainakin on tyypillistä olla myös jäljessä se 30% arjenhallintataidoissa.
Nämä prosentit ovat siis NOIN arvioita, keskiarvosta laskettuja. yksilölliset erot ovat suuria, usein adhd:n vakavuusasteeseen sidottuja.
Meillä on 5-vuotias tytär, joka ei käsitä minun olevan vihainen, vaikka katsoisin häntä kuinka pahasti ja huutaisinkin hänelle. Sama pätee ilooni, suruuni, pettymykseen... Minun täytyy aina kertoa hänelle, miltä minusta tuntuu.
Hän ei myöskään kertakaikkiaan pysty kuuntelemaan, kun selitän hänelle kolmella lauseella, miten tulee toimia ja mitä seuraa, jos ei toimi näin.
Esim. Sisällä ei saa huutaa ollenkaan, mutta kun joku muu vielä nukkuu, ei ainakaan voi huutaa. Jos ei siis voi leikkiä huutamatta, on oltava leikkimättä kunnes isoveli herää.
Hyvällä tuurilla tyttö on kuullut ja ymmärtänyt ettei sisällä voi leikkiä.
Ohjeiden anto on aloitettava aina "herätyksellä", joka saa välittäjä aineet liikkeelle. Tämä tarkoittaa että tyttö on pysäytettävä fyysisesti eteeni (ei riitä että tyttö seisoo kauempana minuun katsoen), otan olkapäistä kiinni ja käsken vaikka käydä kyykyssä kaksi kertaa minuun katsoen ja sitten vasta kerron ohjeet. Ohjeen on mahduttava yhteen lyhyeen lauseeseen.
Jos koulussa tai tarhassa ei osata toimia keskittymishäiriöisen kanssa oikein, ei lapsi kuule ohjeita, eikä ainakaan ymmärrä niitä. Jos huomaa kokoajan tekeväsä väärin, turhautuu varmasti. Jatkuva huonommuuden tunne aiheuttaa masennusta ja pahentaa häiriökäytöstä ja edelleen vaikeuttaa keskittymistä. noidan kehä on valmis.
ADHD:hen liittyy usein myös sensomotorisia vaikeuksia, eli lapsen tuntoaisti ei välitä tietoja kuten pitäisi. Tämä voi aiheuttaa esim. sen, ettei itsensä vahingoittaminen välttämättä satu. Myös keskittyminen vaikeutuu, kun pelkkä pystyssä pysyminen tai liikkuminen voi vaatia moninkertaisen työn muihin lapsiin verrattuna!
Meillä on kolme ADHD-henkilöä perheessä. Minä, pian 8-vuotias poika ja kuvaamani tyttö.
Oma kokemukseni on, että EPA:n saanti lisäravinteena auttaa ainakin vähän (hidas vaikutus, voi joutua käyttämään jopa viikon, pari ennekuin eroa näkyy yhtään). Eikä se sulje pois muita hoitoja, esim. lääkkeitä. Kannattaa kokeilla!
Eräs mies käytti lapsena useampaakin lääkettä ADHD:n hoitoonsa, mutta nyt pelkkä kromi ja EPA riittävät hänen vaikean adhd:nsa hallintaan!!!
Tsemppiä teille vanhemmille, ei se ADHD ole mikään elinikäisen helvetin tuomio, ei pahimmillaankaan. Vaikka kehitys voi kulkea viiveellä javaikeuksia on taatusti, tekee ikäkin tehtävänsä ja aina tapahtuu kehitystä. Tukea te tarvitsette pärjäämiseen taatusti, mutta kyllä siitä hyvä tulee!
Monet johtajat ja yritysten innovatiivisimmat työntekijät ovat ADHD-henkilöitä ;)
- samanlaista-ihan..
...Meilläkin 4v poika joka riehuu, puree ja lyö heti muita lapsia ja jopa aikuisia. Juuri kauppareissulla puri 10 vuotiasta takin läpi käteen niin että iso jälki jäi, ja pojan isä huusi meille raivona, että ihme touhua. Eikä ollut edes lähellekään eka kerta... Se kun käy sadasosasekunnissa, kun poika hyökkää samantien kimppuun.
Jonotamme neurologian osastolle tutkimuksiin (poika jää sinne viikoksi).
Syksyllä alkaa päivähoito, jota kauhulla odotan. Aivan varmasti poika puree ja lyö tosi pahastikin montaa, ja taas montaa muuta lasta. Eivätkä niiden muiden vanhemmat tietenkään sitä ymmärrä, kun heidän lapsensa on mustelmilla ja purujäljillä.
Kyläänkään ei voi mennä, kun poika heittelee tavaroita hyllystä, jopa lasit ja posliinit. Heitti tuttavan kissankin, ja toisen koiraa vetää hännästä.
Helppo se on terveen lapsen vanhemman neuvoa. Tiedämme sentään mitä on olla terveen vanhempi, koska meidän toinen lapsemme on terve.
Kai tästä monen muun vanhemman syyttelyn ja syyllistämisen läpi jotenkin elellään ja sinnitellään.
Se kismittää, kun toiset ei vaan ymmärrä, esim. kaupassa, kun poika pääsee hyökkäämään kimppuun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162158Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842098- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101256Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461178Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811173Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 69845
- 63844