Hyviä neuvoja kaivattaisiin. Kaksi narttuani (5 ja 2v) ovat aina silloin tällöin nahistelleet. Nyt meillä on avoin sotatila, nartut eivät siedä toisiaan ollenkaan. Tappelut eivät aina satu meidän ihmisten ollessa paikalla vaan ne tappelevat myös yksinollessaan. Johtavaa narttua on aina huomiotu ensin. Tilanne on tällä hetkellä niin paha, että olen valmis luopumaan toisesta, jos loppuelämämme yhdessä on tätä. Mitään tehtävissä?
Taistelevat nartut
eväät loppu
7834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niitä, niin myy toinen pois. Älä jätä niitä keskenään kun lähdet kotoa, nartut usein tappelevat niin että toinen kuolee... Elämä on aikamoista stressiä nartuillekin, joten melkein helpompaa jos laittaisit toisen pois kokonaan. Mitä rotua nartut ovat?
Koirat ovat nykyään erillään kun olemme poissa ja jopa silloin kun olemme paikalla. Riitoihin on puututtu ennen niiden syntyä tai niiden ollessa päällä. Molemmat ovat terriereitä.
He he,no sitten ymmärrän ongelmasi.Ellei toinen niistä ole selä pomo niin varmasti tappelevat niin kauan kuin toinen ei liikahda.Anopin terrieri on ainakin tosi jääräpäinen.Oma koirani on keskikokoinen ja vaikka kuinka monta kertaa selättää terrierin niin riitely ei ikinä tule loppumaan ...ja terrierin aloituksesta joka kerta:D Niiden luonteeseenhan kuuluu tuo sitkeys ?:)
Luin jostain että kun perheessä on useampi koira niin niitä ei aseteta arvojärjestykseen vaan johtaja ei anna niiden välille syntyä kinaa.Kokeile onnistuuko kun menet joka kerta väliin ja erotat koirat poissaolonne ajaksi?Itselläni tuo onnistui aikoinaan ja samaa "kikkaa" käytän nykyään kahdella nartullani.Tosin niillä ei vielä mitään kinoja..Silloin ennen vanhempi narttu ei hyväksynyt nuorta tulokasta ja jouduin pistämään koiran muutaman kerran ojennukseen ennenkun meni jakeluun..Hyvin tulivat toimeen kun kummankaan ei tarvinu arvojaan miettiä kun minä päätin niistä :)
Kyllä se on lauman pomon tehtävä sanoa, että meillä ei tapella. Eli ne tappelun alut pitäisi katkaista jo ennen kuin sitä oikeaa tappelua syntyykään, ja niin kovaotteisesti, että koirille menee perille, että tällaista ei meillä suvaita.
Itselläni on likimain aina ollut koiria 2 tai kolme kotona, sekä uros uros että narttu narttu ja vieläpä aika samanikäisiäkin. En ole sen erityisemmin koskaan huomoinut sitä "johtajakoiraa", eli tavallaan vahvistanut tämän pomon asemaa laumassa. Koirien keskinäinen laumajärjestys on minulle ihan yhdentekevä, pomona minä päätän ketä rapsutan ja koska - ja myös sen, ettei meillä tapella.
Siinä missä uroksilla tappelut ovat reilumpia ja järkevämpiä (vakavia vahinkoja sattuu harvoin pienempiä haavoja yleensä) ovat monet nartut tapellessaan keskenään todella raivokkaita, toisen jopa hengenvaarallinen vahingoittaminen ei ole mahdotonta.
Luonnossa eläinlaumassa tällainen tilanne ratkeaa poikkeuksetta toisen lähdöllä. Toisen on lähdettävä ja etsittävä oma kumppani jonka kanssa perustaa oman lauman.
Älä jätä narttuja kahden kesken, suljettu ovi väliin. Ainoa tapa ratkaista tilanne on luopua toisesta. Omalla auktoriteetillä pystyt mahdollisesti hallitsemaan tilanteen läsnäollessasi, mutta tällöin molemmat nartuista elävät jatkuvassa jonkinasteisessä stressissä. Ei hyvä.
Hei, Meillä oli sama tilanne noin vuosi sitten. Kääpiömäyrisnartut 5 ja 7 v alkoivat yhtäkkiä senpäiväisen tappelun joka käänteessä, ja kun sitten vihdoin tuli vertakin, päätin, että asialle on tehtävä jotakin.
Hain apua jokapaikasta ja ainut asiantuntijaneuvo oli että kun kaksi kovaluonteista narttua alkaa tuon pelin, se ei lopu ikinä ennekuin toinen on alistunut tai vainaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuukausia kestävä intensiivinen tottelevaisuuskoulutus molemmille erikseen. Ja siihen meillä ei ollut mahdollisuutta.
Minä en osannut päättää, kummastako luopuisin. Lopulta toinen sitten kävikin jo "uudessa kodissa" mutta palautui heti seuraavana aamuna takaisin. Perheessä ollut mäyris-vanhaherra ei hyväksynyt uutta tulokasta.
Ainut konsti oli erottaa koirat. Ne olivat vuorotellen vuorokauden "jäähyllä" huoneessa, jossa katsottiin lähinnä iltaisin tv:tä. Siellä oli peti ja ruoka-ja vesikuppi. Koirat lenkitettiin erikseen, aina jäähykoira pitemmälle lenkille. Aluksi kyllä vähän säälitti, mutta koirat nauttivat tosi pian rauhasta ja olivat helpottuneita kun ei tarvinnut kyräillä. Toinen koira oli vastaavasti vapaasti asunnossa, paitsi kun katsoimme tv:tä sitä ei päästetty mukaan.
Eli käytännössä koirat eivät nähneet toisiaan vuoteen. Merkkailivat toisilleen pihalla ja nuuskivat toistensa jälkiä. Metsävaistoisempi piti aina lenkittää aamuisin kunnolla kun oli vuoronvaihto, ettei merkannut sisällä toisen makuupaikkoja. Noin kahdeksan kuukauden kuluttua aloimme näyttää koiria toisilleen ikkunan yms läpi, ja jos ne alkoivat murista, koura kuonon ympärille, katsekontakti ja "hiljaa" komennus ja lakia lukemaan.
Jahkailimme siinä, kummastako luovumme, kunnes jokin aika sitten sattui vahinko: Toinen koirista pääsi lenkiltä väärään paikkaan, emmekä huomanneet mitään ennekuin tulimme töistä kotiin.
Koirat pääsivät ilman kenenkään sekaantumista tapaamaan silmästä silmään pitkästä aikaa ja kun tulimme kotiin ne nuoleskelivat toistensa peppuja tyttäremme sängyllä ilman naarmun naarmua.
Aina vieläkin välillä alkaa tuijotuskisa, mutta koko ajan harvemmin. Otamme heti, jos jokin rähinä alkaa, koirat kainaloihin ja kuonosta kouralla kiinni ja teemme selväksi, että rähinä EI OLE SALLITTUA. Ja tuntuu toimivan. Meidän aikuisten makuuhuoneeseen ei kumpikaan koirista enää pääse, se on estetty portilla.
Onneksi teilläkin on pikkukoiria, joten siihen rähinään uskaltaa mennä väliin. Se usein näyttää paljon rajummalta kuin on, ja vaikka minulla on joskus jäänyt sormi toisen leukojen väliin, tulee yleensä mustelma. Toki koirat ovat erilaisia ja erotettaessa pitää olla varovainen. Parempi vetää takapuolesta. Kun sitten koirat ovat kunnolla erotetut, mennään koirien väliin pitämään edellämainittu saarna, sitten voimmekin jo päästää ne sopimaan.
Saa nähdä kuinka kauan tätä kestaa. Koko perhe kyllä tottui siihen erotusrumbaankin niin, ettei ole mikään ongelma aloittaa sitä uudelleen, jos rähinä alkaa.
Kummastakaan ei tarvinnut luopua!!!
By the way, meillä käytiin ensimmäiset pikkukahinat juuri kun toinen oli 2 ja ne meni kyllä aika pian ohi. Mutta narttujen ei saa antaa yhtään tapella keskenään tai ne alkavat tosissaan vihaamaan toisiaan!!!!