kun vanhempani huusivat yhdessä että jos "lapsi olisi saanut lapsena kunnon kuritusta (fyysistä meinasivat) niin osaisi pitää turpansa kiinni"...
Mikä siinä on kun tuntuu että vanhemmat ärsyttää tahallaan ja sitten kun ärsyyntyy niin uhkaavat soittaa koulupsykologille? Siellä äiti ja isä nyt tälläkin hetkellä puivat keskenään kuinka olen saatanallinen kakara ym...
Ei tämä ole kovin kivaa kun aina vanhempien kanssa huudetaan, kolmas vuosi tätä rumbaa jo menossa.:/ Olen nyt 15, enkä todellakaan jaksaisi odottaa että pääsen kotoa pois, en jaksa noita enää. Tuntuu, että noiden lapsi en voi olla...
Mikä siinä on kun tuntuu että vanhemmat ärsyttää tahallaan ja sitten kun ärsyyntyy niin uhkaavat soittaa koulupsykologille? Siellä äiti ja isä nyt tälläkin hetkellä puivat keskenään kuinka olen saatanallinen kakara ym...
Ei tämä ole kovin kivaa kun aina vanhempien kanssa huudetaan, kolmas vuosi tätä rumbaa jo menossa.:/ Olen nyt 15, enkä todellakaan jaksaisi odottaa että pääsen kotoa pois, en jaksa noita enää. Tuntuu, että noiden lapsi en voi olla...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voinko olettaa että asian esille nostaminen vanhempiesi kanssa on tehotonta? Sinun asemassa yrittäisin puhua asiat kerralla selviksi. Jos suora puhe molemmille ei toimi, voisit yrittää jutella jommalle kummalle vanhemmistasi erikseen, toisen tietämättä, jolloin hankalan vanhemman on vaikeampi pitää kiinni rajoittuneesta näkemyksestään asiasta.
Jos puhe ei toimi, kokeile esim. kirjeen kirjoittamista (jätä kirje paikkaan josta vanhempasi varmasti löytävät). Sinulla on oikeus saada kuulla miksi vanhempasi pitävät sinua niin "saatanallisena kakarana". ja todellakin toivon että vanhempasi osaavat antaa rakentavaa kritiikkiä. Tyhjänpäiväistä huutoa kenenkään ei tarvitse kuunnella.
ja mikäli saisitkin rakentavaa kritiikkiä, sinun pitää pystyä ottamaan se vastaan. Oma näkemykseni asiasta on, että sekä sinä että vanhempasi voisivat viisastua asiasta, mikäli ette kaikki ole liian jääräpäisiä hyväksymään uusia asioita
"uhkaavat soittaa koulupsykologille?" On siinä uhkaus. Ja tämä psykologille "joutuminen" ei varmasti ole yhtä huono asia kuin minä vaikuttaisit pitävän sitä. Ties vaikka psykologi osaisi auttaa sinua ongelmasi kanssa (siitähän niiden palkkakin juoksee).
Ehkä voisin kokeillakin vinkkejäsi.:)
Kaipa me kaikki voimme viisastua aina jonkin verran.
Ehkä omalla tavallani "pelkään" sitä psykologijuttua vaan, en osaa selittää. Jotenkin se vaan tuntuu niin vaikealta alkaa tilittämään tuntojaan jollekulle ventovieraalle... En vain osaa mukautua ajatukseen.
Mutta kiitos silti viestistäsi ja katsotaan mitä tuleman pitää.:)