7.3. Margaritalta palannut

Hola Margaritan kävijät!

Palasin 7.3.07 Isla de Margaritalta ja nyt matkaväsymyksen hellitettyä kerron matkakokemuksistani. Tästä tulee positiivinen stoori, nautin kovasti matkasta ja yhdyn Janen ja Jonen matkakertomuksen (http://www.hoffenheimin.com/venezuela/index.html )sanoihin: ” Loman lopputiivistyksenä sanoisin seuraavaa: Mahtava loma riittävän kaukana Suomesta. Hienot säät ja runsaasti aurinkoa. Upeita Karibian meren maisemia, todellista eksotiikkaa ja ennenkokemattomia asioita varsinkin Orinocon suistossa ja Canaimalla”.
Melkein ainoa miinuspuoli on nämä kamalan pitkät lennot, jotka uuvuttavat niin totaalisesti. Lentohenkilöstö oli ystävällistä ja ruoka kelvollista ja riittävää ainakin meikäläiselle. Yllättävän kivuttomasti luistivat muodollisuudet Margaritan kentällä, mutta pian lähtömme jälkeen kenttä suljettiin pommiuhan vuoksi!
Kun uupuneena saavuin hotelli Portofinoon, minulla oli onni saada hyvä bungalow-huone omalla terassilla keskeiseltä paikalta aivan uima-altaan vierestä. Portofino on iso hotellialue Playa el Aguan ulkopuolella omalla rannalla. Rannalla oli koko ajan korkeat aallot ja punainen lippu oli melkein joka päivä. Rantavahti joutui tämän tästä puhaltamaan pilliin uskalikkojen takia, jotka uivat liian kauas tyrskyihin. Itse jätin uimisen Punta Renan (Jeeppisafari) rannalle, Canaiman laguuniin ja Los Rocques saarten laguuneihin (lämpimämpi vesi, ei tyrskyjä).
Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja harjoittelin heidän kanssaan espanjankielen taitoani, joka käsittää muutamia tärkeitä sanoja: ”Como estas…jne). Rahanvaihto sujui heti kätevästi hotelli korukaupassa, kurssi: 1e = 4000 VEB, johon olin ihan tyytyväinen. Huoneeni oli aivan ”aktiviteettialtaan” vieressä ja minusta oli tosi hauskaa seurata animaattorien (hupihenkilöstö) toimintaa pitkin päivää (myöskin rannalla), kun he leikittivät ja pelittivät hotellivieraita. Itsekin osallistuin mm vesijumppaan ja merengue kilpailuun. Parasta oli, että suuri osa hotellivieraista oli eteläamerikkalaisia (mm urugualaisia, brasilialaisia, kolumbialaisia, chileläisiä jne). Oli hauska seurata tämän eläväisen porukan melskettä. Yhtenä iltana valloitimme me suomalaiset (Heli, Niina, Outi, Tomi ja allekirjoittanut) karaokeareenan, emme niinkään laulutaidolla vaan showtaidolla! Mutta toisena iltana huimat latinokyvyt eivät antaneet meille mitään mahdollisuutta.
Ruoka oli minusta hotellin hintatasoon ihan hyvää: aina oli kanaa, kalaa, jotain muuta lihaa, vihanneksia jne. Yleensä söin kalaa, koska se oli poikkeuksetta hyvää. Nurinoitakin kuului, mutta jos haluaa parempaa, pitää valita Hilton ja maksaa enemmän. Olen ollut muutamissa maissa all inclusive majoituksessa ja kyllä ruokavalikoima riippuu hinnasta. Pärjäsin oikein hyvin Portofinossa, koska pystyn syömään kuumassa ilmastossa vain vähän (onneksi) eikä ylipainoa tullut lisää nykyisen melkein 30 kg:n päälle!!! Vatsatautia oli yhdellä sun toisella. Minä valitsin tiukan linjan: maitohappobakteerikuuri aloitettu jo kotimaassa, söin vain kypsennettyä ruokaa (myös vihannekset kypsennettynä), ennen ruokailua käsien desinfiointi ja retkille lähtiessä varmuuden vuoksi pari immodium tablettia. Ja niinpä säilyin ensi kertaa elämässäni ilman turistiripulia tai mitään muutakaan vatsatautia.
Matkan parasta antia olivat retket. Tilasin jo kotimaassa Finnmatkoilta Orinoco Delta-Canaima retken ja Finnmatkojen tiedotustilaisuudessa jeeppisafarin ja Los Rocques saarireissun.. Ajattelin pelata varman päälle näin yksin matkustaessani, enkä viitsinyt lähteä jahtaamaan retkiä paikallisilta järjestäjiltä. Jane&Jonen päiväkirjassa on hienosti kuvattu upea Orinoco-Canaima retki. Erona oli majoitus: meillä oli joessa kelluva oikein hyvä asuntolautta. Ja viidakkokävelylle oli valmiiksi raivattu reitti, joka ei onneksi ollut mutainen. Meidän oppaamme oli aito suistointiaani, nuori mies, jonka musta, komea tukka ylsi melkein vyötärölle asti. Retkellä mukana oli ihana venezuelalais-ruotsalainen Monserratin perhe, jonka hurmaavat 17v ja 19v pojat Daniel ja Ramon aina huolehtivaisesti kampesivat la abuela de finlandesea veneeseen ja veneestä pois. Oli upea tunne kohottaa malja auringon laskiessa Orinoco-joella. Yrittäessämme Angel Fallsille kone rupesi poukkoilemaan hullun lailla ja onneksi kapteeni ilmoitti, että turbulenssi on niin kova, että emme voi lentää kanjoniin. Putouksen nähneet sanoivat, että ei se näyttänyt ku ohuelta mitättömältä lirulta (vähän veden aika). Läheskään joka reissulla sitä ei näe. Jeeppisafarilla oli 4 jeeppiä tosi hauskojen veikkojen ajamana. Kiersimme koko saaren ja pysähdyimme eri kohteissa: kaktusmetsä luonnonpuistossa (nähtiin mm kalkkaro), uinti ja hyvä lounas rannalla, offroad ajoa, venematka mangrove metsässä ja kukkulalta katseltiin Porlamar ja Pampatar kaupunkeja. Koko reissu videoitiin (DVD 32$) ja nyt voin kotona katsella ja muistella mukavaa retkeä. Los Rocques saarille mentiin taas lentämällä. Päivä kului mukavasti valkoisella hiekalla ja turkoosissa, lämpimässä vedessä. Hyvä lounas rannalla ja baari oli aina avoinna veneen perässä. Ainoa pettymys oli snorklaus: pienessä laguunissa pieni riutta ja maskia en saanut millään pitämään. No, olen snorklaillu ja sukeltanut ihanilla Malediiveilla joten en ottanut asiasta kamalaa pulttia. Monet veneeseen kapuamiset ja siitä pois kömpimiset väsyttivät aika lailla ylipainoista 62v mummoihmistä.
Loppuloman sitten lepäilin ja nautiskelin auringosta ja animaattorien hupailusta. Vain kaksi kertaa kävin upeissa iltashowssa, koska aurinko ja retket väsyttivät kummasti.
Tämä yksinmatkaaja ei todellakaan ollut yksinäinen, tutustuin moniin mukaviin ihmisiin sekä ulkomaalaisiin, että suomalaisiin. Oikein lämpimät terveiset suomalaisporukoille: Kyösti ja Anne; Sirpa, Pekka ja Risto (kävimme yhdessä taksilla Porlamarissa syömässä pihviä); Heli, Niina, Outi ja Tomi (aina leikissä mukana); Mikko ja Siru; Veli ja Ritu.

Onnistuneelta matkalta palanneena ja Janea&Jonea hyvistä vinkeistä kiittäen,

Raija