Leikkaustuloksista (onnistumisista) on käyty keskustelua pitkin "historiaa". Iteasiasa olen kuullut kahdesta erinomaisesti onnistuneesta operaatiosta. Kauhutarinoita liikkuu paljon enemmän.
Mikä mahtaa olla totuus? Olisi kiva, että näin julkkisestikin asiaa pohdittaisiin eri näkökulmista.
Minulla korjausleikkaus Töölöössä onnistui erinomaisesti, ei ole valittamista.
Miten lie muilla onnistunut?
Mikä mahtaa olla totuus? Olisi kiva, että näin julkkisestikin asiaa pohdittaisiin eri näkökulmista.
Minulla korjausleikkaus Töölöössä onnistui erinomaisesti, ei ole valittamista.
Miten lie muilla onnistunut?
Vastaukset 23
Vanhimmat
En ole kuullut vielä yhdestäkään MtoF operaatiosta joka olisi epäonnistunut Töölössä kun leikkaukset keskitettiin sinne lain astuttua voimaan 2003. "Vanhaan aikaan" Tampereelta on kerrottu yhdestä epäonnistumisesta, joka sekin lienee johtunut leikatun henkilön omista ominaisuuksista. Tottahan tämäntyyppiselle henkilölle voi tapahtua vastaavaa Töölössäkin, mutta noista vanhoista ongelmista on otettu opiksi ja ne yritetään huomioida mahdollisimman hyvin.
Töölössä lienee tapahtunut jonkinasteisia komplikaatioita FtoM potilaille. Onhan tuo leikkaus riskialttiimpi, mutta nämä on hoidettu korjausleikkauksilla.
Olisi todellakin erittäin kiinnostavaa kuulla jos jollakin on ollut pahoja komplikaatioita nimenomaan Töölössä vuodesta 2003 alkaen. Kauhutarinoita olen kuullut, mutta nekin on siltä entiseltä ajalta ja ilmeisesti vain yhdeltä henkilöltä.
No minun lisäkseni sieltä tuli ainakin yksi vaivainen. Hän vain ei ole enää elossa kertomassa kokemuksistaan. Hänelle tehtiin leikkaus suolitekniikalla, minkä jälkeen sitä ei olla käytettykään. Koska Tampereella leikattiin 13 naista ja Liisan mukaan minun tulokseni oli keskinkertainen ja minä jouduin useisiin leikkauksiin, voidaan päätellä, että minun lisäkseni oli kuusi, joilla oli ongelmia.
Osa minun ongelmistani johtui genetiikasta. Genetiikalle ei mahda mitään TAYS eikä Töölö.
(FtM) ja kertaakaan en ole täysin normaalisti pissannut. Kuntoni oli leikkaukseen lähtiessä erinomainen ja olen vähän päälle 3-kymppinen ja paranen yleensä pikavauhtia kaikesta. Paitsi nyt. Itse penis onnistui hyvin, vaikkei tietenkään 'oikeasta' tule menemään ikinä läpi, mutta virtsaputkeen alkoi muodostumaan ahtaumia, joita on nyt sitten yritetty muutamaan otteeseen korjata. Ei vieläkään toimi ilman katetroimista.
Tiedän kavereita, joilla on mennyt kunnolla mönkään (teho-osastolle, kuolioita ym.), mutta myös tapauksia, jotka ovat menneet kerralla kuntoon. Eli vaikka hyvä terveys tulisi saavuttaa ennen leikkausta, se ei todellakaan lupaa onnistunutta lopputulosta. Siellä on Töölössä kaksi erittäin pätevää tätiä ja Marian pätevä setä (ainakin FtM) näitä leikkauksia tekemässä, jotka kyllä varmasti tekee kaikkensa että lopputulos tyydyttää, mutta saattaa viedä aikaa ja sekä fyysisiä että PSYYKKISIÄ voimavaroja.
Kehottaisin siis leikkausta miettivien todella perehtymään myös mahdollisiin epäonnistumisiin. Kauhistuttaa joidenkin trans-miesten puheet siitä, kuinka leikkaukselta toivotaan jotain kingsize-kikkeliä, jolla sitten harrastetaan aivan mahtavaa seksiä! Tulee kova pudotus, jos mikään paikka ei toimikaan..
Itselläni luojan suomat genitaalit ahdistivat vain koko ajan enemmän ja enemmän, joten en oikein nähnyt vaihtoehtoja leikkaukselle. Valmistauduin kuitenkin ottamalla mahd paljon selvää myös komplikaatioista, eikä ole sen vuoksi paljon yllätyksiä tullut, vaikkakin joitain turhautuneita ja alakuloisia hetkiä. Virtsaputken onnistuminen oli mulle aina tärkeämpi kuin ulkonäkö ja valitettavasti meni juuri toisinpäin, mutta kyllä se tästä vielä korjaantuu ja hyvinhän tämä on pääasiallisesti mennyt!
Eli tietoa, realismia, kärsivällisyyttä ja mahd hyvää terveyttä, niin eiköhän sillä jo aika hyvin pärjää. Tsemppiä kaikille! :)
Minäkin olen kuullut noista FtoM potilaiden ongelmista ja ne ovat yleensä olleet juuri tuonlaatuisia. Vaikka Sinikka on perehtynyt erittäin hyvin FtoM potilaiden korjausleikkauksiin, komplikaatioiden mahdollisuus on vahvasti olemassa.
MtoF leikkaukset on helpompia ja niillä on jo pidempi historia. Siksipä näillä potilailla on ollut huomattavasti vähemmän komplikaatioita ja mahdollisuus "kerralla valmiiksi" on todennäköinen.
Kun ei seksi ole iso juttu ennen leikkausta, niin ei sen arvelisi olevan iso juttu sen jälkeenkään, mutta kyllä tavallaan loukkaa itsemääräämisoikeutta se, että sinun seksuaalisuudestasi määrää kirurgi etkä sinä itse.
Miksei teille kelpaa Jumalan luoma ruumis. Itse pilaatte itsenne.
Mitä tarkoitat Kolmois-S että komplikaatiosi johtuivat genetiikasta? Siis millä tavoin, noin suunnilleen? Eli tarkoitatko esim. että saattaa olla geenien aiheuttama taipumus liialliseen verenvuotoon ja siksi haavat ei parantuneet normisti, tai että arvet paksuuntuivat, tai oli liian vähän ns. tilaa haarojen välissä tms.? Tutkitaanko geenit nykyään ennen leikkauksia komplikaatioiden varalta?
Geenejä ei tutkita eikä ole koskaan tutkittukaan. Yleensä leikkauksista toipuminen, haavojen parantuminen ym. voidaan selvittää aiempien leikkausten perusteella. Mutta jos ei ole käynyt koskaan isommassa leikkauksessa, esimerkiksi arpeutumistaipumus voi tulla yllätyksenä. Aiemmin tapahtuneita lihasaitio-oireyhtymiä voidaan välttää uudella leikkaustekniikalla.
Komplikaatioita voi tulla ja niistä kerrotaan esikäynnillä.
Minulle suoritettiin TAYS:ssa vuonna 2001(?) Liisa Tuomisen toimesta genitaalialueen sukupuolta korjaava leikkaus (mtf). Toivuin leikkauksesta ongelmitta. Leikkaustulos on ollut sekä toiminnallisesti että esteettisesti erittäin onnistunut. Ei virsatietulehduksia, inkonttinenssi- tai retentio-ongelmia jne.
kanssa tampereella ja glitoriksesta tuki vähän liian iso, mutta en halua, että sitä korjataan, ku pelkään, että menee tunto,kun nyt toimii hyvin. Emattimestä tuli vähän liian tiukka, en ole kyllä ollut monen miehen kanssa. Jos jotain haluaisin parantaa niin emätintä korjata vähän isommaksi. Tehtiin tällä suolitekniikalla.
Sama vaiva minulla.
Vagina on sen kokoinen, etten voi siihen mahtuvaa penistä laillisesti sisääni hyväksyä.
uudestaan korjausleikkaukseen, että laajentavat emätintä? aina pitää valita pieni peniksinen mies....=)
Sanovat, että on pikemminkin odotettavampaa joutua uudelleen leikkauspöydälle kuin selvitä asiasta kertaheitolla. Ovatko kannanotot sitten vain siksi, ettei potilas hämmästy jos jokin menee pielee vai todellisuutta?? Selviä lukuja kun ei ole saaavilla.
Ei ainakaan kyseisiä operaatioita tekevä plastiikkakirurgi sanonut minulle noin. Hän kyllä selvitteli erittäin monipuolisesti ja tarkasti mahdollisia komplikaatioita. Niiden välttämiseksi tuli myös hyvät ohjeet noudatettavaksi ennen leikkausta.
Tiettävästi ainakin MtF potilaat ovat selvinneet Töölöstä kerralla. En ole kuullut että heille olisi tarvittu korjausleikkauksia. FtM potilaathan käyvät jo normaalistikin useammassa leikkauksessa ja osa niistä voi olla komplikaatioidenkin korjauksia.
Niin, on myös määriteltävä mitä tuolla "uudelleen leikkauspöydälle" tarkoitetaan. Jos esimerkiksi jalan verenkiertohäirön takia syntynyttä vauriota korjataan jalassa, onko se korjausleikkauksen epäonnistuminen. Mielestäni ei ole, jos varsinainen korjausleikkaus on onnistunut hyvin. Vastaava komplikaatio voi tulla missä tahansa leikkauksessa, joskin tässä leikkausasennon takia riski on suurempi. Tämäkin huomioidaan ohjeistuksessa ennen leikkausta.
"Tiettävästi ainakin MtF potilaat ovat selvinneet Töölöstä kerralla. En ole kuullut että heille olisi tarvittu korjausleikkauksia."
Minulle tehtiin 2 leikkausta, eikä lopputulos sittenkään ole esteettisesti kummoinen. Täysin toimiva se kylläkin on. Kelpaa minulle toistaiseksi, kun en muutenkaan mikään kaunotar ole.
Epäilen vähän leikattujen omia käsityksiä leikkausten lopputuloksesta. Arviot riippuvat liikaa ihmisestä. Jotkut ovat kriittisiä kaikessa, toisen mielestä kaikki on parasta mitä itseltä löytyy. Jotkut menevät leikkaukseen riskeistä välittämättä ja ovat tyytyväisiä, kun pääsevät kulkusistaan eroon.
Löytyykö muita?
Olen tietenkin utelias, että milloin leikkaus on tehty. Olihan alussa käytössä yläikärajakin, kun tämä nykyinen lääkäri aloitteli toimintaansa. Uskoisin että koulutuksen ja harjoituksen lisääntyessä leikkaustekniikkakin paranee. No jos olet ollut esimerkiksi vuoden sisällä, voidaan jo olettaa kyseessä olleen epäonnistumisen. Mitä jouduttiin korjaamaan?
Lopputuloksessa voi tietenkin olla tulkinnan varaa. Onhan noita leikattujen TS:ien "pelejä" ollut näkyvillä netissä, eikä ainakaan ne olleet kovin tarkkoja kopioita "luomupelistä".
Leikkausriskit tulisi arvioia huolella ennen genitaalialueen korjausta. Praktisesti ajatellen se voi tarkoittaa jopa leikkauksen peruuntumista.
Tyypillinen leikkausriski on esim. huomattava ylipaino ja/tai hoitamaton verenpainentauti. Useita tunteja kestävässä leikkauksessa ylipaino aiheuttaa helposti kudosten verenkiertohäiriöitä (kudostuhoa), raajojen paine- ja hermovammoja.
Samoin hoitamaton verenpainentauti aiheuttaa helposti anestesian aikana verenkierron häiriöitä. Tietysti pitkään, useita vuosia jatkunut tupakointi (sairastuneet keuhkot)haittaa leikkauksen aikana potilaan hapetusta.
Tässä oli muutamia leikkausriskejä (yleisiä), jotka lisäävät kompikaatioiden vaaraa, uusintaleikkauksia niiden korjaamiseksi. Nämä riskit koskee kaikkea leikkaustoimintaa riippumatta siitä mitä leikataan. Näinhän sinäkin tästä edellisessä viestissäsi totesit.
Olen ensimmäinen Töölössä leikattu transnainen, vaikka et sitä tarkoittanutkaan. Sen jälkeen on varmaan tehty muutamia kymmeniä leikkauksia ja leikkaustekniikkaa on hiottu aiemmista kokemuksista oppia ottaen.
Olen vielä sen verran tuore tapaus, että tässä vaiheessa ei vielä tiedä, että tarvitaanko korjaamista, koska paikat elää vielä. Leikkaus meni ilman komplikaatioita ja paraneminenkin hyvin. Mitään suurta korjausta ei kyllä tavitse jos lainkaan. Mennessä näkkee.
Ilmeisesti leikkaustekniikka on nyt kehittyneempi kuin ennen vanhaan? Kuviin, joita netissä (olikohan se Lavrens) verrattuna taso on aivan toista luokkaa, jos nyt itseensä vertaa :) (vain kaksi näkyvää arpea, jotka eivät "normaaliasennoissa" edes näy)
Minä olen hieman yli 5-kymppinen, mutta pitänyt itsestäni hyvää huolta, joten ikä ei ilmeisesti välttämättä ole hirveä riski jos on kunnossa.
Punttisali,pyöräily, lenkkeily ja tanssi, siinä salaisuus riskien hallintaan :)
Nykyisessä hoitojärjestelmässä pyritään hoitamaan em. riskit jo ennakkoon pois. Jo ennen hormonihoidon aloitusta yleinen terveydentila hoidetaan kohdalleen. Verenpaine, -sokerit ym. yleissairaudet pitää saada hyvään hoitotasapainoon. Tämä aiheutti minullekin lääkitysten suuriakin muutoksia ja kaikki saatiin kohdalleen ennen hormonihoidon aloitusta. Hormonit aiheuttivat vielä suuren lääkitysmuutoksen että hoitotasapaino säilytettiin. Tällä pohjalla minulla ei ole ollut minkäännäköisiä ongelmia jo nyt tehtyjen operaatioiden aikana, vaikka takavuosina olinkin suoranainen riski. Onneksi en silloin joutunut leikkauspöydälle vaikkapa onnettomuuden vuoksi.
Korjausleikkaukseen menijältä vaaditaan tupakoimattomuutta, joten tupakoija joutuu lakkolinjalle ennen leikkausta. Ainakin runsaasta ylipainosta tulisi päästä eroon juuri noiden verenkiertohäiriöiden takia, mutta normaalipainoon laihduttamista ei vaadita. Korjausleikkauksessa noudatetaan tiukempaa terveysvaatimusta kuin yleensä leikkauksissa, mutta ne eivät kuitenkaan liene ylipääsemättömiä. Itselleni ei ollut, mutta täytyy myöntää että joitakin prosessissa olevia seuratessa joillekin voi tulla vielä ongelmia ennen leikkausta tai viimeistään sen aikana.
No minulle annettiin täysin toimimattomat ohjeet ylipainon kanssa. Leikkauksen jälkeen pystyin sitten itse laihduttamaan toisilla ohjeilla.
Arvaa vituttaako saada komplikaatioita ravitsemusperäteipin asiantuntemattomuuden takia ja ylipainoisia tässä maassa kuitenkin on yli miljoona.
> Punttisali,pyöräily, lenkkeily ja tanssi, siinä salaisuus riskien hallintaan :)
Nii-in, putoaa punnukset varpaille, nakit pinnojen väliin, halkaisee kallonsa kun kompuroi lenkkipolulla ja lopuksi joku apina vetää naistentansseissa turpiin oikein kunnolla. :)