Hei kaikki! :)
aattelin kerranki oikeen kirjottaa johonki keskusteluun jotakin, eikä olla vain "tarkkailijana". mitään erityistä ongelmaa mulla ei oo mihin tarvitsisin apua, mut haluun oikeesti purkaa patoumiani. saa laittaa minkälaista kommenttia hyvänsä. niin, oon 18 vuotias tyttö.
asun hyvin pienellä paikkakunnalla. täällä kaikki tuntee toisensa ja juorut ja kaikki kiertää ympäri ämpäri monta kertaa. jokainen nuori tietää toistensa "sosiaalisen asemansa" eli käytännössä, onko tuo toinen juteltavan arvoinen. jokainen tietää seurusteleeko tuo toinen, onko sillä ollu miesjuttuja, bilettääkö se, onko sillä kavereita jne jne. yksinäiselle sinänsä aika hankalaa ku ihmiset ei halua tulla jutteleen. ja vaikka yksinäinen meniski jutteleen, siitä tiietään jo valmiiks kaikki tiiettävän arvonen, eikä sille haluta jutella. naisten (tai siis tyttöjen, ihan miten vaan) menetelmä: käännä selkäs! ihmisiähän kaikki on, mutta kyllä tämän ajattelutavan makua täällä kylässä on. toisaalta, kaikki tuntee toisensa, ja on näin ehkä jonkinlaisessa "turvaverkossa". ehkä. voi sitä näinki aatella.
no, ei mun elämä noin kamalaa oo. on mulla kavereita. oon ulospäinsuuntautunut (onneksi), mutta samalla ujo. ja kokematon miesten suhteen. teini-, yhenillan juttuja alkoholin vaikutuksessa on ollu, aika pieniä sellaisia. nykyään en enää ryyppää ku harvoin, vaik oon täysikäne, ja se johtuu siitä etten omaa kavereita jotka bilettää. mihin mä yksin menisin juhlimaan?? :D ei oo oikeen "suhteita". oon toki kysyny monesti tutuilta, et voinko mä tulla niitten kaa baariin tms. tähän mennessä on aina ollu joku "este" niitten taholta. mut kuitenki, mä pärjään ja tuun toimeen ihmisten kans. mulle sosiaalisuus on tosi tärkeetä, ku kerta oon ulospäinsuuntautunut.
tiiättekö mikä tässä jutussa pännii eniten? noh, oon mielestäni (ainaki joskus) iha hyvännäköne. oon kuullu myös kavereilta (ja jätkiltä nyt useemminki) että oon nätti. ulkonäössä ei siis oo silleen vikaa. noh, ei sillä. silloin harvoin ku oon jossain juhlimassa, joku jätkä yrittää mua. siis tää on ihan totta. yleensä ku oon juhlimassa( mikä tapahtuu nykyään siis hyvin harvoin), selvissä tai päissään oleva jätkä ihastuu muhun. näin on käyny varmaan jokasella kerralla tähän asti. oon kai vaan sellane söpö naapurintyttö. tai jotain. mistä minä tiiän. no, kuitenki, minä oon ujo, enkä saa mtn aikaseks. oon hyvin tahditon. en mä osaa. ei sillä oo mitään väliä ihastuuko joku tyyppi muhun ku.. mä ite en tiedä mitä mä ees haluun. haluunko mä? miksen haluis? ehkä en haluukkaan? no, oisin mä halunnukki.
mulle tulee joskus tilaisuuksia pitää hauskaa (siis monessa muodossa, yleensäki ihmisten kans), mut mä onnistun tahdittomasti aina tyrimään kaiken. en mä ikinä saa mtn aikaseks. kirjotin kerran "runon":
"Mahdollisuus
johon ois voinu tarttua
lipui ohi
kuten aina ennenkin
ja kuten aina tulee olemaan.
Sanoinkuvaamaton tunne
tajuten oman idealistisuutensa
pettymystä ja katkeruutta
tajuten ainoan mahdollisuuden menneen
toivo kadonnut.
Vituttaa."
(en oo mikään runoilija, mut ajatuksia kuvaa aika hyvin)
mun elämän hyviä puolia? osaan laulaa. soitan viulua ja oon musikaalisesti lahjakas. oon myös hyvä piirtämään ja maalaamaan. oon aika huono koulumaailmassa, tieto ei jää helposti päähän. oon elämänhalunen. elämä on suuri seikkailu. tykkään eläimistä ja mulla on koira. harrastan liikuntaa. paheet: suklaansyönti.
tää on mun paska elämä. ja kaikki on musta itestä kiinni. elämä on sitä, mitä teet siitä. pitäis olla onnellinen ku oon terve nuori ihminen. mut ei oo mahiksia pitää hauskaa. ja seki lienee kiinni musta ittestäni. :( ainiin, oon kärsiny anoreksian. voin sanoa olevani parantunut.
;) nyt te saitte tietää musta enemmän ku mun kaverit.
aattelin kerranki oikeen kirjottaa johonki keskusteluun jotakin, eikä olla vain "tarkkailijana". mitään erityistä ongelmaa mulla ei oo mihin tarvitsisin apua, mut haluun oikeesti purkaa patoumiani. saa laittaa minkälaista kommenttia hyvänsä. niin, oon 18 vuotias tyttö.
asun hyvin pienellä paikkakunnalla. täällä kaikki tuntee toisensa ja juorut ja kaikki kiertää ympäri ämpäri monta kertaa. jokainen nuori tietää toistensa "sosiaalisen asemansa" eli käytännössä, onko tuo toinen juteltavan arvoinen. jokainen tietää seurusteleeko tuo toinen, onko sillä ollu miesjuttuja, bilettääkö se, onko sillä kavereita jne jne. yksinäiselle sinänsä aika hankalaa ku ihmiset ei halua tulla jutteleen. ja vaikka yksinäinen meniski jutteleen, siitä tiietään jo valmiiks kaikki tiiettävän arvonen, eikä sille haluta jutella. naisten (tai siis tyttöjen, ihan miten vaan) menetelmä: käännä selkäs! ihmisiähän kaikki on, mutta kyllä tämän ajattelutavan makua täällä kylässä on. toisaalta, kaikki tuntee toisensa, ja on näin ehkä jonkinlaisessa "turvaverkossa". ehkä. voi sitä näinki aatella.
no, ei mun elämä noin kamalaa oo. on mulla kavereita. oon ulospäinsuuntautunut (onneksi), mutta samalla ujo. ja kokematon miesten suhteen. teini-, yhenillan juttuja alkoholin vaikutuksessa on ollu, aika pieniä sellaisia. nykyään en enää ryyppää ku harvoin, vaik oon täysikäne, ja se johtuu siitä etten omaa kavereita jotka bilettää. mihin mä yksin menisin juhlimaan?? :D ei oo oikeen "suhteita". oon toki kysyny monesti tutuilta, et voinko mä tulla niitten kaa baariin tms. tähän mennessä on aina ollu joku "este" niitten taholta. mut kuitenki, mä pärjään ja tuun toimeen ihmisten kans. mulle sosiaalisuus on tosi tärkeetä, ku kerta oon ulospäinsuuntautunut.
tiiättekö mikä tässä jutussa pännii eniten? noh, oon mielestäni (ainaki joskus) iha hyvännäköne. oon kuullu myös kavereilta (ja jätkiltä nyt useemminki) että oon nätti. ulkonäössä ei siis oo silleen vikaa. noh, ei sillä. silloin harvoin ku oon jossain juhlimassa, joku jätkä yrittää mua. siis tää on ihan totta. yleensä ku oon juhlimassa( mikä tapahtuu nykyään siis hyvin harvoin), selvissä tai päissään oleva jätkä ihastuu muhun. näin on käyny varmaan jokasella kerralla tähän asti. oon kai vaan sellane söpö naapurintyttö. tai jotain. mistä minä tiiän. no, kuitenki, minä oon ujo, enkä saa mtn aikaseks. oon hyvin tahditon. en mä osaa. ei sillä oo mitään väliä ihastuuko joku tyyppi muhun ku.. mä ite en tiedä mitä mä ees haluun. haluunko mä? miksen haluis? ehkä en haluukkaan? no, oisin mä halunnukki.
mulle tulee joskus tilaisuuksia pitää hauskaa (siis monessa muodossa, yleensäki ihmisten kans), mut mä onnistun tahdittomasti aina tyrimään kaiken. en mä ikinä saa mtn aikaseks. kirjotin kerran "runon":
"Mahdollisuus
johon ois voinu tarttua
lipui ohi
kuten aina ennenkin
ja kuten aina tulee olemaan.
Sanoinkuvaamaton tunne
tajuten oman idealistisuutensa
pettymystä ja katkeruutta
tajuten ainoan mahdollisuuden menneen
toivo kadonnut.
Vituttaa."
(en oo mikään runoilija, mut ajatuksia kuvaa aika hyvin)
mun elämän hyviä puolia? osaan laulaa. soitan viulua ja oon musikaalisesti lahjakas. oon myös hyvä piirtämään ja maalaamaan. oon aika huono koulumaailmassa, tieto ei jää helposti päähän. oon elämänhalunen. elämä on suuri seikkailu. tykkään eläimistä ja mulla on koira. harrastan liikuntaa. paheet: suklaansyönti.
tää on mun paska elämä. ja kaikki on musta itestä kiinni. elämä on sitä, mitä teet siitä. pitäis olla onnellinen ku oon terve nuori ihminen. mut ei oo mahiksia pitää hauskaa. ja seki lienee kiinni musta ittestäni. :( ainiin, oon kärsiny anoreksian. voin sanoa olevani parantunut.
;) nyt te saitte tietää musta enemmän ku mun kaverit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu vaikka olenkin poika. Asun myös pienellä paikkakunnalla ja minusta on niin kovat juorut lähteny liikkeelle kun masennukseen sairastuin että olen monen mielestä "hullu, narkomaani, rikollinen, vaarallinen, nuorisovankilassa ollu, tappaja"..ja lista sen ku vaa jatkuu.
Todella pitkän sairaalahoidon aikana menetin ystävät, koirani, luottamuksen muihin ihmisiin ja paljon muuta.
Kaiken sen helvetin jälkeen olin vapaa mutta täällä pienellä korpi alueella asuminen on vaikeaa ja sairauden jälkeen tuntuu kauan tuolta miltä sinustakin tuntuu. Minun palautumisprosessi on kestänyt jo vuoden ja jatkuu vielä. Pitäs vaan olla optimistinen ja uskoa elämään. Muutan pois syksyllä. Minäkin pidän maalamisesta ja piirtämisestä. Plajon tsemppiä ja kyllä se siitä. Koska olemme nuoria niin vielä voi tapahtua mitä vain. Minäkin odotan lottovoittoa tänään.
Siis tarkoitatko tuolla hauskanpidolla nyt jotain yhden illan juttuja?
Tekis mieli, mutta kun kuulostaa kateellisen panettelulta, niin jätän sanomatta.
En vaan ymmärrä tätä elämää ja olen ahdasmielinen.
en ymmärrä elämää minäkään.
hauskanpidolla en tosiaankaan tarkota yhen illan juttuja! taisin sanookki et hauskanpitoa (kaikessa muodossa) tms. jossain kohti.
mitä minä ymmärrän hauskanpidolla? sosiaalista kanssakäymistä (aika laaja sanamuoto: kavereitten kans hengaamista, uusiin ihmisiin tutustumista..), nauramista, flirttailua, viihtymistä ja huolettomuutta. se ei siis tarkota yhen illan juttuja. yhen illan juttu voi olla hauskanpitoa mut hauskanpito ei oo yhen illan juttuja.
mä varmaan kerroin jotenki tyhmästi: puhuin paljo pojista. se osottaa mun pinnallisuuteni. ei niillä pojilla väliä. yleensä makaan kaikki la ja pe illat kotona neljän seinän sisällä. se ei ole hauskanpitoa minusta. haluaisin mennä ulos pitämään hauskaa. tässä yhteydessä tarkoitan myös alkoholin nauttimista, koska se vaan kuuluu "siihen". mutta pojat ei tähänkään liity oikeestaan mitenkään. muutaku että flirttailu on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli. oon siis vähä ristiriitane tyyppi. huomasin kyllä itekki miten tyhmästi kirjotin mm. ton ekan kirjotelman. anteeksi.
No joo, mulla on vähän sama ongelma. 4 seinää ympäröi viikonloput ja elämä on turhauttavaa. Vapaapäivinä ainoat sosiaaliset kontaktit on oman perheen jäsenet.
Itse en kuitenkaan kaipaisi mitään flirttailua tyttöjen kanssa ja minusta yhden yön/illan jutut ei kyllä ole hauskanpitoa.
Itse mielluummin ottaisin yhden sellaisen loppuelämän jutun... oli se sitten hauskanpitoa, tai ei.