Jätin tänään mieheni joka on vankilassa... Oli häslännyt selkäni takana koko meidän suhteemme ajan ja sain asian pari pvää sitten tietää. Siellä se odotti kopissa niinkuin aina ennenkin iloisena, olenhan ainoa jota hän saa tavata ( on eristyksissä) mutta kun asiani sain esitettyä, hyytyi se hymykin. pahalta tuntui itsestänikin, mutta en koe että vaikka ollaan vankilassa ja on vaikeaa, etteikö minulla olisi tähän ollut oikeutta. Sanoi itse minulle, että lyö nyt vielä lyötyä... Mikä hyväuskoinen hölmö olenkaan ollut ja uskonut häntä. Onko kellään kokemusta siitä, että jättäisi puolisonsa vankeuden aikana???
ero
wiikariina
5587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on.Mä jätin.Sit soittikin vankilan pastori et äijä oli vetänyt ventit.Otin sen sit takaisin kun keksi noin ovelan tavan kiristää.Sivilissä sit puntit tasattiin.Tänään mä istun,niin kuin koko lopun elämäni rullatuolissa.Aika kova hinta halutusta vapaudesta.
sulle noin.mutta ehkäpä joku linan leski nyt tajuaisi mitä on olla ruunan vaimoke!kerroksella kuulee joskus aina uhoa että miten käy jos muija huoraa siviilissä........
ikävää, että sulle kävi noin... itse en vain halua olla mikään jeesus nasaretilainen ja antaa kaikki anteeksi vain siksi että toinen nyt sattuu olemaan vangittuna. ok, toki rakastan häntä edelleen, mutta on tämä "kalterivaimona" olo muutenkin vaikeaa, ni miksi sitten kiusaisin itseäni enempi. näin on parempi. mahtaakohan mies kostaa tämän jotenkin minulle, kun pääsee joskus pois tai lomille, se hieman mietityttää.
Kuten wiikariina kirjoitti...
" mahtaakohan mies kostaa tämän jotenkin minulle, kun pääsee joskus pois tai lomille"
Monesti ex tai ex:n uusi miesystävä on joutunut "Honkanummelle" ja eipä näihin auta mitkään lähestymiskiellot yms.
Useitakin esimerkkejä nähnyt...
AIKA PEHMITTÄS SUN MIEHEN VIHAN TUNTEET.MUN MIESTÄ AIKA EI PAREMPAAN MUUTTANUT.NYT MÄ OON TÄSSÄ TILASSA.KUSIPUSSI JA PYÖRÄ TUOLI AINOOT SEURALAISET EIKÄ IKÄÄ EES KOLMEAKYMMENTÄ