Hukutin nyyhkytykseni sinuun,
syliisi,
kaikki oli niin totta ja ei
niin kuin minua ei olisi ollut,
unohdus kuinka pitäisi elää.
Vieraat kädet minussa
pyyhkivät kyyneleitä,
ja vieras suu käsitteli painavaa tuskaa.
Eksyksissä.
Sinä olet todellinen
sinusta minä jaksan.
En vaihtaisi päivääkään pois,
eihän sinuakaan olisi silloin
maallinen taivas ja lohtu.
syliisi,
kaikki oli niin totta ja ei
niin kuin minua ei olisi ollut,
unohdus kuinka pitäisi elää.
Vieraat kädet minussa
pyyhkivät kyyneleitä,
ja vieras suu käsitteli painavaa tuskaa.
Eksyksissä.
Sinä olet todellinen
sinusta minä jaksan.
En vaihtaisi päivääkään pois,
eihän sinuakaan olisi silloin
maallinen taivas ja lohtu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tässä runossa asuu suuri suru, tuo loppusäkeistö antoi kuitenkin toivoa haikean kauniisen runoosi
Mun sähköpostiosoitteeni ei toimi vieläkään, kirjoittelen heti kun se taas pelaa/Liona
kyllä, kyllä tässä runossani on, kuten useimmissa
aina jotain totta, jotain fiktiota.
Ja niin kuin olen aina sanonut, että pyrin
runoissani pääsääntöisesti rauhalliseen loppuun
ja mahdolliseen toivoon, niin kuin tässäkin.
Kiitos sinulle, ja kiitos postista - vastasin jo.
Aurinko paistaa jo, kohta ulos, paiiiii.
palava sieluhan se näitä runoilee,niin se on.
Yhtä asiaa olen seurannut,tuo ulkoasu,se on naisten runoissa nätti.Teillä on hyvä "silimä"
* hymy * palavapa hyvinkin.
Jaa niinkö, naisten ulkoasu nätti - sepäs olikin
somasti sanottu :)
Kiitos vierailusta ja leppoisaa päivää.
Ken siihen taitaa,
kun painava on taakka?
Ne helmiä on ,
rinnalla kulkee
kappaleen matkaa.
Tyyntyy ..
rakkaus aito rauhoittaa.
Syvällistä vaellusta ,
huokaus nous.
Aurinkoista täälä ,keväistä aika on .
Lämmöllä sinne ajatus lentää.Liisa
jumalattoman kauniista sanoistasi jälleen kiitos,
kyllä sinussa elää SUURI ja kaunis sielu ja
sydän, kiitos ystävyydestäsi.
Lempeää pyhäpäivän jatkoa.