Niin, eli ongelmana olis se, että kun ympärillä on paljon vieraita ja tosi puheliaita ihmisiä niin meen aina ihan kipsiin.
Eli miten:
1) Uskaltais puhua ja heittää jotain ehkä tyhmääkin ilmaan?
2) Uskaltais olla kiva ja mukava (aito oma ittensä) vanhemmille? Sorrun aina esittämään niille tosi kovaa ja coolia (vastaan lyhyesti ja tylysti, en tarjoo apuu, kyselen harvoin kuulumisia....). En kai uskalla näyttää vanhemmille mun tunteita.
3) Uskaltais halailla, koskettaa yms. ihmisiä? :) Halaaminen tuntuu jotenki hirveen työläältä, vaikka se on ihanaa. Jotenki tulee tyhmä fiilis. Enkä oikein aina tiiä, onko siinä tilanteessa sopivaa halata.
4) Tietää, et onko joku juttu ihan tyhmä, et kantsiiks sitä sanoo ees ääneen? Jotkut onnistuu heittää tyhmiä juttuja, mut kummiski kaikki nauraa ja tykkää niistä ihmisistä. Vaikka ne jutut ois joskus loukkaavia tms. Mut itteni kohalla "tyhmän läpän" heitto ei oikein onnistu. :/
Noi ei oo viel semmosii, et "antaa mennä vaan". Pitäis olla joku kannustus tai lohdutus johon vois pelottavassa tilanteessa takertua. :)
Olisin ihan MIELETTÖMÄN kiitollinen, jos jaksaisit vastata ja paljastaa omat vinkit! :)
Eli miten:
1) Uskaltais puhua ja heittää jotain ehkä tyhmääkin ilmaan?
2) Uskaltais olla kiva ja mukava (aito oma ittensä) vanhemmille? Sorrun aina esittämään niille tosi kovaa ja coolia (vastaan lyhyesti ja tylysti, en tarjoo apuu, kyselen harvoin kuulumisia....). En kai uskalla näyttää vanhemmille mun tunteita.
3) Uskaltais halailla, koskettaa yms. ihmisiä? :) Halaaminen tuntuu jotenki hirveen työläältä, vaikka se on ihanaa. Jotenki tulee tyhmä fiilis. Enkä oikein aina tiiä, onko siinä tilanteessa sopivaa halata.
4) Tietää, et onko joku juttu ihan tyhmä, et kantsiiks sitä sanoo ees ääneen? Jotkut onnistuu heittää tyhmiä juttuja, mut kummiski kaikki nauraa ja tykkää niistä ihmisistä. Vaikka ne jutut ois joskus loukkaavia tms. Mut itteni kohalla "tyhmän läpän" heitto ei oikein onnistu. :/
Noi ei oo viel semmosii, et "antaa mennä vaan". Pitäis olla joku kannustus tai lohdutus johon vois pelottavassa tilanteessa takertua. :)
Olisin ihan MIELETTÖMÄN kiitollinen, jos jaksaisit vastata ja paljastaa omat vinkit! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei.
Oletko muuten ujo?
Mietin, että ehkä jostain "shokkihoidosta" voisi olla hyötyä, esimerkiksi teatterista tai vastaavasta.
Mutta luulisin, että monilla, useimmilla ihmisillä tulee "paniikki" kun kohtaa monia vieraita ihmisiä; mitä puhuisin, nauravatko ihmiset minulle jos sanon "hei" jne.
Itse olen saanut voimaa ja valoa uskostani Jeesukseen. Ennen olin todella, todella ujo, punastuin joka lähes joka asiasta, en kehdannut olla itseni, häpesin itseäni, ruumistani, sanojani jne. Mutta usko elävään Jumalaan on auttanut minua.
Nykyään olen todella valoisa ja iloinen persoona. Ja puhelias!
Mutta ehkä paras neuvo on se, että älä mieti sitä, mitä ihmiset ajattelevat sinusta, sillä silloin et voi tehdä mitään. Rakasta itseäsi, rakasta muita!
Saat rohkeutta siitä, että vain avaat suusi ja seuraavalla kerralla suun avaaminen on jo paljon, paljon helpompaa.
Voimia ja valoa elämääsi :)