Suhde poikki tuskaisesti

Jos asiat menivät huonosti, niin ehkä oli parempikin että suhde loppui. Koska olitte olleet niin kauan yhdessä, niin luultavasti olitte myös hyvin läheisiä ja ero on tietenkin erittäin vaikea. Sinun pitää vain jaksaa ja jatkaa. Luultavasti et voi asialle mitään ja se ei auta, että haikailet hänen peräänsä.
Ole vahva ja pakota itsesi jaksamaan.

Ihan vain infoksi, niin itsekin olen hieman samanlaisessa tilanteessa, mutta eri kantilta. Olen ollut vuoden poikaystäväni kanssa, mutta suhteemme on ollut viime kuukaudet myrskyisä. Luultavasti jätän hänet. Ja olen nyt jo kiinnostunut toisesta jätkästä, mutta en tietenkään tee mitään, koska pettämään en aio alkaa.

Tiedän miltä tuntuu kun välittää/rakastaa toista ihan helvetisti ja sitten toinen ei halua olla tekemisissä/jatkaa suhdetta..
en kyl osaa neuvoo enkä auttaa sua.. luulen et ainoo mikä voi auttaa on aika. Aluksi mullakin oli kauhee kipu koko ajan ja olin allapäin mut sit se vaa alko hiljallee haihtuu..
kyl se siitä.. tsemppii vaa sullekki.

Mulla on nyt kolmisen kuukautta toipumista takana, mutta vieläkään ei helpota. Se on vaikeeta ja menee usein ajan kanssa yli. Tuli outo tunne kun luin viestisi, kuin olisin löytänyt ihmisen, joka tuntee samoin.

Kirjoitin oman tarinani otsikolla "Kun muut eivät kelpaa...". Toivon sinne neuvoja jaksamiseen. Olen yhtä neuvoton kuin sinäkin...

Juoksin tänään kauan pysähtymättä, niin kauan etten oo koskaan juossu. Lenkin jälkeen tuntu paremmalta ku koskaan tommosen rääkin jälkeen. Oon normaalisti Cooperin testissä niitä 2500m luokan miehiä, mutta voin sanoa että tämmösen vitutuksen voimalla 3000m menee rikki leikiten. Suosittelen kokeilemaan lenkillä käymistä tai jos nyrkkeilysäkki löytyy, kannattaa takoa sitä kun rupeet miettimään tyttöäsi. Mulla se autto ainakin hetkellisesti...

Kyllä tämä tästä, ajan kanssa jollei muuten... Ehkä kesällä joku muu kiinnostaa kuin päivästä päivään tarpominen.

kaunis mieli elokuvassa olevan kohdan, jossa russel porukoineen on siellä baarissa ja hän keksii kaavan jolla kukaan ei jäisi yksin? Minä olen kokenut asian tällä tavalla...kaikki tytöt joihin olen ihastunut ovat olleet varattuja..ja tehän tiedätte millaista on ihastua varattuun tyttöön! Se tuntuu pahalta, että joutuu kieltämään tunteet jotain henkilöä kohtaan johon on kiintynyt =/

En myöskään pystyisi elämään ilman ihastumisen tunnetta, koska se kehittää minua henkisesti.
2 urosta kilpailee samasta naaraasta=ei hyvä
Mustasukkaisuus johtaa vaikka mihin ja sitä on ikävä sairastaa(tiedän kokemuksesta) Ei tää varmaan tähän aiheeseen mitenkään liittynyt, mutta asiaa puhun kumminkin. Ehkäpä tätä on myöskin vaikea ymmärtää =). TzaU!

mitä vaikeeta teil sit oli? 3v on jo pitkä aika eli jotain tärkeää sen täytyi olla että meni suhde poikki

Olen 16 vuotias tyttö. Tapasin poikaystäväni seiska luokalla ja välillämme kipinöi heti.
Aloimme seurustella ja suhdetta kesti reilu kaksi vuotta. Etenimme hitaasti koska kummatkin oli kokemattomia. Suhde kuitenkin oli intohimoinen, mutta vaikea. Riitelimme usein.
Ja pian aloin huomata että merkitsen pojalle koko aijan vaan vähemmän. Kaikki muu meni edelleni. Se oli rankkaa aikaa. Lopulta kyllästyin ja pistin poikki. Kaduin sitä jo samalla hetkellä. Vähän myöhemmin kerroin pojalle että haluan hänet takaisin, mutta hän ei enään halunnut suhdetta. Olin murtunut. Sovimme jatkavamme kavereina, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Kyläilin pojan luona usein eron jälkeen ja hän alkoi käyttää minua hyväkseni.
Rakastin poikaa niin paljon että aina kun hän pyysi minut luokeensa menin ja harrastimme seksiä ja hän heitti minut ulos.!
Tätä on jatkunut jo kesästä asti ja vieläkin olen niin sokea rakkaudesta ja hän tietää että voi käyttää rakkauttani hyväkseen.
Itken usein ja ajattelen ettei ole enään mitään syytä elää. Ajattelen että minulla ei ole kenellekkään todellista merkitystä. Pahinta on että olemme samassa koulussa ja joudun näkemään poikaa joka päivä. Minulla on niin ristiriitaisia tunteita ja tuntuu että pääni hajoaa. Vaikka meidän erosta on jo niin kauan niin siti tunteet on vielä niin voimakkaat että en voi helpottaa sua sanomalla "kyllä sä pääset yli" itse tuntuu että en ikinä pääse yli.
Uskon että tuska loppuu vasta sitten kun rakastun uudelleen, siis oikeasti rakastun! Mutta muista se että elämä oikeasti jatkuu, kulje eteenpäin vaikka se vaikealta tuntuukin.
Tsemii sulle oikeesti tosi paljon