Tännekkö tulla saa,
vaikka ikä liikaa
rehottaa.
Palstalla toisella,
ikä ei riittänyt
moisella.
Väliinputoajiakin
meitä on,vaan eipä
olo ole mahdoton.
Etsitään,kolkutellaan,
kaikille ovet vielä
avataan.
Tuoksuvattu suurenmoinen,
vanhemmaksi yrittää
moinen,ei,ei,pidä
kainostella,
et sinä ole mikään nolla.
FiiuliN perässä pysyy,
vaikka kaiken heittää
lymyyn,miks on näitä
arkailevia,eihän
täällä voi olla
mahtailevia.
Missä on Anu1, Heikki ,Maikki
ystäviä olemme kaikki,
viis siitä vaikka kanoja
joskus olimme,
pesämunaahan me
tänne loimme.
Kukko tunkiolla silloin
hääri,aivan tonki
mielin määrin,
vaan rauhoittunut on
palstamme tää,
mutta mikään meiltä
ei unhoon jää.
Anu1 ja fiiuliN myös
kaiken saivat silloin
kestää työn,
mutta kaikki meni
poskelleen,
kukko kun viimeisen,
kiekunsa soi
valloilleen.
Sulkasato kukolle koitti,
leppeä tuuli kun
yöhön soitti, ei voinut
kiekaisuaan enää
ilmoille päästää,
kun kaksi kanaa niin
kovasti rääkkää.
vaikka ikä liikaa
rehottaa.
Palstalla toisella,
ikä ei riittänyt
moisella.
Väliinputoajiakin
meitä on,vaan eipä
olo ole mahdoton.
Etsitään,kolkutellaan,
kaikille ovet vielä
avataan.
Tuoksuvattu suurenmoinen,
vanhemmaksi yrittää
moinen,ei,ei,pidä
kainostella,
et sinä ole mikään nolla.
FiiuliN perässä pysyy,
vaikka kaiken heittää
lymyyn,miks on näitä
arkailevia,eihän
täällä voi olla
mahtailevia.
Missä on Anu1, Heikki ,Maikki
ystäviä olemme kaikki,
viis siitä vaikka kanoja
joskus olimme,
pesämunaahan me
tänne loimme.
Kukko tunkiolla silloin
hääri,aivan tonki
mielin määrin,
vaan rauhoittunut on
palstamme tää,
mutta mikään meiltä
ei unhoon jää.
Anu1 ja fiiuliN myös
kaiken saivat silloin
kestää työn,
mutta kaikki meni
poskelleen,
kukko kun viimeisen,
kiekunsa soi
valloilleen.
Sulkasato kukolle koitti,
leppeä tuuli kun
yöhön soitti, ei voinut
kiekaisuaan enää
ilmoille päästää,
kun kaksi kanaa niin
kovasti rääkkää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oi tuomen tuoksu
vadelmien ja syreenit,
peipon laulu,kivitasku
kaikki ne visersi
kaikki on kesäistä.
Oli talven tuiskut
ja kylmyys,
jolloin kesän kauneus
usein unohtui.
Oli itkut ja naurut,
ankeus ja ihnuus,
oli toivo ja toivottomuus.
että tältä palstalta puuttuu jotakin, vaan en ole saanut päähäni mitä se on. Nyt se viimeinkin valkeni, kiitos Teille...Siitä huolimatta, tervetuloa.
Runoketjuko tää,
sehän mieltä
lämmittää.
Aurinkokin
säteillään
luonnonkin
saa hymyilemään.
Tiedä en mä tuota,
mitä puuttunut ois,
mutta kanneta ei
siitä huolta,
kaiken täällä
kestää voi.
kun luoja
meidät tänne loi.
Mitä tässä paljon
kertoa voisin,
kaksi sanaa jos
tähän loisin.
Minä tahdon
ystävä olla
siispä ilkeily
ja kaikki
hoitaa polla.
Minä mistä kertoa
voisin, kaiken
tekisin toisin,
rakasta vihamiestä
kuin itseäsi,
paremmin kohtele
lähimmäistäsi.
Minä mistä kertoa
voisin,ystävistä
kiittää saan,
yhteisistä
hetkistä näistä
kirjoituksista
lähimmäisistä.
Siksi suljen
nyt sydämen ovet
näin,iäksi teidät
sinne yhdistäin.
Kun Rakkauden riekaleet,
jäi rinnassani kytemään.
on peili joka huoneen porstuassa
käy siitä tsekkaamassa
onko oma mieles avoin
sopeutuva kaikin tavoin
ettet kerjää huomiota
sitten anna tuomiota
kun ei kukaan huomaa
sua muita fiksumpaa kuomaa
!!!
Eteisen peiliin katsokaamme,
kylpyhuoneen peilstä,
kaiken näämme,
sinne emme voi tirkistää,
kenellä isovatsa rehottaa.
Juonteet naamataulussani,
elämän antamia ovat,siksi
taidokkaasti,naamaani
pesen ettei maskit ihoani
peitä,eikä juonteet
syvimätkään, maskin alle
heitä.
Mitä opimmekaan tästä,
elämästä ikäisten,
toivomus vain tää on,
vanhaksi kun tulemme,
heikkokuntoisia
olemme, niin ois lohtuna
muistot hyvät, löytyisi
ees pieni kultajyvä.
aivan ihana ikä
voi olla ihan sitä
mitä itse haluaa.
Ei oo rakkausuruja,
ei myöskään rahahuolia.
On oma tupa ja sauna,
ei houkuta saluuna.
Omalla sohvalla
voi kuohuviiniä siemailla.
Ei tarvitse viinakorttia
kuten kerran nuorena.
Eikös olekin ihanaa!
Eikä tällä iällä
tarvii enää ehkäistä
ei ole lapset kuulemassa
oven raossa kurkkimassa
lemmen leikit milloin vaan
ihan ollaan kahdestaan
vaikka keittiön pöydällä
tai takan edessä taljalla.
Tarviiko sitä kaikille
vaareille ja mummoille
yksityiskohtia paljastaa
sillä tähän porukkaan
mahtuu joka sorttia.
Kokemusta on vaikka mistä
sillä lempimistä
ei koskaan voi unohtaa
ja mielikuvitus
se vaan laukkaa, laukkaa.
Ikävä on ihminen,
ellei mielikuvitus
laukkaa,
katsokaamme taivaalle,
vaikka muuttohaukkaa.
Siellä se lentelee
mielin määrin, ei ole
mielikuvitusta sille
suotu,saalistuksessa
vain häärii.
Joutsenet jo lentelee
pareittain
ja ääntelee
Luonnon rauha rikkoutuu,
jo purot solisee
ja tukkiauto kolistelee
se syvät uurteet
metsätiehen tekee.
Ihmiset myös pareittain
haaveilee,
nyt kevät on.