Mitä meistä olisi kertomista
kahdesta orvosta,
elämän opetuslapsesta ?
Olisiko siinä aihetta kyllin,
että olemme vaeltaneet täällä
arastellen
samaisen taivaan alla
karuja polkuja
ja lopulta toisemme löytäneet ?
Tai siinä,
kun olet minussa kiinni
käteni väsyneet omissasi,
ehkäpä ei.
Vanhenemme.
Kohtaamme kasvomme yhä uudelleen
laskemme päivämme päiviimme,
ja katselemme yhdessä
tähtien loppumatonta tanssia
ne eivät kuole.
Säkenöinti lipuu käsistämme,
mutta sydämemme kuulevat vielä
olemme olemassa.
Ja sinä,
olet enemmän kuin minä
minä olen varjosi alla
sinusta sykin ja elän.
kahdesta orvosta,
elämän opetuslapsesta ?
Olisiko siinä aihetta kyllin,
että olemme vaeltaneet täällä
arastellen
samaisen taivaan alla
karuja polkuja
ja lopulta toisemme löytäneet ?
Tai siinä,
kun olet minussa kiinni
käteni väsyneet omissasi,
ehkäpä ei.
Vanhenemme.
Kohtaamme kasvomme yhä uudelleen
laskemme päivämme päiviimme,
ja katselemme yhdessä
tähtien loppumatonta tanssia
ne eivät kuole.
Säkenöinti lipuu käsistämme,
mutta sydämemme kuulevat vielä
olemme olemassa.
Ja sinä,
olet enemmän kuin minä
minä olen varjosi alla
sinusta sykin ja elän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sanoiksi.
Runoksi taivuttaa.
Ken osaa.
Tunteella kirjoittaa.
Iltaa ihanaa siskosein.
Äiteeni
Jokainen ihminen on runon
arvoinen ja vanhassa vara parempi....
sinä se jaksat aina olla yhtä kannustava kanssa,
vaikka minulta tulisi mitä, kiitosta.
Pentuseni, hyvää huomenta - astu päivääsi
hymyten.
Niinhän sitä lauletaankin, että jokainen ihminen
on laulun arvoinen, miksikä ei sitten jopa runon.
Josko siinä vanhassa on vara parempi, kukapa sen
tietää, sanontaa sekin - mutta lienee siinä
totuuttakin.
Kiitos MK ja hyvää uutta aamua ja keväistä
päivää, kun se sieltä nousee.
voimakkaita vertauksia, miinuksena joissain kohteissa tarpeettomia sanoja, selittelyä ja paikoittain teinityttömäisen tämä tai ei mitään tyyli. Elämä on monitahoisempi. Sinulla on uskallusta, älä piilota vakan alle!
ompas hauska " nicci " sinulla.
Minun vahvuuteni lienee voimakkaat vertaukset ja
heikkouteni todellakin, jonka itsekkin tiedostan
on liiat sanat. Monet asiat pystyisi, kun
jaksaisi riittävästi keskittyä muotoilemaan
runoa niin vähemmälläkin kertomaan.
Uskallusta, hmmm - ehkä se onkin oikea sana
kuvaamaan enkä aio jatkossakaan piilotella vakan
alle mitään, mikä on tullakseen saa tulla.
Koen voimakkaasti ja runoni syntyy sen pohjalta -
erinäisistä asioista. Muuntelen vain asioita rak-
kausrunojen muotoon, niillä ei välttämättä ole
suoraa yhteyttä omaan elämääni. Ne saattavat
syntyä jostain biisistä jonka kuulen, jossa on
juuri sillä hetkellä minua jotenkin koskettavat
sanat, jonkun ystäväni elämästä tai sitten ne
ovat vain pelkkää mielikuvaa/fiktiota.
Kuten useassa otteessa olen täällä
kommentointeihin vastannut, niin ettei totuus
unohtuisi, en tee elämästäni julkista, VAIN
runoni ovat sitä pakosti kun ne tänne tuon.
Olen kiitollinen jokaiselle, joka runostani
jotain löytää, se on kiitos tehdylle työlle ja
kunnianosoitus synnyttämälleni.
Lämmin kiitos sinullekkin rehellisyydestä ja
vierailustasi.
Tempaat mukaasi.
Mut kyyneleet saat aina aikaiseksi.
Olet mahtava.
Ihanaa alkavaa viikkoa,,,Äitee
et ala taas pillaamaan siellä, minä en ala :)
Isoiso kiitos, olet sinä ihana pentu, mut miten
voisit muuta edes olla * äiteensä tullu *
* Rutistaa *
Ja mitä mainiompaa viikkoa myös sinne.
hienosti "kerroit" runosi teistä, runsaiden lausein runosi kulkee koskettavasti alusta loppuun, hyvä!
jos nyt itse sanoisin runostani jotain, niin se
kyllä ehkä hieman liikaa jälleen kerran rönsyää,
ehkä muilta osin melko tyytyväinen olen lopputu-
lokseen.
Asiat voisi sanoa tiiviimminkin, kuten tuossa
edellä jo asiaa puitiin.
Kuitenkin jokainen kommentti lämmittää aina
mieltä, on hiljainen kiitos omasta työstä.
…kirjoittaa ja ajattelin että jos vaikka näin
"Kertoisinko kahdesta orvosta
elämän opetuslapsesta?
Olisiko aihetta kyllin
olemme vaeltaneet täällä
arastellen
samaisen taivaan alla
karuja polkuja
lopulta toisemme löytäneet
Olet minussa kiinni
kätesi pysyvät omissani
ehkäpä ei
Vanhenemme
Kohtaamme kasvomme uudelleen
laskemme päivämme päiviimme
katselemme yhdessä
tähtien loputonta
kuolematonta tanssia
Säkenöinti lipuu käsistämme
mutta sydämemme kuulevat
olemme vielä olemassa
Olet enemmän kuin minä
minä olen varjosi alla
sinusta sykin ja elän"
En tiedä, mutta… ehkä muutamia sanoja voisi pois jättää ja vaihtaa vähän paikkaa :)
Tosin runosi oli kyllä ihan hieno!
kyllä, montakin sanaa ja lausetta olisi voinut
jättää pois, paha tapani on rönsyillä, mutta ehkä
minä vielä opin joskus, tai sitten ei.
Kiitän huomiostasi.