alkaa valkenemaan muutama tosiasia.
Ensiksikin se, että ymmärrän nyt miksi yhä useampi l-nainen toteaa, ettei ikuna päivänä lähde suhteeseen bi-naisen kanssa. Syy siihen: niistä mokomista ei koskaan voi olla täysin varma, milloin niille iskee taas miehen kaipuu ja sitten ne haluavat pitää molemmat - ei kiitos!
Toinen juttu, minkä olen ikäväkseni todennut, on se, että kaikki naiselliset naiset, joihin isken silmäni ovat bi-ihmisiä elleivät pahimmassa tapauksessa heteroita :)
Toisin sanoen, bongailen naisellisia naisia, mutta harvoin niissä sitten on "puhtaita" lepakoita. Eli, jos haluaa lepakon rinnalleen, pitää tyytyä poikamaiseen kuosiin...
Tuntuukin, että "markkinoilla" on tarjolla vain poikamaisia lesboja (itsekin siis), jotka etsivät femmejä, jotka paljastuvatkin sitten ajan mittaan bisseiksi.... vaikeaa... ja sama show jatkuu taas...
Ensiksikin se, että ymmärrän nyt miksi yhä useampi l-nainen toteaa, ettei ikuna päivänä lähde suhteeseen bi-naisen kanssa. Syy siihen: niistä mokomista ei koskaan voi olla täysin varma, milloin niille iskee taas miehen kaipuu ja sitten ne haluavat pitää molemmat - ei kiitos!
Toinen juttu, minkä olen ikäväkseni todennut, on se, että kaikki naiselliset naiset, joihin isken silmäni ovat bi-ihmisiä elleivät pahimmassa tapauksessa heteroita :)
Toisin sanoen, bongailen naisellisia naisia, mutta harvoin niissä sitten on "puhtaita" lepakoita. Eli, jos haluaa lepakon rinnalleen, pitää tyytyä poikamaiseen kuosiin...
Tuntuukin, että "markkinoilla" on tarjolla vain poikamaisia lesboja (itsekin siis), jotka etsivät femmejä, jotka paljastuvatkin sitten ajan mittaan bisseiksi.... vaikeaa... ja sama show jatkuu taas...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noista bisseistä ei itselläni ole varsinaisia kokemuksia, mutta halusinkin ottaa kantaa tuohon femme-ongelmaasi. Nimittäin: itse olen "puhdas" lepakko, mutta naisellisuuteni puolesta minua pidetään heterona. Vastapainoksi pidän poikamaisista naisista, mutta ne joihin ihastun ja joita erehdyn luulemaan lepakoiksi, ovatkin heteroita / bissejä!
Että kyllä näitä ongelmia riittää näköjään puolin ja toisin..
Ei saa yleistää, että iskee miehen kaipuu ja halutaan pitää molemmat. Minun kohdallani ainakin on niin, että yhden kanssa ollaan kerrallaan oli sitten kyseessä mies tai nainen. Tällä hetkellä olen ollut naisen kanssa 1½ vuotta ja rapiat päälle. Kertaakaan ei ole tullut mieleen, että haluaisin lähteä miehen matkaan koska tämä suhde kuitenkin on niin tärkeä.
Varmasti niitäkin on jotka haluavat kumpaakin samaan aikaan, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Yleistää ei saa, se on selvä! Siihen en sortuisi, mutta kohdallani vain tuntuu sattuvan juuri mainitsemallani tavalla ja siksi tässä muuttuukin kriittiseksi bi-ihmisiä kohtaan. Se on harmi, mutta minkäs teet.
Mitä tuohon naisellisuuteen taas tulee, niin pitääkö tässä mennä merta edemmäksi kalaan vai alkaa oikein kunnolla miettimään sitä, mitä kukakin sillä naisellisuudella loppu pelissä tarkoittaa?
Onko naisellisuus pelkästään sitä, että naisella on hame ja pitkät hiukset? Voiko housuissa kulkeva siiliksi hiuksensa kyninyt nainen olla naisellinen? Ehkäpä voi... ehkä tässä tullaan taas siihen, että ihmiset "tyrmätään" heti kättelyssä ulkonäön perusteella.
Tätä olen ruvennut miettimään useammin, koska aika moni l-naisista on poikamainen olemukseltaan, mutta osa kuitenkin luokittelee itsensä mielellään naiselliseksi. Eli onko naisellisuus naisessa pelkkä ulkonäkö vai muu piirre? Piirre, joka selviäisi vasta tutustumisen edetessä? Ja onko sen ulkonäön aina oltava se ensimmäinen kriteeri lähestyessä toista ihmistä?
Jos lähtee alan paikkoihin ja katselee ympärilleen, niin poikamaisia eukkoja talo täynnä, ehkä muutama "naisellinen" erottuu joukosta.
Jos kaikki poikamaiset muijat etsii itselleen naisen näköistä siis hame/pitkä fleda- tyyppiä, niin ei ole ihme, että ne loppuu kesken :)
Vai pitääkö tässä tosiaan alkaa miettimään uudelleen, mitä se ulkonäkö todellisuudessa on ja mitä viestittää - vai viestittääkö todellisesta olemuksesta vielä mitään?
Vaikeaa siltikin, mutta pitäähän mielen ainakin
virkeänä, kun näitä pohtimalla pohtii ja mitä enemmän pohtii, sitä sekavammaksi menee :)
Minä ainakin "haen" lähinnä hyvää tyyppiä, ihan sama onko "naisellinen" tai "poikamainen". Tosin jos on ihan miehen näköinen, niin sitten ei sytytä, kun miehet ei kiinnosta tippaakaan.
Itse en ole edes pikkutyttönä tykännyt hameista tai prinsessaleikeistä, meikkaamisesta tms. Pikkuautot ja farkut tai shortsit olivat enemmän mieleen. Viihdyn yleensä farkuissa tai housussa yleensä ja t-paidassa tai kauluspaidassa. hiuksetkin ovat olleet lyhyehköt, nyt olen antanut vähän kasvaa pidemmäksi. Vaikka minussa on aikalailla poikamaisuutta, niin yleensä on kyllä ihan naiseksi tunnistettu. Esim. ei ole käynyt ravintolan Wc:ssä niin, että joku olisi huudellut, että hei poika, se on naisten vessa, niin kuin joillekin on...
Itsekin pidän bi-ihmisiä hieman epäilyttävinä. Vaikka en kauhean mustasukkainen ihminen olekaan, niin jos tyttökaveri on bi, niin silloinhan kaikki miehet ja naiset ovat mahdollisia "uhkia" suhteelle. Lesbo-tyttökaverin miespuoliset ystävät eivät tunnu mitenkään "vaarallisille", mutta miten onkaan bi-tyttökaverin miespuolisten ystävien laita?
Minusta tuntuu, että ulkoisen habituksen valinnassa enemmistöllä on melkoisesti mukana "aatteen paloa", halua identifioitua ja viestittää. Ja vedota, olla attraktiivinen, käytetään sitä mikä toimii. Tietysti on omaa itseäkin pelissä mukana, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Huippunaisellisilla ja rekoilla on varmaan myös psyko-fyysisiä perusteita.
Butch-femme-ulottuvuutta pohditaan palstalla muuallakin, "kolmaslinjalaisiakin" on. Lohdullista, itsekin kuulun niihin. Enkä ihastu kumpaankaan ääripäähän, varsinkin flirttailu tympäisee (femmet?). Päällimmäisin tuntu on, että poikamaisia on eniten, mutta kaikilla on ongelmia löytää oikean tyyppinen. Meitä on siis liian vähän :)
Ihmisen sisin on se mikä todella merkitsee, mutta kyllä sen ulkoisella ilmentämisellä on vaikutusta. Asun muun koristuksen asemasta minä ainakin uskon elekielen, liikehtimisen viestivän paremmin miehisyys-naisellisuus-olemuksesta. Viehättävä nainen ei petä ketään tukkijätkän kuteissa sen enempää kuin rekka lurexissa.
on jännä juttu miksi juuri lesbojen tyylistä yms on niin hirveesti keskustelua ja analysoidaan, miksi joku LESBO pukeutuu milläkin tavalla ja onko femme/butch ja mitä se tarkottaa. Kun ajattelee heteroita niin onhan sielläki naisia moneen lähtöön: löytyy naisellisia ja enemmän tai vähemmän poikamaisia, vaikka ovatki heteroita. Ja suurin osa jotain välimaastoa, aivan kuin lesboissaki. Väittäisin että se erottavin tekijä poikamaisuuden ja naisellisuuden välillä on ihan muuta kuin ulkonäkö, puheet eleet, kiinnostukset yms. Ja sama edelleen pätee kaikkiin naisiin sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
Sekä hetero- että homo yhteisössä on omat norminsa ja linjat miltä "pitäisi" näyttää. Hyvä esimerkki on se että ennen itseni hyväksymistä elin heteroyhteisössä, näytin naiselliselta, mutta en koskaan sopinu "muottiin" persoonaltani ja olisin halunnut pukeutua eri tavalla mutta alistuin yleisiin normeihin. Kun vihdoin astuin ulos kaapista, en ole kertaakaan vetänyt hametta päälleni ja tukka oliki lähteny jo aikasemmin - koin todella itseni vapaaksi ja ajattelin että nyt kun oon lesbo, voin VIHDOIN olla oma itseni! Mutta alkuun mua tultiinki l-ympyröissä kritisoimaan meikistä... se tuntui aika koomiselta. Kuitenkin persoonana sain hyväksynnän, eikä kyllä myöhemmin ole meikistäkään jupistu ;) Mutta kyllä mä koen että sut hyväksytään lesbopiireihin paremmin kun olet poikamainen... heteroyhteisöön taas jos mieleltäsi olet naisellinen.
Olipas sekavaa...
pakko kommentoida, kun sen niin hyvä fiilis on. se, että sen jälkeen ku hyväksyin itteni, niin hameet on saanu jäädä kaappiin. niin hyvä fiilis, kun sitä puuteria ei vaan muodon vuoks tarvi kaivaa esiin ku menee minne vaan. tottahan sitä sopeutuu ympäristöön ja mukaheterona toimii vähän niinku muutki. mut nyt, pikku neuleet ja söpöt kassipussukat ja huulikiillot, menkää pois! edelleenkään en se flanellipaitane rekka oo, mutta pitkät hiukset on saanu kyytiä ja vaatekerrasto muuttunu rennompaan suuntaan. niin, ja ne pinkeet stretsit! oi niitä aikoja...
tulipas hyvä olo!
Mä itse olen tyttömäinen, naiselliseksi en itseäni koe koska en ole aikuinen =)
Ihastun ääripäihin, tosi butcheihin ja tosi femmeihin. Mutta noi luokittelut on todellakin tyhmiä, mutta selkeyttävät ainakin millaisesta naisesta kukakin pitää.
Monesti tuntuu joo että kaikki lesbot on äijän näkösiä...tosin en tiedä montaakaan lesboa.
Hapsu, sä siis ehdottomasta haluisit sellasen hametta ja huulipunaa pitävän naisen?
Olen bi ja syystä, että lepakot ovat niin hirveän mustasukkaisia. Olen seurustellut toisen bi-naisen kanssa 2v ja meillä menee tosi hyvin.
Meillä on luottamus kohdallaan eikä tule mustis kohtauksia jos toinen juttelee naisen kanssa. Kun olin lepakon kanssa niin ei saanut edes jutella toisen naisen kanssa ilman jälkipuintia.
joo, kyllä tunsin itseni aika erilaiseksi, kun oli nää ripsiväit ja
muut. Mutta onkohan se sitten niin että jonkun täytyy mieheltä
näyttää ja hyvä niin. Musta on ihan sama millaisia me ollaan,
kyllä se siellä lakanoiden välissä selviää, vaan sitä rohkeutta
tutustua multa ainakin puuttuu, niin että sinäkin iltana
lähdin ihan yksin kotiin ja en kyllä ole ihan kirveellä luotu,
kysy vaikka Mellulta, suuuuuuuukot, Marsa