Kohtalon kurvi

Niin.. kaikilla varmaan on jo kohta joku tarina kerrottavana.. niin paljon vain sattuu ja tapahtuu. Oma kokemukseni kuitenkin oli hyvin surullinen, menetimme ystävän sinä iltana. Olen aijemminkin menettänyt ihmisiä elämästäni tavalla ja toisella mutta omakohtainen kokemus kolarista on hyvin vaikea. Mukava perjantai ilta päättyi kovaa vauhtia mutkaan. Pitkä ilmalento ja seuraavat muistikuvat ovatkin sitten vasta parin viikon päästä. Alkaa tajuamaan tilanteensa vakavuuden ja yhden ystävän poistuneen. Ehkä vaikeinta oli tajuta miksi itse jäi henkiin. Kuntoutus oli kova ja ne jotka ovat kokeneet hermokivut tietävät mistä puhun, hyvä etten luovuttanut ja lähtenyt oman käden kautta. Jaksoin kuitenkin taistella eteenpäin, eka opetella istumaan ja siitä kävelemään. Tiedän jo nyt vaikka viellä nuori ihminen olenkin, ikinä en tule kokemaan samanlaista enkä toivo sitä ikinä kenellekään muulle. Näin vain tapahtuu ja paljon. Sitä ei ennen usko ja tajua että voi joutua kolariin, pitää kolahtaa niin sitten vasta. Tapahtumasta vajaa kolme vuotta ja kelaan päivittäin varmaan läpi. Ei sitä unohda ikinä. Eikä ystäväänsä joka jäi sille tielle...