...rakkaus masentuneen ihmisen? voiko toinen nostaa sairaan ihmisen masennuksen syövereistä? onko tällainen suhde terveellä pohjalla?
parantaako
ihmettelijä111
161589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tiedän omasta kokemuksesta, että rakkauden voima on mahtava.
Olen itse kärsinyt vakavasta masennuksesta, syönyt mielialalääkkeitä ym. dokannut kuin sieni, mutta rakkaus kun astui kuvioihin maailma muuttui täysin.
Lääkkeet jäi pois, alkon ovi käy harvoin, silloinkin hyvän ystävän kanssa.
Hain apua uskonnosta aiemmin ja sitten löysin oman Jumalattareni jonka kanssa keskustelen ja joka mun kanssani joka hetki. Se on omalta osaltaa tietty ollu mukana.
Kuitenkin rakkaus ihmiseen on ollut tärkein, vaikka hassua kyllä se on ollut ajoittain lähes yksipuolista.
Jaksa uskoa siihen, jos Sulla on tarvetta. Ja minun mielestäni kahden naisen välinen rakkaus on puhtainta ja hienointa elämässä.
Saa rakastaa täysillä, tuntea ihanan vartalon itseään vasten,rakastella intiimisti ilman pelkoja seurauksista.
masennusta on monenlaista, monen tasoista ja monista eri syistä johtuvaa. Jos masennuksen syy on esimerkiksi yksinäisyys tottakai seura saattaa poistaa syyn tai osan siitä. Syy ja seuraus ovat usein kietoutuneet aika tiiviisti yhteen.
mä en tiedä mistä mun masennus johtuu ja on välillä pahaakin. oon kärsiny siitä melkein koko ikäni. ongelma on että haluaisin aloittaa lääkkeet mut tyttöystäväni on lääkkeitä vastaan. hän sanoo et jos rakastaisin häntä oikeasti niin masennuskin paranisi, hän pystyisi sen parantamaan. kyllähän mä rakastan mutta hän ei usko eikä anna mun hakea apua. suhde rakoilee...:(
auttaisi. Jos sinulla on hyvä mieli, niin koko suhde voi paremmin. Ehdottomasti kannatan, että ajattelet itseäsi. Voi olla elämäsi tärkein päätös.
"hän sanoo et jos rakastaisin häntä oikeasti niin masennuskin paranisi, hän pystyisi sen parantamaan."
No tuo nyt on niin täyttä tuubaa ettei mitään järkeä. Ensinnäkään ei ole mitään tolkkua syyllistää masentunutta tuolla tavoin, ja toisekseen masennusta on montaa eri sorttia, ja sen syntymekanismi vaihtelee sortin mukaan. Osa niistä syistä voi olla täysin biologisia/fyysisiä, kuten esmes liian alhainen serotoniinin tuotanto, jota ei yksistään rakastamalla paranneta.
Myös itse olen kärsinyt melkein koko ikäni eriasteisesta masennuksesta. Onnea ei löydy pilleripurkista, mutta se antaa paremmat lähtökohdat käydä varsinaisten syiden kimppuun, ja useimmiten helpottavat (mahdollisten alkuvaikeuksien jälkeen) ihan jokapäiväistä elämääkin. Menehän sinne lekuriin, kuvittelisi tyttöystäväsikin olevan onnellinen saadessaan iloisemman tyttiksen masentuneen mörököllin sijasta takaisin.
et siis tiedät vaivasi olevan masennusta? Sitäkin on niin monenlaista ja muut mielialahäiriöt lievemmistä pahempiin siihen päälle.
Lisäksi on valon määrän/vuodenaikojen vaihteluun ja hormoonitasojen vaihteluun reagoivia ihmisiä. Eli mielialojen voimakkaatkin muutokset voivat johtua myös puhtaasti fysiologisista tai hormonaalisista syistä.
nyt ollaan puhuttu rakkaani kanssa tästä ja hän on sitä mieltä että hän ei seurustele ihmisen kanssa, jolla on psyykenlääkitys. hän vaan jankkaa että en edes tiedä mitä tosi rakkaus on ja en hänä ainakaan rakasta koska tosi rakkaus kuulemma parantaa kaikki vaivat. ero edessä siis...:(
tuntuu siltä, että hän ei tiedä mitä rakkaus on, jos ei pysty rakastamaan sinua ''virheinesi'' kanssa, lainausmerkit siksi, että masennus ei ole oikeasti mikään virhe. niinkuin tuolla ylempänä sanottiin masennuksen voi vaikuttaa fysiologisetkin syyt, joita rakkauskaan ei paranna. löydät kyllä paremman tytön itsellesi aivan varmasti, joka rakastaa ja hyväksyy sut sellasena kuin oot
Ei se aina paranna. Se saattaa välillä helpottaa, mut ei se välttämättä paranna. Seurustelen vähän masentuneisuuteen taipuvaisen immeisen kans ja voin sanoo ettei aina oo helppoo. Ei oikeestaa ikinä. Oon myös huomannu et se on vähä tarttuvaa sorttia tuo masennus. Oon aina ajatellu et mua ei mitkää huolet ja murheet liikuta mihinkää suuntaan, koska niistä selviää ain tavalla tai toisella. Enää en oo semmonen. Teen kaikista huolista ja murheista isoman asian ku ne todellisuudes on ja loppujen lopuks ne on niin isoja mulle et enää osaa käsitellä niitä. Eli ei se rakkaus aina auta, se saattaa vetää toisenki ihmisen samaan pyörteeseen.
Yksinkertaisesti siksi, että rakkaus ei ole mikään lääke eikä terapiaa. Se on kahden ihmisen välinen suhde, joka toimii molempiin suuntiin ja pitäisi toimia melko tasapuolisesti niin, että molemmat saavat ja molemmat antavat. Rakkaus ei ole mikään automaatti, joka saa kaiken muuttumaan hyväksi ja ongelmattomaksi, eikä sen pidäkään olla. Tässä moni karahtaa karikolle.
Tavallinen ihminen ei voi toimia kenenkään parantajana silloin, kun kyse on todellisista ongelmista tai sairaudesta. Silloin tarvitaan aina asiantuntijaa. Parantamisen vaatimusta ei ikimaailmassa pitäisi sysätä sen lähellä olevan harteille. Se syö suhdetta hyvin tehokkaasti, usein väsyttää terveen osapuolen, joka loppujen lopuksi lähtee suhteesta, koska ei yksinkertaisesti enää jaksa ja kokee, että hänen omat tarpeensa jäävät aina kakkossijalle.
Mutta tukena voi olla ja rinnalla kulkea, kunhan masentunut saa ammattitaitoista apua tahoilta, jotka sen todella osaavat. Silloin suhde on suhde ja se toimii niiden kahden ihmisen ehdoilla, jotka siinä ovat, ei niinkään sairauden ehdoilla. Silloin vältytään helpommin myös siltä, että terve käyttää tilannetta hyväkseen ja pyörittää masentunutta miten tahtoo, pitää valtaa käsissään. Näin voi myös käydä ja hyvinkin muka - hyvää tarkoittavin asentein. Olen itse joskus tuntenut tällaisen parin, eikä se todellakaan ollut hyväksi sairastuneelle osapuolelle. Ihmisiä on monenlaisia.
Masentuneenkin tulisi välillä muistaa, että se toinenkin tarvitsee tukea, apua, aikalisää murheista ja hänelläkin voi olla asioita, jotka painavat mieltä tai huolettavat. Elämä voi olla raskasta terveellekin. Nämä tuntuvat helposti unohtuvan silloin, kun toisella on diagnoosi mielenterveysongelmasta.
terveenä.Rakastetuksi tulemiseen ja rakastamiseen.
itse masennuksesta selvinneenä olen sitä mieltä, että masennuksen voi parantaa voi se masentunut itse hoitamalla itse itseään kehittämällä ajatustyyliään positiivisempaan suuntaan, sekä ammattitaitoisella avulla. rakkaus ja toinen ihminen voi toki hieman piristää, mutta lääkkeeksi ei pidä tätä keinoa nauttia.
ei itse voi parantaa itseään tyyliin "otanpa itseäni niskasta kiinni" ellei kysymys ole suhteellisen lievästä masennuksesta ja alakulosta. Masennus on sairaus. Sen kuolinaste on sama ja jopa korkeampi kuin syövällä. Silti siihen suhtautuminen on kaukana kuolemanvakavasta sairaudesta. Masentunutta ei auta "ajattele positiivisesti" -hokemat. Masennus tekee kaiken harmaaksi ja tappaa tunteet vähitellen. Miksi puhua masennuksesta jos ei todellista masennusta ole koskaan sairastanut?
voi diagnosoida minkä syvyisestä masennuksesta on kyse. Voihan se olla että masennus on vain sitä masennusta joka on coolia nykyään ja siihen halutaan vaan pillereitä että voi sanoa että on masentunut. Tai sitten on tosi masentunut tai sitten on ollut vain huono päivä.
Siksi kai nämä neuvot on vaikea suhetuttaa kysyjän masennustilaan.
Rakkaus ei auta, se ei ole lääke se on aivan jotain muuta ja vaatii myös voimia ja tervettä mieltä pitää kasassa ja parantaa sitä.
Ja postiivinen ajattelu ei kai ole koskaan tappanut, vaikka sitä koittaisikin harrastaa masennuksesta tai huonosta päivästä huolimatta.
siis ihan tosi?! kun mä olin masentunut ajattelin hetken kukkasia niin heti paranin ihmeen voimalla, praise the lord!!!
ilmeisesti en sitten ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi mitä hain takaa. tarkoitin, että lopulta, kun on saanut apua ja jotain valoa tunnelin päässä on alkanut näkymään, niin on kannattavampaa alkaa voimiensa rajoissa muokata ajatusmaailmaansa vähän positiivisempaan suuntaan, eikä antaa sen ahdistuksen vallata mieltä, vaan taistella siitä irti, ei se tapahtu hetkessä, siinä voi mennä vuosia, mutta se lopulta kannattaa, hyvistä asioista tulee hyvä olo ja pahoista paha, ei se ole mitään avaruustiedettä.
ja hyvä tai paha olo tulee aina loppuviimeksi sisältä, ulkoiset ärsykkeet eivät ole yhtä tärkeitä kuin tapa miten niihin reagoidaan.
kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan muiden kokemia sairauksia ja leimata niitä epäaidoiksi, varsinkaan kasvottomalla keskustelupalstalla, jossa kukaan ei tiedä toisesta mitään.
jokaisella, masennuksenkin kokeneella on oikeus kertoa oma mielipiteensä, mutta en tiedä miksi se pitää tehdä sitten toisia halventavalla keinolla, ihme tyyppejä.