voitko

mitä haluan..ja osa fantasioista on tarkoitettukin jäädä FANTASIAKSI.;)

elämässä eteenpäin.
* Sinua en tunne, en osaa kuin arvailla ikääsi. *

Kun kuvittelen itseni vanhempana, ehkä vaudikkudeltani hidastuneelta ja elämäni raisuilta päätöksiltä tasaantuneena.

Jos olen nuori nyt, ehkä olen silloin aikuistunut. Vanha on vanha rusina. Vastuuta on tullut enemmän, sitä olen halunnut ja sitä on myös tullut kysymättäni. Itseni lisäksi ehkä lähimmäisistäni, suvun ikääntyneistä, lapsistakin.

Luonto on tehnyt tehtävänsä, biologia nakertaa elämääni. Parhaani ja vähintään kohtuuden mukaan olen yrittänyt ylläpitää elimistöäni ja kehoani.
Siitä huolimatta pikkuvaivat kolottavat ja jomottavat. Sairaus on saattanut iskeä. Se verottaa huomiotani, on lähes haihtumatta mieleni riesana. Vie aikaani, syö talouttani leimaten minut jäljellä olevaksi loppuiäkseni.

Mielessäni muistan menneet, tulevaisuudessa on koko ajan yhä vähemmän tilaa kuvitelmilleni. Tässä hetkessä, nyt elämistä tavoittelen yhtä innokkaasti kuin koko ikäni tähän saakka. Pohdin sitä yhä harvempien toisemme kauan tunteneiden läheisten ihmisten kanssa.

Joskus mietin valintojani. Onnekseni en ymmärrä vielä tämänkään ikäisenä hidastaa kulkuani kovin pitkäksi aikaa näitä asioita pohtimaan.
Mikä sai minut väheksymään ihmisiä jotka voisivat olla nyt kanssani jakamassa tätä kaikkea tavallisuutta? Joitakin elämänilon täyteisiä hetkiä. Olisinko ollut valmis olemaan heidän tilallaan? Olisiko pitänyt ymmärtää ja nähdä kauemmaksi? Olisiko se ollut suurta itsekkyyttä, vai sitäkö juuri se olikin?
Havahdun mietteistäni, katselen ympärilleni ja yritän keksiä millä viihdyttäisin itseäni. Keneltäkään minun ei sitä tarvitse kysyä, kenenkään kanssa jakaa sitä.

Ne fantasiat? Kerro!

leikkiajatus kirjoitti:

elämässä eteenpäin.
* Sinua en tunne, en osaa kuin arvailla ikääsi. *

Kun kuvittelen itseni vanhempana, ehkä vaudikkudeltani hidastuneelta ja elämäni raisuilta päätöksiltä tasaantuneena.

Jos olen nuori nyt, ehkä olen silloin aikuistunut. Vanha on vanha rusina. Vastuuta on tullut enemmän, sitä olen halunnut ja sitä on myös tullut kysymättäni. Itseni lisäksi ehkä lähimmäisistäni, suvun ikääntyneistä, lapsistakin.

Luonto on tehnyt tehtävänsä, biologia nakertaa elämääni. Parhaani ja vähintään kohtuuden mukaan olen yrittänyt ylläpitää elimistöäni ja kehoani.
Siitä huolimatta pikkuvaivat kolottavat ja jomottavat. Sairaus on saattanut iskeä. Se verottaa huomiotani, on lähes haihtumatta mieleni riesana. Vie aikaani, syö talouttani leimaten minut jäljellä olevaksi loppuiäkseni.

Mielessäni muistan menneet, tulevaisuudessa on koko ajan yhä vähemmän tilaa kuvitelmilleni. Tässä hetkessä, nyt elämistä tavoittelen yhtä innokkaasti kuin koko ikäni tähän saakka. Pohdin sitä yhä harvempien toisemme kauan tunteneiden läheisten ihmisten kanssa.

Joskus mietin valintojani. Onnekseni en ymmärrä vielä tämänkään ikäisenä hidastaa kulkuani kovin pitkäksi aikaa näitä asioita pohtimaan.
Mikä sai minut väheksymään ihmisiä jotka voisivat olla nyt kanssani jakamassa tätä kaikkea tavallisuutta? Joitakin elämänilon täyteisiä hetkiä. Olisinko ollut valmis olemaan heidän tilallaan? Olisiko pitänyt ymmärtää ja nähdä kauemmaksi? Olisiko se ollut suurta itsekkyyttä, vai sitäkö juuri se olikin?
Havahdun mietteistäni, katselen ympärilleni ja yritän keksiä millä viihdyttäisin itseäni. Keneltäkään minun ei sitä tarvitse kysyä, kenenkään kanssa jakaa sitä.

naimisiin, eikä vain houhailla irtosuhteissa tai lyhyissä suhteissa.
Ei tarvitsis nyt haikailla rusinana mennettä. Saisi aviopuolison kanssa yhdessä taivaltaa elämänsä loppuun asti,vanheta arvokkaasti yhdessä.
Mennä yhdessä petiinkin silloin tällöin, kun siltä tuntuu. Harvenevalla tahdilla kuitenkin.

Nimetön kirjoitti:

naimisiin, eikä vain houhailla irtosuhteissa tai lyhyissä suhteissa.
Ei tarvitsis nyt haikailla rusinana mennettä. Saisi aviopuolison kanssa yhdessä taivaltaa elämänsä loppuun asti,vanheta arvokkaasti yhdessä.
Mennä yhdessä petiinkin silloin tällöin, kun siltä tuntuu. Harvenevalla tahdilla kuitenkin.

petiin mennään vähintään joka ilta??!!:)mitä sinne tekemään on eri asia:DDD

kai sitä kirjoitti:

petiin mennään vähintään joka ilta??!!:)mitä sinne tekemään on eri asia:DDD

Yleensä on niin, että ensin leikitään ja sitten nukutaan kaulakkain, sitten nukuttaa "niin saineesti".......että, että, että.....