Sisarrakkautta

Daneon kirjoitti:

Sisarrakkautta
Jatkoa Tunnustukseen

Valitan kirjoitusvirheistä. Tästä tuli niin pitkä, etten jaksanut tarkastaa sitä.
-------------------------------
Heidistä en ollut kuullut mitään muutamaan päivään. Huomasin miettiväni usein, miten hänen oli mahtanut käydä. Tai Sannan. Eilen illalla, kun olin siirtymävaiheessa kaupungilta takaisin kotiini, huomasin puiston penkillä kyyhöttävän hahmon olevan etäisesti tuttu. Lähemmäs tultuani tunnistin hänet Sannaksi. Hän istui penkillä hieman etäisen oloisena ja pyöritteli pitkää vaaleaa tukkaansa sormiensa ympärillä. Hän vaikutti miettivän jotain. Hetken mielijohteesta päätin mennä kysymään kuulumisia häneltä. Olin tosin jutellut Sannan kanssa vain kerran, kun Heidi oli esitellyt meidät jokin aika sitten. Sanna ei muistanut nimeäni, mutta tunnisti kyllä muuten minut. Kysyin, mikä olo hänellä oli. Neutraalivastaus ’Iha hyvä’ sai minut tarkentamaan lausettani. Kerroin, että Heidi oli kertonut kaiken, ja mitä oli tehnyt. Sanna kalpeni silmin nähden ja vei katseensa maahan. Hän oli pitkään vaiti, enkä hoputtanut häntä. Hän teki päätöksensä ja nosti taas päänsä. Hän halusi kertoa, mitä oli tapahtunut.

”Kaikki siis alkoi siitä, kun Heidi kutsui minut luokseen ja raiskasi minut. En ole eläissäni tuntenut itseäni yhtä avuttomaksi ja häväistyksi kuin silloin maatessani siellä lattialla sidottuna Heidi päälläni. Minuun sattui, olin epätoivoinen ja halusin kotiin. Muistan kun näin Sarin tulleen sinne pelastamaan minut. Sydämeni löi kiivaammin ja seurasin, miten Sari tuli ja löi pahan lohikäärmeen ja pelasti prinsessan. Tai jotain sellaista. Kun hän päästi minut irti ja veti minut itseäni vasten, en olisi halunnut päästää hänestä enää irti. Hänen sylinsä tuntui niin turvalliselta ja lämpöiseltä, että olisin halunnut pysyä siinä ikuisesti. Vaatteet kuitenkin puettuani olisin halunnut mennä sanomaan pari valittua sanaa Heidille. Olisin kai repinyt silmät hänen päästään, ellei Sari olisi vienyt minua kotiin. Kotimatka oli tuskallinen. Yön kylmä viima sai minut entistäkin surullisemmaksi ja tukeuduin raskaasti siskooni koko matkan. Kun lopulta pääsin kotiin, en enää ajatellut muuta kuin itseäni, Heidiä ja sitä, mitä tämä oli minulle tehnyt. Sari auttoi minut sänkyyni. Käperryin heti kokoon ja aloin itkeä. En sitten muuta tehnytkään varmaan tuntiin. En liikkunut tai edes tehnyt oloani mukavaksi. Olin siinä asennossa, johon oli aluksi kierähtänyt. Siinä aloin järjestellä kaikkea tapahtunutta ja tunteitani oikeille paikoilleen.”

Huomasin Sannan silmien kostuvan muistosta. Annoin hänelle paperinenäliinan. Hän otti sen ja pyyhki kasvonsa. Hän tuijotti hieman kyyneleistä paperia ja jatkoi hieman vapautuneemmin.

”Olin kai nukahtanut, koska jossain vaiheessa havahduin siihen, kun joku istui viereeni. Katsoin pelästyneenä ylös. Luulin vanhempieni tulleen kotiin. En missään nimessä halunnut ruveta selittelemään, miksi itkin sängyssäni, mutta helpotuksekseni se olikin Sari. Kännyin häneen päin. Hän ei sanonut mitään, silitti vain hiuksiani rauhoittavasti ja siirtyi hieman lähemmäs minua. Hän tuntui niin rauhoittavalta, että nousin kohta polvilleni ja jatkoin nyyhkytystäni hänen olkapäätään vasten Sarin taputtaessa hellästi selkääni. Mieleeni juolahti kysymys, joten kysyin, mitä hän oli Heidille tehnyt. Hän vastasi liukkaasti ’pidin vain puhuttelun ja sanoin kysyväni sinun mielipidettäsi’. Hän jännittyi aavistuksen ja arvasin hänen harjoitelleen tuota koko kotimatkan, joten en sanonut mitään. Tunsin itseni likaiseksi ja halusin suihkuun. Sen sijaan Sari ehdotti kylpyä. Siellä voisin lillua niin kauan kuin haluisin. Nyökkäsin ja pidin sitä hyvänä ajatuksena, kuten se olikin. Kun astuin kuumaan veteen, niin tunsin oloni jo silloin paremmaksi. Pikainen pulahdus, ja hyvä olo levisi kaikkialla ruumiiseeni. Tunsin itseni vain yksinäiseksi. Muistin, miten rauhoittavalta Sari oli tuntunut minua vasten, joten pyysin hänet viereeni.

”Sari pyöritti silmiään hieman hämillään. Luulin hänen ujostelevan, vaikka ihmettelinkin miksi, olimmehan nyt ennenkin kylvyssä olleet ja nyt kun todella tarvitsin häntä sinne, hän ujosteli. Se ei tuntunut oikealta selitykseltä, joten kysyin asiaa. Hän pudisti päätään ja riisuutui hieman arastellen, hiukan sivuittain minuun nähden. Pyyhkäisin kummissani kyyneleeni ja katsoin häntä ihmetellen. Yksitellen hänen vaatteensa putosivat lattialle omieni viereen. Hän tuntui epäröivän vielä hetken, mutta kipusi sitten viereeni. Hänen astuessaan reunan yli huomasin, että hänen reisillään kimalteli ohut noro jotain limaista. EI ollut vaikeaa arvata mitä se oli, ihmettelin vain, miksi. En osoittanut huomanneeni mitään, joten käperryin vain hänen kainaloonsa. Meillä sellainen suorakaiteen muotoinen amme, jossa mahtuu kyllä kaksi makaamaan vierekkäin, mutta tunnelma on silloin melkoisen tiivis. Sari kietoi kätensä ympärilleni ja veti minua itseään vasten rennompana kun oli saanut lanteensa veden alle. Aloin olla jo rauhoittunut omasta kokemuksestani, joten nyt minua alkoi kiinnostaa hänen.

”Kun olimme olleet siinä jonkin aikaa, kysyin uudestaan, mitä hän oli Heidille tehnyt. Hänen kätensä jännittyi ympärilläni, joten arvasin sen liittyvän limavanaan. Kohotin katseeni hänen silmiinsä ja vein käteni siihen kohtaan hänen reittään, jossa olin kimalteen nähnyt ja tiukkasin asiaa. Hän näytti vaivautuneelta, mutta kertoi lopulta, mitä oli tehnyt ja miksi. Mietin kuulemaani ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Hän otti minusta kiinni toisellakin kädellään ja veti minua tiukasti itseään vasten. En ollut edes tiennyt, että hän oli myös tyttöihin päin. Epäilin hänen tehneen sitä vain koston ja opetuksen vuoksi. Kiehnasin itseäni häntä vasten ja nostin katseeni taas häneen kysyäkseni asiasta. Ehdin avata vain suuni kun hän tarttui niskaani, veti päätäni ylemmäs ja suuteli minua.”

Katsoin Sannaa jo hieman kummastellen. En ollut odottanut, että hän kertoisi mitään näin perusteellista. Olisi ollut tahditonta, ja typerää, keskeyttää, kun Sanna näytti olevan niin muistoissaan, joten annoin hänen jatkaa. Ehtisi sitä myöhemminkin kysyä.

”Muistan pelästyneeni ja kun yritin nopeasti ja hätäisesti siirtää kättäni hänen leualleen vetääkseen sen irti, en saanut sitä nostettua riittävän ylös, koska hänen rintansa oli tiellä ja käteni pysähtyi siihen. Hänkin avasi silmänsä ja katsoimme toisiamme. Kumpikaan ei liikkunut yhtään. Minä en edes hengittänyt. En ottanut kättäni pois hänen rinnaltaan enkä vetänyt päätäni pois. Hän ei irrottautunut minusta. Olimme pitkään siinä asennossa huulet vastakkain. Kumpikaan ei uskaltanut tehdä mitään. Tilanne oli uusi ja liian erilainen, jotta mikään kokemus olisi voinut auttaa selviytymään siitä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hän kokeilevasti alkoi liikuttaa huuliaan. En tiedä miksi, mutta en vastustellut, itse asiassa aloin jopa myötäillä häntä ja suljin silmäni. Hän huomasi vastaanottavaisuuteni ja alkoi suudella rohkeammin. Hän alkoi myös hyväillä selkääni. Huomasin alkavani liikuttaa kättäni hänen rinnallaan. Kömmin hieman ylemmäs jotta voisin alkaa itsekin suudella häntä. Astuin hänen jalkansa yli polveni painoin näin olleen hänen jalkoväliään. Hänen toinen rintansa hyväili minun pienempi rintojani ja rintakehääni kun kiedoin käteni hänen niskansa ympäri ja aloin vastata hänen tulisiin suudelmiinsa. Kumpikin taisimme olla äskeisten kokemusten jäljiltä hieman kiimaisia, kun niin estottomasti koskettelimme toisiamme.”

Tuijotin Sannaa. Oliko hän ihan tolkuissaan? Hän kertoi taidokkaan kuvailevasti tarinaansa. Hänen kasvonsa punoittivat jännityksestä ja varmasti myös kiihkeästä muistosta, ettei hän päästäänkään tätä voinut vedellä. Hän oli joko Hollywood-tason näyttelijä tai todella kokenut tuon kaiken. Minusta tuntui, ettei hän enää muistanut, missä oli. Niin keskittyneesti hän tuijotti ohitseni muistoihinsa. Tuntui, kuin hän olisi elänyt uudelleen tuota, kaikesta päätellen ihanaa, kokemustaan.

”Elämäni tämän hetkinen kohokohta on ehdottomasti se, kun tunsin siskoni kielen ensi kertaa koskettavan huuliani. Muistan sen tunteen; olin jännittynyt, hieman peloissani ja vieläkin vähän tolaltani, mutta myös kiimainen, halukas ja rakastunut. Jossain mielessä ainakin. Varovasti avasin huuleni antaen näin tilaa omalle halukkaalleni kielelleni, joka janosi siskoni vastaavaa. Ja seuraavassa hetkessä saikin haluamansa kun kielemme kohtasivat. Nuolimme ja maistelimme innokkaina toisiamme. Halusimme kumpikin toista. Ainakin luulen niin. Minä ainakin halusin häntä. No, kuitenkin., hänen kätensä vaelsi hyväillen selässäni ja minun hänen niskassaan. Tunsin hänen käsiensä laskeutuvan aina vain alemmas tuottaen kylmiä väristyksiä vahvistaen kaikkia tunteitani. Astuin hänen toisenkin jalkansa yli ja istuin hänen syliinsä. Jalkani olivat kiihottavan tuntuisesti auki ja jalkovälini hyväili Sarin mahaa. Tai pikemminkin päinvastoin. Ainakin siltä se minusta tuntui.

”Sari sai kätensä viimein takapuoleni päälle. Hän hyväili sitä hellästi, mutta vaativasti. Toivoin, että hän haluaisi enemmän. Toivoin, koska minäkin halusin häntä. Hänen kielensä painoi minun kieltäni kitalakeani vasten kun hän nuoli suuni märäksi omilla nesteillään. Ihan kuin se olisi jo minun ympäriinsä sylkeni kostuttama. Painoin reiteni hänen kylkiään vasten ja painauduin niin lähelle häntä kuin vain ihoon sisään menemättä pystyin. Halusin olla siinä asennossa kunnes vanhempani tulisivat joskus kotiin, jonka toivoin tapahtuvan vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

”Sari kuitenkin työnsi minut varovasti kauemmas itsestään. Katsoin häntä kummissani tästä. Koitin päästä takaisin hänen syliinsä, mutta hän esti. Hän otti reidestäni kiinni ja nosti sen päältään ja nousi ylös. Hän otti pyyhkeen ja kuivasi itsensä. Kyyneleeni alkoivat valua pettymyksestä. Mietin, mikä häneen nyt oli tullut. Olinko tehnyt jotain väärin? Oliko se ihana tunne nyt vain muisto? Sari kuitenkin otti kädestäni kiinni ja nosti minutkin seisomaan ja veti pois ammeesta. Sitten hän kuivasi minutkin. ’Minun tulee kylmä’, hän perusteli tekoaan ytimekkäästi. Nyt kun hän oli sanonut sen, tunsin itsekin vilunväreet. Sari kietoi minut pehmeään pyyhkeeseen ja veti sitten perässään huoneeseensa, jossa hän painoi minut istumaan sängylleen. Hän veti pyyhkeen päältäni ja istui nyt vuorostaan hajareisin minun syliini ja suuteli taas. Hän irrottautui hetkeksi ja nuoli muutaman pelästyksestäni valuneen kyyneleen ja jatkoi sitten suuteluaan. Nyt hän laittoi kätensä suoraan takapuolelleni ja painoi rintansa minua vasten. Ne tuntuivat pehmeiltä ja ihanilta ihoani vasten ja siirsin käteni niille alkaen hyväillä niitä. Tunsin Sarin haaroista alkavan valua nesteitä ja tunsin itsenikin varsin märäksi, eli toisin sanoen vastaanottavaiseksi. Tajusin haluavani rakastella kunnolla siskoni kanssa. Halusin tuntea hänen kielensä reisilläni, hänen kätensä hyväilemässä vatsaani ja pyhimpääni. Aivoni alkoivat sotia sydäntäni vastaan. Poskeni kuumenivat taistelun tiimellyksessä. Lihakseni alkoivat hieman nykiä epävarmuuden kalvaessa syvintäni. Tiesin, että se olisi väärin, mutten halunnut lopettaa tätä tähän.”

Sanna selitti posket punaisena tarinaansa ja oli täysin ihanien muistojensa vallassa. Uskalsin tuskin hengittää, jotten olisi rikkonut lumousta. Minuun teki vaikutuksen Sannan ilmiömäinen verbaalinen lahjakkuus, jolla hän tarinaansa kertoi. Painoin mieleeni, että onnittelisin häntä siitä.

”Onneksi olen aina ollut hieman irrationaalinen tämänkaltaisten päätösten suhteen, joten tunsin sydämeni vievän voiton. Selitin mielessäni aivojeni rationaaliselle puolelle, että se olisi oikein ja kaikkea muuta sellaista. Vannoin ja vakuutin itselleni jatkuvasti, ettei se olisi väärin. Se olisi oikein. Se ON oikein. Sen täytyy olla, halusin häntä. Adrenaliini suonissani virraten aloin laskemaan kättäni hyvin varovasti ja kierrellen alemmas hänen rinnaltaan. Sarikin aisti muutoksen käteni liikkeessä ja arvasi sen päämäärän. Hän lopetti suutelun ja katsoi minua. Jatkoin käteni liikettä ja vastasin hänen katseeseensa aidon halukkaana. Silmät kosteina, toivoin joka solullani, että hän suostuisi. Sari mietti hetken ja punastui sitten. Ujostuneesti hymyillen hän painoi poskensa poskeani vasten ja kietoi kätensä kaulani ympäri. Hänen jalkansa pysyivät paikoillaan. Olin haljeta onnesta, olin saanut luvan koskea häntä. Käsi väristen siirsin häntä hieman edullisempaan asentoon, eikä hän vastustellut yhtään. Hän veti lanteensa hieman kauemmas minusta ja puristi minua hermostuneena. Tämä oli ilmeisesti hänelle yhtä jännittävä paikka kuin minullekin. Pitkän kaartelun ja epäröinnin jälkeen sormeni oli enää senttien päästä hänen herkimmistä alueistaan. Pysäytin käteni siihen ja halasin Saria hieman. Halusin varmistuksen. Halusin olla täysin varma, että tämä sopisi myös hänelle. Halusin kaiken olevan täydellistä. Vastakaikua löytyi, Sari halasi takaisin ja hänen päänsä teki pienen nyökkäävän liikkeen. Tunsin hänen käsiensä puristuvan tiukemmin ympärilleni jännittyneinä.

”Äärettömän varovasti siirsin käteni muutaman sentin alemmas. Sormeni kosketti häntä. Tunsin hänen värähtävän. Aloin herkin liikkein sivellä häntä. Tunsin hänen värähtelevän. Sain sormeni limaisiksi jo siinä vaiheessa, hän oli todella märkä. Hän taisi haluta minua yhtä paljon kuin minä häntä. ’Älä kiusaa minua enää’, hän valitti, kun olin tunnustellut häntä muutaman kiimantäytteisen minuutin, ’Tee se, Sanna… tee se…’. Tiesin mitä hän halusi. Hetken epäröin, mutta sitten terästäydyin, käänsin hieman kättäni ja aloin työntämään sormeani hänen sisäänsä. Hän vingahti hiljaa ja koitti pysyä paikallaan. Sormeni upposi liukkaasti häneen märkään vakoonsa. Aloin työntää toistakin sormeani häneen ennen kuin ensimmäinenkään oli vielä perillä. Kuulin hänen alkavan huohottaa korvani vieressä. Hitaasti, mutta liukkaan varmasti, sain sormeni häneen niin syvälle kuin ne menivät. Pysähdyin siihen antaen Sarille aikaa hengähtää. Sitten aloin vetämään sormeani pois hänestä. Vedin ne melkein ulos ja sitten taas syvälle häneen. Pikku hiljaa kiihdytin tahtiani. Tunsin Sarin hengityksen kiihtyvän samaa vauhtia. Hänen otteensa kiristyi myös. Hänen kiimasta valittava äänensä korottui oktaanissa samaan tahtiin kuin desibeleissäkin. Hänen lanteensa alkoivat myös liikkui käteni tahtiin. Hänen lanteidensa liike liikutti myös hänen rintojaan minua vasten. Hän nautti minusta koko sielullaan. Se nyt oli se täysin selvää. Kaikki moraaliset ja muut estot väliltämme olivat poissa. Halusimme toisiamme enemmän kuin mitään muuta sillä hetkellä.

”Kovin pitkään minun ei tarvinnut rannettani rasittaa, kun tunsin pehmeät sykäykset sormeani ympärillä. Sari painoi kasvonsa kaulaani vasten ja melkein itki kiihkosta. Kohta hänen kätensä kiristyivät tiukasti ympärilleni ja koko hänen ruumiinsa jännittyi. Sain käteni täyteen hänen nesteitään. En ottanut sormiani vielä pois hänestä. Sitä kesti melko pitkään. Ääntäkään hän ei päästänyt. Huoneessa oli täysin hiljaista. Ulkona oli myöhäinen tyyni yö, ääntäkään ei kuulunut. Tuntui kuin olisimme olleet kahdestaan tässä maailmassa, joka oli kääntynyt raiteiltaan ratkaisevasti. Epäilin, ettei elämä tämän yön jälkeen olisi enää samanlaista kuin ennen. Lopulta kuulin taas Sarin hengityksen ja tajusin hänen pidätelleen sitä koko tämän ajan. Ilman alkaessa purkautua keuhkoistani, tajusin, että olin huomaamattani tehnyt samoin. Sarin ote löystyi hitaasti kaulastani ja hän veti päänsä kasvojeni eteen. Hänen silmänsä olivat kosteat ja hänen katseensa avoimen rakastuneet. Hän ei sanonut mitään. Hänen ei tarvinnut. Näin hänen tunteensa hänen silmissään yhtä helposti kuin jos ne olisi kirjoitettu hänen otsaansa. Hän alkoi suudella minua intohimoisesti. Maistoin veren hänen suussaan. Hän oli purrut huultaan. Koitin varovasti kielelläni hyväillä haavaa ja tunsin siskoni pitävän siitä.

”Hän irrottautui minusta. ’Sinun vuorosi’, hän sanoi ja tönäisi minut leikkisästi selälleen. Hän asetti minut siten, että polvitaipeeni olivat sängyn reunalla. Hän näytti halukkaalta ja kosteus hänen silmissään sai hänen kiimantäytteisen katseensa kimaltelemaan. Nuolin kiusoittelevasti limaisia sormiani, maistaen välillisesti siskoani, ja pidin kovasti hänen maustaan. Sari oli nopeasti jalkojeni välissä ja alkoi nuolla sisäreittäni kiihkoissaan. Hänen kätensä liikkuivat sinne tänne melko nopeaan tahtiin. Pyysin häntä hieman rauhoittumaan, halusin sen kestävän mahdollisimman kauan. Hän vetikin syvään henkeä ja käsien liike hidastui ja rentoutui. Hänen kielensä alkoi tehdä pitkiä, kosteita vetoja. Hän ei viivytellyt kovinkaan kauaa, vaan oli nopeasti pilluni kimpussa. Se oli myös muistamisen arvoinen kokemus. Hänen kielensä tuntui polttavalta kosteassa vaossani. Aloin kiemurrella hänen käsittelyssään kuin käärmetanssija ja levitin käteni hapuillen jotain, mistä pitää kiinni. Kun muuta ei käsiini sattunut, otin kiinni lakanasta, joka oli hetkessä sikin sokin ympärilläni. Tunsin huippuni lähenevän pikajunan vauhdilla, kuten ilmeisesti myös Sarikin, koska lopetti nuolemisensa. Avasin nautinnosta sulkeutuneet silmäni ja katsoin häntä kysyvästi. Hän nousi seisomaan. Minäkin kohottauduin istumaan, epävarmuus alkoi taas velloa sisälläni. Sari kuitenkin painoi minut takaisin makuulle. Hän hymyili, ja sanoi, että hänellä oli minulle yllätys.

”Jälkeenpäin ajatellen, mitä muutakaan hän olisi voinut tarkoittaa? Hän kipaisi lipastollaan ja palasi kohta kirkkaan punaisen dildon kanssa. Jännityin hieman. Muistot palasivat mieleeni, mutta nyt tuota välinettä piteli siskoni. ’Ajattelin odottaa, kunnes olisit kasvanut hieman, ennen kuin antaisin sinun kokeilla tätä, mutta nyt ei enää voi sivuuttaa tätä mahdollisuutta’, hän sanoi leikkisästi ja kumartui suutelemaan toista rintaani. Tunsin sydämeni tihentävän tahtiaan. Minua alkoi jännittää ja hieman ujostuttaakin. Sari ei siitä piitannut, vaan valui hiljalleen takaisin jalkojeni väliin, jossa nuolaisi minua muutaman kerran ja asetti sitten dildon valmiiksi. Hänen toinen kätensä reidelläni värähti hieman, ’Sopiiko tämä sinulle’, hän kysyi sitten epävarmana. Hän oli ilmeisesti muistanut, mitä olin pari tuntia sitten kokenut. Tosin tuo aika oli tuntunut puolelta ikuisuudelta, mutta pari tuntia siitä vain oli kulunut. Annoin hänelle luvan ja otin hänen kädestään kiinni. Hän nyökkäsi ja alkoi kieli hieman suusta ulkona varovasti työntää kookasta dildoa minuun. Se tuntui ensin epämiellyttävältä ja aioin pyytää häntä lopettamaan sen. Mutta sitten, pienen kirpaisun saattelemana, kaikki kipu oli kuin pois pyyhitty ja tunne alavatsassani oli sanoin kuvaamaton. Hengityn syvään kun tunsin, että se punainen vehje oli pohjassa asti. Sari alkoi hitaasti liikuttelemaan sitä sisälläni. Se tuntui niin kovin erilaiselta kuin ensikokemukseni dildoista, että oikein ihmettelin, mikä siinä ensikerralla oli niin sattunut. Vai oliko minua edes sattunut? En muistanut kuin Heidin kiihkeän ilmeen ja hänen lämpimän ruumiin omaani vasten.

”Huippuni tuli niin yllättäen, etten ehtinyt mitenkään varautua siihen. Kuulin oman kiljuntani kuin se tulisi jostain kaukaa sumun keskeltä. Ihana tunnesinfonia oli viedä minulta tajun heti kättelyssä, mutta halusin kokea kaiken ja pidin itseni väkisin poissa tajuttomuuden ulottuvilta. Tuntui, ettei se loppusi koskaan, mutta lopulta sekin meni ohi jättäen jälkeensä raukean hyvänolontunteen. Siskoni veti dildon pois minusta ja jätti sen siihen. Hän kömpi viereeni ja kietoi kätensä ympärilleni. Olimme kumpikin pitkään vaiti. Minä tasasin hengitystäni ja mietin, mitä kaikkea minulle oli tapahtunut.”

Sanna säpsähti hereille lumouksestaan. Hän katseli ympärilleen kuin ei olisi muistanut missä oli. Sitten hän katsoi minua, punastui ja koitti sopertaa jotain selitykseksi. Sanoin, ettei selitys ollut tarpeen. Ihmettelin, miksi hän oli kertonut tuon kaiken.

”No, minun piti kertoa vain pääpiirteet, mutta muistot jotenkin vain veivät mukanaan. Mutta, nyt kun kerroin kaiken, niin pyytäisin sinulta palvelusta. Kaikki tämähän sai alkunsa siitä, kun Heidi raiskasi minut. En ole nähnyt hänestä vilaustakaan muutamaan päivään, niin että jos sinä näet hänet, niin kerro hänelle, mitä kerroin meistä ja sano, että olen antanut anteeksi… ja… tuota… haluisin… siis niinku… kiittää häntä… siitä…”

Hänen äänensä häipyi ja hän punastui korviaan myöten. Hän pomppasi jaloilleen kuin jousi ja juoksi tiehensä. Katsoin ällikällä lyötynä hänen peräänsä. En tietenkään ollut muistanut sanoa mitään verbaalisesti lahjakkuudesta. Kirottua. No, sen ehtisi. Nousin itsekin ylös ja huomasin auringon jo laskevan viimeisiä säteitään kerrostalojen välistä. Olinko todella kuunnellut aivot nollilla Sannan tarinaa koko iltapäivän. No, mikäs sitä olisi paras tapa viettää päiväänsä, kuin tämä. Näine mietteineni lähdin hiljalleen kotiin päin. Heidille kyllä kertoisin tämän, kunhan vain hänet jostain löytäisin. Ellei muuta, niin ainakin nähdäkseni hänen ilmeensä.
----------------------------------
Saa kommentoida vapaasti
Sen verran jatkosta, että yksi jatko-osa on jo suunnitteilla ja enemmänkin tulee, jos joku sitä oikeesti haluaa. Edellyttäen, että keksin vielä jotain. Mutta lukuiloja vastaisuuteenkin!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä