Eikös se niin mene että vaikka kuinka olisi miehekäs poika, mutta tuntee pään sisällä olevansa tyttö, niin sitä sitten on. Ainakin näin luin netistä jostain tyyliin "tohtori.fi" sivuilta.
Olen 19-vuotias poika. Olen jo niin kauan kuin muistan(alle kouluikäisestä), tuntenut olevani tyttö ja kironnut että miksi en voinut syntyä tytöksi. Mutta tästä huolimatta olen käyttäytynyt lapsena ja nuorena hyvin pojille tavanomaisilla tavoilla. Olen ollut tyttöihin ihastunut(muutamaan poikaan), huudellut tytölle ala-asteella, ja leikkinyt aina melkeimpä vain poikien kanssa. Tämä on ehkä outoa kun olen tuntenut itseni tytöksi, silti olen käyttäytynyt kuin poika. Aina olen kuitenkin tuntenut olevani tyttö. Olen hyvin tyttömäinen, käytän mielelläni tyttöjen vaatteita(en saa mitään kiksejä siitä), sillä ne näyttävät hienoilta ja tuntuvat miellyttäviltä. Olen aina inhonnut poikien vaatteita, aina lapsena kun juhliin äiti puki siistit poikien suorat housut ja kauluspaidan. Aina tapeltiin etten olisi halunnut laittaa niitä päälle...mutta äiti tietenkin voitti aina :)
Nyt olen lukiossa, edelleen samat asiat pyörivät päässä. Olen pohtinut sitä kovasti miksi olen aina hävennyt kovasti jos minua on luultu tytöksi kadulla, vaikka luulisi sen olevan juuri sitä mitä minä haen, kun toivoisin olevani tyttö. Silti ihmeellisesti nolostun jos tuttujen seurassa minua luullaan tytöksi. Nämä ovat niin älyttömän vaikeita ja sekavia asioita. Olisi niin kivaa jos löytyis vastaus kysymykseen miksi olen tällainen.
Onko kenelläkään saman tyylisiä kokemuksia lapsuudesta että vaikka on tuntenut olevansa eri sukupuolta kuin biologisesti on, on silti käyttäytynyt täysin sen oman biologisen sukupuolen tavoin? Olen pohtinut sitä että enkö olekaan trans kun olen käyttäynyt tuolla tavalla.
Ja olen ollut tyttöihin ihastunut niinkuin tavallinen poika, ja toivon kuitenkin olevani tyttö, olenko homoseksuaali?
Toivon että voisitte kertoa onko omia kokemuksia vastaavasta.
Olen 19-vuotias poika. Olen jo niin kauan kuin muistan(alle kouluikäisestä), tuntenut olevani tyttö ja kironnut että miksi en voinut syntyä tytöksi. Mutta tästä huolimatta olen käyttäytynyt lapsena ja nuorena hyvin pojille tavanomaisilla tavoilla. Olen ollut tyttöihin ihastunut(muutamaan poikaan), huudellut tytölle ala-asteella, ja leikkinyt aina melkeimpä vain poikien kanssa. Tämä on ehkä outoa kun olen tuntenut itseni tytöksi, silti olen käyttäytynyt kuin poika. Aina olen kuitenkin tuntenut olevani tyttö. Olen hyvin tyttömäinen, käytän mielelläni tyttöjen vaatteita(en saa mitään kiksejä siitä), sillä ne näyttävät hienoilta ja tuntuvat miellyttäviltä. Olen aina inhonnut poikien vaatteita, aina lapsena kun juhliin äiti puki siistit poikien suorat housut ja kauluspaidan. Aina tapeltiin etten olisi halunnut laittaa niitä päälle...mutta äiti tietenkin voitti aina :)
Nyt olen lukiossa, edelleen samat asiat pyörivät päässä. Olen pohtinut sitä kovasti miksi olen aina hävennyt kovasti jos minua on luultu tytöksi kadulla, vaikka luulisi sen olevan juuri sitä mitä minä haen, kun toivoisin olevani tyttö. Silti ihmeellisesti nolostun jos tuttujen seurassa minua luullaan tytöksi. Nämä ovat niin älyttömän vaikeita ja sekavia asioita. Olisi niin kivaa jos löytyis vastaus kysymykseen miksi olen tällainen.
Onko kenelläkään saman tyylisiä kokemuksia lapsuudesta että vaikka on tuntenut olevansa eri sukupuolta kuin biologisesti on, on silti käyttäytynyt täysin sen oman biologisen sukupuolen tavoin? Olen pohtinut sitä että enkö olekaan trans kun olen käyttäynyt tuolla tavalla.
Ja olen ollut tyttöihin ihastunut niinkuin tavallinen poika, ja toivon kuitenkin olevani tyttö, olenko homoseksuaali?
Toivon että voisitte kertoa onko omia kokemuksia vastaavasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisin että kuvaamasi kaltainen on oikeastaan aika tavallistakin transnaisten keskuudessa. Ihmisen psyyke on monimutkainen juttu, ja se pyrkii aina sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen niillä seurauksilla, että sukupuoli-identiteettiään voi joutua purkamaan vuositolkulla ennen kuin sen lopullisen selvyyden löytää. Ja eritoten lesbot transnaiset ovat usein olleet "poikatyttöjä". Itse en ehkä ottanut tästä itselleni suurta ongelmaa, koska siskoni oli myös sitä sorttia joka leikki poikien kanssa ja teki poikamaisia juttuja. "Tyttömäinen" ja "poikamainen" kun ovat joka tapauksessa - oli kyse sitten kulttuurista tai biologiasta - aina vain joitain keskiarvoja, joista yksilöt poikkeavat joskus radikaalistikin.
Ja kuten tuossa jo vihjasin, ei lesbous ole mitenkään erityisen harvinaista transnaisten keskuudessa. Ei siitä kannata itselleen ongelmaa kehittää. Tosin jos olet ihastunut joskus myös poikiin, voi olla että olet bi.
inhottunut, tekstisi oli juuri kuin minun kirjoittamaani! Itse olen ts-nainen ja lesbo. Yksi syy miksi pitkään uskoin olevani "tavallinen" mies oli se, että ihastuin naisiin. Seksuaalinen kanssakäyminen miehenä ei kuitenkaan kiinnostanut missään määrin. Olen nyt 26-vuotias ts-tyttönen.
Haluaisin todella keskustella lisää kanssasi. Mailaathan minulle: [email protected]
Hei! Ihan samat ajatukset ja historia kuin sulla.. Oon nyt hakemassa transtutkimuksiin. Voisitko laittaa mulle postia? [email protected] Olis kivaa keskustella jonkun kanssa, joka on samassa tilanteessa.