Meille tuli sellainen ja täytyy sanoa että on kuvaaminen mukavaa, eikä tarvi filmiä säästellä.OLYMPUS U 700 on meidän kameran merkki.
JOKO SINULLA ON
DIGIKAMERA
511289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
enkä toistaiseksi taida sellaista hankkiakkaan.
Ne pitäisi kait tallentaa koneelle ja mitäs sitten jos tapahtuukin niin, että kone sanoo ittensä irti. Pitäisi ottaa varmuuskopioita tuon tuostakin.
Ei se mitenkään uutta ole!
hankittua sekin, vaivatonta on kuvaaminen ja saahan sillä pikku videopätkiäkin nauhoitettua.
Olen siirtänyt sillä ruisleipääkin :))
jo yli kymmenen vuotta. Eka tietokoneeni vei kaikki kuvansa bittien taivaaseen. Onneksi toiselta sain kaikki talteen, koska ne oli tallennettu siirrettävälle kiintolevylle, ja toiselle koneelle.
Omissa ikivanhoissa valokuva-albumeissani on yli satavuotiaita, erittäin hyviä mustavalkokuvia. Epäilen, onko tämän päivän digikuvia tallessa ja kelvollisia katseltavaksi saman ajan kuluttua.
samaa asiaa olen mieki ajatellut, kuinka esim. näiden tulostekuvien värit säilyvät, käykö niinkuin 70 -luvun värikuville, joista hävisi värit melkein kokonaan.
Entäs kun tekniikka muuttuu hurjaa vauhtia; pystymmekö, tai pystyvätkö jälkipolvet katsomaan näitä CD -kuviamme tulevan ajan tekniikalla.
Asiassa on monta kysymysta, vailla varmaa vastausta.
Mustavalkoiset kuvat säilyvät..
Säilyyköhän ne silleen. Minullakin on vanhoja vanhempieni mustavalkoisia kuvia. Ne ovat vielä aivan hyviä, mutta kuinka niitä olis paras säilyttää. Albumissa ne ovat olleet ja albumit kaapissa. Ehkäpä ne silleen edelleen. Nyt nuo mustesuihkulla tehdyt kuvat valkokuvapaperille eivät varmaankaan kovin kauan säily mutta kaipa ne levykeellä sälyy vai eikö?
että levyke on huono vaihtoehto pitemmän päälle.
Varmistaaksesi säilyvyyttä, osta kaksi siirrettävää kiintolevyasemaa, joihin laitat identtiset tiedot. Lisäkiintolevykin voi rikkoontua, hävitä, tai vaikkapa palaa, joten ne kannattaa vielä säilyttää eri paikoissa.
Jonkun mielestä voi olla jo hätävarjelun liioittelua, mutta itse haluan varmistaa asian.
Tämä on nykyisin halvin tae isojen kuvatiedostojen säilyttämiseen. Muistitikku on pienemmille, mutta sen säilyvyydestä ei ole vielä varmaa tietoa.
olen teettänyt paperikuvia laboratoriossa, se on niin vaivatonta, koneelta vain valitsee kuvat jotka haluaa teettää ja painaa lähetä nappulaa. Pian postissa tulee kuvat kotiin eikä maksa paljon, mulla on kuvat yleensä koti-ja työkoneella sekä vielä levykkeellä, koska katselemme niitä DVD-soittimella TV:stä.
Mulla on digikamerasta toinen versio menossa, ensimmäisessä ei ollut mahdollisuutta kuvien katseluun tv:stä.
Taidat tehdä ammatiksesi kuvia, tuohon ei enää voi muuta sanoa, kun että jos vielä muistaa varmmentaa hyvissäajoin uudelle formaatille, kun tuppaavat nuo bittijärjestelmätkin vanhenevan lähinnä keinotekoisesti.
Onpahan sitten tallessa sen hetkisellä järjestelmällä, mikä se sitten tulevaisuudessa onkaan.
En ollut ajatellutkaan tuollaista mahdollisuutta ja vaihtoehtoa. Joskus vain mielessä pyörähtänyt että nämä voi hävitä täältä ja epäillyt kaikenlaista. En ole silleen edes perehtynyt kaikkeen että osaisinkaan mutta tuo selvitti todella paljon.
Iso Kiitos!
kestä. Itseä otti aikoinaan todella päähän, kun koneen mukana häipyi korvaamattomia kuvia.
Mutta uusiahan saa aina, ei tosin samoja.
Kaikilla kuvilla on se tunnelmansa ja muistonsa joka siihen kuvaushetkeen liittyy. Sitä on vaikea myöhemmin toistaa tai saada myöhemmin uudelleen otettuihin kuviin liitettyä. Minulla on mennyt näitä kirjoitettuja tekstejä niin kuin varmaan usimmalta joskus. Harmittaa aina kun ei sitä kuitenkaan tekstiäkään aivan samanlaisena muista vaikka sen on itse kirjoittanut.
juttu esim. 70-luvun värivalokuvat, joista osasta värit ovat haalistuneet,ja kuvat ovat aika ikävän näköisiä.
Tuntuu siltä, että kauan sitten, kun valokuvaus oli harvinaista, ne harvat kuvat ovat vieläkin hyviä. Mutta nyt kun kuvaus on kärsinyt inflaation, voi miettiä, mitä näistä jää jäljelle?
Kaipa tämä takkuinen maanantai saa synkkiä ajatuksia aikaan. :)
Samanlaisia minullakin. Ne värikuvat ovat oikeastaan huonoimpia. Mutta sitten sota-aikaan otetut kuvat mun vanhemmista todella hyviä. Isäkin istuu ratsunseljässä todella nuorekkaan näköisenä jossain sota tanterilla. Vähän ovat ruskean sävyisiä mutta muuten hyviä.
Onko sinulla joku erityinen syy kun takkuaa, voinko kysyä, vai onko se tätä yleistä maanantain takkuamista. Minulakin loppui talviloma, ei oikein maistunut työnteko, mutta kaipase.
albumeissani on isästäni ja äidistäni jo 20-luvulla otettuja kuvia, tosi hyvätasoisia.
Joitakin kuvia on vieläkin vanhempia, jotka on otettu jostain tuntemattomista sukulaisista Amerikoissa.
Tämä maanantai oli jotenkin kummallinen. Takkua siellä ja takkua täälläkin. Ei mitään erikoista syytä, mutta jospa olisi ennenkokematon "kevätväsymys"?
Jospa huominen sitten on sitäkin parempi. Työniloa! :)
Hyvää yötä!
siihen, Hyvää Yötä!
CD-levyllä kuvat säilyvät 5-50 vuotta riippuen hyvin paljon säilytyspaikasta.
Viileä, kuiva paikka minne aurinko ei pääse paistamaan on paras säilytyspaikka CD-levyillä oleville kuville.
Ja jos haluaa säilyttää ne vain CD:llä niin kannattaa tehdä ne varmuuskopiolevyt niistäkin.
Paras on tuo kiintolevyasema ja tosiaan jos kuvat haluaa taatusti varjella niin ne kopiot on paras laittaa toiselle kiintolevylle.
Mukavia kuvaushetkiä, netissä on paljon erilaisia kuvasivuja, jonne voi laittaa omia kuviaan.
Mun pitää tuota nyt tosissaan pohtia ja panna toimeksi kun minulla on koeellakin vaikkas kuinka ja nehän ne voi voiedä vaikka "tapaturma" lopullisesti.
Kiitti oikein paljon! :)
..kaikenlaista. Luontokuvia, puita, pensaita,lampia , puroja, polkuja, keloja, kantoja, eläimiä, ihmisiä ja jopa itseni itselaukaisijalla. En mä mitän muuta varten kun että kivoja katsella, tulee elävinä ne muistot kuvaus hetkestä mieleen. Kerran olin eräällä autiotuvalla nuotiolla, oli todella kaunista siinä, viritin sen itse laukaisijan ja istahdin siihen tulille. Näytti että kamera toimi niin kuin pitikin enkä mennyt heti sitä siitä hakemaan. Söin sen nuotiomakkaran siinä ja ryypiskelin kahvia ja sellaista mitä nyt siinä teinkään. Sit otin sen kameran ja huomasin että muistikorttitäysi....olikin ollut videolla :) Voivee mikä moka ajattelin. No kuitenkin katselin mitä kaikkea siihen tuli mutta poistin sitten.
liittyen, suurin moka oli, kun sukulaiset tulivat meille viettämään rouvan merkkipäiviä, kaukaa ja kauan sitten.
Heillä oli oma kamera, ja koko ajan otettiin kuvia vain sillä kameralla. Myöhemmin oli huomattu, ettei kamerassa ollut filmiä lainkaan. Se tuntui silloin, ja vielä nytkin, tosi pahalta.
Minäkin olen tuon kokenut mutta en noin merkittävissä tapahtumissa. Minulla oli kerren tavallisessa kamerassa se filmin pään reikää revennyt, siinä kun se väkänen koukkasi sen matkaansa. No otin hienoja kuvia, asetelmia ja vaikka mitä;) kunnes aloin ihmetellä kun 24-kuvan filmistä loppu ei vain tullut vaikka laskuri näytti jo kolmenkymmenen lukja. Sitten katsoin akkunasta että siirtyyköse filmi...ja eihän se mihinkään...Ai että harmitti.
harmi juttu, itseä se vasta jälkeenpäin ottaakin päähän.
Ei ollut minun, vaan sukulaismies tuli vaimonsa kanssa, joka täytti puoli vuosisataa. Ravintolassakin kävimme syömässä, ja tarjoilija "otti" meistä kuvia. Olipa tosi ikävä yllätys, kun kaikki vaivannäkö oli ollut turhaa. Ei muuten, mutta kun nyt hän on kokonaan poissa.
Tuli tuosta mieleyhtymä ajtuksiini. Mun eräs työkaveri oli sydämen verisuoniahtauman ohitusleikkauksessa eilen, en tiedä vielä kuinka voi mutta toivottavasti toipuu hyvin. Toinen kaveri oli aikaisemmin, on nyt töissä taas. Eihän sitä kukaan näköjään koskaan tiedä kuinka joku sairaus ja koska tulee, on tietysti onnellista ettei siitä etukäteen tiedäkään.
sinun tarvisi anteeksi pyytää? :)
Monille tietämilleni, ja jopa tuntemilleni ihmisille on ohituksia tehty. Useimmat paranevat kuin ihmeen kokeneina. On sentään mahtavaa, että nykyinen terveydenhoito saa niin hyvää aikaan.
Hienoa, että julkaisit tuon kirjoituksesi yritysteknologiasta. Olen aivan samaa mieltä kuin sinäkin. Saapa nähdä, mikä ja minkälainen on Suomen tulevaisuus?
Ehkä juuri huomiosi sille jutulle silloin aikaisemmin sai minut nyt aktiiviseksi. Saapanähdä, helppoja ja yhden avaimen ratkaisuja ei ole ehkä olemassakaan, eikä se ratkaisu ole ainakaan se että meidän pitäis muuttua Kiinalaisten kaltaisiksi, mutta jotenkin tuntuu että jotain pitäis kuitenkin tehdä.
Mun äiti sairasti 90-luvun tienoilla noita tauteja. Silloin ei häntä otettu edes leikkausjonoihin ikänsä takia. Ehdottelivat vain yksityisiä palveluja, mutta hän ei suostunut lähtemään. Mutta sitten kävi sellainen "tuuri" että kun hän oli sairaalassa niiden vaivojensatakia niin sai siellä niin pahan infargtin että pelastivat elämälle ohitusleikkauksella. Se oli hänelle käänteen tekevä hoito. Hän toipui todella hyvin ja eli rikasta elämää vielä sen jälkeen kuusitoistavuotta. Menehtyi vasta yli kahdeksan kymmenvuotiaana moninaisiin sairauksiin.
äitini kuoli vain muutama vuosi minua vanhempana.
Jo 60-luvulla hän sen sai, mutta silloin kai hänellä oli niin paljon elämänhalua, varsinkin minun takiani, ettei sairaus silloin häntä nujertanut.
Olen ikikiitollinen hänelle, että hän antoi minulle elämän edellytykset. Olinkin hänen vierellään hänen viimeisinä hetkinään.
Nyt kyllä taitaa mennä liian itkettäväksi.
Niin menee....vaan sellainen on elämän "tilkkutäkki" Värikäs ja senkin takia että siinä on niitäkin tummia tilkkuja ja tummien rinnalla ne vaaleat ja iloiset värit loistaa kirkkaampina. Se kertoo kauniita asioita ihmisestä jos osaa itkeäkin, ainakin minulle. Hyvää yötä.
Yötä!
Toit mieleeni Ragni Malmstenin laulaman laulun,
jossa on jotenkin näin:
Teille äiti jäi, mutt' äidittä mä jäin.
Tuossa tumma suruhuntu, siinä vielä surun tuntu, tilkkumattokin on musta hetkittäin.
viimekesänä ukonilman hajoittaessa koko tietokoneeni.
Olipa todellinen "harakiri" Oliko sinulla näitä ylijännite suojia käytössä? Mä epäilen niitä vaikka jotkut vakuuttaa että ne pitää...mutta sittenkin?
oikeammin kai, muistanut niitä hankkia. En minäkään niihin luota kyl.
filmiä sellaisessa käytetään?
On minulla pieni digikamera. Eikai se mikään mainos tässä yhteydessä ole sanoa että se on Canon ixus i zoom. Sen takia tuollainen pieni kun minä pidän sitä taskussani tuolla metsässä samoillessa ja patikoidesani, kulkiessani metsällä tai marjastus reissuilla. Napsin siellä kuvia aina kun sattuu senarvoista silmiin. Pitäis kai tallentaa paremmin niitä.
jo vuosia, niistä ajoista kun 2 megapixeliä oli kova sana. Eihän niillä pixeleillä kuvia oteta vaan kameralla mutta enempikin niitä saisi olla, varmuuden vuoksi. Jos joskus onnistuisi saamaan niin hyvän sattuman, että siitä voisi teettää suuremmankin kuvan vaikka seinälle, niin kahella ei pitkälle pötkitä.
Postikorttikoon kuviin tai näytöltä katseltuna se kaksikin riittää mainiosti. Pixelimäärässä mainosmies onkin tainnut vetää kuvauskansaa hieman höplästä. Nykykameroilla tavalliselle kuvaajalle olisi tärkeämpää kiinnittää huomio ihan muihin asioihin kuin pixelimäärään. Mutta niitä pixeleitä on niin helppo mainostaa.
Valokuvasin kauan sitten paljon, myin kuvia lehdille, osallistuin kilpailuihin. Luontoa kuvasin, myös rakennettua ympäristöä. Sitten kehitys kulki eteenpäin niin, ettei amatöörien kuvilla enää ollut arvoa, ei niistä kiinnostunut kukaan. Lopetin kuvaamisen, jonkin verran on laitteita jäljellä, vanhanaikainen eli arvoton järjestelmäkamera objektiiveineen ja muine oheistarpeineen, kun en ole raatsinut pois heittää, mutta 10 vuoteen en ole siihen tarttunut.
Miksi siis hankkisin digikameran? Kauneutta näen ympärilläni joka päivä, mielenkiintoisia kuvakulmia keksin kävellessäni, mutta ei kukaan ole minun kuvistani kiinnostunut.
koskaan arvoton on, jos sitä osaa käyttää.
Sitten yli kymmenen tuhatta markkaa, eikä niillä tehnyt mitään hihihi en ostanut silloin.
Maksoi n.20-25 v:a sitten videokamerat laitteineen.
Nykyään saa jo ammattitason laitteet samaan hintaan kun sillon harrastelijan välineet.
Oliskin tossa ihan joutilaana filmaus ja editointi *museo*vermeet.
Kamera laukkuineen painaa lähemmä 5 kg:a.:)
Tuli hankittua Olympus,vielä silti filmille ja kuvaan.
Siitä hyviä nää dikit,kun mahtuvat niin hyvin taskuun.
Voi lenkillä ollessa olla mukana jos sattus tipusta kuvan vaikka saamaan.:)
Joko pääskyset ovat tulleet Etelä-Suomeen?
Ole Pääskysten aika,rantapääskyjä lukuun ottamatta.
Pari Peippo pariskuntaa olin näkevinäni lintujen
ruokinta paikalla keittiönikkunan alla
(täällä ei sais ruokkia lintuja,mutta jotkut vain pitävät lintulautaa.)
Parina päivänä tepastelivat siinä,tänään ei enää ole sitten näkynyt.
Siellä Pohjoisessa on tietenkin vielä parhaat hiihtokelit ja paksut hanget?
Haaveillut odottavani joka kevät kiikarin kanssa muuttolintuja...ja saattavani ne sitten syksyllä matkaan....
Täällä Lapissa vielä hiihdellään..:)
Onko teillä siellä lintu pongareitten kerhoa tai yhdistystä, heidän kanssaanhan pääsisi mukavasti alkuun?
He kokoontuvat lintujen muuttojen aikaan tiettyihin paikkoihin, ja kai heiltä saa kaikenlaista muuttolintuihin liittyvää tietoakin.
Mutta onkohan teillä liian pitkät välimatkat sellaisiin kokoontumisiin..voin kyllä kysyä nyt ihan tyhmiä...mutta oikaise jos puhun potaskaa :/
:)))))) vai potaskaa...Asiaa puhut, mutta pitää ottaa selvää minunkin asioista...:)
muutaman vuoden..kuvaan myös lehtiin ja se on ihan kiva työ/harrastus:)
Joko sulla on kunnollinen kuvankäsittelyohjema jotta saat kaiken mahollisen irti kamerastas?
Emme hanki digiä.
Itse en enää viitsi kuskata kameraa mukanani.
Viimeisillä kerroilla tekivät objektiivit tilaa oluttölkeille.
Dioja on kaseteissa muutama tuhat. Paperikopioita on vaikea arvioida.
Vaimo kanniskelee pientä perinteistä jolla otamme ne harvat kuvat.
Matkustaessamme uusiin kohteisiin tulee otettua pari rullaa.
Tutumpiin paikkoihin emme otakameraa lainkaan.
Perhe- ym. juhlien osalta hoitavat lapsemme kuvailut digeillään ja lähettävät kuvat tietsariin.
digikameraa. Panasonic Lumix fz7 ja hp-photosmartin taskupokkari.
Isompia tavaroita tulee hankittua...:(...kamera olisi kyllä tärkeä peli luonnossa..:))))))))