Hellow nuoret. Haluaisin kysyä muiden mielipidettä sellasseesta asiasta kun voiko liian turmelluun suhteen vielä herättää henkiin?
Olen aikasemmin seurustellut pojan kanssa vähän yli vuoden, jonka aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua kaiken laista. Olemme selvinneet monista vaikeuksista, ja suhde on vaatinut toisiltamme paljon anteeksi antamista ja ymmärtämistä, mutta toisinaan asiat painaa, ja pelko tulevasta valtaa mielen.
Suhteemme on aikoinaan ollut helvettiä, olin pettänyt häntä humalassa, hän on lyönyt minua kahdesti ja todella useina viikonloppuina haukkunut minut maan kamaraan, hän myös petti lupauksiaan tolkuttomasti ja valehteli minulle aivan tarpeettomistakin asioista. Riitelimme jatkuvasti arkisistakin asioista.
Aika jolloin emme riidelleet oli taas aivan ihanaa, jonka takia jaksoin aina selvittää sotkuja ja jatkaa.
Suhteemme ollessa lopussa, elimme niin sanottua onn/off vaihetta, jolloin pääni meni aivan sekaisin. Halusin olla poikani kanssa, mutta hän ei, ja pian taas hän halusi, kun taas minä en enää. Tuntui kuin jompi kumpi haluaisi vaan olla niskan päällä, tai siltä että jomman kumman oli voitettava. Taoin päähäni järkeä monta kuukautta, kunnes päätin että nyt pelleilyn on loputtava, ja kerroin viestin hänelle, että nyt kaikki on lopetettava.
Parin kuukauden päästä erostamme, kuulin että hän oli aloittanut seurustelemaan toisen tytön kanssa. Olimme pitäneet yhteyttä tuon parin kuukauden sisällä, ja joskus jopa poika sanoi haluavansa minut takaisin, ja että rakastaa minua vielä. Hermostuin ja lakkautin yhteyden otot kokonaan.
Viikko, ehkä pari tämän jälkeen poika soitti minulle yöllä, ja tapasimme erään koulun edessä. Jutustelimme vanhaan tapaan, ja kaikki sujui. Kesken hänen puheen vuoron kysyin että miksi hän on uuden tytön kanssa, vaikka hetki sitten sanoi rakastavansa minua. Poika vastasi, että tämä oli ollut vain tyhmä päähän pisto.
Seuraavana päivänä poika ilmoitti tahtovansa minut takaisin, ja oli jättänyt toisen tyttönsä. Olen viettänyt aikaa pojan kanssa tässä nyt muutaman päivän, ja sydämmeni sanoo joo, mutta järkeni ei. Seurustelun uudestaan aloittaminen pelottaa, sillä en tahdo enään kerätä itseäni uudestaan huonon suhteen jäljiltä.
Ottakaa kantaa, ja kertokaa mielipiteitä!
Olen aikasemmin seurustellut pojan kanssa vähän yli vuoden, jonka aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua kaiken laista. Olemme selvinneet monista vaikeuksista, ja suhde on vaatinut toisiltamme paljon anteeksi antamista ja ymmärtämistä, mutta toisinaan asiat painaa, ja pelko tulevasta valtaa mielen.
Suhteemme on aikoinaan ollut helvettiä, olin pettänyt häntä humalassa, hän on lyönyt minua kahdesti ja todella useina viikonloppuina haukkunut minut maan kamaraan, hän myös petti lupauksiaan tolkuttomasti ja valehteli minulle aivan tarpeettomistakin asioista. Riitelimme jatkuvasti arkisistakin asioista.
Aika jolloin emme riidelleet oli taas aivan ihanaa, jonka takia jaksoin aina selvittää sotkuja ja jatkaa.
Suhteemme ollessa lopussa, elimme niin sanottua onn/off vaihetta, jolloin pääni meni aivan sekaisin. Halusin olla poikani kanssa, mutta hän ei, ja pian taas hän halusi, kun taas minä en enää. Tuntui kuin jompi kumpi haluaisi vaan olla niskan päällä, tai siltä että jomman kumman oli voitettava. Taoin päähäni järkeä monta kuukautta, kunnes päätin että nyt pelleilyn on loputtava, ja kerroin viestin hänelle, että nyt kaikki on lopetettava.
Parin kuukauden päästä erostamme, kuulin että hän oli aloittanut seurustelemaan toisen tytön kanssa. Olimme pitäneet yhteyttä tuon parin kuukauden sisällä, ja joskus jopa poika sanoi haluavansa minut takaisin, ja että rakastaa minua vielä. Hermostuin ja lakkautin yhteyden otot kokonaan.
Viikko, ehkä pari tämän jälkeen poika soitti minulle yöllä, ja tapasimme erään koulun edessä. Jutustelimme vanhaan tapaan, ja kaikki sujui. Kesken hänen puheen vuoron kysyin että miksi hän on uuden tytön kanssa, vaikka hetki sitten sanoi rakastavansa minua. Poika vastasi, että tämä oli ollut vain tyhmä päähän pisto.
Seuraavana päivänä poika ilmoitti tahtovansa minut takaisin, ja oli jättänyt toisen tyttönsä. Olen viettänyt aikaa pojan kanssa tässä nyt muutaman päivän, ja sydämmeni sanoo joo, mutta järkeni ei. Seurustelun uudestaan aloittaminen pelottaa, sillä en tahdo enään kerätä itseäni uudestaan huonon suhteen jäljiltä.
Ottakaa kantaa, ja kertokaa mielipiteitä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaistuin tuohon tekstiin ja se olisi minun kohdalla todella vaikea valinta... koska uskon ihmisiä usein hyvinä.
Järki vai sydän? Kas siinpä kysymys.
mä sanoisin ei.
Mutta sun on valittiva.. Toivottavasti valitset oikein.
Mahdottomasta on paha tehdä mahdotonta. Olen sitä kerran yrittänyt, tuloksena oli vielä kivuliaampi kohtalo.
Kaikki tai ei mitään, pelaat upporikasta tai rutiköyhää. Varman päälle pelaaja sanoo ei.
Muista kuitenkin, ettei aina voi voittaa. Ei edes joka kerta. Pää ylös ja kohti tulevaisuutta, vaikkei kaikki meniskään suunnitelmien mukaan.
Minkä päätöksen teetkin, toivotan onnea jatkoon!