Mahdollisuus

Mitä minulle voisi tapahtua? Minut nolattaisiin täydellisesti. Numero onkin kenties tarkoitettu aivan toiselle henkilölle. Sun tarinasi miehesi kohtaamisesta oli oikea atomiajan lovestory, joka ei sopisi minulle. Vaikka se Pete olisi sen numeron jättänyt minua varten, minulla menee viikkoja ennen, kuin uskaltaisin soittaa - jos koskaan. Olit oikeassa en muista, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa ollaan, paitsi tietty kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole "sähköä ilmassa". Tässä on elelty selibaatissa ja muutenkin täysin sukupuolettomana olentona raitistumisestani saakka. Ja silti uteliaisuus ei anna rauhaa. Jospa tekisin vanhaset. Mitä olisi sopiva laittaa viestiin. Torjunta tai tieto väärinkäsityksestä olisi helpompi tekstinä kestää, kuin "päin pläsiä" sanottuna. Pelkurikin näemmä olen.

johtaisi johonkin esimerkiksi seurusteluun, nauraisivat harakatkin, kun äiti ja poika styylaisivat yhtä aikaa

The Suski kirjoitti:

johtaisi johonkin esimerkiksi seurusteluun, nauraisivat harakatkin, kun äiti ja poika styylaisivat yhtä aikaa

(Frank), mä tunnen tien.

Ihan tosissaan,pahinta mitä sulle voi siitä soitosta tai tekstarista tapahtua on, et se Pete ei ollenkaan tajuu kuka sä oot tai jos tajuu, sanoo et se oli jollekin toiselle osoitettu viesti. Vain kysymällä se selviää. Paljo välii.

Parasta mitä sulle siitä voi tapahtua, sitä ei vielä tiedä kukaan. Jännä nähdä!

The Suski kirjoitti:

johtaisi johonkin esimerkiksi seurusteluun, nauraisivat harakatkin, kun äiti ja poika styylaisivat yhtä aikaa

nyt taas vähättelet itseäsi. Minä nyt satun olemaan onnellisesti naimisissa, samoin poikani, mutta jos emme olisi, niin olisi mahdollista, että minun leski-isäni, minä ja poikani seurustelisimme kaikki yhtä aikaa. Mun isällä on ikää 78 vuotta ja hän seukkailee niin rakastuneena 63 vuotiaan naisen kanssa. Meillä ei ton isän tyttiksen kanssa ole kovinkaan montaa vuotta ikäeroa, eikä kukaan naura kenellekään. Olen tavannut isän uuden ja hän on oikein mukava. Ei tarvi isän nyt olla yksin.
Näissä lemmen asioissa jää häviölle arkalaiset ja jahkailijat.
Kaikki pitivät minua hulluna, kun tämä tuleva mieheni, jonka olin siis tavannut vasta muutamia kertoja, kun hän lähti ulkomaille, soitti mulle Ranskasta, et tule tänne, toistenkin vaimot tulee ja minähän menin.
Ei ollut rahoista tai lennoista tietoakaan vielä silloin, mutta muutamassa tunnissa sain selvitettyä lennot Pariisiin, siitä eteenpäin junayhteydet ja lainattua matkarahat. Koko yön pesin, kuivattelin ja silitin vaatteita. Viisi yli yhdeksän seuraavana aamuna sitten tajusin istuvani Pariisin koneessa, eikä millään ollut väliä, kunhan vain sain taas nähdä rakastettuni.
Jos olisin ollut arkalainen, olisi sekin ihana matka/kokemus jäänyt tekemättä.
Laita vaan se tekstari.
Laita siihen, et huomasin junassa saamassani lehdessä soittopyynnön tähän numeroon. En tiedä oliko tarkoitettu minulle, vai kenelle, mutta jos tarkoitti minua ja haluaisit jutella, niin soita mulle tähän numeroon. terv. Suski

Jos ei soittoa kuulu, niin se ei sitten ollut sulle tarkotettu.
Helppoa, eikö?
Kyllä sun ois jo aika kokea itsesi naiseksi ja rakastetuksi ja rakastuneeksi. Et häviä kuin tekstarin hinnan, jos laitat sen. Uskalla nyt edes se.

Kummamamma. kirjoitti:

(Frank), mä tunnen tien.

Ihan tosissaan,pahinta mitä sulle voi siitä soitosta tai tekstarista tapahtua on, et se Pete ei ollenkaan tajuu kuka sä oot tai jos tajuu, sanoo et se oli jollekin toiselle osoitettu viesti. Vain kysymällä se selviää. Paljo välii.

Parasta mitä sulle siitä voi tapahtua, sitä ei vielä tiedä kukaan. Jännä nähdä!

tää alkaa oikeesti vaikuttaa jo meidän "kauniilta ja rohkeilta", paitsi, et ton Suskin kyl pitäis olla paljo rohkeempi. Tota menoo se jää vanhaks piiaks koko loppuelämäks. Jos toi oli sille oikeesti tarkotettu toi soittopyyntö, niin eiks ole ihanan romanttista. Vaikuttais, et sillä miehellä on ainakin mielikuvitusta eikä ole ihan tyhmä.
Ehkä hänkin vähän ujo, kun piti tollai ovelasti lähestyä.
Kyl tää on nyt niin jännää, mut me ei saada koskaan tietää, jos Suski nyt meidät pettää.
Jos et nyt kokeile oneeasi, niin ei puhuta sulle enää mitään.

alottajan kirjallisesta ilmaisusta, että ei oo viina vieny aivosoluja.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

alottajan kirjallisesta ilmaisusta, että ei oo viina vieny aivosoluja.

saman huomion myös minä olen tehnyt. Ei vaikuta ollenkaan niin aivottomalta, kuin mitä itse väittää.
Nyt hän sitten pitää meitä jännityksessä, ei vastaa mitään.
Onkohan nyt laittanu sen tekstarin ja nyt ne puhuu niin innoissaan puhelimessa ja sopii treffejä, et ei ennätä meille mitään kommentoimaan. Pitääks täs nyt hermona odottaa koko yö, höh.

amalia kirjoitti:

saman huomion myös minä olen tehnyt. Ei vaikuta ollenkaan niin aivottomalta, kuin mitä itse väittää.
Nyt hän sitten pitää meitä jännityksessä, ei vastaa mitään.
Onkohan nyt laittanu sen tekstarin ja nyt ne puhuu niin innoissaan puhelimessa ja sopii treffejä, et ei ennätä meille mitään kommentoimaan. Pitääks täs nyt hermona odottaa koko yö, höh.

mä en tiedä miks, mutta en vaan soittais. Ehkä se mies vaikuttaa liian ujolta mulle.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

mä en tiedä miks, mutta en vaan soittais. Ehkä se mies vaikuttaa liian ujolta mulle.

ajattele, jos siinä menis sun kohtalos sivu suun.
Kyllä tää minusta tuntuu ihan tähtiin kirjotetulta jutulta.
Se onkin varmaan parempi, et laittaa vaan sen tekstarin, et saa soittaa, jos kiinnostaa jutella.
Ei se ehkä välttämättä niin ujokaan ole, vaan vähän salaperäinen, voi olla ihan jännäkin tyyppi.
Mun mieskin on hyvin hiljanen, mutta ei missään tapauksessa ujo. Minä hoidan meillä ton puhumispuolen.
Mies kun ei edes sano mitään väliin, et tietäis onks se edes kuulolla. Usein on käynytkin niin, että ei sitte ole kuunnellut ja väittää etten ole koskaan sellasta puhunutkaan, vaikka sata varmasti olen.
Kerran kävi niin, että minä tiskasin ja olin selin häneen ja puhuin sitten jotain juttua. Puhuin ja puhuin ja sitten kai kysyin jotain, kun mitään ei kuulunut käännyin katsomaan, niin ei ollut miestä missään. Rupesin etsimään, niin selvis, että hän oli jo kaupassa. Silleen meillä sopu säilyy, ei pysty riitelemään, kun yksin pitäis.

amalia kirjoitti:

ajattele, jos siinä menis sun kohtalos sivu suun.
Kyllä tää minusta tuntuu ihan tähtiin kirjotetulta jutulta.
Se onkin varmaan parempi, et laittaa vaan sen tekstarin, et saa soittaa, jos kiinnostaa jutella.
Ei se ehkä välttämättä niin ujokaan ole, vaan vähän salaperäinen, voi olla ihan jännäkin tyyppi.
Mun mieskin on hyvin hiljanen, mutta ei missään tapauksessa ujo. Minä hoidan meillä ton puhumispuolen.
Mies kun ei edes sano mitään väliin, et tietäis onks se edes kuulolla. Usein on käynytkin niin, että ei sitte ole kuunnellut ja väittää etten ole koskaan sellasta puhunutkaan, vaikka sata varmasti olen.
Kerran kävi niin, että minä tiskasin ja olin selin häneen ja puhuin sitten jotain juttua. Puhuin ja puhuin ja sitten kai kysyin jotain, kun mitään ei kuulunut käännyin katsomaan, niin ei ollut miestä missään. Rupesin etsimään, niin selvis, että hän oli jo kaupassa. Silleen meillä sopu säilyy, ei pysty riitelemään, kun yksin pitäis.

Minä taas, koska olen niin äärettömän sinisilmäinen ja hölmö, olen varauksellinen etten joudu täysin naurunalaiksi. Olen niin uskomattoman hölmökin, vaikka olen matkustellut. En edes kehtaa kertoa, miten tollo olen ollut, tai no kerrotaan, jotta ymmärtäisitte suhtautumiseni ujoihin. Kerran sattuneesta syystä tupsahdin yksin yöllä Tallinnan kadulle (koska en jaksanut jatkaa muiden mukana iltaa) ja siinä talviyönä kävellessäni autiolla kadulla vastaan tuli englantia puhuva tuiki tavallinen mies ja kysyi ujosti saisiko vaihtaa rahaa vetäen taskustaan paksun nipun tuhannen markan seteleitä. No minä siihen sitten, että tähän aikaan yöstä ei oo valuutanvaihtopisteet auki ja rupesin selostamaan reittiä lähimmälle hotellille ja että siellä respassa varmaan osan rahoista saisi vaihdettua mutta tuskin niillä noin paljon on vaihtaa näin yöaikaan. Mies näytti vähän onnettomalta siinä vaiheessa ja niinpä reippaasti selostin että näätkö ton tornin, kulje sinne suuntaan niin tulet suurehkon hotellin kohdalle, jossa varmaan on respa auki yölläkin. En voinut käsittää, miksi mies vaipui yhä pettyneemmän ja masentuneemman näköiseksi ja sanoi lopulta vaan alistuneen tuntuisena Thank you. Minä siinä lähdin toiseen suuntaan ja ihmettelin mielessäni, miksi mies ei ilahtunut kun niin autoin ja neuvoin rahanvaihto-asiassa. Kotona täällä Suomessa kun sitten päivittelin, miten omalaatuisesti se mies käyttäytyi eikä ollut ilahtunut saatuaan avuliaita neuvoja kaikki nauroi mulle ääneen, että kuinka voit ollakkin noin äärettömän tyhmä. Kuulemma kun yöllä tullaan kysymään voiko vaihtaa rahaa niin ei sitä olla vaihtamassa toiseen valuuttaan vaan seksiin. Sen päälle tietenkin sain haukut siitä, että kävelen tyhjillä autioilla kaduilla keskellä yötä yksin. Mitä minusta muuta ollaan muka voitu kuvitella kuin että olen "niitä rahanvaihtopisteitä". Kuulemma ei tarvi olla mitenkään silleen pukeutunut, kun yritin vedota talvipalttooseen ja villahuiviini. Tämän jälkeen, jos joku on osoittanut ujouden merkkejä olen karttanut.
Sitäpaitsi, se mies on voinut saada Seura-lehden joltain toiselta, tai löytänyt asemalta penkiltä, ja se numero on jonkun ihan muun. Jos joku rakastuu, niin hän ei hyppää Lahdessa pois ja jätä minua junaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minä taas, koska olen niin äärettömän sinisilmäinen ja hölmö, olen varauksellinen etten joudu täysin naurunalaiksi. Olen niin uskomattoman hölmökin, vaikka olen matkustellut. En edes kehtaa kertoa, miten tollo olen ollut, tai no kerrotaan, jotta ymmärtäisitte suhtautumiseni ujoihin. Kerran sattuneesta syystä tupsahdin yksin yöllä Tallinnan kadulle (koska en jaksanut jatkaa muiden mukana iltaa) ja siinä talviyönä kävellessäni autiolla kadulla vastaan tuli englantia puhuva tuiki tavallinen mies ja kysyi ujosti saisiko vaihtaa rahaa vetäen taskustaan paksun nipun tuhannen markan seteleitä. No minä siihen sitten, että tähän aikaan yöstä ei oo valuutanvaihtopisteet auki ja rupesin selostamaan reittiä lähimmälle hotellille ja että siellä respassa varmaan osan rahoista saisi vaihdettua mutta tuskin niillä noin paljon on vaihtaa näin yöaikaan. Mies näytti vähän onnettomalta siinä vaiheessa ja niinpä reippaasti selostin että näätkö ton tornin, kulje sinne suuntaan niin tulet suurehkon hotellin kohdalle, jossa varmaan on respa auki yölläkin. En voinut käsittää, miksi mies vaipui yhä pettyneemmän ja masentuneemman näköiseksi ja sanoi lopulta vaan alistuneen tuntuisena Thank you. Minä siinä lähdin toiseen suuntaan ja ihmettelin mielessäni, miksi mies ei ilahtunut kun niin autoin ja neuvoin rahanvaihto-asiassa. Kotona täällä Suomessa kun sitten päivittelin, miten omalaatuisesti se mies käyttäytyi eikä ollut ilahtunut saatuaan avuliaita neuvoja kaikki nauroi mulle ääneen, että kuinka voit ollakkin noin äärettömän tyhmä. Kuulemma kun yöllä tullaan kysymään voiko vaihtaa rahaa niin ei sitä olla vaihtamassa toiseen valuuttaan vaan seksiin. Sen päälle tietenkin sain haukut siitä, että kävelen tyhjillä autioilla kaduilla keskellä yötä yksin. Mitä minusta muuta ollaan muka voitu kuvitella kuin että olen "niitä rahanvaihtopisteitä". Kuulemma ei tarvi olla mitenkään silleen pukeutunut, kun yritin vedota talvipalttooseen ja villahuiviini. Tämän jälkeen, jos joku on osoittanut ujouden merkkejä olen karttanut.
Sitäpaitsi, se mies on voinut saada Seura-lehden joltain toiselta, tai löytänyt asemalta penkiltä, ja se numero on jonkun ihan muun. Jos joku rakastuu, niin hän ei hyppää Lahdessa pois ja jätä minua junaan.

pelkää kolhuja niin paljon, että jättäisin sen takia jotain kokematta, pelkästä liiallisesta varovaisuudesta. Mulle olis tossa rahanvaihtojutussa käynyt varmaan ihan samalla tavalla, mutta olisin vaan nauranut itselleni jälkeen päin. Sitä paitsi hyvinhän sinä siitä selvisit. Mies ei tullut koskaan tietämään, olitko ymmärtänyt hänen kysymyksensä oikein vai väärin, silti pokkana vaan selitit, missä sitä rahaa voi vaihtaa. Voihan sitä teeskennellä, ettei ymmärrä mitä toinen tarkottaa.
Yleensä olen vain todennut, jos joku asia ei ole mennyt niin kuin odotin, et on tavallaan joutunu pettymään, et olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja otan tästä taas opikseni. Elämä pitää uskaltaa elää ja ottaa kokemuksista opikseen. Sitten on mitä vanhana kiikkustuolissa muistelee. Sitä vain pelkään, kun olen niin paljon kerännyt sitä muisteltavaa vanhuuden varalle, et jos dementia iskee, eikä muistakaan mitään. Pitäis varmaan kirjottaa ylös kaikki kokemukset varmuuden vuoksi. Sen kuitenkin sanon, että hauskaa on ollut, eikä oikeestaan mitään ole kauheesti tarvinnu katua. Ikävätkin kokemukset ovat osa elämää ja tätä elämänkoulua.
Se numero on voinut olla ihan kenelle tahansa, mutta se selviää vain kysymällä, eikä siinä paljonkaan menetä.
Kasvojen menetyksestä puhumattakaan.
Sitäpaitsi, vaikka numero olisikin tarkotettu jollekin toiselle, niin siitä voi sittenkin kehittyä jotain hauskaa. Hassu sekaannus kuitenkin, jolle voi jälkeenpäin nauraa muistelmissaan.

amalia kirjoitti:

pelkää kolhuja niin paljon, että jättäisin sen takia jotain kokematta, pelkästä liiallisesta varovaisuudesta. Mulle olis tossa rahanvaihtojutussa käynyt varmaan ihan samalla tavalla, mutta olisin vaan nauranut itselleni jälkeen päin. Sitä paitsi hyvinhän sinä siitä selvisit. Mies ei tullut koskaan tietämään, olitko ymmärtänyt hänen kysymyksensä oikein vai väärin, silti pokkana vaan selitit, missä sitä rahaa voi vaihtaa. Voihan sitä teeskennellä, ettei ymmärrä mitä toinen tarkottaa.
Yleensä olen vain todennut, jos joku asia ei ole mennyt niin kuin odotin, et on tavallaan joutunu pettymään, et olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja otan tästä taas opikseni. Elämä pitää uskaltaa elää ja ottaa kokemuksista opikseen. Sitten on mitä vanhana kiikkustuolissa muistelee. Sitä vain pelkään, kun olen niin paljon kerännyt sitä muisteltavaa vanhuuden varalle, et jos dementia iskee, eikä muistakaan mitään. Pitäis varmaan kirjottaa ylös kaikki kokemukset varmuuden vuoksi. Sen kuitenkin sanon, että hauskaa on ollut, eikä oikeestaan mitään ole kauheesti tarvinnu katua. Ikävätkin kokemukset ovat osa elämää ja tätä elämänkoulua.
Se numero on voinut olla ihan kenelle tahansa, mutta se selviää vain kysymällä, eikä siinä paljonkaan menetä.
Kasvojen menetyksestä puhumattakaan.
Sitäpaitsi, vaikka numero olisikin tarkotettu jollekin toiselle, niin siitä voi sittenkin kehittyä jotain hauskaa. Hassu sekaannus kuitenkin, jolle voi jälkeenpäin nauraa muistelmissaan.

Suskina varoisin rakastumasta mihkään reppanoihin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Suskina varoisin rakastumasta mihkään reppanoihin.

Eilen illalla simahdin totaallisesti viikonlopun riennoista väsyneenä. En siis tahallani pitänyt teitä pinteessä. Lauantaina oli minun ja Hauvan päivä. Sunnuntaina kävin varuskunnassa pojan luona. Sieltä ei päästäneet lomille juuri ketään, kun joku pöpö riehuu kaataen miehiä petiin. Paluumatkalla vielä söimme yhdessä tyttiksen kanssa Kouvolassa.
Ilman Peteäkin oli ollut emotionaalista jännitystä yhden päivän osalle melkoisesti. Minä olen aivan hapeton, kun jokin jännitys laukeaa.

Kun opiskelin, huomasin saavani tekstejä helposti aikaiseksi. Toisinaan minulta nipistettiin arvosanasta juuri liiallisen lavertelun vuoksi, tahtoi ydin hukkua tekstin paljoiteen. Puhettakin minulta tulee kiitettävästi, jos kuuntelijat ovat tuttuja, mutta auta armias, mikä tuppisuu olen oudommassa porukassa. Esimerkiksi työpaikkakokouksissa otan kantaa ainoastaan oman pääkoppani uumenissa.

Kirjoittelinkin, milloin milläkin nimimerkillä toisille palstoille, ilman minkäänlaista vastakaikua. Te täällä olette paljon aktiivisimpia, kiinnostuneempia, avoimempia ja empaattisempia kuin ihmiset muilla palstoilla. Johtuuko teitä yhdistävästä tekijästä - kiinnostuksesta lapsiin ja heidän perheisiinsä - mene ja tiedä. Ymmärrän kyllä osan kirjoittelustani olevan enemmän jonkun muun kuin tämän palstan kamaa. Mutta antakaa minun olla täällä, vaikkapa sillä perusreella, että lapseni on kasvanut sijaisperheessä.

Sosiaalityöntekijät ovat minulle vähiten peloittavia tällä hetkellä. Tosin olen joskus ajatellut, että mikäli yksi unelma, jota en uskaltaisi toteuttaa luultavasti missään olosuhteissa, kuitenkin toteutuisi, se saisi minut jälleen pelkäämään sosiaalityöntekijöitä. Joskus salaa unelmoin toisesta lapsesta. No unelmoidahan aina voi. Pelkäisin, että minua tarkkailtaisiin heti raskauden alusta "sillä silmällä", poikani vuoksi.

Te olette uskaltaneet heittäytyä kaikenlaisiin seikkailuihin tietoisesti. Olen siitä vähän kateellinen. Itse en uskalla ottaa juuri mitään riskejä. Humalassa olen seikkaillut, muutta muistot ovat melko hämärät ja enimmäkseen hävettäviä.

Petelle panin tekstarin ja lukitsin puhelimeni pukukoppiin, että en kesken päivän kurki, vastaako hän. Ohjaan asiakasta tietokoneen käytössä ja siinä sivussa kirjoitan tätä viereisellä koneella. Pääsen tänään kolmelta. Huh! Uskallankohan vilkaistakaan puhelintani. Peten numero ei ollut luettelossa. Kysyin sen jo eilen. Mutta eihän siellä ole minunkaan. En tahdo entisten kamujeni löytävän minua, mikäli joku saisi päähänsä etsiä minut käsiinsä.

The Suski kirjoitti:

Eilen illalla simahdin totaallisesti viikonlopun riennoista väsyneenä. En siis tahallani pitänyt teitä pinteessä. Lauantaina oli minun ja Hauvan päivä. Sunnuntaina kävin varuskunnassa pojan luona. Sieltä ei päästäneet lomille juuri ketään, kun joku pöpö riehuu kaataen miehiä petiin. Paluumatkalla vielä söimme yhdessä tyttiksen kanssa Kouvolassa.
Ilman Peteäkin oli ollut emotionaalista jännitystä yhden päivän osalle melkoisesti. Minä olen aivan hapeton, kun jokin jännitys laukeaa.

Kun opiskelin, huomasin saavani tekstejä helposti aikaiseksi. Toisinaan minulta nipistettiin arvosanasta juuri liiallisen lavertelun vuoksi, tahtoi ydin hukkua tekstin paljoiteen. Puhettakin minulta tulee kiitettävästi, jos kuuntelijat ovat tuttuja, mutta auta armias, mikä tuppisuu olen oudommassa porukassa. Esimerkiksi työpaikkakokouksissa otan kantaa ainoastaan oman pääkoppani uumenissa.

Kirjoittelinkin, milloin milläkin nimimerkillä toisille palstoille, ilman minkäänlaista vastakaikua. Te täällä olette paljon aktiivisimpia, kiinnostuneempia, avoimempia ja empaattisempia kuin ihmiset muilla palstoilla. Johtuuko teitä yhdistävästä tekijästä - kiinnostuksesta lapsiin ja heidän perheisiinsä - mene ja tiedä. Ymmärrän kyllä osan kirjoittelustani olevan enemmän jonkun muun kuin tämän palstan kamaa. Mutta antakaa minun olla täällä, vaikkapa sillä perusreella, että lapseni on kasvanut sijaisperheessä.

Sosiaalityöntekijät ovat minulle vähiten peloittavia tällä hetkellä. Tosin olen joskus ajatellut, että mikäli yksi unelma, jota en uskaltaisi toteuttaa luultavasti missään olosuhteissa, kuitenkin toteutuisi, se saisi minut jälleen pelkäämään sosiaalityöntekijöitä. Joskus salaa unelmoin toisesta lapsesta. No unelmoidahan aina voi. Pelkäisin, että minua tarkkailtaisiin heti raskauden alusta "sillä silmällä", poikani vuoksi.

Te olette uskaltaneet heittäytyä kaikenlaisiin seikkailuihin tietoisesti. Olen siitä vähän kateellinen. Itse en uskalla ottaa juuri mitään riskejä. Humalassa olen seikkaillut, muutta muistot ovat melko hämärät ja enimmäkseen hävettäviä.

Petelle panin tekstarin ja lukitsin puhelimeni pukukoppiin, että en kesken päivän kurki, vastaako hän. Ohjaan asiakasta tietokoneen käytössä ja siinä sivussa kirjoitan tätä viereisellä koneella. Pääsen tänään kolmelta. Huh! Uskallankohan vilkaistakaan puhelintani. Peten numero ei ollut luettelossa. Kysyin sen jo eilen. Mutta eihän siellä ole minunkaan. En tahdo entisten kamujeni löytävän minua, mikäli joku saisi päähänsä etsiä minut käsiinsä.

Sossutanttojen innokkuus puuttua yksityisten perheiden elämään on tänä päivänä sitä luokkaa, että kyttäämistä pelkää varmaan jo kaikki, riippumatta taustasta ja menneisyydestä. Jo ihan tilastollisesti ajatellen niiden mikään ylienergia ei tule riittämään kaikkien nykyisten ja jo aikuistuneiden sijaislapsien vanhemmuuden kyttäämiseen, eli teidänkin perheessä heitä työllistäisi poika entisenä huostaanotettuna (ja varmaan siksi sossujen mielestä riskivanhempana) ja sitten sinä (entisenä juoppona ja lapsiäitinä), joten tehtävä on mahdoton. Olet kyllä niin avoin, että vähän hirvittää puolestasi, jos menet lavertelemaan taustastasi jossain vauvan kanssa. Kannattaa olla vaan ihan että jees, jees, kun joku sossutanttatyylinen jotain sanoo, mutta ei anna mitään lisäinformaatiota eikä ryhdy juttusille.
Äitinsä jälkiä naisen on todella vaikea itse äitinä karsia käytöksestään tyttölasta kohtaan. Sen näkee suomalaisesta sukupolvelta toiselle siirtyvästä syyllistämisestä esimerkiksi, joka seuraa tyttärelle äidiltä siksi, että joku esimummo on joskus ollut sellainen paukapää, että syyllisti tytärtään. Sama koskee muutakin manööveriä ja suhtautumista. Vaikka kuinka tiedostaisi ja päättäisi, että noin en tee, niin se oman äidin ei-toivottu käytös tulee jostain alitajunnan takaa kuin varkain. Uskon ja tiedän, että epäterveen sukupolvien ketjussa roikotetun käytöksen ja asenteen saa katkaistua, mutta se vaatii tiedostamisen ja vahvan päätöksen ja itsensä tarkkailun ja itsekritiikin. Aika kuitenkin osaltaan on lieventänyt niitäkin sukupolvien ketjuja, joissa kukaan ei ole sitä päätöstä tehnyt. Tulipa tästä nyt sepustus, no en dellaa silti.
Saat varmaan vauvan ja vielä lapsenlapsiakin, ehkä jopa samaan aikaan, niinkuin kauniissa ja rohkeissakin tapahtuu. Mutta se isä, se pitäs ensin hommata. Minä ehdotan itsevarmaa miestä, ettei tarvi sitten hoitaa ja paapoa vauvaa ja miestä yhtäaikaa. No, rakkaushan sen hoitaa, sen valinnan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sossutanttojen innokkuus puuttua yksityisten perheiden elämään on tänä päivänä sitä luokkaa, että kyttäämistä pelkää varmaan jo kaikki, riippumatta taustasta ja menneisyydestä. Jo ihan tilastollisesti ajatellen niiden mikään ylienergia ei tule riittämään kaikkien nykyisten ja jo aikuistuneiden sijaislapsien vanhemmuuden kyttäämiseen, eli teidänkin perheessä heitä työllistäisi poika entisenä huostaanotettuna (ja varmaan siksi sossujen mielestä riskivanhempana) ja sitten sinä (entisenä juoppona ja lapsiäitinä), joten tehtävä on mahdoton. Olet kyllä niin avoin, että vähän hirvittää puolestasi, jos menet lavertelemaan taustastasi jossain vauvan kanssa. Kannattaa olla vaan ihan että jees, jees, kun joku sossutanttatyylinen jotain sanoo, mutta ei anna mitään lisäinformaatiota eikä ryhdy juttusille.
Äitinsä jälkiä naisen on todella vaikea itse äitinä karsia käytöksestään tyttölasta kohtaan. Sen näkee suomalaisesta sukupolvelta toiselle siirtyvästä syyllistämisestä esimerkiksi, joka seuraa tyttärelle äidiltä siksi, että joku esimummo on joskus ollut sellainen paukapää, että syyllisti tytärtään. Sama koskee muutakin manööveriä ja suhtautumista. Vaikka kuinka tiedostaisi ja päättäisi, että noin en tee, niin se oman äidin ei-toivottu käytös tulee jostain alitajunnan takaa kuin varkain. Uskon ja tiedän, että epäterveen sukupolvien ketjussa roikotetun käytöksen ja asenteen saa katkaistua, mutta se vaatii tiedostamisen ja vahvan päätöksen ja itsensä tarkkailun ja itsekritiikin. Aika kuitenkin osaltaan on lieventänyt niitäkin sukupolvien ketjuja, joissa kukaan ei ole sitä päätöstä tehnyt. Tulipa tästä nyt sepustus, no en dellaa silti.
Saat varmaan vauvan ja vielä lapsenlapsiakin, ehkä jopa samaan aikaan, niinkuin kauniissa ja rohkeissakin tapahtuu. Mutta se isä, se pitäs ensin hommata. Minä ehdotan itsevarmaa miestä, ettei tarvi sitten hoitaa ja paapoa vauvaa ja miestä yhtäaikaa. No, rakkaushan sen hoitaa, sen valinnan.

Hän soittaa huomena, jos minä en soita tänä iltana. Tarkoitatko Helinä-keiju3, että sossujen pelko on viisauden alku? Onko ymmärrettävä niin, että jos olisin raskaana, neuvolassa olisi tieto minusta, ja pojasta. Olisiko se vaikka en asuisikaan raskaana enää Helsingissä, jossa poikani syntyi?

The Suski kirjoitti:

Hän soittaa huomena, jos minä en soita tänä iltana. Tarkoitatko Helinä-keiju3, että sossujen pelko on viisauden alku? Onko ymmärrettävä niin, että jos olisin raskaana, neuvolassa olisi tieto minusta, ja pojasta. Olisiko se vaikka en asuisikaan raskaana enää Helsingissä, jossa poikani syntyi?

Sitä en tiedä, miten sosiaaliviranomaiset ovat teidän kohdalla noudattaneet henkilörekisterilainsäädäntöä. Mutta varmaa on, että jos raskaana ollessasi neuvolassa ei olisi tietoa sinusta ja pojasta, niin sen jälkeen, jos kerrot sinusta ja pojastasi, niin se tieto siellä on ja kirjautuu varmasti myös vauvan file:iin. Siksi neuvoisin, leimaamisen ja ennakkoluulojen välttämiseksi olemaan harvasanainen. Kertoisin neuvolassa vain sellaisia asioita, jotka ovat vauvan hyvinvoinnin edistämiseksi, ei vauvan leimaamiseksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Sitä en tiedä, miten sosiaaliviranomaiset ovat teidän kohdalla noudattaneet henkilörekisterilainsäädäntöä. Mutta varmaa on, että jos raskaana ollessasi neuvolassa ei olisi tietoa sinusta ja pojasta, niin sen jälkeen, jos kerrot sinusta ja pojastasi, niin se tieto siellä on ja kirjautuu varmasti myös vauvan file:iin. Siksi neuvoisin, leimaamisen ja ennakkoluulojen välttämiseksi olemaan harvasanainen. Kertoisin neuvolassa vain sellaisia asioita, jotka ovat vauvan hyvinvoinnin edistämiseksi, ei vauvan leimaamiseksi.

mene jo pikkusen asioiden edelle. Se isäehdokas ei ole vielä edes soittanu ja te olette jo täysillä miettimässä mitä äitiysneuvolassa pitää ja saa puhua. Sitte vielä sanotte, että olette niin ujoja ja varauksellisia. Kyllä minusta tää on jo ennätystahti. Olen itsekin aika nopea, mut sen verran realisti kuitenkin, et tiedän, ettei sinne äitiysneuvolaan kannata mennä jos ei ole vielä edes ollu silleen. Saatikka, et olis edes puhunu tän tulevan isän kanssa.
Oletteko todella olleet molemmat noin erillään tästä elämänmenosta, että on unohtunu miten niitä lapsia tulee.
Voin Suski valistaa sinua, et ei lapsia voi tehdä puhelimessa. Siihen tarvitaan huomattavasti läheisempää kanssakäymistä. Mut kysy sitten multa, jos olet unohtanut, neuvon sitten kun on ajankohtaista.
Kas kun et mieti jo, et riittääkö ne äitiyspakkauksen vaatteet, vastaus on ei riitä.

amalia kirjoitti:

mene jo pikkusen asioiden edelle. Se isäehdokas ei ole vielä edes soittanu ja te olette jo täysillä miettimässä mitä äitiysneuvolassa pitää ja saa puhua. Sitte vielä sanotte, että olette niin ujoja ja varauksellisia. Kyllä minusta tää on jo ennätystahti. Olen itsekin aika nopea, mut sen verran realisti kuitenkin, et tiedän, ettei sinne äitiysneuvolaan kannata mennä jos ei ole vielä edes ollu silleen. Saatikka, et olis edes puhunu tän tulevan isän kanssa.
Oletteko todella olleet molemmat noin erillään tästä elämänmenosta, että on unohtunu miten niitä lapsia tulee.
Voin Suski valistaa sinua, et ei lapsia voi tehdä puhelimessa. Siihen tarvitaan huomattavasti läheisempää kanssakäymistä. Mut kysy sitten multa, jos olet unohtanut, neuvon sitten kun on ajankohtaista.
Kas kun et mieti jo, et riittääkö ne äitiyspakkauksen vaatteet, vastaus on ei riitä.

Nii, mutku kannattaahan se miettiä siltä kannalta, että valitsee sellasen miehen sitte, että jos mitä ikinä itelle sattuu, niin se mies pystyy hoitamaan sen lapsen aina ja joka tilanteessa. Ei kannata musta oikein tuhlailla aikaa ja säteitään vähemmän pystyviin miehiin, jos haaveilee vauvasta. Kässäät kai sen amalia, kun ei ihan teini-ikäisestä tytöntylleröstä kuiteskaan ole kyse. Kauheen monta vuotta ei voi tuhrata pelkästään kivoja kokemuksia hankkien enää Suskin tapauksessa, jos on vauva ja perheen perustaminen haaveissa. Sen miehen on oltava pystyvä ja se oikea. Miksi amalia, nyt yhtäkkiä painat jarrua tolleen, vaikka me mielestäni varsin vastuullisesti Suskin kanssa ajatellaan tätä asiaa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Nii, mutku kannattaahan se miettiä siltä kannalta, että valitsee sellasen miehen sitte, että jos mitä ikinä itelle sattuu, niin se mies pystyy hoitamaan sen lapsen aina ja joka tilanteessa. Ei kannata musta oikein tuhlailla aikaa ja säteitään vähemmän pystyviin miehiin, jos haaveilee vauvasta. Kässäät kai sen amalia, kun ei ihan teini-ikäisestä tytöntylleröstä kuiteskaan ole kyse. Kauheen monta vuotta ei voi tuhrata pelkästään kivoja kokemuksia hankkien enää Suskin tapauksessa, jos on vauva ja perheen perustaminen haaveissa. Sen miehen on oltava pystyvä ja se oikea. Miksi amalia, nyt yhtäkkiä painat jarrua tolleen, vaikka me mielestäni varsin vastuullisesti Suskin kanssa ajatellaan tätä asiaa.

Vauvan odotus ja neuvola tulivat mieleeni, kun puhuttiin sossupelosta, siis ihan irrallaan ja erillään Pete-teemasta. Nyt tosin huomasin, että olen silloin tällöin oikeasti unelmoinnut vauvasta, jonka kohdalla korjaisin kaiken sen, minkä laiminlöin pojan kohdalla. Vauvaunelmissani en kuuna kullan valkeana ole ajatellut, että hän tarvitsisi isänkin. Kun pojankin biologinen isä on mielestäni hävinnyt totaalisesti, tai en siis tiedä kuka hän on ollut. Siinä elämässä, jota silloin elin saatoin yhtyä milloin kehenkin ihan vain saadakseni konkreettista lämpöä kylmässä kellarissa. Joskus kai tuli kroppa "myytyä" parista huikasta.

The Suski kirjoitti:

Vauvan odotus ja neuvola tulivat mieleeni, kun puhuttiin sossupelosta, siis ihan irrallaan ja erillään Pete-teemasta. Nyt tosin huomasin, että olen silloin tällöin oikeasti unelmoinnut vauvasta, jonka kohdalla korjaisin kaiken sen, minkä laiminlöin pojan kohdalla. Vauvaunelmissani en kuuna kullan valkeana ole ajatellut, että hän tarvitsisi isänkin. Kun pojankin biologinen isä on mielestäni hävinnyt totaalisesti, tai en siis tiedä kuka hän on ollut. Siinä elämässä, jota silloin elin saatoin yhtyä milloin kehenkin ihan vain saadakseni konkreettista lämpöä kylmässä kellarissa. Joskus kai tuli kroppa "myytyä" parista huikasta.

Kyse ei ole äidin oikeudesta lapseen ja haaveesta vaan kyse on lapsen oikeudesta äitiin ja isään, molempiin. Minusta Suomessa tehtiin virhe, kun yksinäisille naisille sallittiin keinohedelmöitys. Lapsella ei näin tule edes lähtökohtaista oikeutta isään ja lisäksi yksinäisen äidin lapsella suku typistyy puoleen siitä, mitä sellaisella lapsella on, jolla on molemmat vanhemmat. Ehkä lainsäätäjä näki, kun päätyi tuohon ratkaisuun, että nykymiehet ovat tulleet tarkemmiksi siitä, kenelle geenejään siirtelevät, joten nähtiin kai sitten naismateriaali maassamme niin kehnoksi, että lisääntyminen ja lasten saanti pitää taata keinotekoisesti miesten kieltäytyessä luonnonmenetelmästä. Väestöbyramini on jo nyt väärinpäin. En olis tehnyt sitä lakia.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kyse ei ole äidin oikeudesta lapseen ja haaveesta vaan kyse on lapsen oikeudesta äitiin ja isään, molempiin. Minusta Suomessa tehtiin virhe, kun yksinäisille naisille sallittiin keinohedelmöitys. Lapsella ei näin tule edes lähtökohtaista oikeutta isään ja lisäksi yksinäisen äidin lapsella suku typistyy puoleen siitä, mitä sellaisella lapsella on, jolla on molemmat vanhemmat. Ehkä lainsäätäjä näki, kun päätyi tuohon ratkaisuun, että nykymiehet ovat tulleet tarkemmiksi siitä, kenelle geenejään siirtelevät, joten nähtiin kai sitten naismateriaali maassamme niin kehnoksi, että lisääntyminen ja lasten saanti pitää taata keinotekoisesti miesten kieltäytyessä luonnonmenetelmästä. Väestöbyramini on jo nyt väärinpäin. En olis tehnyt sitä lakia.

mielestä lapsella pitää olla oikeus molempiin vanhempiin.
Tässä tapauksessa kun on aikaa ja mahdollisuus vielä se isä valita, niin ehdottomasti lapselle vain parasta, eli paras mahdollinen isä pitää olla.
Sitäpaitsi, en ollenkaan paina jarrua, kun ihan päinvastoin.
Te rupeatte turhaan stressaamaan kaikilla käytännön asioilla. Lapset pitää tehdä rakkaudesta ja huumassa, ei siinä mietitä käytännön järjestelyjä, niitä mietitään vasta sitte kun testi näyttää plussaa ja on oikeesti aika tilata se äitiysneuvola-aika. Jos liikaa stressaa, niin jää vielä tärppäämättä, siitä olen nyt huolissani enemmän.
Olen Hellun kaa siitä samaa mieltä, et sulla ei ole mitään syytä kertoa menneisyydestäsi siellä neuvolassa.
Ne kysyy aina monesko raskaus ja siihen vastaat vaan niinkun kaikki toissynnyttäjät. Jos sul on ollut abortteja, niin ne tietyst pitää kans mainita, mut ei ne siellä kysy, et missä sun lapsi nyt on. Ne kysyy vaan, et koska esikoinen syntyi.
Muutenkin Suskin pitää unohtaa se ankea menneisyys.
Ei kukaan muukaan mieti mitä on aikasemmin tehny tai miten eläny, miksi sinäkään. Nyt eletään tätä päivää ja katsotaan tulevaisuuteen joka on huomattavasti parempi.
Menneisyydellä ei ole mitään merkitystä, kun tulevaa suunnitelllaan. tulevaisuudessa on kaikki mahdollista.
Tulevaisuuteen lähdet aivan puhtaalta pöydältä, omat ratkaisusi määrittävät sitten miten menee.
Onkos tää Pete riittävän komea lapsesi isäksi?
Varallisuus on tietysti hyvä heti selvittää. Mahdolliset elossa olevat appivanhemmat pitää tutkia, ettei ole luonnevikoja. Kunhan nyt saatte ne ekat treffit aikaseksi, niin mennään sitten tarkemmin yksityiskohtiin.
Minulla on ollut aina tapana ensimmäiseksi kysyä horoskooppimerkki, se kertoo mulle aika paljon.
Minä kyllä uskon, et tossa Petessä vois olla ainesta. En usko, että on ujo. Mun mieheltä voisi odottaa myös jotain vastaavaa. Mun mies on aika mielenkiintoinen tapaus.
Sillon kun esim. seukkailtiin, eli hän oli siellä ulkomailla töissä ja suhdetta pidettiin kirjeitten välityksellä yllä, niin kerrankin hän laitto mulle kirjeen alkuun pelkkiä nuotteja, koska tiesi, et osaan lukea niitä. Oli laittan alkuun nuotit I can´t stop loving you.

amalia kirjoitti:

mielestä lapsella pitää olla oikeus molempiin vanhempiin.
Tässä tapauksessa kun on aikaa ja mahdollisuus vielä se isä valita, niin ehdottomasti lapselle vain parasta, eli paras mahdollinen isä pitää olla.
Sitäpaitsi, en ollenkaan paina jarrua, kun ihan päinvastoin.
Te rupeatte turhaan stressaamaan kaikilla käytännön asioilla. Lapset pitää tehdä rakkaudesta ja huumassa, ei siinä mietitä käytännön järjestelyjä, niitä mietitään vasta sitte kun testi näyttää plussaa ja on oikeesti aika tilata se äitiysneuvola-aika. Jos liikaa stressaa, niin jää vielä tärppäämättä, siitä olen nyt huolissani enemmän.
Olen Hellun kaa siitä samaa mieltä, et sulla ei ole mitään syytä kertoa menneisyydestäsi siellä neuvolassa.
Ne kysyy aina monesko raskaus ja siihen vastaat vaan niinkun kaikki toissynnyttäjät. Jos sul on ollut abortteja, niin ne tietyst pitää kans mainita, mut ei ne siellä kysy, et missä sun lapsi nyt on. Ne kysyy vaan, et koska esikoinen syntyi.
Muutenkin Suskin pitää unohtaa se ankea menneisyys.
Ei kukaan muukaan mieti mitä on aikasemmin tehny tai miten eläny, miksi sinäkään. Nyt eletään tätä päivää ja katsotaan tulevaisuuteen joka on huomattavasti parempi.
Menneisyydellä ei ole mitään merkitystä, kun tulevaa suunnitelllaan. tulevaisuudessa on kaikki mahdollista.
Tulevaisuuteen lähdet aivan puhtaalta pöydältä, omat ratkaisusi määrittävät sitten miten menee.
Onkos tää Pete riittävän komea lapsesi isäksi?
Varallisuus on tietysti hyvä heti selvittää. Mahdolliset elossa olevat appivanhemmat pitää tutkia, ettei ole luonnevikoja. Kunhan nyt saatte ne ekat treffit aikaseksi, niin mennään sitten tarkemmin yksityiskohtiin.
Minulla on ollut aina tapana ensimmäiseksi kysyä horoskooppimerkki, se kertoo mulle aika paljon.
Minä kyllä uskon, et tossa Petessä vois olla ainesta. En usko, että on ujo. Mun mieheltä voisi odottaa myös jotain vastaavaa. Mun mies on aika mielenkiintoinen tapaus.
Sillon kun esim. seukkailtiin, eli hän oli siellä ulkomailla töissä ja suhdetta pidettiin kirjeitten välityksellä yllä, niin kerrankin hän laitto mulle kirjeen alkuun pelkkiä nuotteja, koska tiesi, et osaan lukea niitä. Oli laittan alkuun nuotit I can´t stop loving you.

amalia sun mieheltä. Sehän oli kaiketi sitten sillä selvä, eihän tollasta voi vastustaa.

Mutta onko se Pete vapaa, leski vai eronnut lähivanhempi, eli tulisko samassa paketissa esim. vaippaikäiset kolmoset. Suskulla kun on tota vipinää noissa ihmis- ja eläinsuhdeympyröissä jo entuudestaankin. Ja sanokaa mun sanoneen, vielä se sijaisisäkin, Jussi siis, ilmestyy Suskin läheisyyteen tavalla tai toisella. Eli kyllä tuntuu kiitettävästi porukkaa pyörivän Suskin ympärillä.

viiltäjä suski pelole

Kyseisen aloittajan lapsi on kasvanut sijaislapsena, ja tietenkin se on vaikuttanut kyseisen henkilön ja hänen lapsensa elämään ratkaisevassa määrin. Nyt kun lapsi on täysi-ikäinen niin tässä ketjussa tarkastellaan tämän äidin mahdollisuuksia normaalielämään ja samalla sijaisäiti amalia kertoo omasta elämästään. Näin saamme tietää, onko kummallakaan edes periaatteessa mahdollisuuksia normaaleihin miessuhteisiin. Ja ihan positiiviselta näyttää. Tämä luo uskoa siihen, että vaikka lapsen menettää huostaanotetuksi, niin elämä ei ehkä kokonaan olekkaan menetetty, vain osa.

nyt se sitten sieltä tuli. Ole hyvä vaan ja pistä omasta puolestasi niitä sij.vanhempiaiheisia juttuja niin paljon kuin sielu sietää. Hyvin on ollut hiljaista täällä.
Kyllä luulisi mahtuvan vielä asiaa muihin ketjuihin. Tämä nyt kullä alkoi sij.vanhemmuus teemasta, mutta on rönsyillyt sen jälkeen, koska se aihe oli äkkiä käyty loppuun. Eikös yleensäkin käy niin, että juttu alkaa jostain ja päättyy johonkin aivan toiseen. Olisi aika ikävää, jos tälläkin palstalla pitäisi pidättäytyä vaan sijariarjessa tiukasti.
Tämän olen kokenut kivana piristyksenä tähän sijarin harmaaseen arkeen, et olkoon se nyt sitten vaikka sij.vanhemmuuden arkeen liittyvä piristys.
Eikö mielestäsi sij.vanhemmat saisi ajatella mitään muuta kuin työtään ja vain siitä puhuakin?

amalia kirjoitti:

nyt se sitten sieltä tuli. Ole hyvä vaan ja pistä omasta puolestasi niitä sij.vanhempiaiheisia juttuja niin paljon kuin sielu sietää. Hyvin on ollut hiljaista täällä.
Kyllä luulisi mahtuvan vielä asiaa muihin ketjuihin. Tämä nyt kullä alkoi sij.vanhemmuus teemasta, mutta on rönsyillyt sen jälkeen, koska se aihe oli äkkiä käyty loppuun. Eikös yleensäkin käy niin, että juttu alkaa jostain ja päättyy johonkin aivan toiseen. Olisi aika ikävää, jos tälläkin palstalla pitäisi pidättäytyä vaan sijariarjessa tiukasti.
Tämän olen kokenut kivana piristyksenä tähän sijarin harmaaseen arkeen, et olkoon se nyt sitten vaikka sij.vanhemmuuden arkeen liittyvä piristys.
Eikö mielestäsi sij.vanhemmat saisi ajatella mitään muuta kuin työtään ja vain siitä puhuakin?

ei tälläst paskaa sulata

työnsä otavat kirjoitti:

ei tälläst paskaa sulata

hyvin henkilökohtaisella tasolla asioista, joita täällä on käsitelty. Voin tietysti muuttaa tyyliäni. Voin kysyä esim. yleisellä tasolla saako kerran perusteellisesti epäonnistunut äiti tulla uudelleen raskaaksi. Kun ensimmäisen kerran tänne kirjoitin, minulla ja pojallani oli akuutti hätä. En odottanut, että täältä löytyisi apua tilanteeseen, mutta helpotti kummasti jakaa kokemus tämän palstan monipuolista asiantuntijuutta edustavien ihmisten kanssa. Koin, että lapseni ja minä saimme täällä etupäässä lämpimän vastaanoton. Kiitos kannustajilleni. Joukossamme on myös henkilöitä, jotka kokevat tekstini ärsyttäviksi ja he osoittavat sen jotenkin henkilökohtaisella tavalla. En loukkaannu tästä, sillä välillä itsekin epäilen, että onko sopivaa kirjoittaa näistä jutuista täällä. Kuitenkin itse ajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia myös tämän rentun ruusun. Tämän "sonnan" saa jättää vapaasti lukematta. Näkeehän sen nimimerkistä, kuka kirjoituksen on laatinut.
Niille, joita kiinnostaa Pete soitti. Minusta hän oli niin puhelias, että epäilin hänen olevan kaljoissaan. Hyvä, että puhui paljon, näin hän tuli paljastaneeksi myös jotain itsestään. Soittelemme taas huomena.

The Suski kirjoitti:

hyvin henkilökohtaisella tasolla asioista, joita täällä on käsitelty. Voin tietysti muuttaa tyyliäni. Voin kysyä esim. yleisellä tasolla saako kerran perusteellisesti epäonnistunut äiti tulla uudelleen raskaaksi. Kun ensimmäisen kerran tänne kirjoitin, minulla ja pojallani oli akuutti hätä. En odottanut, että täältä löytyisi apua tilanteeseen, mutta helpotti kummasti jakaa kokemus tämän palstan monipuolista asiantuntijuutta edustavien ihmisten kanssa. Koin, että lapseni ja minä saimme täällä etupäässä lämpimän vastaanoton. Kiitos kannustajilleni. Joukossamme on myös henkilöitä, jotka kokevat tekstini ärsyttäviksi ja he osoittavat sen jotenkin henkilökohtaisella tavalla. En loukkaannu tästä, sillä välillä itsekin epäilen, että onko sopivaa kirjoittaa näistä jutuista täällä. Kuitenkin itse ajattelen, että antaa kaikkien kukkien kukkia myös tämän rentun ruusun. Tämän "sonnan" saa jättää vapaasti lukematta. Näkeehän sen nimimerkistä, kuka kirjoituksen on laatinut.
Niille, joita kiinnostaa Pete soitti. Minusta hän oli niin puhelias, että epäilin hänen olevan kaljoissaan. Hyvä, että puhui paljon, näin hän tuli paljastaneeksi myös jotain itsestään. Soittelemme taas huomena.

paljastus sinusta positiivista vai negatiivista?
Voi olla, ettei olis uskaltanu ekaa kertaa ihan selvinpäin soittaakaan.
Äläkä nyt sille Petellekään heti alkuun kerro kaikkea itsestäsi. Tarkoitan siis menneisyydestäsi, keskity vaan lähinnä tähän päivään. Jos sitten joskus haluat kertoa kaiken, niin ei lähde heti karkuun, kun on tutustunut sinuun sellaisena kuin nyt olet.

Olen todella nauttinut näistä viestiketjuista, oikein odottanut kirjoituksia ja edistymistä.
Minulle on tuonut nämä viestit uusia ulottuvuuksia sijaisvanhempien ja biovanhempien välisiin suhteisiin. Eli tässä on vain ihmisten välistä kirjoittelua ei luokitusta "hyviin tai pahoihin". Näissä on otettu kantaa toisten ongelmiin ja annettu työkaluja niiden käsittelemiseen. Todellakin vaihtelua ainaiseen toisten parjaukseen.

varaäiti kirjoitti:

Olen todella nauttinut näistä viestiketjuista, oikein odottanut kirjoituksia ja edistymistä.
Minulle on tuonut nämä viestit uusia ulottuvuuksia sijaisvanhempien ja biovanhempien välisiin suhteisiin. Eli tässä on vain ihmisten välistä kirjoittelua ei luokitusta "hyviin tai pahoihin". Näissä on otettu kantaa toisten ongelmiin ja annettu työkaluja niiden käsittelemiseen. Todellakin vaihtelua ainaiseen toisten parjaukseen.

jälki ku näillä kaluilla duunaat