Olen ollut useamman vuoden tekemisissä transilmiön parissa ja perehtynyt oireisiin sekä hoitoihin. Eräs hoidoissa mukana oleva tuttuni kertoi hakeutuvansa Tampereelle, koska Helsingissä ihmistä ei osata kohdella. Olen itse käynyt myös Helsingissä ja todennut saman. Vaikuttaa, ettei Helsingin ryhmällä ole pienintäkään käsitystä transilmiön todellisista oireista. Tutkimukset keskittyvät yleispsykiatrisiin, joissa näissäkin diagnoosi saattaa tulla ns. takautuvasti lääkärin etiikan vastaisesti jostakin muusta asiasta, joka tämäkin saattaa olla yksi transilmiön oire. Lääkärin etiikan mukaan diagnoosin ja lausunon voi antaa akuutisti havaitusta asiasta taikka vedoten aikaisempaan diagnoosiin, ei kuulopuheeseen perustuen.
Transtutkimukset
Hesassa
161632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mitä viestilläsi tarkoitit. Oletko siis itse ollut mukana tutkimuksissa vai perustuuko kirjoituksesi vain kuulopuheisiin.
Itse olen ollut Helsingissä tutkittavana, eikä minun mielestäni siellä ole ollut mitään ongelmia, ainakaan minulla. Tutkimukset sujuivat ihan ajallaan, samoin hoidon aikainen seuranta. Joku lähete kylläkin viivästyi, mutta se lienee johtunut siitä että tutkimusryhmän psykiatri tarvitsee papereihin myös ylilääkärin allekirjoituksen. Kun sitten lomat/vapaat osuu huonosti, paperit seisoo pöydällä.
Ymmärtääkseni molemmat tukimusryhmät noudattelevat tutkimuksissa suunnilleen samoja periaatteita. Helsingissä on kuitenkin vanhaa painolastia vanhoilta ajoilta. Lisäksi ryhmän psykiatrin toimi on sellainen ettei siihen palkata pysyvää lääkäriä, vaan lääkäri vaihtuu määrävälein. Tampereella on vakituiset lääkärit ja he noudattavat hieman joustavampaa käytäntöä.
Ja lopetin vailla viimeistä käyntiä.
Transtukipsteen kanssa on 101 helpompi asioida, Hesassa tuntuvat pöllähtäneen puusta ja vaikka ohjelma olisi se, että pitäisi puhua transkokemuksista, niin keskustelu kiertää ja tutkimukset menevät ohi mitä kuuluu linjalla.
Tutkimusjakson aikana olin rairttiuslinjalla, mutta masennuslääkityksellä. Lääke itsessään todettu yleisesti huonoksi ja viimeisellä käynnillä olin lopettanut lääkkeet ja totesivat, että näytän paremmalta kuin ennen. Jossakin vaiheessa olin kuulemma ollut sen näköinen, että olisin baarista tulossa ja sanoivat että voisivat puhalluttaa ja jos viinaksissa olisin, niin lähettää kotiin. Suostuin puhaltamaan koska tahansa, eivät puhalluttaneet, mutta diagnoosiksi antoivat haitallisen alkoholinkäytön ja tämä perustui kertomaani aijemmasta. Lääkärinhän ei voi antaa diagnoosia takautuvasti. Olin kuulemma haissut vanhalle viinallekkin. On pitänyt olla tosi vanha viinaa jos sen haistaa. Transasioita ei puolen vuoden aikana käsitelty kuin ensimmäisellä tapaamisella.
Siis kävit puoli vuotta tutkimuksissa ja sinut todettiin alkoholistiksi, kuulostaa aika oudolta. Tai jospa sitten olet sellainen, kannattaa ehkä hakea hieman toisenlaisia hoitoja nyt ensin...
Jäi muuten hieman epäselväksi miten transtukipiste muka liittyy transtutkimuksiin???
Eihän kukaan alkoholistiksi ole todennut :D Melko solvaavaa! En todellakaan halua käytännön transhoitoja. Ne rinnat ja pimpit on muille. Taitaa olla jokin virkamies langat toisessa päässä kun on tulkinnut asin sitem että transtukipiste liittyisi tutkimuksiin jollakin muotoa. KErroin vain, että asioita on helpompi käsitellä transtukipisteen kanssa kuin virallaisen hoitokoneiston. No, taidan sitten jättää sen lauantai saunakaljan juomatta.
Jos et todellakaan kaipaa käytännön transhoitoja, keskeytyksesi taisi olla ihan paikallaan. Kyllähän elää voi ilman niitä leikkauksiakin, jos itsestä siltä tuntuu.
Ei minunkaan kanssani ole puhuttu transsukupuolisuudesta kovin kauheasti. Pää-asia on tutkia ihmistä kokonaisuutena ja jos tutkittava käyttäytyy "oudosti" kyllä tutkintaryhmällä on todellakin työtä "kaivaa" sieltä se transsukupuolisuus esiin (mikäli sellaista on). Runsas alkoholin käyttö (vaikka kyseessä ei olisikaan alkoholismi) on eräs tutkimuksia lykkäävä tekijä. Muuten, se virallinen alkoholismin raja täyttyy aika monella suomalaisella ihan tietämättään.
On ihan hyvä asia että olet saanut tukea transtukipisteeltä. Ehkäpä sitä linjaa kannattaa jatkaakin ja vasta sitten jos koet kaipaavasi todella transdiagnoosia, yrittää tutkimuksia uudelleen.
Siitä, että olisin liikaa käyttänyt alkoholia vaan haitallisesti kun kerta joitain menneisyyden oireita kuvailtiin alkoholin aiheuttamaksi, joskaan lääkäri ei voi taannehtivasti kirjoittaa diagnoosia oireesta taikka sen aiheuttajasta. Suurkulutuksen alaraja on 24-pulloa keppanaa viikossa. Diagnosointijakon aikana en montaa kertaa ottanut edes viikonloppuna, arkisin en laisinkaan. Baareissa en käy, enkä alkossa ole käynyt 5-vuoteen. Että silleen. Kuten ennen tutkimuksia otaksuin, niin en varmastikkaan mene loppuu asti.
Asiahan meni siis kannaltasi ihan hyvin kun et mitään hoitoja halunnutkaan. Olisit siis halunnut vain jutella trans-asoista tutkimusryhmän kanssa, niinkö?
Kun homma nyt vaan menee niin, että tutkittavan pitää kokea itsensä transsukupuoliseksi jo vähintään kaksi vuotta ennen tutkimuksia. Tutkimusryhmän tehtävä on taas sulkea pois muita mahdollisia syitä miksi tutkittava niin kokee. Sinne ei siis kannata mennä selvittelemään omalta kannaltaan epävarmaa transsukupuolisuutta, siihen varmasti ttp on parempi vaihtoehto.
Ja jälleen palstalta löytyy jokin virkamiehen perskarvoissa roikkuva kikkare, jonka elämä kuluu toisten tekemisiä arvostellessa. Sinun kommenttia ei tähän viestiketjuun juuri ole pyydetty. Todellisuudessa suurinosa tutkimuksiin hakeutuvista lopettaa leikin kesken.
Onko mielestäsi puolet suurin osa? Noistakin vain osa lopettaa omasta halustaan, muut pistetään "maitojunaan" tai muihin tutkimuksiin/hoitoihin.
Että puolet. Muistikuvani on joku hoidoista taikka luetusta, että kolmasosa jatkaa tutkimuksen jälkeen. Transtukipisteen sivuilla on Stakesin tilastoja, joista käy ilmi, että 95-99 on tutkittu 130 potilasta, joista n. 42(43) on saanut kastroimisluvan taikka ollut leikkaksessa.
Maitojuna käsitettä ei varmastikkaan käytetä. Joskus on saattanut olla tilanne, että juuri 18-vuotiaan kohdalla tutkimuksia vedätetään, mutta nykyinen hoitotakuu järjestelmä on varmasti karsinut moiset pois. Osa todellakin lähetetään muihin tutkimuksiin.
Ensinnäkin tuo esittämäsi tilasto on jo liian vanha eikä enää päde. Uuden lain astuttua voimaan 2003 käytännöt muuttuivat radikaalisti. Tuolla vanhalla järjestelmällä tilanne oli paljon pahempi. Nykyisin tutkittavien määrä taitaa olla jo vuodessa melko lähellä tuota vanhaa tilastoa. Tuo puolet on tutkimusryhmältä kuultua tietoa, virallisia tilastoja ei vielä ole nykytilanteesta.
Nykyisen lain mukaan uuden sukupuolen voi vahvistaa ilman korjausleikkauksiakin ja monet terveydellisistä tai muista syistä jättää sen tekemättä. "Läpimenneiksi" ei mielestäni voi luokitella vain koko prosessin käyneitä, myös uuden sukupuolensa virallisesti vahvistaneet pitää lukea mukaan, vaikka eivät menisikään korjausleikkaukseen.
Ehkäpä maitojuna-nimitys on vanhakantainen, eikä intinkäymättömät sitä välttämättä tunnista. Mutta tällaisia jotka lähetetään "kasvamaan" (iästä huolimatta) ja jotka mahdollisesti palaavat myöhemmin uudelleen tutkimuksiin, on kuitenkin jonkin verran. Myös muihin hoitohin ohjattuja palaa prosessiin kun oireilu on saatu pois päiväjärjestyksestä.
Uuden lain perusteella on helpompi päästä tutkimuksiin ja hoitoihin, joten tutkittavien määrä on ilmeisesti noussut runsaasti ja samalla myös eiTS:ien määrä.
Hoitotakuu ei vaikuta näihin transtutkimuksiin ja hoitoihin. Tutkimuksen minimiaika on määrätty laissa, mutta ylärajaa ei ole. Se päättyy joko diagnoosiin tai tukijan/tutkittavan "kyllästymiseen". Eli aikaa voi kulua useitakin vuosia, eikä tutkittavan ikä vaikuta tähän mitään. Hoitojen jonot on sitten melkoisia ja niitä ei hoitotakuu periaatteessa koske, koska "homma" on aloitettu tutkimuksissa. Varsinkin korjausleikkauksiin jonot on tällä hetkellä yli vuosi.
Luettelisin läpimenneeksi sen joka on saanut diagnoosin ja aloittanut hoidot ja näiden osa kokonaisuudesta on varmasti pienempi kuin puolet.
Tutkimusryhmä nimesi alustavan tutkimuksen kattoajksi 12 tai 24 kk, että sen aikana jonkin diagnoosin saa. Voihan sitä hoitojen aloittamista vedättää vaikka loppuiän saatuaan diagnoosin. Tuskin vanhanaikaista tutkimuksen keskeytystä iän vuoksi juuri enää tapahtuu niin kuin se ennen on ollut.
Itse olen pettynyt epäammattimaisuuteen ja yleistämiseen. Ei keritä sanomaan päivää kun jo keskustellaan alkoholista, joka ei ole tutkimuksen varsinainen aihe ja vieläpä sillä perusteella, että joku on tutkimuksiin mennyt suoraan baarista. Väittävät, että haisee vanha viina. Todella vanhaa viinaa on ollut kun edellisten käyntien välimaaston pysynyt raittiina.
Itselläni ajanvarauksetkin ollut jo aamusta ja kaukaan kun hesaan olen mennyt, niin joutunut heräämään aamuyöstä. Eli ei paljon baarikeikkoja ole kerinnyt käymään. Lisäksi jatkuvaa vastaanhangoittelua ja painostamista vaikka todellisuudessa voisi päästä yhteisymmärrykseen tutkimuksen lopettamisesta vaikka kättelyssä. Heidänkin pitäisi olla vielä henkisen hyvinvoinnin ammattilaisia, mutta varsinaista ammattitaitoa ja suoranaista kykeneväisyyttä löytyy vähemmän kuin k-kaupan kassalta.
Jos tutkimusryhmän tavoite on sanoa, ettei heidän mielestä ole ts, niin ei se tarvitse vastaanhangoittelua, ärsyttämistä taikka valehtelua viinanhajusta.
Kyllähän jotkut lopettaa prosessin vielä hormonihoidonkin aikana. Mutta uuden sukupuolen vahvistaminen on jo melko varma merkki todellisista aikomuksista.
Taitaa nuo tutkimuksetkin olla henkilökysymys, puolin ja toisin. Itse pärjäsin hyvin omahoitajieni kanssa (vaihtui välillä) eikä ristiriitaa syntynyt tutkimusten ja seurannan aikana. Ehkä sitten olin niin "selvä tapaus" ettei asiasta ollut epäselvyyttä ja tutkimukset sujuivat joustavasti.
Meitä hyvinkin iäkkäitä on ollut tutkimuksissa useampiakin, mutta käytännössä rajoittavana tekijänä taitaa toimia oma karsinta, kovin vanhana ei enää haluta lähteä tähän rumbaan kun on pystynyt elämään siihenkin saakka väärässä sukupuolessa.
Ajat tutkimuksiin ja hoitoihin pystyin valitsemaan työvuorojeni ja vapaapäivieni mukaan, joten kertaakaan ei niiden takia tarvinnut ottaa palkatonta vapaata (työnantaja ei hyväksynyt näitä palkalliseksi vapaaksi). Käyntiajat olivat tarpeen mukaan myös iltapäivällä.
Hormoonihoidon keskeytys ja takaisinpäinkorjaaminen on mielestäni jo ikävä juttu, että mielummin katuisin, että vedätin kuin että kituisin korjauksen korjauksessa.
Maailma tietenkin muuttu, mutta minulla samat henkilöt, samat narinat. Loppujenlopuksi yhteisymmärrys siitä, ettei hoito ole välttämättä oikea vaihtoehto, niin sekin piti käydä erimielisyyden kautta. Diplomatiassa parantamisen varaa.
Taitaa vanne kiristää päätäsi ja pahasti?
Kun se on aumiinia ja muotoiltu vartavasten tyyppimalliin sopivaksi.