Mieheni sairasti yli kymmenen vuotta todella monia vaikeita sairauksia. Meilahden teholla kuukauden hengityskoneessa jne. Olin vielä työelämässä mukana, sairautta kesti yli kymmenen vuotta, viimeiset 3v. liikuntakyvytön. Kolme viimeistä kuukautta nautin kunnan maksamaa omaishoitajan palkkaa, 256 €/kk ja siitä verot. Vanha omakotitalo joten potilas pestiin ja syotettiin sänkyyn. Alusastia sängyn vieressä, enpähän aina siihenkään ehtinyt tai jaksanut nostaa. Onko tämä teidän mielestä nykypäivän vanhusten hoitoa?
Omaishoitaja
nyt jo ohi
13837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Monilla, kuten meillä, olisi sellainen probleema, että jos mieheni sairastuisi johonkin sellaiseen sairauteen, etten jaksaisi hoitaa häntä kotona, niin armahtaisin itseäni ja hommaisin hänelle pitkäaikaissairaan hoitopaikan.
Olemme puhuneet kaikki asiat selviksi, sekä tehneet asuinkuntamme sosiaalitoimen kanssa sopimuksen, että jos niin kävisi, että paha pitkällinen sairaus kohtaisi miestäni, jonka eläketulot ovat suuremmat kuin minun, niin kunta maksaisi normaalisti, eikä suuri osa mieheni eläkkeestä menisi sairaalamaksuihin. Ilman sopimusta maksaisimme itse kalleimman jälkeen.
Tälläinen sopimus on kuntakohtaista ja meidän asuinkunnassamme sellaisen voi tehdä. Ajattelimme sen olevan kuin vakuutuksen, joka ei kuitenkaan maksa mitään.
Muutenkin olemme hoitaneet asiat kuntoon, vaikka vielä olemme terveitä ja voimissamme.
Hautapaikat on ostettu, keskinäinen testamentti tehty ja luvattu, että kumpi jää tänne viimeiseksi saa mennä uusiin naimisiin. En olisi voinut kuvitellakaan, että mies tuollaista sanoo. "Saa mennä", kun minä sanoin kerran vuosia sitten, että jos kuolen, niin kummittelen täällä talossa, jos tuo uuden vaimon.
Niin kummittelisinkin. Vanha ukko ja vielä uuden eukon menisi ottamaan!:( Nyt oikein alan hermostua:((
Hoidin äitiäni noin 10 vuotta. Minulle täysin luonnollista, olihan hän hoitanut minua kun olin pieni ja avuton ja myöhemmin jos olin sairaana. En silloin tiennyt, että omaisen hoidosta olisi voinut saada maksua, enkä olisi halunnutkaan rahaa siitä. Vasta kun omat voimani uupuivat ja äiti huomasi sen, hän pyysi päästä laitokseen. Olin jotenkin häpeissäni siitä, etten enää jaksanut. Ruuhka-Suomessa asuin silloin, mutta ei laitokseen pääsy ollut mitenkään vaikeaa. Hyvää hoitoa hän siinä laitoksessa sai ja oli tyytyväinen loppuun asti.
Mieheni kanssa olemme tehneet suurin piirtein samat päätökset kuin sinä. Uusista eukoista tai ukoista emme ole jutelleet, mutta enpä uskoisi että tuo uutta ottaisi. Eikä kyllä saisikaan, on se sen verran kuikkuinen. Enkä minäkään. Kummitellahan voisi kuitenkin.
jos pystyt häntä käyttämään pyörätuolilla tutkinuksissa jne.Kun olet terve vastuu toisesta on sinun.
Voihan sitä tosiaan kummitella muutenkin, vaikka ei uusi vaimo emännöisikään talossa.
Pentti Siimeshän kertoi, että Elina Pohjanpää, vaimonsa, kummitteli hänelle vähän väliä.
Eikä Siimes ole mennyt uudelleen naimisiin.
onhan se hyvä vähän katsoa perään, ettei ihan hunningolle ukko joudu. Minulle ei kyllä tulla kummittelemaan.
Vanha, heikko nainen ei jaksa ja pysty nostelemaan potilasta, joka on e.s.m halvaantunut.
Sairaalassakin hoitajat tekevät nostamisen ja kääntämisen kahdestaan.
Asuinkunnastahan se pitkäaikaissairaan potilaspaikka on kiinni.
Silloin kun me teimme tuon sopimuksen valtion osuus oli sellainen, että kunta sai rahaa valtiolta ja priorisoi itse mihin valtion osuuden käyttää. Kulttuuriin, sosiaali ja terveydenhuoltoon, liikunta ja urheilutoimeen jne.
Nykyisin, käsittääkseni, valtionosuutta myönnettäessä on jo määrätty mihin ne varat on suunnattava.
omaishoitajan arjesta mitään. Haluaisin keskusteluun ihmisiä jotka todella tietävät,ja kun se loppu on tullut, mitä sitten?
Nyt vaan ei taida sopia puhua muusta kuin omaishoitajan arjesta, josta omakohtaisen kokemukseni perusteella en todellakaan tiedä mitään.
Sinä mustan, tiedät ja voit vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia toisten saman kokeneiden kanssa.
Olen ottanut tavakseni mennä nukkumaan illalla ennen kymmentä, joten Hyvää Yötä!
Oikeassa olet ja uskon minäkin. Mutta nyt ei todellakaan sovi.
Kotona hoidetaan mahdollisimman monia ja pitkään, laitoshoitoa vähennetään on kuntien tavoite. Sairaalan ja kodin välillä olevia hoitopaikkoja vähennetään tosi raskaalla kädellä, mieluummin maksetaan kalliita sakkomaksuja sairaaloille kotiutuksen viivästymisestä.
Kunnilla on velvollisuus ottaa heti omille paikoille potilas kun lääkäri kirjoittaa kotiutusmääräyksen, korotettu maksu alkaa juoksemaan oletetusta kotiutuksesta.
Sakkomaksuilla pidettäis yllä suuri määrä halvempia laitospaikkoja.
Toki kotiutuksia tehdään riskirajoilla jotta saadaan kotiutustilastot isommiksi, usein on paluu samana tai seuraavana päivänä takaisin sairaalaan ja ehkä vieläkin huonommassa kunnossa.
Kotona hoidosta on monesti inhimillisyys kaukana olipa kysymyksessä omaishoitajan hoitama tai yksin asuva potilas.
Luoja minua säästäköön joutumasta niin huonoon kuntoon etten pysty kotona asumaan yksin ilman apua.
hoiti alkeelisissa oloissa halvaantunutta miestään ja vaikeasti kehitysvammaista sisartani vuosikymmenet, kunnes uupui ja kuoli. Tuolloin 1950-1970-luvuilla ei kodinhoitajaa saanut kuin hätätapauksissa. Olin äitini lomittaja, hän yleensä jaksoi pinnistellä, kun tiesi, että lomani alkoi ja tartuin remmiin. Paras lahja hänelle oli vapaa-aika ja sitä hänelle yritin järjestääkin. Vertaan omaa elämääni hänen elämäänsä, ja minulla on hyvin. Olen itse terve, lapset ovat terveet, mies kuoli silmänräpäyksessä. Omaishoitajien asemaa olisi parannettava, korvaus ympärivuorokautisesta työstä on naurettavan pieni. Meillä sairaudet sotkivat vanhempieni välit, sukulaiset ja tuttavat eivät halunneet pitää yhteyttä.Eipäs valiteta pienistä
Tämä on sellaista että sitä ei voi kuvitella jos ei itse ole joutunut samaan asemaan.
Mieheni sairaus etenee koko ajan, on lähes täysin liikuntakyvytön.
Siitä huolimatta tilanne voi jatkua vielä toiset kymmenen vuotta.
Nytkin olen jo valvonut pari tuntia, jouduin kääntämään miestä ja ei saanut enää unta.
Jotain pitäisi tehdä, mutta taidan olla niin uupunut että en jaksa mitään muutoksia enää tehdä.
Kai sitten kun tapahtuu lopullinen romahdus joku auttaa selviämään.
Omaishoidon tukea saan vähän yli 300 euroa kk.
siitä menee noin puolet veroa kun olen eläkkeellä.
Käteen jää noin 150 euroa.
Omaishoidontuki pitäisi olla verotonta. Kohdallani tuki on vain nimellinen, sen avulla voidaan vaatia ympärivuorokautinen päivystys.
Kun saisi nukuttua, mutta ei uni tule pakottamalla.
Heti on kuitenkin alitettava miehen aamutoimet.
Aina vedotaan omaisten apuun, mistä niitä saisi? Vanhempani elävät, mutta pienellä eläkkeelläni en voi matkustaa heidän luokseen kuin joskus. Itse jäin työkyvttömyyseläkkeelle eikä kunto kestä muiden hoitamista. Lapseni asuu niin kaukana, että tapaamme pari kertaa vuodessa. Kun muita sukulaisia ei ole niin ei ole omaishoitajia tai edes tilapäisapua saatavilla.