En ole koskaan erityisemmin relämäni aikana rakastanut poliiseja. Siksipä tuossa noin 3 vuotta sitten meinasin tipahtaa perseelleni kun kummipoikani kertoi tulleensa hyväksytyksi poliisikouluun. Oma elämäni on kulunut melko kiitettävästi erilaisten rikosten parissa. Ei nyt mitään kamaluuksia mutta laittomuuksia melko reilusti. Suhtautumiseni on aina ollut poliiseihin melko vihamielistä. Nyt oli vähän pakko tehdä pientä päivitystä omassa suhtautumisessa poliisiin. Tilanne oli kieltämättä hiukan outo. Ajattelin että onkohan tuo kummipoika sitten yhtä vittumainen kuin poliisit yleensä. No koska olen pojan tuntenut ihan pennusta asti, niin tulin siihen tulokseen että ei tietenkään ole. Hänhän muistuttaa enempi jotain taiteilijaa tai tietsikkanörttiä. Nyt kun olen seurannut häntä onko hän miten muuttunut muutamassa vuodessa, niin en ole paljoakaan muutosta huomannut. Ehkä pientä jämäköitymistä on tapahtunut mutta muuten hän on yhä sama kummipoika. Olen aivan varma että samanlaisia poikia ja tyttöjä ovat muutkin nuoret poliisit, siis tavallisia ihmisiä niin kuin me toisetkin. No ok, niin kuin TE toisetkin.
Vanha
konna.
0179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.