Hei,
tämä ei välttämättä ole kaikista paras paikka kysyä neuvoa tähän mieltäni askarruttavaan kysymykseen, mutta otan "riskin" kuitenkin.
Lyhykäisyydessään ongelmani on:
Pelkään olevani raskaana enkä oikein tiedä miten suhtautua asiaan. En ole ikinä ollut varma haluanko lapsia ylipäätään, tällä hetkellä opiskelut kesken, työpaikkaa ei tiedossa. Lapsi tuntuisi todella kaukaiselta ja vieraalta. Toisaalta, abortti tuntuisi sikäli vastuuttomalta, että elän vakituisessa, vakaassa ja hyvässä parisuhteessa (8 v. avoliitossa). Olen 25 v. Meillä siis ILMEISESTI ehkäisy petti (silloin emme huomanneet mitään). Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa ja toki teemme raskaustestin kun sen aika on ja tietysti teemme yhdessä päätöksemme asian suhteen, mutta haluaisin kovasti kuulla teidän muiden mielipiteitä tähän.
Varmaankin saan kovan tuomion täällä kun edes harkitsen aborttia, koska ilmeisesti kaikki täällä ovat todella innokkaita lapsen odottajia.
Huom. tilanne on vielä sikäli teoreettinen, että varmuutta asiasta ei vielä ole! Mitä ajattelet tilanteestani? Vaikuttaako näkemykseesi se, että ehkäisy petti, ts. olisiko abortti "vähemmän tuomittava" kuin jos emme olisi käyttänyt ehkäisyä lainkaan, vai onko abortti aina väärä ratkaisu?
Kannanottoja, please
tämä ei välttämättä ole kaikista paras paikka kysyä neuvoa tähän mieltäni askarruttavaan kysymykseen, mutta otan "riskin" kuitenkin.
Lyhykäisyydessään ongelmani on:
Pelkään olevani raskaana enkä oikein tiedä miten suhtautua asiaan. En ole ikinä ollut varma haluanko lapsia ylipäätään, tällä hetkellä opiskelut kesken, työpaikkaa ei tiedossa. Lapsi tuntuisi todella kaukaiselta ja vieraalta. Toisaalta, abortti tuntuisi sikäli vastuuttomalta, että elän vakituisessa, vakaassa ja hyvässä parisuhteessa (8 v. avoliitossa). Olen 25 v. Meillä siis ILMEISESTI ehkäisy petti (silloin emme huomanneet mitään). Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa ja toki teemme raskaustestin kun sen aika on ja tietysti teemme yhdessä päätöksemme asian suhteen, mutta haluaisin kovasti kuulla teidän muiden mielipiteitä tähän.
Varmaankin saan kovan tuomion täällä kun edes harkitsen aborttia, koska ilmeisesti kaikki täällä ovat todella innokkaita lapsen odottajia.
Huom. tilanne on vielä sikäli teoreettinen, että varmuutta asiasta ei vielä ole! Mitä ajattelet tilanteestani? Vaikuttaako näkemykseesi se, että ehkäisy petti, ts. olisiko abortti "vähemmän tuomittava" kuin jos emme olisi käyttänyt ehkäisyä lainkaan, vai onko abortti aina väärä ratkaisu?
Kannanottoja, please
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä jokainen saa mun mielestä päättää ihan itse hommaako lapsia milloin jos ikinä. Kaikkia ei ole tarkoitettu äideiksi. Lastenhoito ei ole mitään herkkua aina. Kyllä sitä pitää haluta että sen jaksaa. Ise olen 21 enkä luultavasti pitäisi lasta jos ehkäisy pettäisi. Varhainen abortti ei minusta ole kovin kamala asia, vaikka taatusti se siltä tuntuisi kun se eteen osuisi. Elämä alkaa vasta nyt mennä oikeisiin uomiinsa. Lisäksi tunnen olevani niin kakara vielä, etten usko että lastenhoitoon olisi kovin hyviä lähtökohtia, puhumattakaan miehestäni. Mielestäni iällä ei ole niin suurta merkitystä lastenteossa, vaan se henkinen tila, että on valmis ja harkinnut asiaa huolella. Abortti on oikea ratkaisu sinulle jos olette sitä mieltä. Toisten mielipiteitä tuskin kannattaa kuunnella tällaisessa asiassa, vaan tehdä niin kuin teille on parasta.
Elämässä sattuu kaikenlaista, esimerkiksi ehkäisy voi pettää. Kysymys kuuluu, entä sitten?
Ratkaisu tulee tietysti tehdä henkilökohtaisesti, mutta itse olen sitä mieltä, että ongelmat tulee kohdata rohkeasti, suoraan edestä.
Esimerkiksi jos olet raskaana, ole raskaana. Odota lastasi, synnytä hänet ja vietä hänen kanssaa ihana loppuelämä.
Jos taas haluat paeta elämän monimutkaisuutta ja ongelmia, tee abortti.
Aborttia suunnitellessa kannattaa kuitenkin muistaa, vanhat fraasit: jokainen lapsi on ainutlaatuinen, lapsesta voi tulla presidentti, nobelisti jne. Mutta etenkin kannattaa miettiä mahdollisuutta, että keskeytettävä raskaus voi olla ainoa mahdollisuutesi saada lapsi.
Taitaisi olla aika kova paikka huomata myöhemmin (abortin jälkeen), ettei voikaan tulla enää raskaaksi, vaikka kuinka haluaisikin...
No joo. Omat lapseni (toivotut) ovat suurin onni mitä minulla ikinä on ollut. Mitä siitä, että opiskelut ovat jääneet puolitiehen, menot ovat kasvaneet, öitä valvotaan ja huolet ovat lisääntyneet. Kaikesta ulkoisesta mammonasta (tai sen puutteesta) ja arkisista murheista huolimatta vain rakkaus omiin lapsiin tekee elämästä mahtavaa ja elämisen arvoista.
Milja, se mahdollinen pieni elämä, jota kannat kohdussasi on jotain ainutlaatuista ja ihmeellistä. Et ehkä vielä ymmärrä sen tarkoitusta, mutta huominen voi tuoda tullessaan vastauksen.
Ole rohkea ja uskalla ottaa vastaan se haaste, mikä sulle on annettu.. Liian moni on joutunut myöhemmin katumaan, kun on valinnut sen "helpomman" tien, josta on tullutkin yllättävän raskas...
Kuulosti hyvinkin tutulta toi sun kirjoitukses...
Mulla oli sama tilanne viime kesänä ja mietin samoja asioita! En tehnyt aborttia ja nyt olen ihanan kaksi viikkoisen pojan äiti!! Myönnän että lähes koko raskauden ajan mietin että tuliko tehtyä iso virhe, enkä oikein osannut nauttia raskaudesta! Mutta nyt olen onnellinen etten tehnyt aborttia... Mutta muista että päätös on ihan vaan sun!!! Tsemppiä, päädyit sitten kumpaan ratkasuun tahansa!!!
Kiitos ystävällisistä vastauksistanne! Katseeni taisi avartua hieman.
Olin muuten varautunut huomattavasti ilkeämpään vastaanottoon.
Niin näillä palstoilla on yleisesti se "vika" että ihan arkipäiväisiin juttuihin kommentit ovat välillä todella ilkeitä, mutta onneksi sinulle kaikki vastasivat noin asiallisesti!
Ajattelin kertoa vielä oman juttuni tuohon eli:
Meillä petti poikaystävän kanssa ehkäisy ja olin vasta 17..aikani mietittyä päädyimme aborttiin!Eihän se helppo päätös ollut mutta...vaikka vieläkin tuntuu hiukan ilkeeltä ajatella että sen olen tehnyt niin tiedän että niin oli parempi!
Nyt olen 20. ja 3½kk ikäinen tytär nukkuu pihalla vaunuissa..toki mulla on noi opiskelut vielä kesken, mutta nykyään on hyvä juttu kun koulustakin saa vuoden äitiysloman!
Mun pointti oli se että:Päätös on teidän!!!minä olen kumpaakin vaihtoehtoa "kokeillut" ja kummatkin tuntuivat oikeilta,kumpikaan ei ollut helppo, mutta kyllähän tuo lapsonen iloakin elämään tuo vaikka arjen huolet välillä painaa!
Mutta haluan toivottaa todella paljon tsemppiä teet sitten mitä vaan kun selviää oletko raskaana vai et!Olisi muuten ihan kiva tietää miten kävi ja mihin päädyit.Jos haluat niin voit mailailla mulle!
Jokainen lapsihan ansaitsee rakastavat ja välittävät vanhemmat.
Ei lapsi saa olla riesa ja riippakivi.
Ei abortti ole mielestäni tuomittavaa.
Maailmassa on ihan tarpeeksi lapsia joiden vanhemmat ei välitä.