Avioeromme kakkosvaihe on ''sisällä'' käsittelyssä, teimme aikanaan avioehdon eli se mitä mies omisti ennen liittoamme jää hänelle ja se mitä minä omistin ,jää minulle.Yhteisiä lapsia meillä ei ole.Nyt erosimme sikäli sovussa ettei mies vaatinut mitään muuta kun henk.kohtaset tavaransa.Mitään ositusta ei ole tehty.Onko tämä oikein toimittu vai pitääkö siitä tehdä joku paperi? Ja jos hän esim.alkaisikin vaatia jotain niin mikä on takaraja johon mennessä hänen tulee vaatimuksensa ilmaista? Ja kyse on vain a.liiton aikana hankitusta irtaimesta,kyse ei ole suurista summista.
OSITUKSESTA VIELÄ
******
31026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... ja silloin asian selvittäminen voi olla hyvinkin haastava harjoitus... mikähän oli hänen omaisuuttaan ennen avioliittoa jonka voi ottaa, ja mikä avioliiton aikana hankittua joka ositettaisiin. Takarajaa osituksen vaatimiselle ei ole.
Eli, teette ehdottomasti ositussopimuksen, ja luetuttakaa edes juristilla että menee varmasti oikein. Satasen tai kahden maksaminen siitä, ettei tarvitse "pelätä" kuvaamaasi tilannetta on minusta halpa hinta..
AIVAN.
Ositusta voi vaatia vaikka kuinka pitkän ajan päästä.
En tajua, miksi ihmiset ovat perushaluttomia tekemään ositus- ja perinnönjakosopimuksia kirjallisesti. Yksinkertaisemmat onnistuvat ominkin voimin.
aviopuolisoilla on toisen avio-oikeuden sulkeva avioehtosopimus tehdään osituksen sijasta omaisuuden erottelu.