Taitaa olla jo moneen kertaan kaluttu aihe, mutta siitä huolimatta kuulisin mielelläni mielipiteitänne perheen talousasioista.
Suurimmassa osassa perheistä taitaa mies tuoda isomman tilipussin yhteiseen kassaan. Miten teillä se jaetaan; onko kummallakin omat rahat vaiko yhteiset. Entä mitä mieltä olette siitä, jos paremmin ansaitseva puolisko sijoittaa (toki itse ansaitsemiaan) rahoja omissa nimissään? Meillä mies on matkatöissä, tienaa puolet enemmän kuin minä. Minullakin olisi ollut mahdollisuus paremmin palkattuun työhön (ja vähempään vapaa-aikaan), mutta teimme tämän valinnan perhesyistä. Täytyy myöntää, että minussa herättää erityisen suurta pahaa mieltä miehen "omat sijoitukset".
Suurimmassa osassa perheistä taitaa mies tuoda isomman tilipussin yhteiseen kassaan. Miten teillä se jaetaan; onko kummallakin omat rahat vaiko yhteiset. Entä mitä mieltä olette siitä, jos paremmin ansaitseva puolisko sijoittaa (toki itse ansaitsemiaan) rahoja omissa nimissään? Meillä mies on matkatöissä, tienaa puolet enemmän kuin minä. Minullakin olisi ollut mahdollisuus paremmin palkattuun työhön (ja vähempään vapaa-aikaan), mutta teimme tämän valinnan perhesyistä. Täytyy myöntää, että minussa herättää erityisen suurta pahaa mieltä miehen "omat sijoitukset".
Vastaukset 10
Vanhimmat
tai yhtä vähän, riippuu katsojasta, saamme molemmat. Kumpikin saamme kaiken, mitä haluamme.
Yhteisiä ovat varamme.
rahat..tai minä ne otan haltuuni molempien tilipussit kun maksan kaikki velat, annan sitten miehelle senverran taskurahaa että pärjää..ei passaa liikaa antaa kun laittaa sen heti menemään..
raha-asiosta emme ole siinä mielessä puhuneet.
Vuonna -75, muutimme yhteen asumaan, (emme olleet edes kihloissa), mutta ensimmäinen arkipäivän yhteinen asia oli, että molempien nimet tuli yhteisen pankkikirjan ylälaitaan ja sen koomin ei ole ollut sen paremmin omia tai toisen rahoja vain ja ainoastaan yhteisiä.
Mitä väliä muuten sillä on, kumpi enemmän hankkii, koska vastaavasti yleensä toinen tekee ns. palkatonta työtä enemmän ja kaikki yhteiseen pesään tehty työ on yhtä arvokasta???
Sama jatkuu edelleen, eikä tarvitse hukata aikaa kuka maksaa mitäkin tai kenen vuoro on hoitaa joku "ei kenenkään lasku/maksu".
'Parempia' puheenaiheita on riittänyt niiden keskustelujen sijaan, eikä ole vähääkään ikävä sellaista "komentoa", jossa meillä olisi omat tulo- ja meno neuvottelut. Ei, liian laiska ja mukavuudenhaluinen olen siihen 'leikkiin.
Ehkä luonteeni on hiukan boheemin puolella sekä rahan että perhe-elämän suhteeen?
ps. Ja yhteisestä elämästämme karkeasti laskien, niukkuutta on ollut suurinpiirtein puolet ajasta ja toinen puoli vesirajan yläpuolella, hetkittäin saatu hieman leijjuakin, siis koko kirjo sen suhten koettu ja kaikissa olosuhteissa järjestely on toiminut ilman 'rahariitoja', saati, että olisimme tunteneet tarvetta sitä asiaa muuttaa miksíkään.
Iin päälle.
Myös yrityksen, jonka perustin laitoin vaimon omistusosuuden 50%:seksi, jota tilitoimiston pitäjä hiukan ihmetteli.
Alkusijoitus kertyi vuosien varrelta hankituista työkaluista sekä myös jo etukäteen valmistuneesta tuotantotilasta, jonka hertiapankkiperiaatteella rakensin valmiiksi, ennen yrityksen aloittamista.
Olimme kolme vuotta aiemmin hankkineet ok- talon, jonka tontille 2 ha. mahtui hyvin verstasrakennus, eikä työmatka. tai pomo/vaimo ollut kaukana.
jk. Aikanaan myimme molemmat ja hankimme talon ja rakensin verstaan eri paikaan, koska kotiasumisesta hävisi yksityisyys, sillä väkeä riitti käymään niin arjen kuin pyhän, sekä aikaisesta aamusta yö myöhään.
Mies on aina tienannut enemmän kuin minä. yhteistä tiliä ei ole ollut eikä tule olemaan. Mies maksaa yhtövastikkeen ja loput menot maksetaan ihan miten sattuu. Ei meillä puhuta juurikaan rahasta. Molemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Vaikka säästää. Ehkä minä olen se säästävämpi.
Molemmilla omat tilit, lisäksi yhteisiä tilejä. Molemmilla kaikkiin tileihin käyttöoikeus. Yhteisiä sijoituksia ja sijoituksia omissa nimissä...Esim. eläkkeet, asuntoja, sijoitustilit yms.
Yhdessä päätetään ja sovitaan asiat. Sitten katellaan yhdessä kumman tilillä käväistään. Siinä se on.
tilille rahat menee. Minä maksan kerran kaikki laskut. Olen toki ukolleni sanonut että pidä nyt rahaa itelläsi lompsassa, mutta ei halua. Syyksi kertoo että mitäs hän rahalla kun kaikkea saa kotonakin. Tosin silloin kun hän käy kaupassa ruokaostoksilla hän ottaa rahaa kysymättä kaapista.
Meillä se tavallinen tilanne kai, mies ansaitsee paljon enemmän kuin minä. Hänen tililtään maksetaan vastike, puhelin, sähkö, auton menot, vakuutukset ja päivittäistavarat, lehtitilaukset sekä sellaiset hankinnat, jotka ovat pitkävaikutteisia menoja, kuten huonekalut ja kodinkoneet. Hän myös maksaa lomamatkat ja ostokset ulkomailla luottokortilla.
Käytännössä minä ostan tuliaiset, kun jonnekin mennään kylään, en paljon muuta yhteistä, ja jos en itse kaikkea tarvitse, mies sijoittaa rahat minun nimissäni osakkeisiin. Arvo-osuustiliote kertoo sitten, minne säästöt ovat menneet, enkä ole huonoja sijoituksia nähnyt. Olen liittomme alusta lähtien iloinnut siitä, miten täydellisesti mies pitää perheen taloudesta huolta ja jättää minulle vapauden ostaa itselleni niin paljon kuin palkallani haluan ostaa. Tämä vapaus taitaa olla harvinaista?
rahat oli yhteiset, tienasimme suurinpiirtein samanverran, yhteiseen kassaan tuli kaikki tulot ja menot. Kaikista hankinnoista päätimme yhdessä.
Erossa pääsimme hyvin sopuun omaisuuden jaosta, meille jäi omaisuuspala joka on toisen nimissä, mutta menot siitä jaamme edelleen, koska se tulevaisuudessa tulee jäämään lapsillemme perinnöksi.
enemmän, mutta rahat menee yhteiselle tilille...emme oikeastaan sijoita mihinkään erikseen, - auton kyllä ostin itselleni, koska mieheni ei suostunut antamaan yhteistä autoa vaihdossa tila-autoon, jonka tarvitsen työni takia.