Onko kellään kokemuksia siitä, kun tietää olevansa väärässä koulussa, mutta opiskelua niin vähän jäljellä, ettei olisi mitään järkeä jättää kesken?
Itse opiskelen kolmatta vuotta amk:ssa. Meinasin lopettaa jo eka vuoden jälkeen, mutta olin tymä ja tulin takas. Nyt ois enää tää vuosi ja ens jouluun asti opiskelua ja se hirvee opinnäytetyö, joka ei vois vähempää kiinnostaa.
Ahdistus ja tuska on aivan kauhea ja koulu menee muutenkin huonosti, en jaksa lukea kokeisiin tai tehdä muitakaan koulutöitä, kun ei vaan aihe kiinnosta. Tää on ihan hirveää ja kouluun meno aina yhtä tuskaa. Aina mietin että mitä hemmettiä mä siellä istun...
Oispa jo ammatti, en jaksais enää koulua käydä. Ja sekin ahdistaa, kun en tiedä mitä haluaisin opiskella, joten mihinkään muuallekaan en uskalla pyrkiä...itku pääsee kun elämääni mietin :´(
Itse opiskelen kolmatta vuotta amk:ssa. Meinasin lopettaa jo eka vuoden jälkeen, mutta olin tymä ja tulin takas. Nyt ois enää tää vuosi ja ens jouluun asti opiskelua ja se hirvee opinnäytetyö, joka ei vois vähempää kiinnostaa.
Ahdistus ja tuska on aivan kauhea ja koulu menee muutenkin huonosti, en jaksa lukea kokeisiin tai tehdä muitakaan koulutöitä, kun ei vaan aihe kiinnosta. Tää on ihan hirveää ja kouluun meno aina yhtä tuskaa. Aina mietin että mitä hemmettiä mä siellä istun...
Oispa jo ammatti, en jaksais enää koulua käydä. Ja sekin ahdistaa, kun en tiedä mitä haluaisin opiskella, joten mihinkään muuallekaan en uskalla pyrkiä...itku pääsee kun elämääni mietin :´(
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiedätkö, mulla ihan sama asia tuon motivaation kanssa.
Oon myös AMK:ssa ja koko ala tuntuu ihan p***alta, opintoja kuitenkin sen verran jäljellä että enää ei viitis lopettaakaan. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta ja jaksa, hampaat irvessä pitää kouluunki kävellä. Ja ikääkin alkaa olla jo sen verran (24) että ammattikin pitäisi pikkuhiljaa saada...
Tuntuu kuin ois jossain vankilassa mistä ei oo ulospääsyä. Sukulaiset kyttää ja kyselee kuin korppikotkat niskan takana, että millonkas sä valmistut ja montakos vuotta sulla on vielä jäljellä. Tällä menolla varmaan miljoona:)Huh, miten rasittavaa. Ei hajuakaan mitä tässä pitäisi tehdä:(
Mutta tsemppiä sulle kovasti elämässä eteenpäin!
Sama ongelma on täälläkin. Nyt opiskelen toista vuotta amkssa tekniikkaa ja motivaatio on ollut hukassa alusta lähtien. Omaan sen verran itsekuria, että saan kyllä kohtuullisia arvosanoja kursseista ja menee siinä mielessä ihan hyvin.
Mutta itse ala ei kiinnosta pätkän vertaa, koulussa on vain pari hyvää opettajaa ja tänä vuonna aloitin armeijan takia uudella luokalla niin ketään kavereitakaan ei ole.
Lopettaisin heti, jos tietäisin mitä muuta voisin tehdä...
Tsemppiä ja hyvää kevättä!
mulle kävi kuin sulle. Paitsi että huomasin alan olevan väärä vasta parin vuoden jälkeen valmistumisesta. Nyt täytän jo 29 ja olen hakemassa yliopistoon lukemaan alaa, jota piti kypsytellä ensin mielessä vuosia. Ja kuule olen muuten monet monet itkut itkeny myöskin, kun olen elämääni miettinyt...
MUTTA: ihmisellä on vain yksi elämä. Jos oma ala löytyy vasta aikuisena, ne sitä pitää silloin lähteä lukemaan. Sitä ei meistä varmasti kukaan halua, että vanhana mummona tai pappana pitää kiikkustuolissa istua ja itkeä mennyttä epäonnistunutta elämää, jota ei koskaan enää takasin saa.
Kyllä se sunkin ala sieltä jostain putkahtaa, monesti se tapahtuu vahingossa. Yritä tehdä opinnäyte pois alta (jos yhtään lohduttaa, niin sen arvosana ei yleensä kiinnosta pätkääkään esim työnantajia) ja anna sen jälkeen virran viedä!
Viestit paransivat mieltäni huomattavasti. On siis vielä mahdollisuuksia löytää se oma tie elämässä...Tsemppiä myös teille ja aurinkoista kevättä! Yritetään porskutella eteenpäin :)
Itselleni on käynyt nyt aivan samoin, luokion ja ammattikoulun sekä vuoden työssä olon jälkeen lähdin opiskelemaan innolla amk-tutkintoa samalta alalta ja nyt motivaatio on täysin kadoksissa. Tuntuu etten saa tämän ammatin puitteissa koskaan tehdä sellaista työtä kuin haluaisin, kukaan ei ota huomioon aikaisempaa koulutustani tai työkokemustani vaan kuuntelen toista vuotta neuvoja asioista joita teen ihan rahasta työksenikin. Opiskeluja on jäljellä vielä puolitoista vuotta ja nyt näyttää kyllä hyvin vahvasti siltä että kesken jää jos vaihtoehto jostain aukenee. Mutta vaikeaa ja ahdistavaa tämä on... Täytyy vaan luottaa tulevaisuuteen ja siihen että joskus saa tehdä mieleistänsä työtä!