viemisistä

Aina jää joku ilman! Jos annat yhdelle vaatteen niin ei hän sitä pysty käyttämään toisten huomaamatta sen olevan lahjoitus. Niitä, jotka ovat ilman jääneet, löytyy tosi paljon joukosta.

SOS-lapsikylä elää lahjoitusten varassa. Siellä asuvista lapsistakin näki, että heillä on muita lapsia paremmat olosuhteet. Paikka oli siisti ja lapset äärettömän villejä... Rahaa sinne jätimme. Netistä voi katsoa lisää SOS-lapsikylien sivuilta.

Turistialueella ja sen läheisyydessä olevat perheet ja lapset saavat varmasti jatkuvasti lahjoituksia ja osa osaa myös kerjäämisen taidon. Hotellien henkilökunta on myös (turistiaikana) jatkuvien tippien ja lahjoitusten kohteena, joten mielestäni kannattaa miettiä lahjoittaako heille.

Kaikenlaisilla keräyslistoilla varustettuja henkilöitä on rannalla ja hotellien ulkopuolella. Mihin rahat oikeasti menevät, en tiedä, ja kuinka paljon he ansaitsevat, kun sitä viikosta toiseen tekevät. Jos keskiansio on Gambiassa 50€ / kk (1700 dalasia), niin pian tulee päivässä tuo summa täyteen, kun listojen lahjoitussummia nopeasti yhteen laskeskelin. SOS-kylän äidit saavat kuulemma 1000 dalasia / kk.

Synnytyssairaala, jossa vierailimme oli suomalaisen silmin alkeellinen ja sinne osa jätti sairaalatarvikkeita, rasvoja, lääkkeitä... Myös rahaa ja vaatteita sinne voi jättää.

Oppaat toimittavat myös jotain tavaroita, rasvoja, lääkkeitä... jonnekin...

Vierailin Banjulissa National Rehabilitation Centre´ssä, jossa valmistetaan, korjataan ja luovutetaan apuvälineitä niitä tarvitseville. Siellä valmistetaan myös proteeseja, mikäli materiaalia on. Heillä on pula materiaalista.

Lapset pyysivät enimmäkseen kyniä, makeisia ja rahaa jalkapalloon. Aikuiset pyysivät enimmäkseen rahaa, vauvojen vaatteita ja oppikirjoja / sanakirjoja. Kännykkäni yritettiin ostaa eli vaihtaa Nokian vanhaan malliin.

Rahan antamista voi pohtia monelta kantilta, auttaako se vai ei. Osa ei ymmärrä rahan arvoa. Auttaako raha ja kuinka pitkälle vai kannustaako se vain kerjäämään.

Kannattaa miettiä myös mitä materiaalia vie, sillä kierrätys ja ympäristönsuojelu on alkeellista. Lähes kaikki roskat ja jätteet joutuvat lähimmälle pellolle ja tienvarsille.

Hei,

Tarve Gambiassa on aito ja käytetyt vaatteet ym. otetaan mielellään vastaan. Me emme antaneet kadulla esim. lapsille tavaraa, koska tämä voi aiheuttaa esim. koulun keskeyttämisen (kerjääminen kannattavampaa). Emme myöskään vieneet tavaraa SOS-lapsikylään, koska siellä lapsilla on niin paljon paremmat olot kuin muilla.

Em. sijaan kysyimme paikallisoppailta mahdollisuutta vierailla jossain maaseutuperheessä ja veimme perheelle (kolme vaimoa ja iso liuta lapsia) suurimman osan tuomisistamme. Lisäksi lahjoitimme lähtiessä esim. kosmetiikkatuotteet viikon aikana kertyneille "ystäville".

Suosittelen retkeilemään virallisten paikallisoppaiden seurassa (turvallista ja hyödyttää maan taloutta) ja viemään lahjat esim. maaseudun perheille/kouluille. Älkää heitelkö almuja esim. jeepin perässä juokseville lapsille. Oppaan mukaan monet näistä tosiaan keskeyttävät koulun almujen toivossa. Lisäksi karkkien ym. perässä hyppivät lapset ovat välillä jäädä autojen alle huumassaan... Ainoa asia, mitä kerjääville lapsille maaseudulla annoimme olivat tyhjät vesipullot. Nämä kelpaavat maalla hyvin ja menevät varmasti tarpeeseen, jos niitä varta vasten kysytään...

Me pyysimme paikallisopasta viemään meidät kouluun, missä turisteja käy harvemmin. Hän vei meidät peltihökkeliin, missä käytiin koulua kahdessa vuorossa. Luokassa oli n. 40 lasta tosi pienessä tilassa. Sinne jätimme vihkoja, kyniä ja rahaa.

Tjäreborgin retken kouluvierailu tehdään vähän hienompaan kouluun missä kaikilla on mm. koulupuvut ja useimmilla näkyi koulutarvikkeita esillä. Tokihan sekin toimii pitkälti lahjoitusvaroilla, mutta silti tuntui paremmalta jättää enemmän tuohon toiseen kouluun.