Avokkeeni masennus ja/tai siihen liittyvät "kummat ajatukset" vaikuttavat seksuaalisuuteen. Tai vaikuttaako seksuaalisuus masennukseen? Jossain vaiheessa nimittäin tapahtui niin, että halut vaan loppuivat kesken ennenkuin oltiin alkuun päästy. No, minulle naisena se EI ollut maailmanloppu, mutta tiedän ja uskon, että miehelle se on varmasti raskas henkinen tappio, jonka hyväksyminen ei taida olla helppo juttu. Tästä johtuen avokkeeni kaiketi on alkanut pelkäämään vastaavia tilanteita? Ja on jopa ottanut muutaman kerran "pienen tabletin"... Tämän olin huomaavinani, epäilin asiaa itsekseni, mutten ollut aivan varma, ja nyt avokkeeni on "tunnustanut" tapahtuneen. Edelleenkään tämäkään ei ole minulle maata kaatava asia, enkä suuttunut tai syyttänyt asiasta mitenkään, mutta varmasti on raskaasti ottanut henkisesti tämän (-kin) asian pitämisen sisällään, kuin myös tablettien ottamisen ja syyllisyyden näistä molemmista. Olemme pystyneet aika hyvin keskustelemaan asiasta/-oista, mutta osa ajatuksia on tietenkin omiaan, joita ei saa ulos kakistettua vaan nämä pyörii vyyhtinä ajatuksissaan, saaden aikaan itsesyytöksiä ja tämä puolestaan lisää masentuneisuutta ja ahdistusta. Noidankehä on siis valmis...
Rakastan avokettani yli kaiken, vaikkakaan suhteemme ei vielä ole "vuosia kestänyt" (alle vuoden). Suhteemme on kaikinpuolin hyvä ja enemmän kuin tyydyttävä. Itse asiassa avokkeeni on ensimmäinen, jonka kanssa olen kokenut orgasmin/-eja yhdynnässä! Olen tämän hänelle halunnut suoraan kertoa ja kertonutkin, kertonut häntä rakastavani ja että hän on aivan ihana ihminen. Olenko tietämättäni lisännyt ahdistusta ja "suorituspaineita"? En todellakaan halua enkä tarkoita, että hänen pitäisi minut joka kerta saada tyydytettyä, ei. Olenhan jo yli 20 vuotta nauttinut monestikin hyvästä seksistä, vaikkei lopullista kliimaksia olekaan tullut. Avokkeeni kanssa on, mutta tottakai nautin seksistä hänen kanssaan, vaikken laukaisikaan! Mutta, kokeeko hän kenties asian toisin? Haluan kulkea hänen rinnallaan, haluan auttaa häntä, haluan tukea häntä, haluan että yhdessä selätämme niin masennuksen kuin "rakastelemisen pelkäämisen".
Antakaa vinkkejä, miten mennä eteenpäin rakastaen ja tukien, lähellä ollen, haluten muttei kuitenkaan vaatien... ;-(
Rakastan avokettani yli kaiken, vaikkakaan suhteemme ei vielä ole "vuosia kestänyt" (alle vuoden). Suhteemme on kaikinpuolin hyvä ja enemmän kuin tyydyttävä. Itse asiassa avokkeeni on ensimmäinen, jonka kanssa olen kokenut orgasmin/-eja yhdynnässä! Olen tämän hänelle halunnut suoraan kertoa ja kertonutkin, kertonut häntä rakastavani ja että hän on aivan ihana ihminen. Olenko tietämättäni lisännyt ahdistusta ja "suorituspaineita"? En todellakaan halua enkä tarkoita, että hänen pitäisi minut joka kerta saada tyydytettyä, ei. Olenhan jo yli 20 vuotta nauttinut monestikin hyvästä seksistä, vaikkei lopullista kliimaksia olekaan tullut. Avokkeeni kanssa on, mutta tottakai nautin seksistä hänen kanssaan, vaikken laukaisikaan! Mutta, kokeeko hän kenties asian toisin? Haluan kulkea hänen rinnallaan, haluan auttaa häntä, haluan tukea häntä, haluan että yhdessä selätämme niin masennuksen kuin "rakastelemisen pelkäämisen".
Antakaa vinkkejä, miten mennä eteenpäin rakastaen ja tukien, lähellä ollen, haluten muttei kuitenkaan vaatien... ;-(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tällä palstalla on useita kertoja neuvottu, että kun mies ottaa ongelmiinsa muutaman kerran potenssilääkettä, voi "tulppa" aueta. Voisi myös toisaalta ajatella niin, että ei uskalla enää yrittää ilman apuja. Mielestäni potenssitabletin ottaminen ei saisi kuitenkaan olla mitään salaperäistä/kiellettyä touhua tuossa tilanteessa(kuten olin aistivinani kirjoituksestasi), vaan asiasta pitäisi voida puhua avoimesti.
Käyttääkö miehesi mielialalääkitystä? Jos käyttää, olisko ehkä syytä kääntyä hoitavan lääkärin puoleen ja pyytää toista merkkiä. Tämäkin on yksilöllistä, mutta lääkekohtaisia eroja on paljon.
Nyt taitaa tilanne olla ikävä kyllä menossa tuohon suuntaan, ettei enää pian uskalla yrittää ilman apuja: pelkää epäonnistumista liikaa ;-( Vaikka tietää itse ja minä tiedän, että hänessä EI ole vikaa. Ajatukset pitäisi vain saada juuri siihen hetkeen kiinni, eikä pyöritellä niitä "kummituksia" sängyssä...
Nuo muutamat kerrat tabun ottaessaan on tehnyt sen salaa, mutta siis nyt halusi asian harteiltaan pois ja kertoi ottaneensa, ei halua salata sitä. Asiasta puhuttiin aivan avoimesti ja toistin hänelle sitä, että hänen ei tarvitse ryhtyä seksiin, jos hän ei todella sitä halua. Sitten kun sellaiselta tuntuu, sitten. Ei tarvitse vain minun takiani siihen ryhtyä, minä voin odottaa, vaikkakin seksi hänen kanssaan jotain Tina Turnerin kappaleeseen verrattavaa "Simply the best, better than all the rest, better than anyone, anyone I've ever met"...
Kyllä, hän käyttää mielialalääkitystä ja itse asiassa se vaihdettiin. Eli, mielialan lasku ja erektio-ongelman paniikin uusiutuminen saattaa juontaa juurensa myös lääkkeen vaihdosta. Ehkä sillä edellisellä olisi ollut järkevää jatkaa? Olen pyytänyt häntä soittamaan lääkärille uudelleen, samoin varaamaan aikaa jonkun kanssa keskustelemaan lisää asiasta kuin asiasta. Arvostan suuresti että hän pystyy puhumaan kanssani ja että hän myös haluaa puhua kanssani näistä kipeistäkin asioista. Kun vaan saisi toiselta tuon kamalan ahdistuksen pois... ;-(
joo, ekana kannattaa hoitaa se masennus alta pois. Lääkäriin ja terapiaan jos mahdollista. Onko taustalla esim. alkoholi- tai huumeongelmia.
Ensin "kummat ajatukset" pitää puhua alta pois.
Minä esim. hyväilen itseni aina orgasmiin samalla kun poikaystäväni on sisälläni. Toimii aika usein ja usein laukeamme vielä samaan aikaan, kun huudan samalla: "jatka tai nyt tulee...."
voimia
jasmin
Viisainta on lähteä jatkamaan omaa elämää!
Olen elänyt masentuneen kanssa liian kauan.
Perhe on hoidettava ja kaikki muut asiat. Olisi helpompaa elää ilman masentunutta puolisoa!!
Nyt on liian myöhäistä!
Kaiken järjen mukaan täällä eletään vain kerran. Kannattaako tuhlata elämänsä?
Kannattaako odottaa sairastuuko itsekin?