Olenkohan ainut?elikkäs, ollaan mieheni kanssa yritetty lasta yli puoli vuotta ja koko yrittämisen ajan olen ollut tosi iloinen ja onnellinen vaikkakin haikaraa ei ole kuulunut.Nyt muutama päivä sitten nukkumaan mennessä sain ihme kohtauksen (varmaan joku paniikkikohtaus) ja sen jälkeen olo on ollu tosi ahdistunut, mikään ei oikeen ota kiinnostaakseen, itkettää, surettaa, masentaa ja ahdistaa samaan aikaan, varsinki illalla ja aikasin aamulla.pelottaa ettei olo muutu normaaliksi enää koskaan, ja minä niin toivoin omaa lasta, nyt sekään ajatus ei tunnu enää yhtään hyvältä vaan lähes pelottavalta..jos mulla onkin paniikkihäiriöta tai masennusta niin voinko etes huolehtia lapsesta....?onko ketään saman kokenutta/samaa kokevaa ihmistä minua auttamaan...?positiivistä palautetta ottaisin oikein mielelläni vastaan.kiitos.
vauvakuume ja ahdistuneisuus...
tympäsee
2330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntuu varmaan kliseiseltä sanoa että kyllä se olo paranee. Välillä elämä tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Me ollaan puhuttu mieheni kanssa että aloitetaan yrittäminen kesällä. Itse haluaisin jo vaikkakin tuntemukset heittelee pelosta täydelliseen onnen tunteeseen. Mietin että mitä jos ei saadakaan lasta tai mitä jos suhde joutuu koitukselle tämän takia, puhumattakaan niistä peloista joita liittyy lapsen saamiseen. Välillä tuntuu etten mitenkään ole valmis vielä äidiksi mutta sitten toisaalta mietin että olisin hyvä äiti ja että mut on luotu äidiksi. Kyllä siihen äitiyteen myös kasvetaan kuten kaikkeen muuhunkin. Ajatus siitä ettei mulla ole vielä omia lapsia masentaa - toisenlaisessa tilanteessa niitä jo varmasti olisi (tai ainakin yritetty) mutta aina elämä ei kulje kuten haluaa. Rakastan miestäni todella paljon ja haluan odottaa niin kauan että hänkin vauvaa haluaa. Mitä haluan sinulle sanoa on että pelkoja tulee ja menee. Äiditkin saavat olla joskus masentuneita ja pelokkaita. Se ei tarkoita että olisi huono äiti. Joskus onnen ja ilon eteen joutuu tekemään todella töitä. Ja mistä sitä tietää vaikka olisit jo raskaana. Noista raskausoireista kun ei koskaan tiedä... :)
kiitos sinulle paljon=)!kyllähän tuo aurinko alkaa pikku hiljaa jo pilkottamaan, täytyy ajatella positiivisesti ja ottaa rennosti, onhan se aina vähän tyhmää mietiskellä ja ressata elämäänsä kovin pitkälle eteenpäin, osaisi elää päivän kerrallaan.tottahan se on että jokaisella on varmasti joskus kausia jollon masentaa, ahdistaa, pelottaa ja on paha olla.Oikein paljon onnea teille yritykseen sitten kun ne alkavat ja aurinkoista kevään alkua=).