Pieni kysely avioerolapsille

1. Poika ja 21v ja taisin olla siinnä 10-12 tarkkaa en muista.

2. Äiti se tais kertoa muuttavansa kaupunkiin yksikseen asumaan.

3. No kieltämättä se vähän niikuin ketutti ja olin kenties hieman katkera äidilleni.

4. Ei tunnu enää milleen.

5. Kyllähän se äiti kysyi, että muuttaisinko hänen kanssaan, mutta se oli enempi vain kohteliaisuus. Isäni luokse jäin kotia asumaan.
Äiti-muori on nyt kuollut, että emme ehkä tapaa muutamaan kymmeneen vuoteen.

6. Ei ole.

1. Oletko tyttö vai poika, kuinka vanha olet nyt ja kuinka vanha olit, kun vanhempasi erosivat?

En kerro, olin 13

2. Miten erosta kerrottiin sinulle?
Ei mitenkään, isä vain lähti.

3. Mitä tuntemuksia sinulle tuli?
Olin onnellinen

4. Miltä tuntuu nyt?
Huonolta
5. Miten huoltajuudesta sovittiin? Kuinka usein tapaat vanhempiasi? Onko järjestely mielestäsi hyvä?

Isällä on lähestymiskielto koska raiskasi minut, siski ero on voimassa ja isä vankilassa.

6. Onko jommallakummalla vanhemmistasi uusi puoliso? Miltä tuntuu nyt? Saitko sisarpuolia? Miltä heidän tapaamisensa tuntui?

Iskän uusi vaimo on vankila.

1. Tyttö. Olin 7v kun vanhempani erosivat ja nyt olen 19-vuotias.

2. Isä oli uuden naisen kanssa etelässä ja äiti soitti isälle ja alkoi itkemään. Menimme sitten pikkusiskon kanssa äitin viereen nukkumaan ja sisko kysyi äidiltä, että eroatteko te. Äiti vastasi että erotaan.

3. Aluksi en ymmärtänyt että miksi äiti ja isä erosivat, mutta koska minulla ei ollut kovin läheiset välit isääni, en kokenut tilannetta aluksi kovin epämiellyttäväksi. Inhottavinta oli joutua muuttamaan kauas entisistä kavereista ja pienempään asuntoon.

4. Harmittaa, että ensimmäiset 5 vuotta menivät niin, että vihasin isääni, koska hän oli jättänyt äidin toisen naisen takia. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei isällä ja äidillä ollut mennyt pitkään aikaan hyvin ennen eroaan. Samoin tuntuu pahalta, että annoin uuden äitipuoleni alistaa minua. Koska uusi äitipuoli koko ajan vähätteli minua ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi lapseksi, on minulle vieläkin jäänyt arvet lapsuudesta: minulla on huono itseluottamus ja pelkään näyttää tunteitani, luottaa ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita.

5. Isä ja äiti sopivat yhteishuoltajuudesta ja molemmat olisivat halunneet meidät asumaan luoksensa. Minulta kysyttiin haluanko asua isän vai äidin luona ja vastattuani, että äidin, me kaikki 3 lasta muutimme äidin luo. Aluksi tapasimme isää joka toinen viikonloppu. Muut perheemme lapset kävivät mielellään siellä, mutta minut sai aina pakottaa lähtemään, koska pelkäsin isän uutta vaimoa. Lisäksi isän luona oli aivan uusia sääntöjä joten en uskaltanut tehdä mitään, koska pelkäsin. Nykyään isä ja hänen toinen vaimonsa ovat eronneet ja olen alkanut käymään isän luona ihan vapaaehtoisesti silloin tällöin. Alkaa tuntumaan pikkuhiljaa, että ehkä isälläkin on jotain annettavaa minulle, ja minulla hänelle.

6. Äiti ei koskaan löytänyt uutta puolisoa, koska hänelle jäi aika pahat arvet tuosta suhteestaan isään. Isä meni melkein heti uusiin naimisiin ja ensin ajattelin että on hyvä, ettei isän tarvi olla yksin. Mutta kun jouduin uuden äitipuoleni silmätikuksi meidän 7-henkisessä uusioperheessä niin toivoin vain, että hän muuttaisi pois. Teini-iässä otimme muutaman kerran aika pahasti yhteen. Olin kuitenkin aina se alistettu osapuoli. Kerran riidan jälkeen olin lähdössä isän luota pois, mutten uskaltanut, koska pelkäsin ettei isä huoli minua koskaan enää takaisin sinne. Isä ja uusi vaimo eivät saaneet yhteisiä lapsia. Nyt kun isä on eronnut toisesta vaimostaan, niin tuntuu todella helpottavalta. Isäkin on ihan uusi ihminen ja tuntuu aivan erilaiselta käydä isän luona.

1.17-vuotias tyttö olen ja vanhempieni erotessa olin noin 8v.

2.Kerrottiin,että minä ja veljeni muuttaisimme äitimme kanssa.
Kun kysyin tulisiko isä mukaan tuli hiljaista.
En nyt ihan tarkalleen muista, mutta suunnilleen noin se meni.Saattoi olla,että he sanoivat myös,että isä muuttaa perässämme.

3.Olin surullinen ja oli paha mieli vanhempien puolesta.

4.Ei oikein miltään, life goes on.

5.Äidillä on yksinhuoltajuus.Asun omassa kämpässä,mutta tapaan vanhempiani melkein päivittäin.Ja on hyvä järjestely,saan tavata aina kun haluan,kun asuin äidin luona, silloinkin sain vapaasti tavata isääni.

6.Kummallakin on uusi puoliso ja isän uusi on loisto tyyppi,äidin uuden kanssa ei ihan synkkaa,mutta ei se pahimmasta päästä ole.Sisarpuolten tapaaminen oli alkuun jännittävää ja he ovat hyviä tyyppejä.

Teen psykantyötä. Jos vanhempasi erosivat kun olit noin 7-15v, olisi kiva, jos vastaisit seuraaviin kysymyksiin huolella. Kiitos!

1. Oletko tyttö vai poika, kuinka vanha olet nyt ja kuinka vanha olit, kun vanhempasi erosivat?
Olen tyttö,15,11
2. Miten erosta kerrottiin sinulle?
huomasin itse ettei kaikki ole kunnossa ja siitä sitten n. 4kk päästä isä oli vain yhtenä päivänä muuttanut yhteen uuden naisen kanssa.
3. Mitä tuntemuksia sinulle tuli?
vihan koska isäni oli pettänyt äitiäni pitkään.
4. Miltä tuntuu nyt?
En ajattele eroa enää paljoakaan, hyvä vaan että on toinen paikka minne mennä jos toisessa ei suju.
5. Miten huoltajuudesta sovittiin? Kuinka usein tapaat vanhempiasi? Onko järjestely mielestäsi hyvä?
huoltajuus on yhteishuoltajuus, äidillä asun ja isää tapaan miten sattuu, nään ehkä 2-3 krt. viikossa ja yötä olen ehkä n. 1-4krt. kuussa.
6. Onko jommallakummalla vanhemmistasi uusi puoliso? Miltä tuntuu nyt? Saitko sisarpuolia? Miltä heidän tapaamisensa tuntui?
isällä uusi vaimo.en tiedä ei oikein miltään, yksi on ennestään isän exex avioliitosta ja sitten uuden vaimon aikuiset lapset. en tunne toista ollenkaan ja toisen jotenkuten.

1. Poika, 17v, vanhemmat erosivat ollessani 11 tai 12.

2. En muista tarkkaan, jotain että äiti muuttaa pois kun eivät tule toimeen keskenään.

3. Aluksi en varmaan edes tajunnut, myöhemmin harmitti.

4. Ei ole enää vaikutusta, en edes muista kunnolla millaista on kun on vain yksi koti.

5. Huoltajuus meni ädille. Kodit siaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan, joten molempia näkee milloin huvittaa. Yleensä asumme viikon kerrallaan molemmilla, poikkeuksia tietysti on. Järjestely on mitä on, välillä tuntuu ettei ole mitään kunnon kotia, mutta oon kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen.

6.Molemmilla. Kummastaakaan en sen enempää pidä, mutta en nyt vihaakkaan. Sisarpuolia molemmilta puolilta, 2 sisarpuolta ja 2 velipuolta. Ovat samaa ikäluokkaa suurin piirtein kuin itsekkin olen, hyvin toimeen tultu. Nykyään kuitenkaan en tapaa heitä kovinkaan useasti.

Kiitos paljon teille vastanneille, oli hyvä saada eri ikäisten vastauksia!

:)

1. tttö, olin n.5-6 vuotias, tarkasti en muista.

2."Voi olla että äiti ja iä eroaa..." joskus ennen eroa. Ja sitten yhtäkkiä yhs päivä kerhon jälkeen vietiinki ihan outoon asuntoon jossa äiti odotti kaiikien meidän(minun ja 2 sisarukseni) tavaroiden kans.

3. viha, petymys, se että syy on jollain tavalla minu (olisi esim voinut olla parempi lapsi ja auttaa vanhempiani ja auttaa heitä yrittämään jatkaa yhteiseloa), hämmennys = en tienny miksi, kuka teki väärin ja kumman puolelle minun olisi pitänyt asettua ja kumpaa uskoa.

4. no, viel'kin on hieman hämmentynyt olo. en vieläkään tiedä miksi vanhempani erosivat, vaikka olen puhunut kummankin vanhempani kanssa asiasta.
Eräänlaista vihaa, koska minulla ei koskaan ollu sitä ns. normaalia lapsuutta ja minun täytyi aikusitua aikaisin.
Pettymys. Erotuin aina joukosta. Kun sanon meneväni kotiin, minun täytyi aina lisätä että isän tai äidin...
ikävä ja haikeus. sit' tulee aina välillä mietittyä, että millaista elämä ois jos ois yhtenäinen perhe, je et millanen ihminen mä oisin jos mun porukat ei oiskaan eronnu.
sellainen epävarmuus joissain asioissa. miettii että miten sitä sitten sselittää omille lapsilleen isovanhempien erosta, ku ei itekään oo siitä perillä. miten sitä osaa olla vanhempana lapselle ku ei oo oikein saanu oikeanlaista kuvaa perheestä, tai et ymmärtääkö sitte omia lapsiaan ku ei oo saanu elää normaalia lapsuutta???

5. yhteishuoltajuus, mutta sopimuksen mukaan asuin äitini tykönä sisarusteni kanssa ja kävinne aina jokatoinen viikonloppu isämme tykönä ja jokatoinen suurempi loma olimme mös häen tykönään.
järjestelmä on ihan ok, mutta aika äkkiä vanhempamme sopivat että saamme tulla ja mennä miten haluamme, kn esim. minä en todellakaan suostunut olemaan koko viikkoa erossa isästäni. kun sen sopimuksen mukaan saimme käydä isämme tykönä vain viikonloppuisin!! >.

1.12- kohta 13-vuotta.

2. Minulle ei kerrottu erosta.

3. Paha mieli.Ei kuitenkaan mitään
pahoja traumoja.

4. OK.

5. Äitimme on yksinhuoltaja.
Tapaan isäämme harvoin.
Olen tyytyväinen järjestelyyn.

6. Äidillä uusi ´´puoliso.´´
Isällä koko ajan uusi ´´puoliso.´´
Ei mitään pahoja traumoja.

Myös positiivinen elämänasenne vaikuttaa
varmaankin asiaan. Ei huolia, ei murheita.
:D Myös isosisko ollut tukena vaikeassa
paikassa ja aina auttanut asioissa muutenkin.

1. olen nyt 13-vuotias tyttö. Olin silloin 8-vuotta ja veljeni vuotta nuorempi.

2. Oli viikonloppu ja olimme aamupalapöydässä. Isä ja äiti oli jutelleet tai riidelleet heidän makuu huonessaan. Kun he tulivat aamupalapöytään, rupesimme veljen kanssa inttämään heiltä sitä mistä he olivat jutelleet. He eivät aluksi halunneet kertoa, mutta hetken kuluttua saimme tahtomme läpi ja he kertoivat, että päättävät erota. Itkimme sitten siinä yhdessä monta tuntia...

3.Olin odella surullinen ja tuntui että maailma kaatuisi niskaan sillä samalla hetkellä. Kokoajan oli kuitenkin pääköpassa ajatus, että äiti ja isä eivät enään riitelisi.Surin sitä yllättävän vähän aikaa, mutta aina iltaisin hiipi ajatus mieleen , että isä voisi olla täällä.

4. Olen sopeutunut asiaan todella hyvin. Elämme normaalisti. Isällä ja äitillä on todella hyvät välit. Ajatuksena se olisi ihana, jos olisi ehjä perhe.

5. Asumme äitin kanssa pää osin. Käymme isällämme joka keskiviikko ja jokatoinen viikonloppu. Järjestey toimii hyvin. Ei ole suurempia ongelmiasiirtyä paikasta toiseen. Lomat aina riippuu tekemisistä. Kesäloma ja joululoma olemme kuitenkin enimmäkseen äitin luona. Kesälomalla kuitenkin näemme isäämme ja menemme hänen kanssa eri paikkoihin.


6.Isä asuu toisen naisen luona. He eivät ole vielä naimisissa, mutta toden näköisesti menevät. Äiti on niin ja näin hän ei oikein löydä sopivaa... Isän naisystävällä on poka joka on ikäiseni.. Aluksi vierastin heitä, nyt kuitenkin olemme tutustuneet.

1. Oletko tyttö vai poika, kuinka vanha olet nyt ja kuinka vanha olit, kun vanhempasi erosivat? Tyttö, 10v, 9v

2. Miten erosta kerrottiin sinulle? Isoveli kertoi koulussa

3. Mitä tuntemuksia sinulle tuli? Outoja.

4. Miltä tuntuu nyt? Hyvältä.

5. Miten huoltajuudesta sovittiin? Kuinka usein tapaat vanhempiasi? Onko järjestely mielestäsi hyvä? Saimme itse päättää. Tapaan niitä aina kun haluan, koska äiti asuu 200 metrin päässä ja on!

6. Onko jommallakummalla vanhemmistasi uusi puoliso? Miltä tuntuu nyt? Saitko sisarpuolia? Miltä heidän tapaamisensa tuntui? Äitillä oli puoliso mutta hän jätti sen. Sain velipuolen ja pikkuvelipuolen.