tässä pihassa ja Davan haravanheilutukset on vielä niin tosi kaukana hamaassa tulevaisuudessa.
Mutta jospa vaikka viikon päästä olis edes noi valkoiset tökötit poissa...
http://s96.photobucket.com/albums/l169/issu56/?action=view¤t=Kohta.flv
Mutta jospa vaikka viikon päästä olis edes noi valkoiset tökötit poissa...
http://s96.photobucket.com/albums/l169/issu56/?action=view¤t=Kohta.flv
Vastaukset 18
Vanhimmat
samaa tahtiin sulaa kun täällä meilläpäin niin ei mene kun muutama päivä ja näkyhän siellä jo jotain vihreää pilkahtavan,,,Aivan mahtavan näköisiä nuo sinun kultsut se yksi erilainen:)
kun edelleenkin ei tämä akka ole niitä trimmaillut :(. Se cava on se 11-vuotias äidin lellukki, josta ei kyllä sitä ikää huomaisi, jos ei tietäisi.
Hyvin on sulattanut kyllä tääläkin, mutta sen jälkeen joutuu vielä odottamaan sitä kuivahtamistakin aika pitkään.
Täällä ainakin lilluu paikkapaikoin ja pahasti. Ainoat sulat ja kuivat lenkitysreitit ovat nuo autotien vierustan asfalttitiet ja ne kun eivät ole niitä meidän poppoon lempi lenkkeilymaastoja.
Tassujen pesu tai vähintään kuivaaminen on joka lenkin jälkeen edessä, koska tuo veri vetää niin pirusti tuonne metsän siimeksessä mutkitteleviin hiekka- tai sanoisinko paremminkin liejuteille.
Kyllä se sinäkin taidat kohta päästä haravoimaan ja kykkimään kuokka kädessä mullokseen, mutta kyllä teillä vielä ihan hyvin tuota lunta löytyy.
ja toisaalta mitä enemmän odottaa, niin sen "hitaammin" aika kuluu. Mutta kun puut alkaa taas vihertämään, niin kummasti tämäkin aika taas unohtuu :).
Uskon että vielä pakastaakin. Se minua huolettaa että jos lämpö ehtii herättää kasvit ja sitten tulee kova pakkanen niin tulee vaurioita.
on helpostikin syntyneet jo alkutalvesta, joka oli täysin poikkeuksellinen. Kun marraskuun puolivälissä esikot vielä teki uusia kukkia, niin pielessä mentiin silloin ja pahasti.
Edellistalvi vei kaikki syysleimut...saas nähdä miten nyt on käynyt.
Alkutalvi (tai ylipitkä sysksy) teki varmaan paljon vahinkoa ja nyt voi tulla vielä lisää. Nyt näkee mitkä kasvit kestää tuollaisia poikkeusoloja.
joo,kun maa sitten aikanaan alkaa sulamaan niin on se märkää..Kyllä me kaikki vielä kevät saadaan =)
Tämä alku vain on niin pitkänsitkeetä, kun pitäis päästä jo kiireesti askaroimaan ;)).
viherpeukaloitten uusi kuvasto,olisi siellä kaikkea niiiiiin ihanaa..
Tehän olette Justiinaakin pahempia.
voi apua...ja kohtapuoliin aukeaa Kukkapihakin :).
aatteles mikä huokiminen meilläkin taas kohta alkaa...voi isäntä raukkaa :)).
kaupan puutarhamyymälöistä =))
kaksi vuotta sitten tilasin tutunkauppoina 17 tonnia soraa meille...kas keppoista,isännällä petti selkä lähes heti,joten veikkaisin itse kahden-kolmen päivän aikana levittäneeni sitä sepeliä ja vieneeni kasan etu ja kasan takapihalle painoltaan ehkä noin 12 tonnia...ja oli sitä pahinta hellekautta vielä.Mutta olin tyytyväinen,rusketusta tuli tasaisesti joka puolelle kun bikinit oli ainoa mitä pystyi pitämään ja liikkuessa se aurinko parhaiten tarttuu ;)
täytyy sanoa että sussa on sitten sisuakin.
Itse kärräsin myöskin viime kesänä tonnitolkulla soraa meidän mökkitiellä, kun maasto ei kantanut auton painoa. Se aiheutti kyllä sairaalareissun, joten mun osaltani ne hommat on nyt tehty. Toisaalta sitä voi sanoa onneksi, toisaalta taas ei.
Kai sitä mieluummin terveenä vähän raátaisikin, kun sairaana vain katselisi toisten tekemisiä.
Mutta elämä on!!!
sitä varmaan siirtänyt ja levittänyt...mutta omat itsemme tuntien käskettiin kipata keskelle pihaa jotta se homma tulee kanssa tehtyä tai ei autolla paljon käännytä eikä pihaan tulla,meillä kun tää yläpiha on tosi pieni.Sitten se oli pakko,kyllä siinä muutama kirosana pääsi varmasti ja en sitä ihan heti uudestaan lähtisi tekemään...paitsi jos on pakko..
ja isäntä joko ottaa aikaa kotona kauanko viivyn kauppareissulla, tai sitte istuu autossa huokimassa, tai sitte kulkee mun perässä ja hokee että eikö nyt jo voitais mennä :).
Katos kun eihän niistä kaupoista pääse ilman sitä jokakertaista puutarhamyymäläkierrosta...en ainakaan minä pääse, kun joku ihme magneetti niihin aina vetää uudestaan ja uudestaan ja joka kerta jotakin tarttuu aina mukaan...