Tyhjä, puhas, valkoinen kangas edessäni.
Siihen tulee ilmestyä SINUN kuvasi.
Mutta miten sen aloitan,
haluaisin sen heti valmiiksi.
Voidakseni katsella sitä, tuntea siinä SINUT,
muistaa SINUN tuoksusi, SINUN makusi.
Aloitanko hiuksistasi jotka
laskeutuvat silkinhienoina hartioillesi
Aloitanko silmistäsi, joiden pohjaton,
raukea syvyys ei jätä minua rauhaan.
Aloitan sittenkin hiuksista, niiden kuparinen kiilto,
kaikkia elämän värejä hohtava hehku,
silmin aistittava tuoksu; ne ovat hieno alku,
alku Rakkauteni maisemalle
Kasvojesi kapea muoto, huuliesi aistilliset kaaret
leukasi sievän vaon- ne minä kuvaan kaikella Rakkauteni voimalla.
Kaulasi lempeän kaaren, olkapäiden
nuoren pyöreyden, ne minä haluan suudelmin
tallentaa
Rintojesi valkean kuulauden, pehmeän unelmieni
kohteen, niiden kärkien lupaavat katseet
ne minä elävinä ikuistan
Vatsasi, lantiosi, reitesi - rakkauteni
MALJAN salaisuudet muistuttavat minua siitä
mikä oli ennen.
Tämän kaiken haluan kankaalle
tämän kaiken haluan muistaa
kokea, tuntea - kärsiä.
Vain Nainen pystyy näkemään Naisen kauneuden.
Siihen tulee ilmestyä SINUN kuvasi.
Mutta miten sen aloitan,
haluaisin sen heti valmiiksi.
Voidakseni katsella sitä, tuntea siinä SINUT,
muistaa SINUN tuoksusi, SINUN makusi.
Aloitanko hiuksistasi jotka
laskeutuvat silkinhienoina hartioillesi
Aloitanko silmistäsi, joiden pohjaton,
raukea syvyys ei jätä minua rauhaan.
Aloitan sittenkin hiuksista, niiden kuparinen kiilto,
kaikkia elämän värejä hohtava hehku,
silmin aistittava tuoksu; ne ovat hieno alku,
alku Rakkauteni maisemalle
Kasvojesi kapea muoto, huuliesi aistilliset kaaret
leukasi sievän vaon- ne minä kuvaan kaikella Rakkauteni voimalla.
Kaulasi lempeän kaaren, olkapäiden
nuoren pyöreyden, ne minä haluan suudelmin
tallentaa
Rintojesi valkean kuulauden, pehmeän unelmieni
kohteen, niiden kärkien lupaavat katseet
ne minä elävinä ikuistan
Vatsasi, lantiosi, reitesi - rakkauteni
MALJAN salaisuudet muistuttavat minua siitä
mikä oli ennen.
Tämän kaiken haluan kankaalle
tämän kaiken haluan muistaa
kokea, tuntea - kärsiä.
Vain Nainen pystyy näkemään Naisen kauneuden.
Vastaukset 17
Vanhimmat
runosi toi kyyneleet silmiini.
ei ole lesbon kirjoittama. Miksi se MALJA on isolla?
Ihanhan muuten oli taas niin sitä herkkää että itkisin jos poppurkka maistuisi.
asun häntä lähellä, nimittäin samassa kehossa.
Mä taas ihmettelen mitä Sä luuhaat lesbosivuilla, jos Sun tulee heti mieleen että kauniisti voi naisesta kirjoittaa vain mies tai hetero nainen, ei lesbo.
Muuten mulle on aivan sama mitä ajattelet. Melkein. Nyt mun epälesbon tarvii opettaa sulle lesbolle??? sellainen juttu mikä ainakin mulle on hirmu tärkeää.
Nimittäin Ihmisessäni erittäin tärkeää osaa esittää juuri tämä MALJA. Joka on kaikkea sitä mitä rakkaani minulle merkitsee= naiseus, nainen jonka haluan tuntea lähelläni ja rakastaa Häntä enemmän kuin mies koskaan voisi. Jollei Hänellä olisi tätä MALJAA, Hän ei olisi nainen. Näin yksinkertaista se on, VELI-hyvä! Mietipä sitä.
kateellisista...minua runosi kosketti, kunpa itsekinn osaisin kirjoittaa noin kauniisti. olet taiteilija isolla T:llä. :)
Ihan kiva kuulla Sun kommenttisi. Mutta, oletkos Sä koskaan yrittänyt kirjoittaa. Se tuntuu aluks ihan vaikeelta, mutta sitten ku antaa rehellisesti tunteilleen vallan, ja ajattelematta mitään antaa mennä muistiin sellaisenaan.
Ja sitte vähän ajan päästä rauhas katsoo ja lukee sen, mä uskon että jälki ei ole ollenkaan paha.
Liika itsekritiikki voi olla kohtalokas ja väärä. Koita. Ja älä epäröi , ai niin enhän mä tähän voi osoitetta laittaa.
Mut tee ihmees jotain ja kun saat aikaseks, niin keksitään keino mil mä näen ne.
Koska mä vaistoan että Sulla on niin paljon tarvittavaa herkkyyttä et jotain siitä tulee.
kiitos rohkaisusta! ehkäpä laitankin tekstejäni tänne kunhan saan aikaiseksi :)
Muistakin tästä lähtien se, että Sunt on nimitetty tän projektin yheks vastuunalaseks toteuttajaks. Kaikki mitä kirjotin Trdakille pätee myös Suhun. Kynä käteen, eikä mitään roskiin !
...On ihan totta mitä pirpanallekin kirjoitit, että liika itsekritiikki on pahasta. Itselläni on juuri tuo ongelma. En jaksa uskoa, että koskaan yllän niin korkealle mihin riman olen asettanut. Kirjoitan, ja heti perään lyttään sen ala-arvoiseksi, tekotaiteelliseksi *****ksi. Tuskallista. Jospa ryhtyisinkin kriitikoksi? Siiloinhan ei tarvi itse osata mitään...
Mäkin oon ajatellut sitä, että arvostaisin suuresti sitä kriitikkoa joka tulisikehiin, ja sanoisi Tabermanille että: EI,EI EI. Ei sitä noin kuulu tehdä. Ans kun minä näytän, ja laittais tuleen 20 rakkausrunoa malliks ja sanois että katoppa, noin se pitää tehdä. Hah.
Oikeesti mä luin Sun viestin vasta äskön ja yhdistettynä Pirpanan viesteihin mulla tuli mieleen jälleen kerran sama innostus kuin monta kertaa ennenkin ja yhtä monta kertaa se on tähdenkentona häiipunut pos.
Tän lukee moni mutta sen kun alkaa toteuttaa ideaa. Pääasia on, että saatas aikaan jotain, mikä näyttäis kaikille ihmisille, että lesbotkin on ihan oikeita ihmisiä iloineen ja ikävä kyllä liian usein, suruineen.
Mietin pääni puhki, mutta en keksinyt yhtään runökirjaa, missä lesbosuhdetta olisi käsitelty asioiden oikeilla nimillä.
Peitellysti kyllä, rakkausrunoina ja valitettavasti munkin laatikosta löytyy runoja joita kirjoitettaessa on sydän takonut tyttörakkaudelle, mutta luettuna ne olisi vaikka joku erkki voinut kirjottaa erkille.
Mutta sellainen kirja joka olisi jo kirjoitettaessa omistettu Lepakkokunnalle ja täydentäisin sen herkillä lyijykynä ja tussipiiroksilla., jotka nekin on hautautunut laatikoihin.
Vau nyt mä en nuku taas moneen yöhön. Ja tos mä tarvitsisin ideoita, runonpätkiä yms kokemusperäisiä hauskojakin pikku hullutuksia.
Yhteis lesbolainen projekti. Eiks kuulosta komeelta? Pääasia olla esil myönteisesti, ei itsekkäistä syistä.
Kello on jotain 3 ja nyt röökille ja sen jälkeen luolapatjoille kömpiminen miettimään. Kiitos väläyksestä ja öitä.
siihen että kirja olisi mahdollinen. Mulla on varmaan nytten jo 2 hyvää frendiä eiko? jotka luulen olevan samaa mieltä, et se olis mahdollista.
Ja enemmänkin tiedän löytyvän niitä jotka näyttää vihreetä valoa. Ihan varmaan löytyy niitäkin, jotka on avoimesti vastaan, mutta niin pitää ollakin, se vain lisää potkua.
Nyt alkaa täällä peikkotytön luolassa jälleen tuntua siltä, että elämä on käsissä. Ja muista, enää ei yhtää runoa tai ajatusta roskikseen! Tämä on tiukka vaatimus !
lukea noinkin positiivisen innostunutta tekstiä:)
Idea on sulla hyvä!Semmonen naisten runoja ja ajatuksia naiselle- kirja olisi loistava.
Aurinkoisia ajatuksia Hannalle:)
on ihana lukea noin vahvistava kommentti.Uuteen päivään on tosi mahtavat eväät lähteä.
Mä en malta olla laittamatta tähän yhtä pikku runoa. Vaikka olen sen kirjoittanut Rakkaalle tytölleni, ei siitä voi päätellä kuka sen on kirjoittanut ja kenelle. Vastaavia on halpakorit täynnä antikvariaateissa.
Sinun silmäsi eivät jätä minua rauhaan
Sinun kasvosi ovat aina edessäni
Olen kuin unessa
tuijotan eteeni
ja näen vain Sinut
Tunnen ihmeellistä vetoa puoleesi
elämässäni kaipauksen tuska
Henkinen yhteys
voima jota hehkut
se on minut lumonnut
Aamulla herätessäni
koen Sinut todellisena lähelläni
Syövytän Sinut sieluuni
kultaisiin kehyksiin
Josta voin ottaa Sinut esiin
uudelleen ja uudelleen, loputtomiin
Sen tahdon tehdä
maailman loppuun , ikävöiden aina
Älä koskaan jätä minua yksin
elämästäni et saa koskaan lähteä
Sillä Sinä olet valo.
Liikaa siirappia maybe. Jotain pitää olla sellasta, rajumpaa missä kuvastuu todellinen
intohimo, semmonen mikä vain kahden tytön välillä voi roihuta.
Mistä lukijakin tuntee että tämä on jotain muuta kuin perinteistä heterofolkia. Mukavaa päivää
täytyy tunnustaa että pöytälaatikossa on muutamia runoja...ehkä niitä syntyy nyt lisää. tästä menettämisen tuskasta. kirja olisi hieno juttu!
Mahdatko olleenkaan ymmärtää, miten hienon runon olet kirjoittanut? Minulla on tällainen tilanne juuri nyt.
”Sinun silmäsi eivät jätä minua rauhaan
Sinun kasvosi ovat aina edessäni”
,,,,,
Kiitosta vaan. Siitä ne runot syntyy kaipauksesta ja valitettavan usein pettymyksestä.
Miten sitä muutenkaan oikein voisi tunteitaan purkaa.
Joskus kestää liian kauan ennenkuin tietyt kasvot ja silmät jättävät rauhaan. Sitä vain usein elättelee toivoa että toinen ihminen tuntisi samoin.
Mutta niin kauan kun on elämää toivoa vain saan
että ennen pitkää taas me kaksi kohdataan.
Toi on yhest mun tekemästä laulusta siihen on sävel mutta levyfirmat ei oikein ymmärrä laulelmien päälle.
Kiva kun viestitit ja jos sopii palaillaan uudelleen.
muistan sen hetken
kun ensi kertaa suudeltiin
kun kaikki oli uutta, jännittävää
ilmassa lupaus jostakin
oli kevät
haparoivin askelin
astuin sisään
sielusi eteiseen
ja jatkoin matkaa
vaikka pelkäsin
kun kesä saapui
olin jo rakastunut
muistan ensimmäisen riidankin
jokaisen sanan
ne suolaiset kyyneleet
jotka suutelit pois poskiltani
ja kaikki oli hyvin taas
kunnes syksyn tuuli
toi jo aavistuksen sydämeeni
kylmän virtauksen
jota en halunnut todeksi uskoa
syksyn terävässä valossa
näin surulliset silmäsi
ja tiesin
se on ohi
talvi oli pitkä
sen pimeään, kylmään kitaan
minä upposin
ja jäin
ilman lämpöäsi eksyksiin
on taas kevät
elämä jatkuu, väistämättä
sen järkeni ymmärtää
mutta sydän kulkee omia polkujaan...
ja jalkani johdattavat
tuttuun paikkaan
sinne, missä ensi kertaa suudeltiin
olet sydämessäni aina,
keijutyttöni...
Ja sinä sanoit että et osaa kirjoittaa. Hyvänen aika miten ihana. Olen painanut skootterin kanssa jakamassa mainoksia joten lukaisin äkkiä kun käyn kotona rundi jatkuu. Kirjasta vois tulla sellanen mihin koottais näilt sivuilt runoja. Viestitän illal enemmän. Nyt on hirveet unelmat päällä. Vau