Kaksi vuotta ollaan yritetty, nyt on sitten mulla aika ultraan ja verikokeissa kävin. Menkat heittelee miten sattuu, mut ei enää ees kuvitella et oisin raskaana, ootellaan vaa et menkat alkaa, ja ainahan ne sen tekee.
Vaikka oon viel sinällään nuori, 22-vuotias, niin silti tuntuu et ei oo mitään järkee...eikä toivoo...endoa epäillään ja tukoksia ja kystia ja vaikka mitä, mikään ei oo varmaa, mut meidän suku on oikein "mestari" haalimaan syöpiä ja kasvaimia, että sekin on mahdollisuus. En olisi eka enkä vika nainen meidän suvussa jolta kohtu poistetaan.
Toiset saa lapsia ja tekee abortteja, kun ite ei tuu millää raskaaks...suku hönkii niskassa ja painostaa, tunnen itteni ihan nollaks ku en voi antaa miehelleni lasta...
Tiedän että itse pääsen tämän yli, vaikken koskaan voisi lapsia saadakkaan, jos ei minua ole luotu äidiksi, on mulla sit joku muu tarkotus elämässä. Mutta miehelleni se on kova paikka, hän tahtoo isäksi.
Miten teidän puolisot on suhtautunu siihen että lasta ei kuulu? Jotenki vituttaa se et jos mieheni olis jonkun muun kanssa yhdessä, hällä olisi nyt jo lapsi, mutta minun kanssani hän ei sitä saa välttämättä koskaan.
Tuntuu pahalta aiheuttaa toiselle pettymys...
- Vajaa nainen-
Vaikka oon viel sinällään nuori, 22-vuotias, niin silti tuntuu et ei oo mitään järkee...eikä toivoo...endoa epäillään ja tukoksia ja kystia ja vaikka mitä, mikään ei oo varmaa, mut meidän suku on oikein "mestari" haalimaan syöpiä ja kasvaimia, että sekin on mahdollisuus. En olisi eka enkä vika nainen meidän suvussa jolta kohtu poistetaan.
Toiset saa lapsia ja tekee abortteja, kun ite ei tuu millää raskaaks...suku hönkii niskassa ja painostaa, tunnen itteni ihan nollaks ku en voi antaa miehelleni lasta...
Tiedän että itse pääsen tämän yli, vaikken koskaan voisi lapsia saadakkaan, jos ei minua ole luotu äidiksi, on mulla sit joku muu tarkotus elämässä. Mutta miehelleni se on kova paikka, hän tahtoo isäksi.
Miten teidän puolisot on suhtautunu siihen että lasta ei kuulu? Jotenki vituttaa se et jos mieheni olis jonkun muun kanssa yhdessä, hällä olisi nyt jo lapsi, mutta minun kanssani hän ei sitä saa välttämättä koskaan.
Tuntuu pahalta aiheuttaa toiselle pettymys...
- Vajaa nainen-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis toisin päin silleen et mies ei niinkään ressaa tuosta lapsettomuudesta ja voisi olla ilmankin. Siis toista lasta. Meillä on yksi yhteinen.
Mut älä hyvä iminen vielä luovuta! Teillä on aikaa ja mahdollisuus käydä monenlaisissa mahdollisissa hoidoissa. Mistä useat saavat avun!
Sitä tässä mietin, että olen nyt kohta kolme kuukautta patistanut miestäni viemään spermanäytteen, niin ei vieläkään! Eli jos miehesi ihan hulluna haluamassa lasta niin ole onnellinen siitä, että sinun ei tarvi patistella toimimaan. Ei tämä sillä etteikö mieheni lasta halua, mutta haluaisi vissiin yrittää vaan perinteisesti kun ensimmäinen tuli minun clomihoidolla. On jotenki kynnys toi oman näytteen vieminen.
Tiedän tunteen tuosta kun kaikki muut saa tosta vaan!! Se on ihan tosi ärsyttävää! Minullakin sukulaiset ja tuttavat tuntuvat pyörähtävän paksuksi ihan vahingossa kaikki! ja mä vaan aina saan nenilleni.
Nyt siis menossa toisen lapsen hakemus. Mutta munasolut ei ota kasvaakseen tällä kertaa. Ja ahistaa ihan huolella ku joutuu täs miettiin taasen sitä et joutuu sitä ukko parkaansa ressaamaan jatkuvasti näillä asioilla. ku se vaikuttaa siltä et sitä ei kiinnosta! Mut sit ku kysyy se vakuuttaa haluavansa. Mut ei haluais osallistua hoitoihin! Sitäkään ei kuitenkaan suoraan sano.
Eli ongelmansa kullakin. Toisen mies liianki innokas toinen vähän jäävi.
Mut ole positiivisin mielin. Hoitoja on paljon ja hyviä. Suurin osa niistä tosiaan paksuuntuu. usko pois!
Vaikka itestäkin välillä tuntuu todella siltä et ei jaksa tätä ressiä. Mut sit sitä vaan jaksaa jatkaa.
Sen takia hänen täytyy viedä näyte, että ennen edellisen lapsen saamista sperma tutkittiin ja ensimmäisessä näytteessä oli selvää vajausta, mutta onneksi toinen näyte todettiin sitten juuri rajat ylittäväksi.
mä tiedän ton tunteen. Exän kanssa sukset meni ristiin,kun mä halusin lapsia ja hän ei sitten halunnutkaan kun hoitoihin olisi pitänyt ryhtyä.
Järkytyksen myötä itse aloin sopeutua elämään ilman lapsia. Silloinen mieskin alkoi pyöriä vieraissa,joten se juttu karahti kiville. Tosin olin ensin tullut raskaaksi luomusti ilman hoitoja joka meni sitten kesken ja exäni siitä vain oli mielissään. Kun ei halunnut isäksi.
Nyttemmin olen nykyisen miehni kanssa naimisissa ja hän on ihan toista maata exääni verraten. Hän on innokas lähtemään vaikka kuuhun,jos se vaan tuo meille lapsen.Minä sen sijaan olen vähän jäitä hatussa ja koitan suhtautua neutraalisti ilman liikaa tunneaaltoa. Ja meinaan et jos parhaamme yritetään ja hoitoja saadaan eikä sittenkään meistä tule vanhempia,niin sitten keskitytään elämän muihin ihaniin asioihin.
Pikkasen muakin pelotta,että kuinka mun mies sitten asennoituu jos ei hänen intonsa ja yrittämisensä tuotakkaan tulosta. =(
Onneksi olette nuoria ja apuja on saatavissa lapsettomuuteen.Se suo aina paremmat mahdollisuudet ja enemmän ns. pelivaraa kun nuorena voidaan jo aloittaa toimimaan asioiden hyväksi.
Eläkä soimaa itseäsi,ethän ole itse mitenkään syyllinen siihen jos sinulla on kystiä tai endometrioosi. Mullakin oli sekä vesi että lima kystia ja vieläpä endometrioosi ja olin saman ikäinen kun sinä nyt kun mulla ne asiat huomattiin ja alettiin niitä hoitaa.
Tällä hetkellä endot ja kystat on pois eikä uusia ole ilmaantunut.=)Meilläkin suvussa naisilla ollut kystia joka sorttia ja kohdun poistoja ollut muutamilla. Syövän esiastettakin ollut toisilla,mutta kaikilla on silti lapset maailmaan saatu. Minä olen ainoa lapseton suvussani ja mun tilanne ei ole ollenkaan niin vaikea kuin monilla muilla meidän suvussa oli joilla siis on lapsia kaikesta huolimatta.
Oikeen paljon nyt tsemppiä ja muista että sellaset asiat kun kystat,endot,syövät tms. eivät ole mitenkään sun syysi eikä sun tarvi tuntea itseäsi yhtään muita huonommaksi.
Meillä on myös yritystä takana reilu 2 vuotta, eikä mitään.. Kertaakaan ei ole tarvinnut edes myöhässä olevia menkkoja jännittää.
Tutkimuksiin lähdettäessä olimme kumpikin aika varmoja, että miehestä se "vika" löytyy. Minulla on tyttö edellisestä suhteesta, miehellä ei lapsia vielä ole. Yllätys, mutta miehen siittiöt valio luokan tavaraa, eikä minustakaan mitään vikaa ole löydetty. Viikon kuluttua on laparoskopia, josko siellä otain uutta selviäis. Pieni endoepäily on kyllä taustalla, jos tää kaikki johtuis siitä.
Kumpikin oltais valmiita menemään vaikka sitten sinne kuuhun, niinku joku kirjoitti, että se yhteinenkin lapsi saataisiin.
Eli aiheeseen.. Oon muutaman kerran mieheltäni kysynytkin, mitä jos ei KOSKAAN saada lapsia? Jonkun muun kanssa vois onnistua?
Hänen mielestään tää on meidän yhteinen projekti, joka vahvistaa meitä ja suhdetamme. Joko sitten valmistaa vanhemmuuteen tai sitten kasvattaa ajatukseen, että eletään kolmistaan aina. Minua hän ei ole valmis mihinkään vaihtamaan :o)
Muutenkin me keskustellaan aiheesta aika paljon, tai mulla on suuri tarve käsitellä näitä asioita.
oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa?ja jospa se olisikin vaan menkkojesi epäsäännöllinenkierto.....
olen 23.v ja minun tilanne on se että miehelläni on jo ennestään 3 lasta ja tiedän kuinka tärkeitä ne ovat hänelle...meillä yritystä 4.v.Enkä ole hänelle sitä 4 lasta saanut.
Tämä asia vaivasi minua vielä n.vuosi sitten ja jouduttiin moneen kertaan vatvomaan asiaa,mutta nyt olen sen ymmärtänyt että meidän rakkaus on molemmille se tukipilari ja lapsi perheeseemme olisi vain yksi onni lisää:)
Syyttely ei auta lainkaan,vaikka ei taida paljon kehotus auttaa,mutta turha stressaaminenkaan ei ole hyväksi.
jos miehesi love you ni kyllä se lapsen tuloa jaksaa odottaa toiv.niin kauan kun se on tarvis.
itselläni tehtiin ultra ihan alussa ja siellä oli jotain "hämäriä" juttuja ja jouduin nukutukseen ja tähystykseen.Itkin ja itkin ja pelkäsin pahinta,mutta lääkärin diagnoosi oli että kaikki hyvin joten älä lannistu ennen kuin saat sen diagnoosi lapun käteesi.
Tuli oikeen romaani:)